Kysymys kaikille joilla lapsia ja yli 10 vuotta kestänyt suhde lasten isän tai äidin kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäkö ei ole tärkein asia, mutta kyllä välillä kauhistuttaa katsella pariskuntia joissa esim. nainen on ennen ollut itsestään huolehtiva ja sitten kun on suhde löytynyt ja lapsia tullut, on lihottu 30 kg, tukka leikattu lyhyeksi ja rupsahdettu täysin.

Kun sulla on se suhde ja lapset niin kyllä siinä prioriteetit muuttuu ja turhasta pingotuksesta on pakko luopua.

Ei. Ei todellakaan ole pakko luopua. Tunnen monen monta perheenäitiä, jotka pitävät itsestään huolta syömällä hyvin ja liikkumalla. Terveelliset elämäntavat ovat tärkeät.

On siinä miehellä katselemista kun nainen tursuaa kuin pallokala ja nalkuttaa millon mistäkin. Sit ihmetellään että yhyyy miks se jätti tai petti.

Jos suhde perustuu pelkästään ulkonäköön niin parempi onkin, mitä nopeammin päättyy. Mieluummin jo ennen niiden lasten saamista. Ja tämähän selittää senkin miksi tietty ulisijoiden ei edes pääse siihen suhteeseen. Vika löytyy korvien välistä.

Ei se ole se ulkonäkö vaan lapset on pilanneet noiden kahden upean näköisen kyyhkyläisen suhteen. Oletteko te vähän tyhmiä kun ette tajua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäkö ei ole tärkein asia, mutta kyllä välillä kauhistuttaa katsella pariskuntia joissa esim. nainen on ennen ollut itsestään huolehtiva ja sitten kun on suhde löytynyt ja lapsia tullut, on lihottu 30 kg, tukka leikattu lyhyeksi ja rupsahdettu täysin.

Kun sulla on se suhde ja lapset niin kyllä siinä prioriteetit muuttuu ja turhasta pingotuksesta on pakko luopua.

Ei. Ei todellakaan ole pakko luopua. Tunnen monen monta perheenäitiä, jotka pitävät itsestään huolta syömällä hyvin ja liikkumalla. Terveelliset elämäntavat ovat tärkeät.

On siinä miehellä katselemista kun nainen tursuaa kuin pallokala ja nalkuttaa millon mistäkin. Sit ihmetellään että yhyyy miks se jätti tai petti.

Jos suhde perustuu pelkästään ulkonäköön niin parempi onkin, mitä nopeammin päättyy. Mieluummin jo ennen niiden lasten saamista. Ja tämähän selittää senkin miksi tietty ulisijoiden ei edes pääse siihen suhteeseen. Vika löytyy korvien välistä.

Kuka on väittänyt että suhde perustuu pelkkään ulkonäköön? Ei se perustu, mutta on se yksi luonnollinen osatekijä suhteessa. Jos nainen on ollut ennen lapsia hyvin viehättävä, kuntoillut jne ja rupsahtaa lapsien jälkeen, ei tartte ihmetellä miks miestä ei enää kiinnosta nainen. Mä en kertakaikkiaan vaan ymmärrä miksi päästetään ittensä rapakuntoon!

Luulis että arjessa jaksaminenkin on rankempaa kun on lihonut jne?

Oikeaa miestä kiinnostaa koska suhteessa on paljon enemmän pelissä kuin ulkonäkö. Jos sinulla tai kumppanille on vaikeuksia seksin suhteen, kannattaa tosiaan ne miehen testosteroni tasot tarkistaa, niin ei tarvitse mitään tekosyitä kyvyttömyydelle etsiä. Ne testit alenee jo 30 v lähtien.

Tässä keskustelussa tulee kyllä suomalaisten läskifobia erittäin selvästi esiin. Lihavuudella ja viehättävyydellä ei lopulta ole paljoa tekemistä toistensa kanssa, pulska voi pitää itsestään huolta, peseytyä, pukeutua ja meikata sievästi - sekä harrastaa liikuntaa siinä kuin normaalipainoinenkin. Normaalipainoisuus ei ole ainoa viehättävyystekijä ! Eri asia on se, että toisille se on taas tärkeä ulkonäöllinen tekijä, aivan kuten tummat hiukset tai pyöreä perä jollekin toiselle. Se sallittakoon! Mutta 20 vuoden ja neljän lapsen jälkeen uskallan väittää, että harvassa ovat ne pariskunnat, joille ulkonäölliset seikat enää olisivat ne ainoat merkittävät tekijät kaiken yhdessä koetun jälkeen. Kyllä siinä on jo niin monet lasten ongelmat, seksin lasku- ja nousukaudet sekä rahahuolet koettu, että toisen silmään sopiva ulkonäkö on aika samantekevää. Jos olisi niin pinnallinen, että kyttäisi vain toisen lihomista tai laihtumista , merkkivaatteita tai kuosissaan olevaa hiustenleikkuuta, niin en usko että perheonni voi kestää. Kyllä takana on aina pitkissä liitoissa syvä kunnioitus toista kohtaan. Aina. Sitten voi olla toki bonuksena ihailu ja arvostus esim. toisen ulkonäöstä, vaikutusvallasta tms, mutta se on vain bonus. Kunnioituksesta pitkät liitot ja onnelliset perheet ponnistavat.

Yhdessä 12 vuotta, yksi nelivuotias lapsi. Olen ylipainoinen ja pukeudun kotona viikonloppuisin lähinnä verkkareihin tai pihalle lähdettäessä ulkovaatteisiin. En meikkaa kotona enkä laita hiuksia.

Seksiä ja rakkautta on edelleen, parisuhde voi hyvin ja meillä on kotona kaikki hyvin. Meistä kumpikin arvostaa tasaista arkea ja rauhallisia viikonloppuna.

Töihin lähtiessä puen fiksut työvaatteet ja meikkaan kevyesti. Juhliin laitan enemmän meikkiä, mekon ja korkkarit.

Kukaan ei kysynyt, mutta kerron silti, että mies on kotona viikonloput pitkät kalsarit jalassa, tukka kampaamatta ja risainen bändipaita päällä. Sovitaan hyvin yhteen :)

En panosta millään erityisellä tavalla, toki olen normaalin siistin näköinen. En tosin panostanut seurusteluaikanakaan, en edes meikannut. Ulkonäköön panostamisessani ei oikeastaan ole tapahtunut mitään muutosta.

Vierailija kirjoitti:

Yhdessä 12 vuotta, yksi nelivuotias lapsi. Olen ylipainoinen ja pukeudun kotona viikonloppuisin lähinnä verkkareihin tai pihalle lähdettäessä ulkovaatteisiin. En meikkaa kotona enkä laita hiuksia.

Seksiä ja rakkautta on edelleen, parisuhde voi hyvin ja meillä on kotona kaikki hyvin. Meistä kumpikin arvostaa tasaista arkea ja rauhallisia viikonloppuna.

Töihin lähtiessä puen fiksut työvaatteet ja meikkaan kevyesti. Juhliin laitan enemmän meikkiä, mekon ja korkkarit.

Kukaan ei kysynyt, mutta kerron silti, että mies on kotona viikonloput pitkät kalsarit jalassa, tukka kampaamatta ja risainen bändipaita päällä. Sovitaan hyvin yhteen :)

Piti tähän vielä lisätä, että mun itsetuntoon ei ulkonäkö ole vaikuttanut koskaan mitenkään.  Sairastin lapsena ja teini-ikäisenä sairautta, joka muutti ulkonäköäni merkittävästi useiden vuosien ajaksi. Opin silloin rakentamaan itsetuntoni muiden asioiden varaan kuin ulkonäköni, joten nyt nelikymppisenä ulkonäön rapistuminen ei haittaa minua yhtään. Tässä välissä oli n. 10 vuoden ajanjakso jolloin olin ns. perinteisellä tavalla viehättävä, mutta silloin saamani huomio tuntui minusta epämukavalta. Paluu tähän keski-ikäisyyden mukanaan tuomaan harmaaseen tapettiin sulautumiseen tuntui minusta mukavalta.

Vierailija kirjoitti:

Yhdessä 12 vuotta, yksi nelivuotias lapsi. Olen ylipainoinen ja pukeudun kotona viikonloppuisin lähinnä verkkareihin tai pihalle lähdettäessä ulkovaatteisiin. En meikkaa kotona enkä laita hiuksia.

Seksiä ja rakkautta on edelleen, parisuhde voi hyvin ja meillä on kotona kaikki hyvin. Meistä kumpikin arvostaa tasaista arkea ja rauhallisia viikonloppuna.

Töihin lähtiessä puen fiksut työvaatteet ja meikkaan kevyesti. Juhliin laitan enemmän meikkiä, mekon ja korkkarit.

Kukaan ei kysynyt, mutta kerron silti, että mies on kotona viikonloput pitkät kalsarit jalassa, tukka kampaamatta ja risainen bändipaita päällä. Sovitaan hyvin yhteen :)

Tuo on minusta ihanaa ja meilläkin välillä noin,

Nyt kun ollaan oltu 20 vuotta yhdessä huomaan välillä että minulla itsellä on tarve olla ”kaunis” mikä tarkoittaa sitä että laitan ihanat alusvaatteet, pukeudun muodikkaasti, laitan korut, meikkaan ja käherrän tukkani. Vaikka sitten ihan kauppreissua varten, en tiedä johtuuko se jostain 40- kympin kriisistä vai siitä että mies kehuu ehkä enemmän vai mistä. Seksiin ja haluihin se ei sen enempää liity koska niitä on ihan tasaisesti on sitten verkkarit tai farkut.

Huomasin että mies myös tykkää todella paljon kun kehun häntä kun hän on laittautunut.. ehkä meillä molemmilla on joku ihme vaihe päällä:)

Enpä olisi uskonut, mutta nyt tuntuu siltä että vastauksista oli oikeasti apua, alkoi nimittäin tuntua siltä että ulkonäköasioiden miettiminen estää nyt tajuamasta ja keskittymästä siihen, mikä syvemmällä tasolla suhteessa ja elämässä on mennyt pieleen. Kiitos vastaajille. Ap

Vastaus kysymykseen on EI

En panosta ulkonäkööni pätkääkään siksi, että puolisoni pitäisi minua seksikkäänä.

Sen sijaan panostan ulkonäkööni siksi, että se on tärkeää oman hyvinvointini takia.

T: nainen 45, 21-vuotta avioliitossa

En oikeastaan. Töihin meikkaan hieman ja pukeudun siististi. Mutta kun kotiin pääsen, pesen meikit pois, hiukset sotkunutturalle ja iso t-paita päälle ja kalsarit. Jos menemme treffeille, illanvietton yms, pukeudun kyllä ja meikkaan. 

Kaapista löytyy kyllä seksikkäitä alusvaatteita, mutta on tullut huomattua vuosien aikana, ettei mies niistä niinkään välitä. Parhaimmalta kuulemma näytän (alasti tottakai) mutta ilman meikkiä kotivaatteissa. Mukavaahan se on, että mies edelleen yli 20 vuoden jälkeen pitää minua seksikkäänä ja haluaa, vaikka kiloja on suhteen alusta tullut melkein 20 lisää, raskausarpia, nännit ei osoita enää eteenpäin ja en jaksa sheivata kuin sillontällöin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun myötä ymmärsin sen, miksi aasialaiset vaimot ovat niin suosittuja. Suomalaiset naiset eivät jaksa panostaa liittoonsa yhtään. Olemme olleet yhdessä yli 20 vuotta ja siitä huolimatta panostan ulkonäkööni mieheni mieliksi. Pidän hiukseni pitkänä ja hän saa jopa valita vaatteitani oman makunsa mukaan. Ei se minua haittaa, päinvastoin tunnen mielihyvää, kun saan miellyttää miestäni. Mikä teitä vaivaa?

Hah, mieheni ei jaksa valita edes omia vaatteitaan. Kulkisin säkissä jos jäisin tuollaista odottamaan. 😂

Kokeile kysäistä joskus kumpi on parempi, verkkarit vai seksikäs minihame, tulet yllättymään. Tai joku muu seksikkäämpi vaate, jos rahkeet eivät riitä ihan minihameeseen.

Ja ei mies välitä vaatteistaan jos sinäkään et välitä.

Kummatkaan ei ole oikein omaa tyyliäni.

...joku muu...

Panostan. Olen nainen. Kaunista ihmistä katselee mieluummin kuin sellaista, joka lainkaan huolehdi itsestää.

En panosta. Toki jos lähdemme vaimon kanssa ulos, pukeudun siististi. Töissä on työvaatteet ja kotona käytän verkkareita ja t-paitoja. Myös vaimoni käyttää kotona rentoja olo vaatteita ja meikkaa vain töihin ja viihteelle. Hän näyttää aina kauniille, varsinkin ilman meikkiä.

Up

Vierailija kirjoitti:

Jestas miten pinnallista! Avasin tämän ketjun ajatellen, että tässä kysytään jotain syvällistä....

Ensinnäkin; jos olet ollut 10 vuotta yhdessä jonkun kanssa, se johtuu paljolti rakkaudesta, EI ulkonäöstä....

Jatkakaa....

Se valehtelee, joka väittää ettei ulkonäöllä ole mitään väliä kumppanin valinnassa. Itse tykkään ainakin näyttää kiinnostavalta, vaikka mies ei vaihdukaan. Hän panostaa myös. Mukavaa on.

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jestas miten pinnallista! Avasin tämän ketjun ajatellen, että tässä kysytään jotain syvällistä....

Ensinnäkin; jos olet ollut 10 vuotta yhdessä jonkun kanssa, se johtuu paljolti rakkaudesta, EI ulkonäöstä....

Jatkakaa....

Se valehtelee, joka väittää ettei ulkonäöllä ole mitään väliä kumppanin valinnassa. Itse tykkään ainakin näyttää kiinnostavalta, vaikka mies ei vaihdukaan. Hän panostaa myös. Mukavaa on.

Luetun ymmärtäminen. Tässä ketjussa ei keskustella kumppanin valinnasta vaan siitä mitä tapahtuu/ ei tapahdu kun ollaan oltu yli 10 v yhdessä. -ohis

Välillä on päiviä jolloin en jaksa panostaa vaan tulla on nutturalla ja verkkarit jalassa. Mutta tottakai pukeudun useimmiten niin että olen omasta muelestäni viehättävän näköinen. En siis laahusta päivästä toiseen verkkareissa ja tukka sotkuisena.

En tiedä enkä osaa sanoa pitäisikö mies minua laiskana ja jaksaisiko katsella jos olisin aina hampuusin näköinen😂 itse en ainakaan mitään kalsareissa makaavaa sohvaperunaa jaksaisi päivästä toiseen.

Molemmat meistä panostaa ulkonäköönsä aika ajoin.

Vierailija kirjoitti:

Hahaha ”mies saa seksiä riittävästi” - tosiaan, haluaisi edes kerran kuussa mutta ei. Ap

Eli sä puunaat ja panostat ulkonäköösi ja siltikään et saa seksiä. Ei toi sun todellisuus sitten taida vastata ihan noita ensimmäisiä viestejäsi. Joissa sä vakuutat että naisen on pakko puunata ja panostaa ulkonäköön jotta mies häntä haluaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jestas miten pinnallista! Avasin tämän ketjun ajatellen, että tässä kysytään jotain syvällistä....

Ensinnäkin; jos olet ollut 10 vuotta yhdessä jonkun kanssa, se johtuu paljolti rakkaudesta, EI ulkonäöstä....

Jatkakaa....

Väitätkö ettei ulkonäöllä ole mitään tekemistä seksuaalisen halun kanssa ja ettei seksin sujuminen tai sujumattomuus korreloi sen kanssa, pysyykö koko suhde kasassa? Ap

Mitäpä jos se toisen ulkonäkö on ihan riittävä ilman mitään panostuksia?

Iän myötä kenenkään ulkonäkö ei kummoisena pysy ilman erityistä panostusta ja harva on nuorenakaan panostamatta hyvännäköinen. Ap

Iän myötä ulkonäkö menee panosti tai ei. Sen varaan ei voi parisuhdetta laskea kuitenkaan.

Väitätkö että ulkonäköönsä panostanut ja panostava viiskymppinen on samantasoinen seksikumppani kuin täysin panostamaton? Ap

Öh, tämä on aikuiselta ihmiseltä jo aika hämmentävä kysymys. Itse olen pian 40 ja olen alkanut huomaamaan miten paljon itseluottamus ja seksuaalinen nautinto ja siihen liittyvä hauskan pitäminen sängyssä on kiinni korvien välistä. Tunnen itseni seksikkäämmäksi kuin koskaan parikymppisenä. Olen rohkeampi ja kokeilunhaluisempi. En vaihtaisi tätä oloa edes siihen timmiin parikymppisen minäni kroppaan. Enhän edes osannut nauttia siitä. Olen takuu varmasti parempaa seuraa sängyssä kuin olin silloin.

Tämä on totta, mutta puhut eri asiasta kuin siitä, kannattaako ulkonäköön panostaa vai onko se turhaa seksielämän kannalta. Ap

Niin ja sinä puhut panostamisena normaaleista asioista. Kyllä teen noita kaikkia. Huolehdin ihosta, hiuksista, hampaista, karvoista, vaatteista yms. Tekisin sen kaiken ilmankin miestä.

Sinulle ja minulle tuo on ihan normaalia itsestään huolehtimista. Ja olisi samanlaista miehen kanssa tai ilman. 

Mutta jos menet Prismaan lauantaina vaikka klo 11 tai keskiviikkona klo 17, katsopa ympärillesi - lihavia, tukka paskaisena ja mallista ulos kasvaneena, kumarassa laahustavia, homssuisen näköisiä, ei siistejä vaatteita, ei kevyttäkään ehostusta, ei hyvää tuoksua jne. Ei ne kaikki ihmiset voi olla työttömiä/masentuneita! Vai??