Esivaihdevuodet ja hirveä ahdistus
Mulla on ilmeisesti esivaihtarivuodet menossa kun kierto on lyhentynyt (viimeksi oli vain 20 päivää) ja esim. aamuisin on vähän jonkinlaisia kuumia aaltoja ajoittain. Suurempi ongelma on kuitenkin sellainen ihme ahdistus, joka on joko taustalla melkein koko ajan lievänä tai sitten tulee muutaman tunnin mittaisina kohtauksina, useimmiten iltapäivällä. Monena aamuna on myös aamuahdistusta. Ahdistus liittyy eniten terveysasioihin, joissa oikeasti ei ole ongelmia mutta olen vähän luulosairas, samoin netistä tarttuu kaikki taudit ja oireet helposti. Kohtauksen aikana tuntuu ihan toivottomalta, saattaa jopa itkettää tosi kovasti ja sitten kun kohtaus menee ohi olen ihan OK. Nyt olen jo alkanut pelätä näitä kohtauksia, ne ei kuitenkaan ole paniikkikohtauksia vaan lievempiä.
Lähinnä kyselen löytyykö kohtalotovereita ja mikähän tähän auttaisi, en halua mielialalääkkeitä. Joku luontaistuote???
Kommentit (40)
Mulla ei ole vuodon määrän kanssa ongelmaa kun on hormonikierukka. Kierto on vaan lyhentynyt. Kilpirauhasarvot on otettu mutta en ole saanut vielä lääkärin kommenttia, toki itse olen tuloksen katsonut netistä. Mitähän ne arvot pitäisi olla jos on liikatoiminta, pitääkö olla runsaasti yli viitearvojen??? Epäilen kyllä enemmän että on esivaihtarit, englanninkielisiltä keskustelupalstoilta löytyy paljon ahdistuneita samanikäisiä naisia...
-ap
Minulla ei ole onneksi ollut mielialan heittelyä tai kuumia aaltoja, mutta monella on. Juttele gynekologin kanssa hormonikorvaushoidosta. Ensin ehkä kannattaisi vähän mitata hormoneitasi, koska esi-menopaussin ei pitäisi ihan vielä alkaa muutaman vuoden päälle nelikymppisenä. On se mahdollista, mutta harvinaista - ja siksi kannattaa tarkistaa tilanne, ettei ala lääkitä turhaan.
Sinänsä edes rintasyöpä ei välttämättä ole este hormonikorvaushoidolle, jos sen sairastamisesta on jo aikaa ja kasvain on voitettu.
https://www.etlehti.fi/artikkeli/terveys/nain_lopetat_hormonihoidon
Tästä saikin hyvää näkökulmaa. En ole vielä vaihdevuosi-iässä (paitsi jos ne tulee ennen aikaisesti) mutta viime aikoina olen ajatellut niitä paljon ja ne ahdistavat, siksi avasin ketjun. Olen tuskaillut jo lapsesta lähtien ahdistuksen kanssa, mielenkiintoista kuulla että vaihdevuodetkin tulevat sitten tuottamaan sitä. Ei vissiin kannata minun enää taistella sitä vastaan, se odottaa joka kulman takana ja joka elämänvaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Ensin ehkä kannattaisi vähän mitata hormoneitasi, koska esi-menopaussin ei pitäisi ihan vielä alkaa muutaman vuoden päälle nelikymppisenä.
Kyllä minulla alkoi kierto lyhentyä ja vuoto runsautua heti siinä 40-v täytettyäni. Gynekologi meinasi, että vaihdevuosien esioireita. Lääkitystä en kuitenkaan tarvinnut ja vähitellen kierto alkoi pidentyä, menkat oli välillä pois puoli vuottakin, välillä tuli kerran kuukaudessa ja kaikkea siltä väliltä. Mutta kun älytön ympärivuorokautinen hikoilu alkoi ollessani 51-v, hain kyllä kiireesti hormonikorvaushoidon. VAIKKA siskolla ja kahdella tädillä ollut rintasyöpä, en olisi sitä hikoilua tervepäisenä kestänyt ilman hormonihoitoa. Gynekään ei ollut sitä vastaan, puhuttiin, että syöpä tulee jos on tullakseen.
Saako julkiselle puolelle edes gynelle aikoja? Vai onko se aina yleislääkäri joka hoitaa näitä asioita? Vuosia käynyt vain työterveydessä johon "naisten vaivat" eivät nykyään enää kuulu. Eikä mulla ole varaa yksityisen maksuihin.
Samalta kuullostaa ja lähes identtisiltä oireilta ap kanssasi. Menkat erittäin runsaat, kierto lyhentyi pari vuotta sitten. Pari päivää ennen menkkoja olen raivohulluuden partaalla. Ahdistaa, ärsyttää, itkettää. Palelen niin että kotona pidän villasukkia, villapaitaa ja lämpökalsareita. Usein ei auta kuin mennä kuumaan suihkuun kun olen niin jäässä. Pidän villahanskoja joskus kotona kädessä kun kädet niin kylmät. Liikkuessa hikoilen runsaasti, tosin sielläkin on paljon päällä. Kyllä ärsyttää. Mutta mitään lääkkeitä en syö enkä halua syödä. Pakko vaan kestää. Tsempit ap!
Ja äskeinen jatkaa että sydän muljahtelee itselläkin iltaisin ja nukkumaan mennessä joskus rajustikkin.
Entäs myoomat? Onko kokemusta? Minulla on niitäkin...5kpl. Mahtaako ne surkastua kun menkat loppuu kokonaan? Vai riittääkö niille perkeleille vähempikin estrogeeni...
Mielenkiinnolla luin ketjun- itse olen kohderyhmää eli 55v, kuukautiset tosin olleet poissa vasta kohta vuoden eikä muita oireita suuremmin ole ollut.
Nyt jos olisin ap toimisin niin,että jos lääkärissä käynnin jälkeen todetaan että hoidettavaa ei ole ensinnäkin korjaisin tarvittaessa elintapani (syömiset ja liikunta).Sitten hakeutuisin pätevän ratkaisukeskeisen psykoterapeutin arvioon; mielestäni ei ole normaalia että parasta ikäänsä elävä nainen kärsii noin voimakkaasta ahdustuneisuudesta...Kymmeniä vuosia oletettavasti käljellä kuitenkin!
Voimia ja rohkeutta!
Käyppä lääkärissä, ei me täällä osata sua auttaa.
Mulla pahimmat ahdistusajat on suunnilleen ovulaatiosta menkkoihin asti, eli PMS-aikoihin. Muulloin ahdistaa vain lievästi...tai kohtaukset on siis ehkä lievempiä.
Kiitos tsempeistä! Voi jeesus tätä naisen elämää! :)
-ap
Minulla on menneet kierrot epäsäännöllisiksi. Välissä saattaa olla 20:n päivän kierto ja sitten taas joku 38:n päivän. Nuorempana olin aivan kellontarkka. Sain lapsen vielä 41 -vuotiaana, mutta sittemmin ei ole lykästänyt. Pari keskenmenoa ollut. Olen nyt 45.
JOS saat terveyskeskuksesta ajan niin pyydä lääkäri jolla on kokemusta vaihdevuosihoidosta mutta eihän ne alan ammattilaisia ole. Ei se yksityinen niin kallis ole...soita ja kysy hinta kun se vaihtelee.
On se ihan normaalia kärsiä ahdistuneisuusta koska se on ihan oikea vaihdevuosioire.
Jokainen ihminen kun reagoi erilailla estrogeenin vähentymiseen.
Ystävällä tuli ihan hirveitä ahdistus-masennus-itku-raivo-unettomuuskohtauksia ja hormonikorvaushoito auttoi välittömästi ja elämä palasi normaaliksi. Ei ollut päässä mitään vikaa johon olisi terapiat auttaneet.
Tänään laitoin ekan hormoonilaastarin, en enää kestänyt tätä kaulan ja pään hikoilua. Labrassa kävin ja se mikälie arvo kertoi, että vaihdevuodet ovat alkaneet, siltä se tosiaan tuntuu. Aiemmin olen jo hikoillut öisin ja palellut järjettömästi iltapäivästä yöhön, mutta tuo pään ja kaulan hikoilu oli jo liikaa, ehkä tuollaisena voi mihinkään ihmisten ilmoille mennä. N49
Olen 47 v ja todella itkuinen jatkuvasti. Kaipaan älyttömästi elettyä elämää. Aikaa pienten lasten kanssa. Pieniä käsiä kaulalla ja vauvan paijaamista. Fiilis.... elämä on ohi.
Tänäänkin kaupassa olin aivan surun murtama, kun oli pieniä lapsia vanhempiensa kanssa. Enää tuota onnea ei minulle suoda.
Vaihdevuosioireko tämä on?
Yli satasen noi yksityisten hinnat ja labrat päälle :( ei paljoa 1300e palkoilla maksella.
Jahas, taitaa löytyäkin syyllinen vaihdevuosista. Mä olen niiiiin ihmetellyt, että miksi mua nykyään ahdistaa niin järjettömän paljon ja usein. Mulla ei ole aiemmin ollut tällaisia taipumuksia, joten olen jokseenkin pelästynytkin tämän vuoksi. Välillä myös vähän huippaa tai jotenkin tuntuu vähän epätodelliselta. Menkat on mitä on, tuntuu, että jos ei ole pitkää taukoa, menkat tulee liiankin tiheästi, eikä enää keho ennakoi niitä ollenkaan, eli alkavat ihan yllättäen.
Onko mitään muuta kuin se hormoonihoito, jota en varmastikaan tule saamaan, sillä olen syöpäsuvusta, rintasyöpään on kaikki mummut ja tädit kuolleet.
Mä en tiedä kierroista mitään kun 15v ollut hormonikierukka eikä menkkoja sen takia, mutta nyt alkanut tämmöset kuumat aallot. Semmonen olo kun saunan jälkeen tulee se jälkihiki, näitä iltaisin ja öisin herään hikeen kerran. En ole vielä huomannut mitään muuta v itutusta, mutta tarvii varmaan seurata kun on asiakaspalvelussa töissä...ikää 50v.
Minulla on APC-resistanssi. Se on geenivirhe. Lapset on testattu ja heillä sitä ei ole.
Tiesin tukostaipumuksesta ennen tulppaa. Kun hain 2.lapsen jälkeen e-pillereitä niin kysäisin että haittaako kun minulla on hb 170. En saanut pillereeitä ja verikokeesta paljastui tuo hyytymishäiriö. Onneksi raskausaikana ei tullut tulppaa kun silloin en vielä tiennyt.
Tulppa oli salakavala kun oireena oli vain puristava kipu. Ei punoitusta tai turvotusta ym.