Sairaudentunnottomat hullut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoitoa ei saa.

Lopeta spämmääminen ja väärän tiedon levittäminen.

Mt-kuntoutuja

Kerrotko (tarkasti) mitä ja minkä tasoista hoitoa olet saanut, millä aikavälillä ja kuinka tiiviisti. Yksityinen sektori ei kiinnosta, vain julkinen. Vielä lisään, että terpia ei ole terpiaa, jos ”terapeutti” ei ole yksilöterapeuttikoulutusta läpikäynyt. Ns. ryhmähoidot ovat mukahoitoa, holokaustin kehittämä näennäistoimi.

Hiukan yli 10 vuoden aikajänteellä:

- päiväsairaalahoito 1,5 kuukautta

- Kelan korvaama yksilöpsykoterapia 2 vuotta 2 x viikossa

- Kelan yksilöpsykoterapia 1 x viikossa 1 vuosi

- uusi Kelan korvaama 3-vuotinen yksilöpsykoterapia alkanut, käyty nyt puoli vuotta 2 x viikossa

- käynnit psykologilla ja psyk. sairaanhoitajalla noin kahden viikon välein ellei Kelan terapiaa ole ollut ja olen ollut hoidossa, toisinaan tehostetusti tarpeen mukaan kerran viikossa

- Ryhmäpsykoterapia kerran viikossa vuoden ajan

- Psykiatrin tapaamiset hoidon piirissä ollessa noin 3 kuukauden välein

- kriisikeskus käynnit kerran viikossa 3 kuukauden ajan

Kelan terapioissa on kovat omavastuut. Jos toimeentulotukea ei saa, kuten moni ei puolison vuoksi saa, on se mahdottomuus. Lääkinnällisenä kuntoutuksena (kokonaan korvattuna) sitä saavat vain ns vammaistapaukset.

Kela korvaa 57,60 euroa / kerta. Psykoterapeutteja on monen hintaisia.

Ja normi takaaa on 90-100 €/kerta. Kaksi kertaa viikossa aika kova summa, muulle kuin eliitille mahdottomuus.

Toimeentulon saajille kuuluu pakettiin. Sitten on ne väliinputoajat, joilla ei ole varaa käyttää näitä palveluja vaikka tarvitsisivat.

Psykoterapeutteja löytyy myös edullisemmilla hinnoilla. Hinnat selviävät, kun niitä terapeuteilta kysyy.

Kokemuksen syvällä rintaäänellä: ei löytynyt. Edullisimmankin (pohjakoulutus ties mikä) onavastuu kiristi ruokabudjettini niin vähiin, että olisin joutunut näkemään nälkää. Tarvitsen siis (psykiatrin lausunnon mukaan) intensiivistä terapiaa, vähintään 2 krt/vko. Että se siitä.

Oma kokemus köyhänä opiskelijana on ollut toinen. Terapeutit ovat molemmilla kerroilla löytyneet.

Kerrotko paljonko omavastuuksi jäi, ja mikä oli terapeutin koulutus/pohjakoulutus. Tämän lisäksi sinulla on mahdollisuus toipumiseen ja opintolainaan. Tilanne on hiukkasen eri kuin keski-ikäisellä työkyvyttömyyseläkeläisellä, joka ei sitä toimeentulotukea saa, eikä edes opintolainaa. Samoin YTHS ainakin ennen omasi omat terapeuttinsa, joten et ole pyörtinyt holokaustin rattaissa, vaan olet etuoikeutettu.

Terapian tarpeessa oleva työkyvyttömyyseläkeläinen, googleta Sosiaaliturvaopas 2019 tai Kela toimeentulotuki.

Luitko koskaan ketjua? Täällä moni kertoi ettei ole oikeutettu toimeentulotukeen, ja juurikin sen vuoksi tippuu väliin. Suurin osa. Ainoa vaihtoehto eläkkeellä psykoterpiaan olisi vaativa lääkinnällinen kuntoustus, ja siihen tosiaan tarvitaan se ns vammaistodistus.

Miksi tuo kuntoutus ja vammaistodistus eivät tule kysymykseen? Eikö niitä saa helposti vai?

Mikä helvetin kuntoutus? Vammaisuus tarkoittaa juuri sitä mitä se on; jopa eläkkeellä olevilla vaikeatasoisilla Aspergereilla on vaikeus saada terapiaa kuntoutuksena. Mielenterveysongelma ei ole vammaisuutta. Yritä nyt ymmärtää, että holokausti on ajanut vanhushoidon lisäksi myös muut eläkeläiset, sairaat ja heikot kuolemaan.

Vakavan mielisairauden tai neuropsykiatrisen häiriön omaavilla on kyllä käsittääkseni oikeus kuntoutukseen ja vammaistukeen, vaikka kumpikaan ei ole varsinaisesti vammaisuutta.

Jos ihminen pystyisi aina itse hahmottamaan, milloin aivot ovat menemässä vinksalleen (suhteessa siihen, minkä enemmistö näkee normina), niin harvoin mielisairauksia edes kehittyisi. Sairaalle itselleen se on vain normaali tapa olla.

Sairaus määritellään suhteessa muihin ihmisiin. Jos kaikki olisivat psykopaatteja, normaali empatiakyvyllä varustettu ihminen olisi sairas.

Sairaudentuntoisuuteen kuuluu siis hahmottaa oma erilaisuutensa niin, että on vääränlainen suhteessa muihin. Jos psykopaattien vallitsemassa maailmassa harvat empaattiset ajattelisivat, että vika on muussa maailmassa, niin se olisi muiden mielestä sairaudentunnottomuutta. Sairas saattaa hahmottaa erilaisuutensa, mutta saattaa olla eri mieltä siitä, onko kyseessä sairaus. Ehkä sairaan näkökulmasta sairaus tuntuu "toimivan" tai hänellä on mielestään kehittyneempiä ominaisuuksia kuin muilla. Myös ihmiskunnan yhteinen käsitys siitä, mikä on sairaus, voi aikojen saatossa vaihdella.

Joillakin sairailla käsitys itsestään voi siis olla hyvinkin todenmukainen, vaikkei sairautta tunnusta.

On myös sellaista sairaudentunnottomuutta, ettei edes hahmota eroaan suhteessa muihin, vaan luulee olevansa samanlainen kuin muutkin. Tällöin voi ainakin varmuudella sanoa, että ihmisen käsitys itsestään on virheellinen.