Miksi enää ei juuri näe "erilaisia" nuoria?

Oon samaa ihmetellyt. Asun Helsingissä, itselläni teini-ikäinen tyttö ja poika, ja paitsi omat lapset, myös kaikki niiden koulukaverit, näyttävät olevan sellaista "siistiä espoolaisporvarityyliä", kovin hillittyä ja konservatiivista. Snobbailevat mielellään myös vaatemerkeillä.

Itse kun olen 1974 syntynyt niin jotenkin tuntuu hurjalta, että nuoret on nielleet keski-ikäisten arvot ja tyylin niin täysin. Hekin haluavat olla pikku Burberry-ruututädin- ja Gucci-T-paitasedän alkuja. Olla olevinaan parempia kun on näyttää tai edes näytellä materiaalista varallisuutta ja tyyliä. Jotain hyvin tervettä oli minusta siinä kun minun nuoruudessani kapinoitiin sellaista pönöttävää keskiluokkaista porvarillista materialismia vastaan.

Samaa olen miettinyt kun katsoo noita teinityttöjä pitkine suorine hiuksineen, varjostukset naamassaan ja nilkat paljaaksi jättävissä tennareissaan. Klooneja. Mihin ovat kadonneet gootit, punkkarit ja hipit?

Ehkä nuorisokulttuurien aika on ohi. Eihän "nuorisokulttuuri" edes ole mikään vanha ilmiö. joskus 5o-luvulta.

Kun olin nuori, josku 90-luvulla. niin lapset, alle 13v. käytti "lastenvaatteita" ja nykyään ipanatkin käyttää "aikuisten kuteita" ja polttaa röökiä, vetää viinaa yms. 

Lapset jotenkin syntyy "aikuisina". Kun olin jotain 12v. niin ei me puhuttu keskenämme seksuaalisuudesta. Se oli niinku henkilökohtainen asia. Me toki oltiin rakastuneita pop-tähtiin ja kuorrutettiin niiden julisteilla seinät, mutta sekin oli "epäseksuaalista". Ei meidän aikana, niin kuin nykyään, edes yläasteella, kukaan julistanut olevansa homo tai lesbo tai bi. 

Kouluissa ei mun lapsuudessa ollut mitään poliittista agendaa. jos joku opettaja oli poliittisesti, uskonnollisesti tai muuten maailmankatsomukseltaan, jossain asiassa ehdoton, niin ei hän sitä meille pikkupennuille millään tavalla näyttänyt. nykyään politiikka on otettu kouluihin mukaan ja lapset tietty muodostaa käsityksensä tosi nopeasti ja lapsen mustavalkoisella ehdottomuudella. esim. poliitikkoja leimataan "rassenasseiksi" yms.

ennen jos lapsi pelkäsi jotain , niin aikuiset lohduttivat sanoen, että sinä olet vielä lapsi ja ei sinun tarvitse vielä ajatella tai ymmärtää noita asioita, anna aikuisten ajatella ja huolehtia. Nykyään lapset pelkäävät öisin ilmastonmuutosta. Eli lasten ja aikuisten rajat ovat häipyneet. Myös vaatetuksessa. 

ehkä nykynuori kapinoin vanhempiensa kapinointia vastaan. Äiskällä tai opettajalla on nahkatakki, lävistyksiä ja tatskoja. Äiskä ja/tai opettaja kannustaa lastaan pohtimaan ja puhumaan avoimesti "aikuisten jutuista" kuten seksistä ja ilmastonmuutoksesta, äiskä on sopeutumaton individualisti, joka tienaa elantonsa silpputöillä joten lapsi on tottunut, että tänään on rahaa mutta huomena ei. Huomenna saatetaan asua toisella puolella Suomea ja äidillä on uusi poikaystävä tai tyttöystävä. Koulu on iso laitos, missä samassa luokassa on "opetuksellisesti haastavia tapauksia" ja ongelmanuoria. Mikään ei pysy paikallaan. 

Ehkä sellaiseen selkeeseen "kapinalliseen" nuorisokulttuuriin liittyi myös se "yhtenäinen aikuiskulttuuri" eli lapsen elinpiiri oli tuttu, "tylsä" ja turvallinen. Äidit isät ja opettajat oli tylsiä "kalkkiksia", jotka asettivat lapsille rajat. Asiat ja elämä oli ennakoitavissa. nykyään elämä on sirpaleista ja turvatonta ja vanhemmat keskenään riiteleviä individualisteja. Nuorilla ei ole enää "kalkkiksia" joita vastaan kapinoida ja heille ei ole edes asetettu rajoja, joita koetella.

Vähemmän klikkejä. Ehkä nuorempi sukupolvi on varmempi itsestään ja ympäröivästä maailmasta, ei ole samanlaista tarvetta tuoda itseä esille tietyn tyyli-ilmiön jatkeena, kun taas ennen harrastuksista ja kiinnostuksenkohteista sai tietynlaisen kuvan pelkästään vaatetuksen perusteella koska haluttiin viestittää jotain (esim. gootti -> tykkäät tietynlaisesta musiikista).

Helsinkiläisenä sanoisin, että hyvin erinäköisiä nuoria kyllä löytyy vieläkin mutta eivät enää pakosti liiku samannäköisten seurassa ja täten "hukkuvat massaan" jos heitä ei erityisemmin etsi.

Lisäksi nuorilla on Instagram jonka kautta tuoda esille omaa esteettisyyttä, niin huonossa kuin pahassa.

Nykyään paheksutaan niin vietävästi jos vähän vetää kiljua tai huumeita. Ole siinä sitten erilainen.

Kuka ..KUKA haluaa näyttää joltain gootilta?

Siis mitä? Ei tod.

Nykyään on vaan basic bitchejä.

Huvittava ketju. Ei muka ole enää nuorisokulttuuria, koska nuoret eivät halua pukeutua samalla tavalla kuin keski-ikäiset nuorena (ja osa nykyään) ja kuunnella samaa musiikkia kuin keski-ikäiset.

Nuorisokulttuurin kapinointi on aina juuri sitä kapinointia keski-ikäisten arvoja vastaan. Ei sitä, että tykätään juuri sellaisista ilmiöistä kuin äiti ja isi 15-vuotiaina.

Ja tosiaan, ryhmäpaine oli valtava 80-luvulla, ja nuorisokulttuuri tutkitusti yhtenäisempi. Nykyään esim juomiskulttuuri nuorilla on eriytynyt paljon. On raittiita nuoria enemmän kuin ennen, ja niitä, joilla menee huonommin. On varakkaita juppinuoria, joilla on merkkivaatteet ja laukut, ja reikäisissä kollareissa kulkevia köyhiä nuoria. Helposti näemme vain oman kuplamme, mutta Suomi on nykyään eriytyneempi kuin ennen.

Riippuu varmaan myös, missä asut ja minkälaisissa paikoissa liikut. Itse asun Helsingissä ja täällä oon nähnyt erilaisia, siistejä tyyppejä kaikkialla. ittekkin oon ns. erilainen ja liikun sellaisessa porukassa!

Missä esim. sellaiset gootit, joilla on muoviputkia päässä? Sellaisia näki ennen Tampereella ja Helsingissä.

Vierailija kirjoitti:

No jaa. Meillä yläasteella 80-luvun loppupuoliskolla oli kaikilla samanlaiset levikset, numeroa en enää edes muista. Kellä ei ollut, oli pohjasakkaa. Oikeasti SILLOIN minusta kaikki olivat samannäköisiä. 

Viisnollaykköset. Ne oli yläasteella (80-90-l. taite) pakko olla, istuivat tai eivät. Kävin sen jälkeen taidelukion, missä kaikkien oli ”pakko” pukeutua ties mihin luovuutta muka henkiviin kirppiskauhtanoihin ja Leviksiä ei missään tapauksessa saanut käyttää. Se oli vielä ahdistavampaa.

Vierailija kirjoitti:

Räväkkyys on niin keski-ikäistä. Ainahan nuoret yrittää olla erilaisia kuin vanhempansa. Nyt ollaan hillittyjä. Parinkymmenen vuoden kuluttua tämä nykyinen muoti on keski-ikäistä, ja silloin ehkä ollaan kokeilunhaluisempia taas.

Tämä. Mun teinit eivät mitenkään pukeutumisellaan pysty järkyttämään tätä tätiä, joka parikymmentä vuotta sitten oli goottipunkkari naama lävistettynä ja melkoiset vetimet niskassa. Mä käyn vieläkin metallifestareilla. Kaveripiirissä oli/on lisäksi hippejä ja rokkareita sekä muutama basisti.

Varmaan meidän keski-ikäisten lapsenlapset sitten ihailevat isovanhempiaan ja laittavat hakaneulan nenään.

Vierailija kirjoitti:

Missä esim. sellaiset gootit, joilla on muoviputkia päässä? Sellaisia näki ennen Tampereella ja Helsingissä.

Tarkoitatko sellaista cybergoottityyliä? Tosiaan kymmenisen vuotta sitten näin viimeksi kaupungilla kunnon goottinuoren Dani Filth -meikillä.

Siistiä, että esim. Sofi Oksanen on pitänyt tyylistään kiinni, samoin useat hevirokkarit. Tästä nykynuorisosta nyt tiedä, nyt tuntuu olevan juuri ysärifarkut ja colleget in.

En edes muista milloin olen nähnyt hevarin tai gootin. Ehkä kerran vuodessa näkee kadulla ja kyllä muuten erottuu selvästi muista! Ennen niitä oli paljon enemmän.

Nykyään kannattaa olla hajuton ja mauton että pääsee TÖIHIN. 

Nykyään ei enää palkata jotain kalle-kuusysejä joilla on irokeesi ja kajalit vielä nelikymppisenäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Räväkkyys on niin keski-ikäistä. Ainahan nuoret yrittää olla erilaisia kuin vanhempansa. Nyt ollaan hillittyjä. Parinkymmenen vuoden kuluttua tämä nykyinen muoti on keski-ikäistä, ja silloin ehkä ollaan kokeilunhaluisempia taas.

Tämä. Mun teinit eivät mitenkään pukeutumisellaan pysty järkyttämään tätä tätiä, joka parikymmentä vuotta sitten oli goottipunkkari naama lävistettynä ja melkoiset vetimet niskassa. Mä käyn vieläkin metallifestareilla. Kaveripiirissä oli/on lisäksi hippejä ja rokkareita sekä muutama basisti.

Varmaan meidän keski-ikäisten lapsenlapset sitten ihailevat isovanhempiaan ja laittavat hakaneulan nenään.

Mä kans tunnen basistin! Tästä ei uskalla kaikille kertoa, täällä voi nimettömänä onneksi.

Vierailija kirjoitti:

Kun olin nuori, josku 90-luvulla. niin lapset, alle 13v. käytti "lastenvaatteita" ja nykyään ipanatkin käyttää "aikuisten kuteita" ja polttaa röökiä, vetää viinaa yms.

Vaatteiden puolesta voivat olla pikkuaikuisia, mutta ihan tutkimustenkin mukaan nykynuoret juovat ja polttavat vähemmän kuin aiemmat sukupolvet.

Mä olen 28-vuotias. Luulen, että omassa yläasteiässä osa halusi erottautua joukosta, koska massaan täysi sulautuminen vaati paljon enemmän työtä, kuin nykyään. Vanhemmilta ei silloin saatukaan niin helpolla kinuttua uusimpia skeittikenkiä, pissisfarkkuja tai meikkejä. Nykyään vanhemmat antavat shoppailurahaa ja ostavat nuorille tavaraa, joten lähes kaikilla on ne adidakset, merkkimeikit, laukut ja tietynlaiset kengät ja vaatteet.

Varsinkin meikkikulttuuri on muuttunut radikaalisti luultavasti blogien, Instagramin ja Youtube-videoiden myötä. Nykyään 15-vuotiaalla pitää olla primereita, monta eri peiteainetta, kiinnityssuihkeita, baking-puuteri erikseen, sata meikkisivellintä ja meikkimunaa, kulmageeli, kulmaväri, highlighter, huuliväri, aurinkopuuteri, poskipuna, laadukkaita merkkiluomivärejä, irtoripset... Omassa nuoruudessa oli halpa Anytime-puuteri, Clearasilin peitepuikko, Dream matte mousse ja ripsiväri. :D Sieltä puuterin alta jokainen näytti ennen edelleen omalta itseltään, mutta voimakkailla nykymeikeillä kaikki nuoret näyttävät samanlaisilta.

Onhan nykyään niitä jotka kuuntelee k-poppia tai katselee animea, harrastaa keppihevosia tai roolipelaamista. Nykyajan nuorilla on se, mitä vanhemmilla ei; sosiaalinen media ja internet. Se vaikuttaa jo hyvin paljon jokaiseen nuoreen, joka liikkuu samoissa paikoissa känyköillään kuin kaverinsa. Jotkut uskaltavat olla enemmän erilaisia netissä, kuin ruudun toisella puolella, eli erilaiset nuoret ovat siirtyneet siis sinne, jolloin näet kaduilla vähemmän "erilaisia" teinejä.

Nuoret eivät välttämättä uskalla vaan olla oma itsensä kun pelkäävät ettei muut hyväksy sellaisena kuin on, netissä ollaan sitten vähän vapaammin kun esim. Instagramissa voi luoda useita profiileja eikä niistä tarvitse kertoa kavereille. Eli siis nuoret tietää ettei välttämättä kaikki hyväksy sellaisena kuin on mutta somessa voi löytää itsensä kaltaisia joiden kanssa voi sitten olla oma itsensä, esim. vähän nuorempi kun olen niin jotkut kavereistani eivät hyväksy lempiartistiani ja sitten härnää siitä, mutta artistin muiden fanien keskuudessa voin sitten olla oma itseni, välillä sitä miettii pitäisikö edes kertoa, että olen tämän artistin fani muille, kun kuitenkin alkavat sitten nauraa.