Lue keskustelun säännöt.
Siskoni on narsisti?
surku
18.02.2019 |
Olen nyt viime aikoina alkanut pohtia, voisiko siskoni olla narsisti. Ikää meillä molemmilla on ~30 vuotta, mutta vasta ihan viime viikkojen aikana olen jotenkin havahtunut tähän asiaan. En ole osannut etsiä hänestä "vikaa" aiemmin, sillä olen aina syyttänyt itseäni kaikesta: omista tuntemuksistani sekä lukuisista riidoista. Iän myötä olen kuitenkin pikku hiljaa saanut itsevarmuutta ja alkanut miettiä asiaa myös siltä kantilta, että ehkei kaikki olekaan minun syytäni.
Seuraavat seikat ovat hyvin tyypillisiä siskolleni:
- Hän on aina oikeassa. Hän ei koskaan pysty myöntämään olleensa väärässä ja jos jollain tapaa osoittaa hänen olleen väärässä, suuttuu hän toden teolla ja lakkaa keskustelemasta kokonaan.
- Puhelimessa puhuessa hän lyö luurin korvaan todella usein milloin mistäkin syystä. Usein riittää, kun hän vain TUNTEE, että häntä jotenkin kritisoidaan, vaikka näin ei olisi.
- Anteeksipyytäminen on hänelle aivan äärettömän vaikeaa. Koko elämämme aikana hän on pyytänyt minulta anteeksi tasan kaksi kertaa.
- Häneltä ei voi pyytää apua mihinkään. Hänellä on aina kiire tai tärkeämpää tekemistä. Saattaa jopa hieman suuttua siitä, kun kehdattiin edes pyytää hänen apuaan.
- Sen sijaan häntä autetaan ihan koko ajan ja hän myös olettaa, että apua saa aina. Viime kesänä siskoni talolla oli maalaustalkoot. Hän ei itse osallistunut maalaamiseen ollenkaan, vaan teki jotain muuta, kun muut maalasivat (minä mukaan lukien). Kiitosta häneltä ei saa. Joskus hän saattaa hyvin, hyvin hiljaisella äänellä sanoa "kiitos", mutta tämä on harvinaista.
- Hän ei kestä kritiikkiä, ei siis minkäänlaista. Hän uskoo olevansa oman alansa paras ja muut sen sijaan matkivat häntä.
- Hän kritisoi muita. Hän on taitava laittamaan esim. kaikki meidän väliset riidat vain minun syykseni. Hänessä
itsessään ei koskaan ole mitään vikaa. Jos alan esimerkiksi itkeä sen jälkeen, kun hän on loukannut minua, tuhahtaa hän vain "lopeta se pillittäminen".
- Viimeksi riidellessämme hän sanoi minun olevan mm. "sairas ihmishirviö", joka yrittää vain pilata hänen elämänsä. Tämä tuntui todella pahalta :( Anteeksipyyntöä ei koskaan tullut...
- Olemme riidoissa aina tasan niin kauan kuin minä pyydän anteeksi. Kerran odotin, josko hän lopettaisi riitamme omasta aloitteestaan; olimme kaksi kuukautta puhumatta mitään, kunnes taas itse pyysin anteeksi, koska muulla tavoin emme saa sovittua.
Olen aina ajatellut, että siskoni nyt vain on vähän vaikea. Mutta nyt mieheni on päässyt seuraamaan tätä touhua sivusta ja on ollut huolissaan minun voinnistani. Siskoni saa välillä minut uskomaan kaikki arvostelevat puheet itsestäni, jonka johdosta ajattelen usein olevani paha ihminen. Että minussa on todella jotain vikana, koska hän käyttäytyy sillä tavalla.
En tietenkään varmaksi tiedä, onko hän narsisti. Nytkin mietin, että jos tämä kaikki onkin vain minun omaa kuvitelmaani, ja oikeasti se olenkin minä, joka tässä tapauksessa on se sairas osapuoli. Mistä sen voi tietää?
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Millaisia ihmissuhteita siskollasi on? Kaikkoavatko ihmiset hänen ympäriltään mutta hänessä ei ole mitään vikaa vain muissa?
Hänellä on pari sellaista kaveria, jotka katsovat siskoniani ylöspäin. He ikään kuin pitävät siskoniani "idolinaan". Tulee ihan hyvin juttuun heidän kanssaan, mutta minulle puhuu näistä kavereista alhaiseen sävyyn.
Sitten hänellä on yksi sellainen kaveri, jota hän itse katsoo ylöspäin. Tätä ihmistä kohtaan hän on todella miellyttävä ja heillä onkin hyvät välit keskenään.
Vanhempieni kanssa hänellä on sellaiset välit, että ollaan yhteydessä pakon edestä; toisin sanottuna tilanteissa, joissa siskoni tarvitsee apua johonkin (taloudellista, remontointiapua yms.).
Tuttuporukoissa hän tulee kyllä toimeen kaikkien kanssa. Osaa olla todella kohtelias ja miellyttävä ihminen.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän voi olla narsisti, epävakaa narsistisilla piirteillä tai vaan ku*ipäinen ihminen.
Miten teidän vanhemmat kohteli teitä? Myötäiltiinkö siskon kiukutteluja pienenä? Tunsiko sisko jääneensä sivuun ja tulevansa usein väärin kohdelluksi? Paljonko teillä on ikäeroa?
Sisarusten välit voivat usein olla juuri tuollaiset kuin kuvailit varsinkin lapsena ja nuorena. Ehkä joku voi ajatella vielä aikuisena, että voi käyttäytyä samalla tavalla ku nuorempana. Jos ei ole hoksannut muita tapoja.
On hyvä muistaa, että kaikki aikuisetkaan eivät syystä tai toisesta kehity tai muutu mitenkään ihmisenä. Kuitenkin toisilta ihmisiltä voi oppia vaikka hyviä käytöstapoja.
Vierailija kirjoitti:
Hän voi olla narsisti, epävakaa narsistisilla piirteillä tai vaan ku*ipäinen ihminen.
Miten teidän vanhemmat kohteli teitä? Myötäiltiinkö siskon kiukutteluja pienenä? Tunsiko sisko jääneensä sivuun ja tulevansa usein väärin kohdelluksi? Paljonko teillä on ikäeroa?
Isä on aina ollut paljon töissä, häntä ei ole hirveästi näkynyt. Äiti välittää, mutta hän ei oikein näytä sitä. Ei ole esimerkiksi koskaan sanonut rakastavansa meitä lapsia. Sisko jäi hieman sivuun lapsena, koska minulla ja äidilläni oli yhteinen harrastus, jonka parissa vietimme todella paljon aikaa. Tästä johtuen vanhemmat ovat kokeneet myös syyllisyyttä, jota he ovat paikkailleet sitten materialla hankkimalla siskolleni erinäisiä asioita, mitä hän sitten ikinä halusikin.
Kymmenisen vuotta sitten siskoni masentui pahasti ja hän yritti tuolloin itsemurhaa. Tämän jälkeen häntä on kohdeltu silkkihansikkain, jottei hän mene "rikki". Eli kaikkiin hänen pyyntöihinsä on vastattu entistä ahkerammin ja hän kyllä ottaa siitä kaiken hyödyn irti.
Meillä on ikäeroa kaksi vuotta minun ollessa vanhempi.
Saattaa olla tai ei, tuskin kumpikaan (saati vanhempanne) teistä täysin terve on. Varmaan jotain lapsuudessa mennyt pieleen?
”Viimeksi riidellessämme hän sanoi minun olevan mm. "sairas ihmishirviö". Kukaan ei yleensä sano tuollaista ilman syytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän voi olla narsisti, epävakaa narsistisilla piirteillä tai vaan ku*ipäinen ihminen.
Miten teidän vanhemmat kohteli teitä? Myötäiltiinkö siskon kiukutteluja pienenä? Tunsiko sisko jääneensä sivuun ja tulevansa usein väärin kohdelluksi? Paljonko teillä on ikäeroa?Isä on aina ollut paljon töissä, häntä ei ole hirveästi näkynyt. Äiti välittää, mutta hän ei oikein näytä sitä. Ei ole esimerkiksi koskaan sanonut rakastavansa meitä lapsia. Sisko jäi hieman sivuun lapsena, koska minulla ja äidilläni oli yhteinen harrastus, jonka parissa vietimme todella paljon aikaa. Tästä johtuen vanhemmat ovat kokeneet myös syyllisyyttä, jota he ovat paikkailleet sitten materialla hankkimalla siskolleni erinäisiä asioita, mitä hän sitten ikinä halusikin.
Kymmenisen vuotta sitten siskoni masentui pahasti ja hän yritti tuolloin itsemurhaa. Tämän jälkeen häntä on kohdeltu silkkihansikkain, jottei hän mene "rikki". Eli kaikkiin hänen pyyntöihinsä on vastattu entistä ahkerammin ja hän kyllä ottaa siitä kaiken hyödyn irti.
Meillä on ikäeroa kaksi vuotta minun ollessa vanhempi.
Tämähän voi selittää jo paljon.
Minulla ja siskollani oli aika samanlainen lapsuus ja aikuisena hän on paljon sinun siskosi kaltainen. Eräs psykiatri esitti, että siskolleni on jäänyt mustasukkaisuus päälle, kun synnyin hänen ollessa uhmaikäinen. En tiedä siitä, mutta olen melko varma, että sekä äitini että isäni pitää minusta ja toisesta sisaruksestani vähän enemmän kuin hänestä. Voi se lapselle olla aika kova jatkuva trauma,jos aistii koko ajan, että häntä rakastetaan vähemmän. Ja voi lisätä vaativaa käyttäytymistä. Tavallaan käy myös järkeen, että nuo lapset ovat eniten itsekkäitä. Koska yhteispelillä eivät ole itselleen onnistuneet saamaan mitään, niin ottavat sitten muut keinot käyttöön.
Vierailija kirjoitti:
”Viimeksi riidellessämme hän sanoi minun olevan mm. "sairas ihmishirviö". Kukaan ei yleensä sano tuollaista ilman syytä.
Tätä olenkin pohtinut tosi paljon, että onko tuossa jotain perää. Siksi pyrin tarkastelemaan omaa toimintaani mahdollisimman kriittisesti erityisesti silloin, kun olen tekemisissä siskoni kanssa. En kuitenkaan löydä omasta toiminnastani mitään sellaista, mikä oikeuttaisi minua kutsuttavan ihmishirviöksi. En, vaikka kuinka yrittäisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarinalla on aina kaksi puolta. Tuo on sinun näkemyksesi, ja siskosi kertomana saattaisit taas sinä kuulostaa narsistimaiselta. Ainakin se paistaa rivien välistä, että kovasti säälittelet itseäsi ja olet itkuherkkä. En puolustele esimerkiksi puhelimen korvaan lyömistä tai siskosi käytöstä, mutta jospa teissä molemmissa on vikaa? Ei se ihmisistä narsisteja tee, jos heidän kanssaan ei vain toimeen tule tai pysty kommentoimaan kunnolla. Kaikki eivät tykkää kaikista tai tule keskenään toimeen, edes sisarukset. Voihan olla niinkin, että sä olet itse huomaamattasi ollut itsesääli- ja marttyyriasenteella liikenteessä jo pidempään, ja siskosi ei vain enää jaksa olla myötätuntoinen.
Mietin hetken aikaa, että kuvailin mielessäni olisiko siskosi vaa itsepäinen luonteeltaan kunnes loin loput tekstit, niin aattelin tossa piilee hieman narsistisuuttakin...
Onko siskosi aina ollut tommoinen vai nyt vasta tullut tommonen käytös esille?
Mun mielestäni, jos sulla ja siskolla ei oo läheiset välit niin ota etäisyyttä... Ihan itsesi vuoksi, jos se saa kaiken haluamansa ja ei tee vastapalveluksia turha oottaa muutosta toisesta osapuolelta..
Itseasiassa.. mullekin on tullut oma epäilykseni omasta äidistäni onko narsistinen vai muuten vaa vaikea ihminen, siis äitini ei ole suosittu ja sillä ei ole kavereita, mutta se kääntää tilanteet muiden syyksi (siltä välillä tuntuu ettei äitikään myönnä omia virheitä) se valehtelee mulle, että on pyytänyt aina anteeksi ja myöntänyt omat virheensä, mikä on hassua, koska se puhuu muista ihmiseistä pahaa ja haukkuu narsistiksi yms... Ja ei itse ole tehnyt mitään väärää 🤔
Toki välitän äidistäni, mutta puheet ja teot kuulostaa ristiriitaisilta etten kykene luottamaan äidin sanoihin yhtä uskottavaksi kuin olin lapsi.. äiti mustamaalaili isästä kauhukuvitelmia ja uskoin niihin herkästi (tottakai kun vanhemmat olivat eronnut ja halusin syyn tietää miksi erosivat) eron syy oli mitätön ja molemmat vanhemmat kertoo eri tarinan, jonka takia en enään halua tietää eron syytä kun puheet ovat ristiriitaisen kuuloisia... Ja en tiedä, onko äitini manipuloinut minuu isääni vastaan... 🙄
Noh en tiedä mikä on totuus, mutta näitä asioita olen pitkään pohdiskellut ja en tietenkään äidilleni pysty kertomaan, koska se menis tietenkin isän syyttelyksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko siskollasi aitoa emtiakykyä? Häpeääkö hän sisimmissään jotain?
Vierailija kirjoitti:
Tarinalla on aina kaksi puolta. Tuo on sinun näkemyksesi, ja siskosi kertomana saattaisit taas sinä kuulostaa narsistimaiselta. Ainakin se paistaa rivien välistä, että kovasti säälittelet itseäsi ja olet itkuherkkä. En puolustele esimerkiksi puhelimen korvaan lyömistä tai siskosi käytöstä, mutta jospa teissä molemmissa on vikaa? Ei se ihmisistä narsisteja tee, jos heidän kanssaan ei vain toimeen tule tai pysty kommentoimaan kunnolla. Kaikki eivät tykkää kaikista tai tule keskenään toimeen, edes sisarukset. Voihan olla niinkin, että sä olet itse huomaamattasi ollut itsesääli- ja marttyyriasenteella liikenteessä jo pidempään, ja siskosi ei vain enää jaksa olla myötätuntoinen.
Näinhän se on, että tarinalla on aina kaksi puolta. Ja on totta, että olen itkuherkkä, olen aina ollut. Harvemmin enää aikuisiällä alan itkeä, mutta kerran sisko osui niin arkaan paikkaan, että itku tuli ihan väkisin... Olin tosin muutenkin jo todella väsynyt tuona päivänä.
Ainakin pyrin kovasti siihen, että en säälittelisi itseäni, mutta huomaan silti tekeväni sitä välillä. Tästä tavasta haluaisin päästä kokonaan eroon.
Haluaisin todella tulla siskoni kanssa toimeen, sillä loppujen lopuksi hän on kuitenkin minulle niin kovin rakas. Ei vain ole kiva se tunne, joka itselle jää esim. puhelinkeskustelun jälkeen. Joka kerta sitä tuntee itsensä jotenkin tosi huonoksi ihmiseksi. Välillä olemmekin pitäneet hajurakoa, mutta viimeistään yhteinen harrastus ajaa meidät lopulta olemaan vuorovaikutuksessa.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko siskollasi aitoa emtiakykyä? Häpeääkö hän sisimmissään jotain?
En osaa sanoa? Luulen, että hänellä kyllä on empatiakykyä, mutta ei vain osaa näyttää sitä? Häpeästä en osaa sanoa oikein mitään.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarinalla on aina kaksi puolta. Tuo on sinun näkemyksesi, ja siskosi kertomana saattaisit taas sinä kuulostaa narsistimaiselta. Ainakin se paistaa rivien välistä, että kovasti säälittelet itseäsi ja olet itkuherkkä. En puolustele esimerkiksi puhelimen korvaan lyömistä tai siskosi käytöstä, mutta jospa teissä molemmissa on vikaa? Ei se ihmisistä narsisteja tee, jos heidän kanssaan ei vain toimeen tule tai pysty kommentoimaan kunnolla. Kaikki eivät tykkää kaikista tai tule keskenään toimeen, edes sisarukset. Voihan olla niinkin, että sä olet itse huomaamattasi ollut itsesääli- ja marttyyriasenteella liikenteessä jo pidempään, ja siskosi ei vain enää jaksa olla myötätuntoinen.
Näinhän se on, että tarinalla on aina kaksi puolta. Ja on totta, että olen itkuherkkä, olen aina ollut. Harvemmin enää aikuisiällä alan itkeä, mutta kerran sisko osui niin arkaan paikkaan, että itku tuli ihan väkisin... Olin tosin muutenkin jo todella väsynyt tuona päivänä.
Ainakin pyrin kovasti siihen, että en säälittelisi itseäni, mutta huomaan silti tekeväni sitä välillä. Tästä tavasta haluaisin päästä kokonaan eroon.Haluaisin todella tulla siskoni kanssa toimeen, sillä loppujen lopuksi hän on kuitenkin minulle niin kovin rakas. Ei vain ole kiva se tunne, joka itselle jää esim. puhelinkeskustelun jälkeen. Joka kerta sitä tuntee itsensä jotenkin tosi huonoksi ihmiseksi. Välillä olemmekin pitäneet hajurakoa, mutta viimeistään yhteinen harrastus ajaa meidät lopulta olemaan vuorovaikutuksessa.
-ap
Jos siskosi olisi aidosti narsisti, niin tuskin haluaisit ehdoin tahdoin olla hänen kanssaan tekemisissä. Kiinnittin myös samaan asiaan huomiota. Sisko lyö luurin korvaan mutta mitä sitä ennen on tapahtunut? Oletteko riidellyt tai oletko huutanut hänelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos siskosi olisi aidosti narsisti, niin tuskin haluaisit ehdoin tahdoin olla hänen kanssaan tekemisissä. Kiinnittin myös samaan asiaan huomiota. Sisko lyö luurin korvaan mutta mitä sitä ennen on tapahtunut? Oletteko riidellyt tai oletko huutanut hänelle?
Tavallaan en haluaisikaan olla hänen kanssaan tekemisissä, mutta sitten tavallaan taas haluan. En osaa selittää.
Ennen kuin lyö luurin korvaan, ei välttämättä ole tapahtunut mitään sen kummempaa. En koskaan huuda hänelle. Hän voi esim. alkaa puhelun aikana "yksinpuhua" ja lyödä luurin korvaan sen seurauksena, ennen kuin edes ehdin sanoa mitään. Siihen asti ollaan saatettu jutella ihan normaalisti. Hän lyö luurin korvaan myös silloin, jos satun pyytämään häneltä jotain palvelusta. Esimerkiksi viimeksi kysyin muuttoapua, jonka seurauksena totesi, että hänellä on kiire ja löi luurin korvaan. Sittemmin olen jo osannut lopettaa avun pyytämisen häneltä.
-ap
Miten vanhempanne ovat tukeneet tai luoneet eripuraa teidän sisarusten välille? Jos epäilet siskoasi narsistiksi, todennäköisesti ainakin toisessa vanhemmassanne on peiliin katsomisen paikka kasvattajana.
Oliko asia nyt tällä loppuunkäsitelty :/
Vierailija kirjoitti:
Saattaa olla tai ei, tuskin kumpikaan (saati vanhempanne) teistä täysin terve on. Varmaan jotain lapsuudessa mennyt pieleen?
Viimeksi riidellessämme hän sanoi minun olevan mm. "sairas ihmishirviö". Kukaan ei yleensä sano tuollaista ilman syytä.
Nyt oli asiaton kommentti. Kyllä narsistisen ihmisen suusta tulee vaikka mitä kamalaa ja nimenomaan ilman syytä. Etenkin jos kokee joutuneensa syyniin omasta käytöksestään. Googleta termi "projisointi".
Vierailija kirjoitti:
Tarinalla on aina kaksi puolta. Tuo on sinun näkemyksesi, ja siskosi kertomana saattaisit taas sinä kuulostaa narsistimaiselta. Ainakin se paistaa rivien välistä, että kovasti säälittelet itseäsi ja olet itkuherkkä. En puolustele esimerkiksi puhelimen korvaan lyömistä tai siskosi käytöstä, mutta jospa teissä molemmissa on vikaa? Ei se ihmisistä narsisteja tee, jos heidän kanssaan ei vain toimeen tule tai pysty kommentoimaan kunnolla. Kaikki eivät tykkää kaikista tai tule keskenään toimeen, edes sisarukset. Voihan olla niinkin, että sä olet itse huomaamattasi ollut itsesääli- ja marttyyriasenteella liikenteessä jo pidempään, ja siskosi ei vain enää jaksa olla myötätuntoinen.
Kyllä ap:n sisko on narsistinen. Ja niin taidat olla sinäkin. Klassinen ja julma narsistinen vastaus pohtivaan ja hyvään aloitukseen.
Millaisia ihmissuhteita siskollasi on? Kaikkoavatko ihmiset hänen ympäriltään mutta hänessä ei ole mitään vikaa vain muissa?