Mitä voi itse tehdä kauhealle työstressille? Esimiestä ei kiinnosta muuttaa asioita

Ei välitä. Ei ota stressiä. Tekee sen minkä ehtii. Jos muu ei auta, niin ottaa sairaslomaa.

Älä tee MITÄÄN ylimääräistä. Tee tasan työaikadi etkä yhtään yli ilman korvausta.

Oman asenteen muutos. On hyväksyttävä asiat, joita ei voi muuttaa. Ehkä esimiestäkin alkaa kiinnostaa, kun työt jäävät tekemättä sinusta johtumattomista syistä.

Itselläni on samantapainen tilanne. Olen valittanut jo vuosia tiedonkulun puutteesta ja muusta aiheeseen liittyvästä esimiehelle, mutta parannusta ei ole tullut. Nyt sanon suoraan, etten voi tehdä, koska en tiedä. En ala selvitellä ja tutkia asioita kuten tähän saakkka olen tehnyt.

Suuntaan ajatukset siihen että kestän tämän vuoron. 1 päivä kerrallaan, kotona odottaa sohva. Että kaikki selviää hengissä, muita tavoitteita en voi enää asettaa.

Kamalaa mutta pakko, en muuten kestä.

Omat rajat. Kuten ylla jo mainittiin, teet tyotuntisi ja lahdet kotiin.

Itsellanikin on ollut ja on yha taman suhteen ongelmia. Olen terveydenhoitoalalla ja monen potilaan ns. paaasiallinen hoitokontakti. Potilailla on useimmilla monia fyysisia ongelmia, jotka voivat olla hengenvaarallisia vaikka eivat juuri silla hetkella olisikaan akuutteja. Kylla valilla tuntuu, etta oma paani ei kesta, koska asioita ei ehdi tekemaan hyvin vaikka tekisi taysilla toita koko paivan (ja soisi lounaat tyopoydan aaressa sahkoposteihin vastaillen esimerkiksi).

Olen yrittanyt selvita siis siten, etta teen niin paljon kuin kerkean ja viidelta lahden kotiin. Seuraavana paivana kilpajuoksu alkaa taas. Ja sitten kotiin. Koko ajan on tekemattomia toita mukana roikkumassa, mutta yritan olla ajattelematta niita vapaalla. Viikonloppuisin lepaan ja teen jotain mukavaa.

Olen myos yrittanyt tasapainottaa tilannetta tekemalla ns. keikkatoita esim. henkilokunnan kouluttajana toisessa organisaatiossa. Kuulostaa ehka hullulta, mutta toisessa tyoymparistossa oleminen on usein tuonut uutta nakokulmaa ja laittanut asiat vahan inhimillisempaan perspektiiviin.

Mitä enemmän uhraudut, sitä enemmän sinulta vaaditaan. Pomosi ilmeisesti hallitsee syyllistämisen.

Minulla tämä tilanne myös. Huolestuttavaa on se, että en saa enää nukuttua kunnolla. Näen stressaavia unia työasioista enkä pysty rentoutumaan. Se ei niinkään stressaa, että töitä on paljon vaan se, että aina joku haukkuu minua kun en ole selvännäkijänä tiennyt tehdä jotain hommaa mistä minulle ei ole edes kukaan kertonut, tai että se on tehty väärin kun työpaikalla ei ole mitään ohjeitakaan mihinkään. Jos vain "annan olla", minua haukutaan vain entistä enemmän.

Mitä enemmän tulee ikää, sitä enemmän osaa ottaa rennosti. Minä 56 ja teen vain just pakolliset työt. Ennen sitä tuli höyryttyä perze hiessä....ja ihan turhaan. Saman palkan saan, mutten stressaa ja nukun yöni hyvin.

..."ja omalla kohdallani myös työkaverien tuen puute"

Mitä monimutkaisempia työpaikan ongelmat ovat, ja mitä vaikeampaa

on saada kunnon muutoksia tehtyä toimintatapoihin...

...sitä tod.näköisempää on että työpaikalle muodostuu ns. syntipukki-ilmiö,

jossa henkilön Z niskaan kaadetaan kaikki epämääräinen sonta. : (

https://www.akavalainen.fi/akavalainen/arjessa/tyoelamassa/arkisto_2013…

Kyllä se on esimiehen ja managementin ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on esimiehen ja managementin ongelma.

Tästä olen samaa mieltä, mutta minkäs teet kun managementtia ei kiinnosta. Esimies korkeintaan kommentoi että ”työt pitää organisoida niin että asiat tulee hoidettua”, tämä lainaus viimeviikkoisesta vastauksesta kun ongelmista yritettiin taas kerran kertoa.