Mies kyttää menojani, eikä luota yhtään

Viime aikoina mies on muuttunut suorastaan vainoharhaiseksi tän kanssa. Emme asu yhdessä, mutta hänellä on usein kova tarve tietää, missä menen ja mitä teen. Koen tuon lievästi ärsyttäväksi, mutta raivostuttavaa on, että hän ei tunnu luottavan minuun lainkaan, ja epäilee aina kun sitten esim. kerron päivästäni tai suunnitelmistani.

Esimerkiksi eilen vietettiin juustoiltaa parhaan ystäväni kanssa. Jostain syystä miehen Messenger-viestit eivät tulleet mulle perille, joten hän alkoi yhtäkkiä kesken illan pommittaa mua puheluilla, ja tivaamaan missä olen "oikeasti" ja miksi olen estänyt hänet Messengerissä. Väitti, että kotona en ainakaan voi olla, koska viestit eivät tulleet perille, en tiedä mikä logiikka tuossa oli.

Kun kerroin ihan ystävällisesti illastani, hän väitti, että kertomuksessani oli epäilyttävän paljon yksityiskohtia, joten uskoo minun valehtelevan. Tuohduin itse tosta, sammutin kännykän ja vietin kivan loppuillan ystäväni kanssa yrittämättä välittää miehestä.

Nyt hän ihmettelee, miksi en viestittele hänelle. Mitenhän tuolle selittäisi, että ei mua kiinnosta olla yhteyksissä, kun vastaanotto on tollainen? Miksi ihmeessä haluaisin laittaa mitään viestiä, kun vastaukset on vain epäilyä ja syyllistämistä. Aina, kun otan asian puheeksi, hän suuttuu ja kokee "vastaan väittämiseni" tarkoittavan sitä, että varmasti "olen vain jäänyt kiinni jostain" ja "yritän peitellä jälkiäni".

Miehen ex petti häntä, ja ymmärrän tuon tuntokarvat pystyssä olemisen, mutta en jaksa tai koe ansainneeni tällaista. Mies on muuten ihana, haluaisin vain saada hänet ymmärtämään, että en voi elää tuollaisen jatkuvan, perättömän epäilyn ja suurennuslasin alla. Joudun jatkuvasti varomaan sanojani, koska mies provosoituu parista väärästä sanasta ja sitten on taas syyllistämisshow päällä.