Mitä tehdä kun pienet asiat ahdistaa aivan hirveästi?

Hanki joku oikea ongelma. Katkaise jalkasi, saa sydänkohtaus tms. helpottaa kummasti.

Ala ratkomaan oikeita yhteiskunnalliia ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Hanki joku oikea ongelma. Katkaise jalkasi, saa sydänkohtaus tms. helpottaa kummasti.

On ollut kuule oikeita ongelmia tässä menneinä vuosina vaikka muille jakaa, läheisten kuolemia, onnettomuuksia, omia sairastumisia, eroja jne. Ap

Mikset kokeilisi taikasieniä?

Nimenomaan terapiaa olisin ap:lle suositellut koska sillä olen itse saanut vastaavantyyppistä tilannetta haltuun. Oliko terapiasi kohdennettu juuri tämän ongelman ratkaisemiseen vai johonkin muuhun? Oliko terapeutti sinulle sopiva?

Meditointi, mindfulness. Tai lääkitys.

Vierailija kirjoitti:

Mikset kokeilisi taikasieniä?

Ei ap, mutta 12-vuotiaasta asti mt-ongelmista kärsinyt: aihe kyllä kiinnostaisi mm. lupaavien ensimmäisten tutkimustulosten perusteella mutta kontrollin menettäminen pelottaa ja olen kuullut että moisessa tilanteessa pitäisi olla luotettava tukihenkilö läsnä, mistä niitä saisi? Etenkin sieniä kokeilleiden kuvaukset siitä miten tunne-elämä jotenkin vapautuu ja aukeaa kuulostaisi niin täydelliseltä minulle...

Osalla ei ole edes työtä.

Olet vaan sellainen luonteeltasi että stressaat pienemmistäkin asioista, se on vaan hyväksyttävä.

Jos tuota ahdistusta on vain pari kertaa kuussa kuten sanot, niin mitä väliä? Kyllähän varmaan jokaisen elämässä on välillä ahdistusta, mutta ei se mitään haittaa jos se on ohimenevää eikä ole jatkuvasti päällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset kokeilisi taikasieniä?

Ei ap, mutta 12-vuotiaasta asti mt-ongelmista kärsinyt: aihe kyllä kiinnostaisi mm. lupaavien ensimmäisten tutkimustulosten perusteella mutta kontrollin menettäminen pelottaa ja olen kuullut että moisessa tilanteessa pitäisi olla luotettava tukihenkilö läsnä, mistä niitä saisi? Etenkin sieniä kokeilleiden kuvaukset siitä miten tunne-elämä jotenkin vapautuu ja aukeaa kuulostaisi niin täydelliseltä minulle...

Ei useimmilla mitään tukihenkilöä ole läsnä, koska harvalla on tuttuja joille voisi kertoa että aion nyt ottaa laittomaksi huumeeksi luokiteltuja sieniä... Itsekin otin vaan ihan itsekseni, kun olin niityiltä kesällä sopivia sieniä löytänyt. Oli kyllä ihana kokemus, ja tosiaan puolisen vuotta jälkeenpäinkin vaikutti masennukseen ja sosiaaliseen fobiaan myönteisesti.

Minulla on pieniä lapsia, joten nyt ala mitään taikasieniä popsimaan kun täytyy tuosta jälkikasvusta pitää hyvää huolta. Ap

taikasienet tai alkoholi-->kokemuksien laajentaminen/saaminen positiiviseen suuntaan -->muistijäljet-->esim. fobia helpottuu

Hei ap.

Ahdistus on elämää kahlitseva ja rajoittava voima. Sitä kannattaa taltuttaa. Keinoja ahdistuksen sietämiseen ja voittamiseen on monia. Terapiaa olet kokeillut. Joillekin toimii myös lääkitys, joillekin erilaiset toiminnalliset keinot.  On tärkeää etsiä ja löytää omia tapoja, joilla ahdistus ei ota liikaa valtaa elämän arjesta.

Kuitenkin on mielestäni myös tärkeää puuttua ahdistuksen syihin, ei pelkkään oireiden kanssa pärjäämiseen. Miksi vaadit itseltäsi, että muistat kaiken (vastata jokaiseen viestiin) tai olla muuten täydellinen ja virheetön? Elämän yksi keskeinen tavoite on oppia hyväksymään itsensä sellaisena kuin on. Tähän hyväksymiseen kuuluu myös virheiden ja epätäydellisyyden hyväksyminen. On täysin inhimillistä unohtaa joskus jotain tai muuten 'kompastella'. Jospa ahdistus menettää tehonsa, kun opit tekemään virheitä, antamaan itsellesi anteeksi ja luopumaan täydellisyydestä. Tahallista toisten ihmisten loukkaamista ei tietenkään pidä tehdä, toisten aikatauluja yms pitää kunnioittaa, mutta niin pitää kunnioittaa itseäänkin. Vaikka joskus asiat ei pysy hallinnassa, se on aivan ok.  Kaikessa ei tarvitse onnistua 100%.  Mitä ajattelet tästä näkökulmasta.

Vierailija kirjoitti:

Yksittäiset melko pienet hoitamattomat asiat, se että en muistanut vastata johonkin viestiin, se jos myöhästyn viisi minuuttia töistä jne jne pienet asiat, joita nyt elämässä sattuu ilman vakavia seurauksia. Mutta ne ahdistaa aivan hirveästi, niin paljon, että se ahdistus estää kokonaan toimimasta. Mitä tehdä tälle ahdistukselle? Olen käynyt parivuotisen psykoterapian, mutta eipä se tätä poistanut. Ahdistuslääkitystä en tarvi, kun ahdistusta ei ole ollenkaan joka viikko mutta pari kertaa kuussa kuitenkin. Mikään sellainen iso tai oikea asia ei ahdista, olen selvinnyt vaikeistakin elämäntilanteista ja isoista menetyksistä ja pystynyt toimimaan niiden keskellä. Mutta nämä pikkuasiat salpaa minut täysin, ja ihan oikeasti haittaa elämää aika pahasti. Mitä tehdä?

Sähään voit kertoa etttä viesteihin vastaaminen tapahtuuu aikaväliillä se ja se. Minkäää ainakin kuolisin oman alitajuntaaani ja mielikuvituukseni kansssa jos eiii edes voisi haaaveilla etttä elämä jatkuuu.

Aloita jostain yhdestä asiasta, vaikka siitä myöhästymisestä. Muakin helposti ahdistaa tollaset, mutta kun asia on tapahtunut, tilanne ohi, toistan itselleni ettei se merkitse mitää, vahinkoa ei tapahtunut, kaikki on hyvin ja hengittelen ja yritän keskittyä johonkin toiseen. Mua alkaa helposti ahdistaa ja vatvon pitkään jos "nolaan" itseni jotenkin julkisesti, mutta tämä auttaa siihen aika hyvin. Pitää olla armollinen itseään kohtaan, niin kliseeltä kun se kuulostaakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksittäiset melko pienet hoitamattomat asiat, se että en muistanut vastata johonkin viestiin, se jos myöhästyn viisi minuuttia töistä jne jne pienet asiat, joita nyt elämässä sattuu ilman vakavia seurauksia. Mutta ne ahdistaa aivan hirveästi, niin paljon, että se ahdistus estää kokonaan toimimasta. Mitä tehdä tälle ahdistukselle? Olen käynyt parivuotisen psykoterapian, mutta eipä se tätä poistanut. Ahdistuslääkitystä en tarvi, kun ahdistusta ei ole ollenkaan joka viikko mutta pari kertaa kuussa kuitenkin. Mikään sellainen iso tai oikea asia ei ahdista, olen selvinnyt vaikeistakin elämäntilanteista ja isoista menetyksistä ja pystynyt toimimaan niiden keskellä. Mutta nämä pikkuasiat salpaa minut täysin, ja ihan oikeasti haittaa elämää aika pahasti. Mitä tehdä?

Sähään voit kertoa etttä viesteihin vastaaminen tapahtuuu aikaväliillä se ja se. Minkäää ainakin kuolisin oman alitajuntaaani ja mielikuvituukseni kansssa jos eiii edes voisi haaaveilla etttä elämä jatkuuu.

Viiimeyönä mä näiin varmaan 10 eri uunta. Oliiin kaikenmaaailman työkokeeeiluisssa ihan pornoalaaaasta lähtien kaiikki haluusi vaaan rupatellla muttta muuuten oli jotenkiin kylmää ja yksinäiiistä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on pieniä lapsia, joten nyt ala mitään taikasieniä popsimaan kun täytyy tuosta jälkikasvusta pitää hyvää huolta. Ap

Itsellä sama, mikä onkin ainoa syy miksi en ole vielä sieniä kokeillut. Jos saisin lapset jonnekin yökylään ja olisi sopivan rauhallinen tilaisuus niitä kokeilla, niin varmasti kokeilisin. Niin monelle on sienistä kuulemani mukaan ollut apua kaikenlaisiin henkisiin ongelmiin (tosin skitsofreniaa tms. sairastavien kannattaa jättää väliin) ja kun riskejä ei sopivalla annoksella oikeastaan ole, niin miksikäs ei?

Meneekö sinulla kohtuuttomasti aikaa näiden ahdistusta aiheuttavien asioiden tarkisteluun? Ajatteletko niitä jatkuvasti ja teetkö kaikkesi, että välttäisit niissä epäonnistumisen? Jos kyllä, kyseessä saattaa olla pakko-oireinen häiriö. Jos ei, ehkä olet tunnollinen ihminen, joka haluaa pitää asiat hallinnassa ja jota pienikin inhimillinen erehdys ja täydellisyydestä lipsahdus stressaa. (Kyökkipsykologi jatkaa: ehkä pienten asioiden hallinnoimisella yrität kompensoida sitä, että olet joutunut kohtaamaan mainitsemiasi elämän isoja huolenaiheita ja niiden äärellä kenties kokenut hetkellistä hallinnan tunteen menetystä. Ehkä pikkuasioista ahdistumalla oirehdit todellisuudessa kaikkea niitä suuria vaikeuksia, joista on ollut pakko selvitä.)

Minulla on vähän samansuuntaista esim. juuri myöhästymisten ja sähköpostien kanssa. Jokainen työsähköpostiviesti on luettava moneen kertaan, jotta varmasti ymmärtäisin sen oikein ja muistaisin kaiken tarvittavan. Samoin tankkaan jokaisen kirjoittamani työsähköpostiviestin useita kertoja ennen lähettämistä, ettei siinä vain olisi virheitä eikä mitään tahattomasti loukkaavaa. Haluan antaa itsestäni pätevän, luotettavan kuvan. Tällaiset tarkistelut vievät kuitenkin turhaan aikaa (muilta osin tarkkuudesta on tällä alalla vain hyötyä). 

En itsekään tiedä, mikä tähän auttaisi. Pitäisi kai vain osata ottaa enemmän hällä väliä -asenne sellaisissa asioissa, joilla ei ole maailmaa mullistavaa merkitystä kenellekään. Pitäisi hyväksyä se, että virheitä tulee aina ja kaikille, eikä kenenkään tarvitse olla poikkeus.

Tenavien synnyttyä on ollut pakko opetella armeliaammaksi itselle. Kun jaloissa pyörii pari alle kouluikäistä, myöhästymisiä ja unohtamisia vain tapahtuu - jokainen samassa elämäntilanteessa oleva kyllä ymmärtää tämän. Ihan kaikkea ei vain voi täydellisesti hallita. Ahdistavaa, mutta tietty määrä ahdistusta kuuluu normaaliin elämään. Kannattaa ohittaa pikku möhlingit, keskittyä elämän suuriin perusasioihin ja pitää huoli siitä, että ne ovat kunnossa. (Tätä ei siis tarkoitettu moraalisaarnaksi sinulle ap vaan muistutukseksi myös itselleni - inhimillisyyden harjoittelu jatkuu yhä :)

Alatekemään ne pikkuasiat just nyt. Aurinko paistaa ja lähde kävelylle jos mahdollisuus, mene uimaan, suunnittele ulkomaanmatkaa, tapaa ystäviä, sukulaisia, mene teatteriin, lue kirjoja jne