Mitä tehdä kun pienet asiat ahdistaa aivan hirveästi?

Vierailija kirjoitti:

Yksittäiset melko pienet hoitamattomat asiat, se että en muistanut vastata johonkin viestiin, se jos myöhästyn viisi minuuttia töistä jne jne pienet asiat, joita nyt elämässä sattuu ilman vakavia seurauksia. Mutta ne ahdistaa aivan hirveästi, niin paljon, että se ahdistus estää kokonaan toimimasta. Mitä tehdä tälle ahdistukselle? Olen käynyt parivuotisen psykoterapian, mutta eipä se tätä poistanut. Ahdistuslääkitystä en tarvi, kun ahdistusta ei ole ollenkaan joka viikko mutta pari kertaa kuussa kuitenkin. Mikään sellainen iso tai oikea asia ei ahdista, olen selvinnyt vaikeistakin elämäntilanteista ja isoista menetyksistä ja pystynyt toimimaan niiden keskellä. Mutta nämä pikkuasiat salpaa minut täysin, ja ihan oikeasti haittaa elämää aika pahasti. Mitä tehdä?

Luulen että sinun "sisäinen ääni" on ehkä vähän tuomitsevuuteen pohjautuva, eli ehkä vain vaadit itseltäsi liikaa. Opettele olemaan sinut itsesi kanssa, olemaan itsesi puolella.

KirkkoSisko kirjoitti:

Hei ap.

Ahdistus on elämää kahlitseva ja rajoittava voima. Sitä kannattaa taltuttaa. Keinoja ahdistuksen sietämiseen ja voittamiseen on monia. Terapiaa olet kokeillut. Joillekin toimii myös lääkitys, joillekin erilaiset toiminnalliset keinot.  On tärkeää etsiä ja löytää omia tapoja, joilla ahdistus ei ota liikaa valtaa elämän arjesta.

Kuitenkin on mielestäni myös tärkeää puuttua ahdistuksen syihin, ei pelkkään oireiden kanssa pärjäämiseen. Miksi vaadit itseltäsi, että muistat kaiken (vastata jokaiseen viestiin) tai olla muuten täydellinen ja virheetön? Elämän yksi keskeinen tavoite on oppia hyväksymään itsensä sellaisena kuin on. Tähän hyväksymiseen kuuluu myös virheiden ja epätäydellisyyden hyväksyminen. On täysin inhimillistä unohtaa joskus jotain tai muuten 'kompastella'. Jospa ahdistus menettää tehonsa, kun opit tekemään virheitä, antamaan itsellesi anteeksi ja luopumaan täydellisyydestä. Tahallista toisten ihmisten loukkaamista ei tietenkään pidä tehdä, toisten aikatauluja yms pitää kunnioittaa, mutta niin pitää kunnioittaa itseäänkin. Vaikka joskus asiat ei pysy hallinnassa, se on aivan ok.  Kaikessa ei tarvitse onnistua 100%.  Mitä ajattelet tästä näkökulmasta.

Teet aika reippaita tulkintoja minusta pelkän aloitusviestini perusteella, kun en siinä aloituksessani mitenkään sanonut, että vaatisin itseltäni, että muistan vastata viesteihin tai olisin virheetön ja täydellinen. En nimittäin ole ollenkaan perfektionisti enkä vaadi itseltäni virheettömyyttä, vaan minulla on koko ajan asioita hoitamatta ja virheellisesti tehtynä eikä se minua haittaa. Mutta tietyt pienet jutut ahdistavat aivan hirveästi, syy siihen ahdistukseen vaan on jossain ihan muussa kuin täydellisyyden tavoittelussa. Ap