Olen kuumeessa ja mies ei osallistu siltikään

Tutulta kuulostaa täälläkin. Mies suht osallistuva, ei mikään tunnekylmä hirviö, mutta osaa kyllä "yllättää" tuollaisella samankaltaisella välinpitämättömyydellä/empatiakyvyttömyydellä aika ajoin.

Sairastuin ruokamyrkytykseen viime kesänä ja vatsakrampit olivat hirmuiset. Hyvä että pystyin sängyllä makaamaan, pienikin liike teki kipeää. Pakko oli kuitenkin vessaan yrittää juosta kun tavaraa tuli molemmista päistä. Pyysin miestäni tuomaan ämpärin sängyn viereen, sekä vesilasin etten täysin nuupahtaisi. ERITTÄIN kuivakkaasti hän sitten tähän suostui.

Sattui niin, että tämä päivä oli hänen edesmenneen isänsä syntymäpäivä (oli kuollut jo vuosia ennen tapaamistamme, joten en tiennyt tästä merkkipäivästä). Mies otti ilmeisesti nokkiinsa siitä, että "kehtasin" sairastaa tällaisena päivänä. Yritin itkuisesti sitten jotenkin pyydellä anteeksi (hullua, tiedän, mutta olin fyysisesti sekä henkisesti todella pohjalla). Ymmärrän että mies halusi muistella isävainaata eikä passata minua, mutta silläkin uhalla että kuulostan ankaralta: se isä oli jo kuollut, kun taas minä makasin kyvyttömänä ja avuttomana sängyn pohjalla.

En tajua, miten voi toista kohdella niin kylmästi tuollaisessa tilanteessa, aivan kuin olisin tahallani hankkinut ruokamyrkytyksen JUURI tuolle päivälle. 

Ja niille tiedoksi, ketkä ihmettelevät miksi sitten suhteessa edelleen olen - eroa olen miettinyt enemmänkin nyt lähiaikoina. 

Minua alkoi ärsyttämään miehen laiskuus kun minä ja lapset oltiin vatsataudissa. Jos ei yhtään pysty osallistumaan niin ei sitten.

Sitten mieheen tarttui vatsatauti. Oli ollut kuulemma raskas päivä töissä kun iltapäivällä oli mennyt maha sekaisin. Kotonakaan ei sitten saanut rauhassa levätä kun telkkari huusi lastenohjelmia, valtasin olohuoneen minun ja lasten lepopaikaksi ja makuhuoneessa ei ollut lakanoita laitettu, siellä haisi oksennus kun lakanat mytyssä lattialla. Mies kärvisteli mahaansa lastenhuoneen lattialla kun lastensänkyihin ei mahtunut. Ei herunut empatiaa. Sanoin vaan et jaa, koita kestää, pari päivää siinä menee.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ees yrittäisi hoitaa lapsia, jos mies tyynesti kävelisi ovesta ulos ollessani oikeasti sairas.

Soittaisin hätänumeroon tai jotain ja äijä sais jäädä reissulleen.

Soittaisit turhaan hätänumeroon?

Älä sinäkään passaa ukkoa kun on kipeä, viet lapset vaikka puistoon ja annat miehen ryömiä jääkaapille ym.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ees yrittäisi hoitaa lapsia, jos mies tyynesti kävelisi ovesta ulos ollessani oikeasti sairas.

Soittaisin hätänumeroon tai jotain ja äijä sais jäädä reissulleen.

Soittaisit turhaan hätänumeroon?

eihän se turhaan ole, jos äiti ei pysty hoitamaan lapsia, lapset ovat tällöin heitteillä ja apua on saatava, varsin jos ihan pienet lapset

On juuri tälläinen äitinsä passaama mies... toki häntä pitäisi passata jos on kipeä ja on varmaan ikuisesti katkera, kun pariin viime kertaan en ole sitä enää tehnyt..

Minä kerran vein kaverin taaperokaksosia puistoon ja hain kaupasta maitoa ym, kun kaveri makasi korkeassa kuumeessa ja miehensä oli häipynyt johonkin. Ei mitään myötätuntoa sairastavalle vaimolle. Tosin kaverin pinna katkesi siinä vaiheessa, kun sairastui syöpään ja tämä aviomiehen irvikuva oli sitä mieltä, että kyllähän nyt syöpähpitojen lomassa hoitaa kaksi ala-aste ikäistä ja leikki-ikäisen ! Kaveri otti eron. Ja exänsä miettii vissiin tänäkin päivänä, mikä meni vikaan..

Kamala mies, en olisi tuollaisen kanssa. Meillä itsestäänselvää että sairastapauksessa autetaan toista. Vaikka olisi pelkkä päänsärky kyseessä niin silloin annetaan toisen mennä potemaan sitä rauhassa makkariin tms. Mies on useasti tuonut minulle lämmintä keittoa ja teetä kun olen ollut kipeänä, ja pahojen menkkakipujen aikaan olen saanut suklaata sänkyyn. Minäkin tietysti hoidan miestä jos on kipeänä, eikö tämä ole se tapa miten normaalilla empatialla varustettu ihminen toimii?

Vierailija kirjoitti:

Mä en ees yrittäisi hoitaa lapsia, jos mies tyynesti kävelisi ovesta ulos ollessani oikeasti sairas.

Soittaisin hätänumeroon tai jotain ja äijä sais jäädä reissulleen.

Mitä sanoisit häkeen? "Mies meni ulos"? 

"Selvä. älä  sulje puhelinta Karhuryhmä on tulossa"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ees yrittäisi hoitaa lapsia, jos mies tyynesti kävelisi ovesta ulos ollessani oikeasti sairas.

Soittaisin hätänumeroon tai jotain ja äijä sais jäädä reissulleen.

Soittaisit turhaan hätänumeroon?

eihän se turhaan ole, jos äiti ei pysty hoitamaan lapsia, lapset ovat tällöin heitteillä ja apua on saatava, varsin jos ihan pienet lapset

Sitä varten on ihan muut numerot mihin soitella kuin hätänumero.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkky mies sulla. Anteeks nyt vaan että sanon näin.

Ei se mitään. Tottahan se on. Eikä tämä ole eka kerta. Tämä samainen mies mm. kiukutteli kun joutui tuomaan minulle vesilasin kun olin vatsataudissa. Ja lähti töihin vaikka en jaksanut vessanlattialta ylös nousta ja hoitaa piti 2 kk:tta vanhaa vauvaa ja 2-vuotiasta taaperoa (pakottava perhesyy olisi tässä tilanteessa varmasti ollut syy ottaa yksi päivä palkatonta).

En vaan ymmärrä mistä kumpuaa tuollainen täysi välinpitämättömyys toisen sairastamista kohtaan. Hän ei suostu näkemään sitä että myös minä voin olla sairas ja heikko.

Tsemppiä sulle. Ei minunkaan mieheni tuonut mitään juotavaa vatsataudissa, itse sain pärjätä. Onneksi lapsemme jo koululainen joten osaa ottaa itse jääkaapista ruokaa. Minä kyllä hoidin lapsen ja miehen kun olivat vatsataudissa mutta mieheni ei ole empaattinen. T. Nro 2

miksi ihmeessä ä olet tuollaisen kandda?

Onk dulla duha ja hoidaak dun mied dua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ees yrittäisi hoitaa lapsia, jos mies tyynesti kävelisi ovesta ulos ollessani oikeasti sairas.

Soittaisin hätänumeroon tai jotain ja äijä sais jäädä reissulleen.

Soittaisit turhaan hätänumeroon?

eihän se turhaan ole, jos äiti ei pysty hoitamaan lapsia, lapset ovat tällöin heitteillä ja apua on saatava, varsin jos ihan pienet lapset

Sitä varten on ihan muut numerot mihin soitella kuin hätänumero.

kuten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ees yrittäisi hoitaa lapsia, jos mies tyynesti kävelisi ovesta ulos ollessani oikeasti sairas.

Soittaisin hätänumeroon tai jotain ja äijä sais jäädä reissulleen.

Soittaisit turhaan hätänumeroon?

eihän se turhaan ole, jos äiti ei pysty hoitamaan lapsia, lapset ovat tällöin heitteillä ja apua on saatava, varsin jos ihan pienet lapset

Sitä varten on ihan muut numerot mihin soitella kuin hätänumero.

kuten?

No ihan ensimmäisenä soitat kaikki tutut läpi että joutaako joku vahtimaan lapsia ja jos ei niin soita vaikka sossutantat paikalle. Voiko joku oikeasti olla noin avuton?

Mä doittaisin hätänumeroon, ei ditä kipränä ja varsinkin pienten lasten kanssa pysty etsimään. Kait ne osaa sieltä ohjata oikeaan paikkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ees yrittäisi hoitaa lapsia, jos mies tyynesti kävelisi ovesta ulos ollessani oikeasti sairas.

Soittaisin hätänumeroon tai jotain ja äijä sais jäädä reissulleen.

Soittaisit turhaan hätänumeroon?

eihän se turhaan ole, jos äiti ei pysty hoitamaan lapsia, lapset ovat tällöin heitteillä ja apua on saatava, varsin jos ihan pienet lapset

Sitä varten on ihan muut numerot mihin soitella kuin hätänumero.

kuten?

No ihan ensimmäisenä soitat kaikki tutut läpi että joutaako joku vahtimaan lapsia ja jos ei niin soita vaikka sossutantat paikalle. Voiko joku oikeasti olla noin avuton?

No minusta on itsestään selvää, että siinä vaiheessa kun häkeen soitetaan, on tutut ja se kelvoton isä käyty läpi.