Isovanhemmat (miehen puolelta) eivät koskaan ole auttaneet lastenhoidossa

Ja ovat sen ilmoittaneet jo heti kättelyssä kun kerroimme raskaudesta. Ei onnitteluja vaan tokaisu että itse sitten hoidatte ne lapsenne.
Oltiin parikymppisiä ja tää tuntui jotenkin tosi pahalta, mutta sen kanssa oli elettävä.

Piti ät myös sanansa, ikinä eivät vahtineet lasta edes paria tuntia että olisin päässyt parturiin, hammaslääkäriin tms.

Mies on reissutöissä ja aika järjesteleminen oli asioissa mutta selvittiin.

Nyt kun aikaa on kulunut reilut 10 vuotta niin anoppi tarvisi apua, kaatui pihassa ja jalka pakettiin. Appiukko myös huonossa kunnossa.

Pyytävät siivousapua ja kaupassa käyntiä. Nyt voisi lapsemmekin mennä sinne hiihtolomalla avuksi. Lapsia ei kiinosta yhtään ja ilmaisivat kyllä sen selvästi.

Kun tästä mainitsin olen kuulemma itsekäs. Laitan kyllä miehen puhumaan vanhemmilleen, mutta mun tekis niin mieli vastata että niin metsä vastaa kun sinne huudetaan.