Lue keskustelun säännöt.
Lapsen yksinäisyys, vanhemman syyllisyys
17.02.2019 |
Lapseni (8 v.) kirjoitti koulutehtävään, mikä on parasta ja mikä ei niin mukavaa elämässä. Mistä saa iloa ja voimaa, siihen hän vastasi, että meidän koirasta ja harrastuksestaan. Pysähdyin siihen, että hänestä yksinäisyys on kurjinta. Kun juteltiin aiheesta, hän sanoi, että ei se aina haittaa ja hiihtoloma on kiva, mutta hänellä ei ole kavereita, joiden kanssa voisi olla. Minulle iski valtava syyllisyys siitä. Olen pienestä pitäen yrittänyt opettaa molempia lapsia, että menevät toisten lasten seuraan ja meille saa aina pyytää kavereita. Nyt kun mietin, meidän vanhempi lapsi 12 v. tuo koulun jälkeen kavereita joka viikko tai itse menee kaverin luo kylään, lisäksi harrastuksissa on syntynyt monen vuoden kaverisuhteita. Tällä nuoremmalla lapsella on ollut kylässä kaveri viimeksi tammikuun alkupuolella. Tässä meidän lähellä ei asu ketään lapsen luokalta. Minä kysyin, pyytäisinkö jonkun luokkakaverin vanhemmilta, jos joku pääsisi meidän kanssa katsomaan Risto Räppääjää, minä voin ostaa liput ja popparit. Lapseni sanoi, että ei hän halua, kun sitten me ollaan se perhe, joka maksaa ilmaiset leffat. Tavallaan ymmärrän. Hän tietysti haluaisi, että hänen kanssaan halutaan olla muutoin kuin ilmaisen leffakäynnin vuoksi. Minusta tuntuu, että olen liian vähän kannustanut, miten kavereita saa. Tai en osaa tehdä sitä oikein. En haluaisi, että lapsi kokee yksinäisyyden ikäväksi asiaksi elämässään. Onko muilla vinkkejä tähän?
Kommentit (7)
Meillä on eskarilainen. Onko lasten kyläiltävä toistensa luona? Olen ajatellut, että siellähän he päivällä näkevät ja leikkivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysy opettajan näkemys, onko kaveritaidot kunnossa ja osaako toimia vai pitäisikö kiinnittää johonkin tiettyyn juttuun huomiota.
Rohkaise ennemmin aloittamaan joku harrastus ja tue sitä.
Kyyditse joskus kotiin jos menee koulusta kaverin luo sille suuntaa missä muut asuvat. Ainakin itse menin enemmän kavereille kuin kaverit minulle juuri sen vuoksi.
Ja muista että hän ei ole kuitenkaan aina yksin joten ongelma ei ole kovin iso.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on eskarilainen. Onko lasten kyläiltävä toistensa luona? Olen ajatellut, että siellähän he päivällä näkevät ja leikkivät.
Eskarilainen on eri juttu. Siellä tosiaan leikitään yhdessä. Koulussa ei ole enää vapaata leikkiä kuin välitunneilla. Välkällä saattaa helposti joku jäädä yksin tai kokea ulkopuolisuutta, vaikka olisikin seurassa. Jos eskarissa on 3 aikuista seuraamassa ja ohjaamassa ryhmän toimintaa, koulussa on usein vain opettaja oppitunneilla ja ruokailussa. Välituntivalvojan tehtäviin ei kuulu lasten sosiaalisten tilanteiden avustaminen, eikä ohjaaminen leikkimään, vaan turvallisuuden varmistaminen pihalla.
Minä soittaisin tai tekstaisin jonkun luokkakaverin äidille. Pyytäisin kylään. Tarjoutuisin hakemaan kotoa ja viemään kotiin (jos teillä on auto). Lapsilla on usein ujoutta, eivätkä uskalla ehkä itse pyytää kaveria kylään. Kukapa ei pelkäisi, että luokkakaveri kieltäytyy.
Minä varmaan juttelisin opettajan kanssa, että onko tyttö oikeasti yksin ja ulkopuolinen koulussa. Kaveruuteen ei voi tietenkään pakottaa, mutta taitava opettaja voi edesauttaa ryhmäytymistä. Seuraavaksi yrittäisin löytää kodin läheltä sellaisen harrastuksen, jossa voisi tutustua alueen lapsiin. Joskus yksinäisyyden kokemus vaan on olemassa, vaikka lapsi ei olisikaan ulkopuolinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä varmaan juttelisin opettajan kanssa, että onko tyttö oikeasti yksin ja ulkopuolinen koulussa. Kaveruuteen ei voi tietenkään pakottaa, mutta taitava opettaja voi edesauttaa ryhmäytymistä. Seuraavaksi yrittäisin löytää kodin läheltä sellaisen harrastuksen, jossa voisi tutustua alueen lapsiin. Joskus yksinäisyyden kokemus vaan on olemassa, vaikka lapsi ei olisikaan ulkopuolinen.
Kiitos asiallisesta vastauksesta! Kyseessä ei ole tyttö, mutta sukupuolta en halunnut tarkoituksella korostaa. Kasvatuskeskustelu (vai mikä se nyt uusi nimi on) oli koulussa marraskuussa. Opettajan mielestä lapseni pärjää hyvin. Hän on luokassa hiljaisemmasta päästä, mutta tulee muiden kanssa toimeen. Unohtelut huolettivat opettajaa, mutta sosiaalisissa tilanteissa pärjää opettajan näkemyksen mukaan hyvin, ei haasta riitaa toisten kanssa, ei kiusaa eikä ole ilkeä. Ryhmätyöt sujuvat hyvin, kuten olen aina olettanutkin. En tiedä, kuinka paljon opettaja ehtii isossa luokassa auttaa ystävyyssuhteissa. Osa luokan pojista nahistelee keskenään, ainakin wilma-viestien perusteella. Pari ylivilkasta lasta taitaa olla joukossa. Erimielisyyksiä tuntuu opettaja joutuvan ratkomaan paljonkin tuossa luokassa.
Asumme ihanalla pientaloalueella, mutta täällä ei ole yhtään mitään lasten harrastuksia. Ei ole edes ostaria, ruokakauppaa tai pitseriaa. Grillikioski sentään on 500 m päässä. Lapsellani on jo mieluisa harrastus keskustassa 2 kertaa viikossa. Lähellä asuu pieniä lapsia, esim. naapurissa 3- ja 5-vuotiaat ja toisessa naapurissa vauva. Ihan samanikäisiä ei asu. Meillä on perheessä 12-vuotias, jonka luokkakavereita sattumalta asuu tällä alueella 3 hlöä. Ei me oikein voida vaikuttaa siihen, minkä ikäisiä ihmisiä täällä kulloinkin sattuu asumaan. Monessa talossa asuu vanhoja ihmisiä. Kun lapseni oli pienempi, kesällä leikkipuistossa kävi kaukaakin väkeä ja usein löytyi leikkiseuraa. Nyt talvella leikkipuistossa käy satunnaisesti vain pikkulapsia.
-ap
Lapsi tarvitsee nyt kipeästi kaveritaitojen opetusta. Muuten hänestä tulee yksinäinen aikuinen. Koulukuraattori osaa neuvoa oikeaan suuntaan.