Lue keskustelun säännöt.
Miksi kunto ei kohene?
19.02.2019 |
Olen liikkunut nyt aktiivisesti neljä kuukautta, mutta en huomaa juuri mitään eroa kunnossani. Koiranomistajana olen tehnyt päivittäisiä lenkkejä jo vuosikausia, mutta nyt olen alkanut tekemään myös voima/lihaskuntoharjoitteluita pari-kolme kertaa viikossa, sekä muuttanut kävelylenkit reippaammiksi ja olen nyt toista kuukautta yrittänyt juosta. Paino sanalla yrittänyt.
Noin 150m rauhallisen hölkän jälkeen syke on 170-190 ja puuskutan/ hengitys vinkuu. Ei kuitenkaan väsytä ja pystyn juoksemaan noin pari kilometriä suuremmitta ongelmitta ja olokin on lenkin jälkeen hyvä, mitä nyt keuhkoihin sattuu. Syke palautuu nopeasti normaaliksi kun pysähdyn. Kerrasta toiseen tuo on silti sitä samaa puuskuttamista kovilla sykkeillä alusta loppuun.
En myöskään pääse esimerkiksi kiipeämään rappusia kolmanteen kerrokseen ilman, että hengästyn ja syke nousee 150:een. Eli ei mitään eroa siihen kun liikuin huomattavasti vähemmän. Pidän välipäiviä ja en edes yritä juosta kuin kerran viikossa. Olen yrittänyt myös lyhentää lenkkejä, mutta ei mitään vaikutusta, vaikka juoksisin vain 500m/kerta.
Samaten prikulleen sama lihaskuntotreeni ei muutu yhtään sen helpommaksi. Olen saanut näkyvästi lihasta ja kiinteytynyt, mutta tulokset eivät kyllä parane ja treeni tuntuu yhtä raskaalta kuin aloittaessakin, sydän hakkaa ja hiki virtaa minuutin jälkeen jo.
Teenkö jotain väärin vai sairastanko tietämättäni astmaa tai jotain muuta?
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Leposykkeeni on 90-100, nukkuessa alimmillaan 80. Sydänkäyrät yms. on otettu ja lopputuloksena on, että minulla on vain tavallista korkeampi syke. Mutta tuo on liikkuessa jo ihan naurettavaa.
-Ap
Kuulostaa kyllä huolestuttavasti samalta kuin mulla joka täällä vastailin lääkärin todenneen minun kuuluvan pieneen vähemmistöön jolla kestävyyskuntoa ei voi nostaa juurikaan kuntoilemalla. Mulla myös tuo korkea leposyke jonka ilmeisesti aiheuttaa jatkuvasti keskivertoa aktiivisempi sympaattinen hermosto. Kroppa on siis jatkuvasti vähän stressitilassa ja kierroksilla, vaikkei psyykkistä eikä fysiologista syytä tähän ole. Kovempi liikunta on tässä tilassa vain lisästressiä eikä välttämättä hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juokse tunti kerralla ainakin 3 kertaa viikossa niin että olet litimärkä hiestä jo ekan 15min jälkeen. Ja jos lihasvoimaa haluat niin treenaat 5-6 kertaa a tunnin päivässä.
Treenilaitteet punttisalilla ovat erinomaisia tota juoksemista varten. Aluksi spinneri ja kun kunto kestää niin juoksumatolle.
Edes eliittijuoksijat ei juokse kolmea kertaa viikossa niin, että on litimärkä hiestä. Nopeasti pääsee ns. telakalle, jos tuollaista "neuvoa" noudattaa. Valtaosa lenkkeilijöistä juoksee peruskestävyyslenkkinsä muutenkin liian kovaa.
Niin kuin joku sanoikin jo, aloittelijan lenkkeilyvauhti on tuskastuttavan hidas. Mummot sauvakävelee ohi ja koko ajan tekee mieli mennä kovempaa, koska oma vauhti lähes hävettää.
Hmm, itse olen lenkkeillyt vuosia ja silti kuntotestissä jouduttiin keskeyttämään suoritus, kun syke nousi hetkessä niin korkealle. En ollut edes lämmennyt kunnolla. Tuloksena heikko kunto.
En tiedä, ehkä meillä vaan on korkea maksimisyke, koska itse juoksen aika kovaakin välillä ja matkat aina 5-15km ja hyvin jaksan.
Jep, vähän samantyylisestä ongelmasta kärsin ja peruskuntoa olen itsekin joutunut tässä korottelemaan. Tosiaan se juoksu- tai jopa kävelyvauhti tuntuu välillä ihan tuskastuttavan turhauttavalta ja nololta, varsinkin kun on opetellut noin kahden vuoden ajan hölkkäilemään sillä yli 170-sykkeellä pitkiäkin matkoja. Leposyke on itselläni kyllä sen ansiosta laskenut sinne 50-60 tienoille, mikä tuntuu entisenä rapakuntoisena toki hyvältä. Turhauttaa vaan, ettei ole tajunnut aloittelijana aloitella liikkumista tarpeeksi pienillä sykkeillä. Onneksi välillä on ok treenata lujaa ja lenkitkin saa koostua monipuolisesti sekä juoksusta että kävelystä.
Toki sykemittariakaan ei saa liian orjallisesti kytätä, koska yksilöllinen vaihtelu esim. maksimisykkeessä voi olla suurta. Oloa ja sykemittaria yhdessä pitkään tarkkailemalla pystyy varmasti määrittämään parhaiten, missä omat sykealueet sijaitsevat. Itselläni esimerkiksi keskitason sykealue tuntuu ulottuvan johonkin 150-160 tienoille, eli ihan lievästi korkeammalle, kuin karkealla ja yksinkertaistavalla perusarvion perusteella voisi luulla. Sykkeeseen, hikoiluun ja hengästymiseen toki myös vaikuttaa muutkin asiat kuin pelkkä fyysinen kunto. Minä kärsin esimerkiksi sosiaalisesta jännityksestä joten aina töihin mennessä hikoilen ja syke nousee korkealle, mutta kotiin palatessani olo on hyvä.
Ehdottomasti suosittelen myös omasta kokemuksesta opettelemaan hengittämään syvähengitystä. Esimerkiksi jooga tai pilates voi tässä olla myös apuna.
Onko sulla jokin lääkitys? Itselläni oli yhden lääkkeen (en muista nimeä) kanssa juuri korkea syke ongelmana. Lääkkeen aloituksen jälkeen syke pomppasi lämmitellessä päälle 160, vaikka olin hyvässä kunnossa eikä samanlaisia lukuja ollut aiemmin tullut. Annoksen pienentäminen auttoi.
Oli taustalla mitä vain, kävisin juttelemassa lääkärin kanssa. Tai ainakin hoitajan luona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun käsissä on voimaa, siksi melominen sujuu kevyesti. Tunnin koiralenkki ei ole oikeasti kuntoa kohottava. t. kahden koiran omistaja
En käytä mitään sykkeeseen vaikuttavaa lääkettä. Verenpainelääkettä käytin aiemmin.
Vierailija kirjoitti:
Sun käsissä on voimaa, siksi melominen sujuu kevyesti. Tunnin koiralenkki ei ole oikeasti kuntoa kohottava. t. kahden koiran omistaja
En kuitenkaan selviä ilman hirveää puuskutusta ja tuskanhikeä esim. yksinkertaisestakaan kahvakuulatreenistä. Luulen että tuo liittyy siihen, että olen jalkeilla.
Koiralenkkien kunnon kohotuksesta olen kyllä eri mieltä, eihän se eroa mitenkään muusta lenkkeilystä ja hölkkään myös koiralenkeillä. Eri asia jos hihnan päässä ei osata käyttäytyä tai pitää jäädä nuuskimaan kaikki mahdollinen.
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti suosittelen myös omasta kokemuksesta opettelemaan hengittämään syvähengitystä. Esimerkiksi jooga tai pilates voi tässä olla myös apuna.
Kokeilin kertaluontoisesti joogaa, mutta ei siitä tullut kyllä yhtään mitään isojen rintojen kanssa. Valtaosa asennoista ei onnistunut tai en voinut hengittää :D
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Astma on mahollista, jos hengitys oikein vinkuu. Myös alhainen hemoglobiini heikentää hapenkuljetusta kehossa.
Sykkeistä sanon sen verran, että itsellä hölkkäsyke menee helposti 170-195 välillä, mutta leposyke taas alle 60, joten sinällään tilanne on eri kuin sinulla. Itse sain hölkkäämiseen kestävyyttä salitreenillä. Sykkeistä en siis kuitenkaan huolissani olis, ennemmin siitä hengityksen vinkumisesta.
Musta on tuntunut samalta, hengästyn nopeasti ja ahkerasta treenistä huolimatta kunto ei tunnu kasvavan. Nyt kävi ilmi että rauta-arvot on tosi huonot. Katsotaan jos tulokset parantuisi kun arvot on taas kohdillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti suosittelen myös omasta kokemuksesta opettelemaan hengittämään syvähengitystä. Esimerkiksi jooga tai pilates voi tässä olla myös apuna.
Kokeilin kertaluontoisesti joogaa, mutta ei siitä tullut kyllä yhtään mitään isojen rintojen kanssa. Valtaosa asennoista ei onnistunut tai en voinut hengittää :D
-Ap
Joogassa ideana ei ole päästä täydellisesti kaikkiin asentoihin, vaan päästä siihen pisteeseen, että venytys tai liike tuntuu, muttei liikaa. Mäkään en mitenkään taivu tai kykene tekemään asentoja läheskään yhtä hyvin kuin joku kokenut joogaaja, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö liike tekisi mulle yhtä paljon hyvää. Vuosien harjoittelun myötä ehkä joskus taivun tai jopa kykenen siihen kuuluisaan käsiseisontaan, ehkä en. Sillä ei ole merkitystä. Sanoisin itse näin joogaus-amatöörinä, että hengitys on pääosassa ja nimenomaan itse olen pilateksesta ja joogasta oppinut syvähengitystä, mistä on ollut hyötyä myös muussa urheilussa tai ylipäätään stressaavassa arjessa.
Toki jos ei tykkää joogasta niin sitten ei tykkää, voi sitä hengittämistä opetella muutenkin. Mutta en suosittele jättämään väliin vain siksi että joidenkin liikkeiden täydellinen suoritus on fyysisesti mahdotonta.
Hölkkäät liian kovaa. Hidasta vauhtia selvästi. Sykkeissä voi olla suuriakin yksilöllisiä vaihteluita ja hikoilukin on yksilöllistä, mutta jos hengästyt hölkätessä, kertoo se, että vauhti on liian kova kuntoosi nähden.
Sitten, kun jaksat hölkätä 5 km yhteen menoon hengästymättä, voi olla järkevää lisätä viikkoon yksi hölkkälenkki, jolla hengästyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama, kävin tutkimuksissakin asian takia. Ei löytynyt mitään sairautta syyksi ilmiölle. Mutta lääkäri sanoi, että tutkimusten mukaan oliko se nyt 10% ihmisistä on sellaisia, joilla kestävyyskunto ei kasva treenaamalla. Kun kerran mitään muuta syytä ei löytynyt ilmiölle niin ilmeisesti kuulun tähän porukkaan. No, sehän oli tavallaan hyvä, eipä tarvi yrittää treenata kestävyysliikuntaa kun ei hyödytä ;)
Totta. Lisäksi:
Tutkimus: Kaikki eivät saa lihasta punttisalilta – voima voi jopa vähentyä
https://www.is.fi/terveys/art-2000001114349.html
Vierailija kirjoitti:
Astma on mahollista, jos hengitys oikein vinkuu. Myös alhainen hemoglobiini heikentää hapenkuljetusta kehossa.
Sykkeistä sanon sen verran, että itsellä hölkkäsyke menee helposti 170-195 välillä, mutta leposyke taas alle 60, joten sinällään tilanne on eri kuin sinulla. Itse sain hölkkäämiseen kestävyyttä salitreenillä. Sykkeistä en siis kuitenkaan huolissani olis, ennemmin siitä hengityksen vinkumisesta.
Veriarvot on aina ollut huippuluokkaa.
En edes tajunnut tuota vinkumista pitkään aikaan kun luulin että se omituinen ääni (ilmeisesti uloshengittäessä) lähtee siitä kun heijastin osuu takkiini tai jotain muuta vastaavaa...
Mutta tosiaankin, hengästyn myös muussa liikunnassa kuin hölkässä. Esim. 1min vatsalihasliikkeitä ja en pysty enää puhumaan kunnolla. Tai 5min kevyttä kahvakuulatreeniä ja puuskutan jo hikisenä. En väsy tuollaisesta, mutta happi tuntuu jotenkin loppuvan kai, vaikea kuvailla. Usein tulee myös hirveä päänsärky.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hölkkäät liian kovaa. Hidasta vauhtia selvästi. Sykkeissä voi olla suuriakin yksilöllisiä vaihteluita ja hikoilukin on yksilöllistä, mutta jos hengästyt hölkätessä, kertoo se, että vauhti on liian kova kuntoosi nähden.
Sitten, kun jaksat hölkätä 5 km yhteen menoon hengästymättä, voi olla järkevää lisätä viikkoon yksi hölkkälenkki, jolla hengästyt.
Hengästyn myös kun hipsin hissukseen rappuset kolmanteen kerrokseen (jonka teen monta kertaa päivässä) tai kun kannan halkokassin 20m matkan puuvajasta sisälle tai kun haravoin lehtiä. Samaten myös ripeämmin kävellessä tai vaikkapa kaupassa ostoksilla kun kannan koria ja maleksin hyllyjen välissä.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Astma on mahollista, jos hengitys oikein vinkuu. Myös alhainen hemoglobiini heikentää hapenkuljetusta kehossa.
Sykkeistä sanon sen verran, että itsellä hölkkäsyke menee helposti 170-195 välillä, mutta leposyke taas alle 60, joten sinällään tilanne on eri kuin sinulla. Itse sain hölkkäämiseen kestävyyttä salitreenillä. Sykkeistä en siis kuitenkaan huolissani olis, ennemmin siitä hengityksen vinkumisesta.
Veriarvot on aina ollut huippuluokkaa.
En edes tajunnut tuota vinkumista pitkään aikaan kun luulin että se omituinen ääni (ilmeisesti uloshengittäessä) lähtee siitä kun heijastin osuu takkiini tai jotain muuta vastaavaa...
Mutta tosiaankin, hengästyn myös muussa liikunnassa kuin hölkässä. Esim. 1min vatsalihasliikkeitä ja en pysty enää puhumaan kunnolla. Tai 5min kevyttä kahvakuulatreeniä ja puuskutan jo hikisenä. En väsy tuollaisesta, mutta happi tuntuu jotenkin loppuvan kai, vaikea kuvailla. Usein tulee myös hirveä päänsärky.
-Ap
Ei kuulosta normaalilta. Kannattaa käydä lääkärissä ja tutkia astman mahdollisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hölkkäät liian kovaa. Hidasta vauhtia selvästi. Sykkeissä voi olla suuriakin yksilöllisiä vaihteluita ja hikoilukin on yksilöllistä, mutta jos hengästyt hölkätessä, kertoo se, että vauhti on liian kova kuntoosi nähden.
Sitten, kun jaksat hölkätä 5 km yhteen menoon hengästymättä, voi olla järkevää lisätä viikkoon yksi hölkkälenkki, jolla hengästyt.
Hengästyn myös kun hipsin hissukseen rappuset kolmanteen kerrokseen (jonka teen monta kertaa päivässä) tai kun kannan halkokassin 20m matkan puuvajasta sisälle tai kun haravoin lehtiä. Samaten myös ripeämmin kävellessä tai vaikkapa kaupassa ostoksilla kun kannan koria ja maleksin hyllyjen välissä.
-Ap
Siinä tapauksessa sinun pitää ilman muuta mennä lääkäriin. Tuo ei ole normaalia muuten kuin korkeintaan henkilölle, joka vain istuu ja makaa ja kulkee kaikki 20 metriä pidemmät matkat autolla.
Laitapas kuva niistä hikisistä läskilolloistasi. Otan kalun jo valmiiksi housusta.
Vierailija kirjoitti:
Laitapas kuva niistä hikisistä läskilolloistasi. Otan kalun jo valmiiksi housusta.
Jos olet ihan aidosti kiinnostunut, voin laittaa sähköpostiin kuvia.
-Ap
Itsellä on vasta työttömyyden aikana alkanut kohota kunto. Kunto laskee kun on työjakso.
Oikeastaan töiden päälle ei voisi lainkaan tehdä mitään fyysistä.
Tänään huomasi oikein hyvin miten kympin juoksulenkillä ilman nastoja kengissä tasapainokin oli kehittynyt niin kovaksi etten lentänyt nurin jäällä kertaakaan.
Toisaalta vanhalta voimistelijalta se ei ole kummoinen suoritus.
Hassusti jäi vaan trikoopellet sykemittareineen kauas taakse ja lenkkareistakin kuului rouske. Olivat liikenteessä nastojen kanssa.
Minulla ei valitettavasti ostovoima riitä nastalenkkareihin tai trikoisiin. Pitää harjoitella tasapainoa että voi juosta ohi tavallisilla kesälenkkareilla.
No, kyllä se kunto kohoaa kun lepäät ja palaudut kunnolla. Työnteko voi heikentää palautumista olennaisesti siten ettei terveysliikuntaa voi edes harrastaa lainkaan.
Ap, tämä taitaa olla kyllä ihan sinun ominaispiirteesi joka ei tule muuttumaan. Mulla on ihan sama, ja olen harrastanut kilpasuunnistustakin. Silloin kun aloin tavoitteellisemmin juosta, ihmettelin juuri tuota että esim. rappujen nouseminen ei tuntunut yhtään "helpommalta" kuin ennen, vaan edelleen puuskutin ja sydän hakkasi hulluna. Suunnistusseurassa juttelin tästä kokeneemman harrastajan kanssa, ihmetellen mistä voi olla kyse, ja hän sanoi, että eihän se niin mene etteikö pulssi nousisi ja hikoilisi ja hengästyisi vaan päinvastoin, kun kroppa alkaa tietää että voi olla kovempikin treeni alkamassa niin se heti alkaa maksimaalisen tehokkaasti kierrättää verta (sykkeen nousu), huolehtia hapensaannista (hengityksen kiihtyminen) ja poistaa liikalämpöä (hikoilu).
Tämä on yksilöllinen juttu joka saattaa jopa hieman edesauttaa suorituskykyä lyhyissä urheilusuoriutksissa, verrattuna niihin joilla kroppa hitaammin alkaa toimia kun rasitus lisääntyy, mutta toki vähän tylsää arjessa. Mutta eipä sille oikein mitään voi. Itse olen tosiaan kilpaillut Jukolan viestissä jne ja kestävyyskunto ollut varsin hyvä mutta silti on nuo arjessa hikoilu- ja hengästymisominaisuudet säilyneet. Itse asiassa ne on mulla pahemmat , mitä parempi on kunto.