Sairaudentunnottomat hullut

Vierailija kirjoitti:

Sairaudentunnotonta psyykkisesti sairastunutta, jota ei hoidon piiriin saa, voi verrata hyvin alkoholistiin, joka pysty myöntämään ongelmaansa. Omaisille ja henkilölle itselleen tilanteesta aiheutuva kärsimys on täysin siihen rinnastettavissa.

No ei voi verrata. Masentunutta ehkä, mutta ei akuutissa psykoosissa olevaa. Psykoosissa olevan aivot eivät toimi normaalisti, ne ovat rikki, sairaat, epäkunnossa. Sairaudentunnottomuus on yksi tämän sairauden OIREISTA. Se ei ole mikään asennekysymys tai sairaan itsensä päätettävissä oleva asia. Hän on syyntakeeton eikä voi asiaa nähdä vaikka kuinka asiaa jankkaisi koska aivot eivät toimi, riippumatta hänen halustaan.

Se on ihan sama kuin että joku sanoisi sulle, kävelevälle ihmiselle että sulta puuttuu jalka. Näet selvästi että ei pidä paikkaansa, molemmat jalat on tallella ja pystyt kävelemään normaalisti mutta muut jankuttavat että olet yksijalkainen. Eikö vaadi aikamoista uskoa niitä muita yksijalkaiseksi väittäviä ihmisiä, vaikka kaikki aistisi väittävät että kyllä sulla on 2 jalkaa? Tietysti tuossa tilanteessa sanoisit että muut ovat sekaisin, etkä sinä. Hassua että tunnustetaan että ihminen on psykoosissa ja sairas, mutta sitten ihmetellään miksi aivot eivät toimi normaalisti. Olisiko vaikka sen sairauden vuoksi..

Moniko teistä psykoterapiaa saaneista on ihan oikeasti mielisairas? Mielisairaana sitä terapiaa ei todellakaan saa. Neuroleptien pakkotuputuksella meitä "hoidetaan". Ja pilipali "nyt askarrellaan"-tyyppisillä kerhoilla,  eikun anteeksi "ryhmäterapialla".

Lisäksi näin työkyvyttömyyseläkkeellä ei mitään psykoterapioita omasta pussista maksella. Kela EI maksele työkyvyttömien psykoterapioita.

t: "sairaudentunnoton" hullu

Olen nähnyt kyllä livenä tyyppejä jotka ovat yrittäneet sen tervejärkisen leimata hulluksi kun on ollut kateuden kohde, miten on ap onko sulla tällainen ongelma kenties?

Vierailija kirjoitti:

Moniko teistä psykoterapiaa saaneista on ihan oikeasti mielisairas? Mielisairaana sitä terapiaa ei todellakaan saa. Neuroleptien pakkotuputuksella meitä "hoidetaan". Ja pilipali "nyt askarrellaan"-tyyppisillä kerhoilla,  eikun anteeksi "ryhmäterapialla".

Lisäksi näin työkyvyttömyyseläkkeellä ei mitään psykoterapioita omasta pussista maksella. Kela EI maksele työkyvyttömien psykoterapioita.

t: "sairaudentunnoton" hullu

Kuule, tuo ”mielisairas” onkin aika mielenkiintoinen termi. Psykoterapiahan toimii jopa ykköstyypin bipoon, mutta julkinen puoli (holokausti) ei sitä ”suosittele”. Käytäntö on holokaustissa se, että kuntoutuspsykoterapiaa (Kela), saavat vain ne, joilla työkyky on palautettavissa. Muut ovat heitteillä - vaikka tietysti psykoterapiaa tarvitsisivat paljon sairaammatkin. Holokausti on luonut juuri toimiakseen holokaustina tuon psykojargonin ”liian sairas terapiaan”. Kuten sanottua: terapia on eliitille suunnattu. Kotona makaa dissosioivia, täysin sekaisin olevia traunatisoituvia ihmisiä. Heitä ei auteta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi osalta psyykkisesti sairastuneista puuttuu täysin sairaudentunto? Hatunnosto kaikille niille psyykkisesti sairastuneille, jotka ymmärtävät hakea itselleen apua!

Vastoin vakaata uskoasi, lukuisten tutkimusten mukaan hoitokielteisyys on yhteydessä parempaan psykososiaalisen toimintakykyyn ja vähäisempään psykoottisen oireisiin. Esimerkiksi Harrow et. alin (2013) 20 vuotisessa seurantatutkimuksessa nuo sinun halveksimasi sairaudentunnottomat, jotka kieltäytyivät hoidosta, olivat vähemmän sairaita ja huomattavan paljon toimintakykyisempi kuin lievempiä psykoosisairauksia sairastavat hoidossa olleet potilaat. Tutkimus on ihan vapaasti luettavissa netissä. Suosittelen myös Wunderlink et al. 2013 tutkimusta, avoimen dialogin hoitotuloksen yms. Ehkä ongelma ei aina ole sairaudentunnottomuudessa vaan siinä, että lääkärit eivät osaa hoitaa potilaitaan ja siksi hoito, joka surkasttaa eläintutkimusten mukaan mm. etuotsalohkoa, tuntuu heistä vastenmieliseltä nöyryyttämiseltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moniko teistä psykoterapiaa saaneista on ihan oikeasti mielisairas? Mielisairaana sitä terapiaa ei todellakaan saa. Neuroleptien pakkotuputuksella meitä "hoidetaan". Ja pilipali "nyt askarrellaan"-tyyppisillä kerhoilla,  eikun anteeksi "ryhmäterapialla".

Lisäksi näin työkyvyttömyyseläkkeellä ei mitään psykoterapioita omasta pussista maksella. Kela EI maksele työkyvyttömien psykoterapioita.

t: "sairaudentunnoton" hullu

Kuule, tuo ”mielisairas” onkin aika mielenkiintoinen termi. Psykoterapiahan toimii jopa ykköstyypin bipoon, mutta julkinen puoli (holokausti) ei sitä ”suosittele”. Käytäntö on holokaustissa se, että kuntoutuspsykoterapiaa (Kela), saavat vain ne, joilla työkyky on palautettavissa. Muut ovat heitteillä - vaikka tietysti psykoterapiaa tarvitsisivat paljon sairaammatkin. Holokausti on luonut juuri toimiakseen holokaustina tuon psykojargonin ”liian sairas terapiaan”. Kuten sanottua: terapia on eliitille suunnattu. Kotona makaa dissosioivia, täysin sekaisin olevia traunatisoituvia ihmisiä. Heitä ei auteta.

Edit: traumatisoituneita.

Varmasti jokainen tietää, että juuri nämä ihmiset tarvitsisivat traumaterapiaa enemmän kuin eliittimasentuneet rouvat.

Oikeasti pitkäaikaista mielenterveyden sairautta sairastavat ( skitsot ja kaksisuuntaiset), eivät tunne psykoosissa tai maniavaiheessa olevansa sairaita, muutoin kyllä.

Siksi koko lähipiiri on valjastettu seuraamaan ja huomauttamaan heti kun meinaa lähteä laukalle.

Ja siksi se jatkuva hoitokontakti onkin niin tärkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi osalta psyykkisesti sairastuneista puuttuu täysin sairaudentunto? Hatunnosto kaikille niille psyykkisesti sairastuneille, jotka ymmärtävät hakea itselleen apua!

Vastoin vakaata uskoasi, lukuisten tutkimusten mukaan hoitokielteisyys on yhteydessä parempaan psykososiaalisen toimintakykyyn ja vähäisempään psykoottisen oireisiin. Esimerkiksi Harrow et. alin (2013) 20 vuotisessa seurantatutkimuksessa nuo sinun halveksimasi sairaudentunnottomat, jotka kieltäytyivät hoidosta, olivat vähemmän sairaita ja huomattavan paljon toimintakykyisempi kuin lievempiä psykoosisairauksia sairastavat hoidossa olleet potilaat. Tutkimus on ihan vapaasti luettavissa netissä. Suosittelen myös Wunderlink et al. 2013 tutkimusta, avoimen dialogin hoitotuloksen yms. Ehkä ongelma ei aina ole sairaudentunnottomuudessa vaan siinä, että lääkärit eivät osaa hoitaa potilaitaan ja siksi hoito, joka surkasttaa eläintutkimusten mukaan mm. etuotsalohkoa, tuntuu heistä vastenmieliseltä nöyryyttämiseltä.

Moni tosiaan itsehoitaa itseään päihteillä ja / tai tekee itsemurhan.

Vierailija kirjoitti:

Moniko teistä psykoterapiaa saaneista on ihan oikeasti mielisairas? Mielisairaana sitä terapiaa ei todellakaan saa. Neuroleptien pakkotuputuksella meitä "hoidetaan". Ja pilipali "nyt askarrellaan"-tyyppisillä kerhoilla,  eikun anteeksi "ryhmäterapialla".

Lisäksi näin työkyvyttömyyseläkkeellä ei mitään psykoterapioita omasta pussista maksella. Kela EI maksele työkyvyttömien psykoterapioita.

t: "sairaudentunnoton" hullu

Olen sairastanut psykoosin ja puolisen vuotta sen jälkeen kun todellisuudentaju oli palautunut ja ehtinyt toipua jonkin aikaa, psykiatri kyllä suositteli terapiaa ja olisi kirjoittanut lähetteen siihen. Terapiat jäi kylläkin sitten käymättä, lähinnä koska en jaksanut alkaa metsästämään sopivaa terapeuttia.

Vierailija kirjoitti:

Olen nähnyt kyllä livenä tyyppejä jotka ovat yrittäneet sen tervejärkisen leimata hulluksi kun on ollut kateuden kohde, miten on ap onko sulla tällainen ongelma kenties?

Ei ole kateus ongelmana. Mieleltään sairas läheinen on aiheuttanut paljon tuskaa omaisilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nähnyt kyllä livenä tyyppejä jotka ovat yrittäneet sen tervejärkisen leimata hulluksi kun on ollut kateuden kohde, miten on ap onko sulla tällainen ongelma kenties?

Ei ole kateus ongelmana. Mieleltään sairas läheinen on aiheuttanut paljon tuskaa omaisilleen.

Onko diagnoosia vai itsekö kyökkipsykiatreina diagnosoitte?

Joka tapauksessa: apua ei saa. Ostakaa te läheiset sitä hänelle yksityiseltä kun sairaus kerran haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi osalta psyykkisesti sairastuneista puuttuu täysin sairaudentunto? Hatunnosto kaikille niille psyykkisesti sairastuneille, jotka ymmärtävät hakea itselleen apua!

Vastoin vakaata uskoasi, lukuisten tutkimusten mukaan hoitokielteisyys on yhteydessä parempaan psykososiaalisen toimintakykyyn ja vähäisempään psykoottisen oireisiin. Esimerkiksi Harrow et. alin (2013) 20 vuotisessa seurantatutkimuksessa nuo sinun halveksimasi sairaudentunnottomat, jotka kieltäytyivät hoidosta, olivat vähemmän sairaita ja huomattavan paljon toimintakykyisempi kuin lievempiä psykoosisairauksia sairastavat hoidossa olleet potilaat. Tutkimus on ihan vapaasti luettavissa netissä. Suosittelen myös Wunderlink et al. 2013 tutkimusta, avoimen dialogin hoitotuloksen yms. Ehkä ongelma ei aina ole sairaudentunnottomuudessa vaan siinä, että lääkärit eivät osaa hoitaa potilaitaan ja siksi hoito, joka surkasttaa eläintutkimusten mukaan mm. etuotsalohkoa, tuntuu heistä vastenmieliseltä nöyryyttämiseltä.

Ehkä pointti on kuitenkin siinä että myöntää olevansa sairas ja tarvitsevansa apua, vaikka sitten kritisoisikin vallalla olevaa hoitokäytäntöä. Avoimen dialogin mallin soisi olevan käytössä kaikkialla. Paljon on kuitenkin esim.skitsofreenikoita jotka ovat hoitokielteisiä, eivät halua syödä lääkkeitä (mikä on sinänsä ymmärrettävää) mutta he eivät myöskään suostu myöntämään heissä olevan mitään vikaa tai heidän olevan edes avun tarpeessa. Seurauksena skitsofrenian ja muiden mt-ongelmien paheneminen.

Sairaudentunnottomuus on osa suurinta osaa mielenterveysongelmia siinä missä alitajunnan tiedostamattomuus normoille noin yleensäkin. Avun hakeminen tuntemattomalta (vaikkakin ammattilaiselta) on arpapelia eikä ihmisen luonnostaan kuulukaan luottaa kaikkiin. Sairastuneena tämä ikkuna kapenee entisestään, jolloin avun hakemisen kynnys nousee. Puhumattakaan siitä että suomessa on vahva pärjäämisen kulttuuri. Oma skitsofreeninen läheinen sai myös niin lämpimän kokemuksen mielenterveyshoidosta että kieltäytyi kokonaan kaikesta hoidosta ja lääkkeistä että hulluttelee nyt omillaan ilman mitään kontaktia. Itsekään en tuota kuuluisaa apua ole saanut, vaikka olen kuullut siitä monta vuotta tällä palstalla. Kaipa se joillekin vahvoille, viisaille ja rikkaille on olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi osalta psyykkisesti sairastuneista puuttuu täysin sairaudentunto? Hatunnosto kaikille niille psyykkisesti sairastuneille, jotka ymmärtävät hakea itselleen apua!

Miksi erityisesti tällä palstalla esiintyy trolleja jotka kuvittelevat olevansa asiantuntijoita mm psyykkisissä sairauksissa? Mistä asiantuntemus on peräisin? Omakohtaisesta sairastamisesta?

Vierailija kirjoitti:

Sairaudentunnottomuus on osa suurinta osaa mielenterveysongelmia siinä missä alitajunnan tiedostamattomuus normoille noin yleensäkin. Avun hakeminen tuntemattomalta (vaikkakin ammattilaiselta) on arpapelia eikä ihmisen luonnostaan kuulukaan luottaa kaikkiin. Sairastuneena tämä ikkuna kapenee entisestään, jolloin avun hakemisen kynnys nousee. Puhumattakaan siitä että suomessa on vahva pärjäämisen kulttuuri. Oma skitsofreeninen läheinen sai myös niin lämpimän kokemuksen mielenterveyshoidosta että kieltäytyi kokonaan kaikesta hoidosta ja lääkkeistä että hulluttelee nyt omillaan ilman mitään kontaktia. Itsekään en tuota kuuluisaa apua ole saanut, vaikka olen kuullut siitä monta vuotta tällä palstalla. Kaipa se joillekin vahvoille, viisaille ja rikkaille on olemassa.

Rahalla saa ja röyhkeydellä pääsee. Holokausti vie meidät vääjäämättä kohti loppua. Tämä on meidän heikkojen ristinkuolemamme. Via Dolorosa - setämiesten viitoittama kärsimystie.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi osalta psyykkisesti sairastuneista puuttuu täysin sairaudentunto? Hatunnosto kaikille niille psyykkisesti sairastuneille, jotka ymmärtävät hakea itselleen apua!

Miksi erityisesti tällä palstalla esiintyy trolleja jotka kuvittelevat olevansa asiantuntijoita mm psyykkisissä sairauksissa? Mistä asiantuntemus on peräisin? Omakohtaisesta sairastamisesta?

Miksi koet aloituksen trollaamisena? Viitsitkö kertoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoitoa ei saa.

Lopeta spämmääminen ja väärän tiedon levittäminen.

Mt-kuntoutuja

Kerrotko (tarkasti) mitä ja minkä tasoista hoitoa olet saanut, millä aikavälillä ja kuinka tiiviisti. Yksityinen sektori ei kiinnosta, vain julkinen. Vielä lisään, että terpia ei ole terpiaa, jos ”terapeutti” ei ole yksilöterapeuttikoulutusta läpikäynyt. Ns. ryhmähoidot ovat mukahoitoa, holokaustin kehittämä näennäistoimi.

Hiukan yli 10 vuoden aikajänteellä:

- päiväsairaalahoito 1,5 kuukautta

- Kelan korvaama yksilöpsykoterapia 2 vuotta 2 x viikossa

- Kelan yksilöpsykoterapia 1 x viikossa 1 vuosi

- uusi Kelan korvaama 3-vuotinen yksilöpsykoterapia alkanut, käyty nyt puoli vuotta 2 x viikossa

- käynnit psykologilla ja psyk. sairaanhoitajalla noin kahden viikon välein ellei Kelan terapiaa ole ollut ja olen ollut hoidossa, toisinaan tehostetusti tarpeen mukaan kerran viikossa

- Ryhmäpsykoterapia kerran viikossa vuoden ajan

- Psykiatrin tapaamiset hoidon piirissä ollessa noin 3 kuukauden välein

- kriisikeskus käynnit kerran viikossa 3 kuukauden ajan

Kelan terapioissa on kovat omavastuut. Jos toimeentulotukea ei saa, kuten moni ei puolison vuoksi saa, on se mahdottomuus. Lääkinnällisenä kuntoutuksena (kokonaan korvattuna) sitä saavat vain ns vammaistapaukset.

Kela korvaa 57,60 euroa / kerta. Psykoterapeutteja on monen hintaisia.

Ja normi takaaa on 90-100 €/kerta. Kaksi kertaa viikossa aika kova summa, muulle kuin eliitille mahdottomuus.

Toimeentulon saajille kuuluu pakettiin. Sitten on ne väliinputoajat, joilla ei ole varaa käyttää näitä palveluja vaikka tarvitsisivat.

Psykoterapeutteja löytyy myös edullisemmilla hinnoilla. Hinnat selviävät, kun niitä terapeuteilta kysyy.

Kokemuksen syvällä rintaäänellä: ei löytynyt. Edullisimmankin (pohjakoulutus ties mikä) onavastuu kiristi ruokabudjettini niin vähiin, että olisin joutunut näkemään nälkää. Tarvitsen siis (psykiatrin lausunnon mukaan) intensiivistä terapiaa, vähintään 2 krt/vko. Että se siitä.

Oma kokemus köyhänä opiskelijana on ollut toinen. Terapeutit ovat molemmilla kerroilla löytyneet.

Kerrotko paljonko omavastuuksi jäi, ja mikä oli terapeutin koulutus/pohjakoulutus. Tämän lisäksi sinulla on mahdollisuus toipumiseen ja opintolainaan. Tilanne on hiukkasen eri kuin keski-ikäisellä työkyvyttömyyseläkeläisellä, joka ei sitä toimeentulotukea saa, eikä edes opintolainaa. Samoin YTHS ainakin ennen omasi omat terapeuttinsa, joten et ole pyörtinyt holokaustin rattaissa, vaan olet etuoikeutettu.

Terapian tarpeessa oleva työkyvyttömyyseläkeläinen, googleta Sosiaaliturvaopas 2019 tai Kela toimeentulotuki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoitoa ei saa.

Lopeta spämmääminen ja väärän tiedon levittäminen.

Mt-kuntoutuja

Kerrotko (tarkasti) mitä ja minkä tasoista hoitoa olet saanut, millä aikavälillä ja kuinka tiiviisti. Yksityinen sektori ei kiinnosta, vain julkinen. Vielä lisään, että terpia ei ole terpiaa, jos ”terapeutti” ei ole yksilöterapeuttikoulutusta läpikäynyt. Ns. ryhmähoidot ovat mukahoitoa, holokaustin kehittämä näennäistoimi.

Hiukan yli 10 vuoden aikajänteellä:

- päiväsairaalahoito 1,5 kuukautta

- Kelan korvaama yksilöpsykoterapia 2 vuotta 2 x viikossa

- Kelan yksilöpsykoterapia 1 x viikossa 1 vuosi

- uusi Kelan korvaama 3-vuotinen yksilöpsykoterapia alkanut, käyty nyt puoli vuotta 2 x viikossa

- käynnit psykologilla ja psyk. sairaanhoitajalla noin kahden viikon välein ellei Kelan terapiaa ole ollut ja olen ollut hoidossa, toisinaan tehostetusti tarpeen mukaan kerran viikossa

- Ryhmäpsykoterapia kerran viikossa vuoden ajan

- Psykiatrin tapaamiset hoidon piirissä ollessa noin 3 kuukauden välein

- kriisikeskus käynnit kerran viikossa 3 kuukauden ajan

Kelan terapioissa on kovat omavastuut. Jos toimeentulotukea ei saa, kuten moni ei puolison vuoksi saa, on se mahdottomuus. Lääkinnällisenä kuntoutuksena (kokonaan korvattuna) sitä saavat vain ns vammaistapaukset.

Kela korvaa 57,60 euroa / kerta. Psykoterapeutteja on monen hintaisia.

Ja normi takaaa on 90-100 €/kerta. Kaksi kertaa viikossa aika kova summa, muulle kuin eliitille mahdottomuus.

Toimeentulon saajille kuuluu pakettiin. Sitten on ne väliinputoajat, joilla ei ole varaa käyttää näitä palveluja vaikka tarvitsisivat.

Psykoterapeutteja löytyy myös edullisemmilla hinnoilla. Hinnat selviävät, kun niitä terapeuteilta kysyy.

Kokemuksen syvällä rintaäänellä: ei löytynyt. Edullisimmankin (pohjakoulutus ties mikä) onavastuu kiristi ruokabudjettini niin vähiin, että olisin joutunut näkemään nälkää. Tarvitsen siis (psykiatrin lausunnon mukaan) intensiivistä terapiaa, vähintään 2 krt/vko. Että se siitä.

Oma kokemus köyhänä opiskelijana on ollut toinen. Terapeutit ovat molemmilla kerroilla löytyneet.

Kerrotko paljonko omavastuuksi jäi, ja mikä oli terapeutin koulutus/pohjakoulutus. Tämän lisäksi sinulla on mahdollisuus toipumiseen ja opintolainaan. Tilanne on hiukkasen eri kuin keski-ikäisellä työkyvyttömyyseläkeläisellä, joka ei sitä toimeentulotukea saa, eikä edes opintolainaa. Samoin YTHS ainakin ennen omasi omat terapeuttinsa, joten et ole pyörtinyt holokaustin rattaissa, vaan olet etuoikeutettu.

Terapian tarpeessa oleva työkyvyttömyyseläkeläinen, googleta Sosiaaliturvaopas 2019 tai Kela toimeentulotuki.

Luitko koskaan ketjua? Täällä moni kertoi ettei ole oikeutettu toimeentulotukeen, ja juurikin sen vuoksi tippuu väliin. Suurin osa. Ainoa vaihtoehto eläkkeellä psykoterpiaan olisi vaativa lääkinnällinen kuntoustus, ja siihen tosiaan tarvitaan se ns vammaistodistus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoitoa ei saa.

Lopeta spämmääminen ja väärän tiedon levittäminen.

Mt-kuntoutuja

Kerrotko (tarkasti) mitä ja minkä tasoista hoitoa olet saanut, millä aikavälillä ja kuinka tiiviisti. Yksityinen sektori ei kiinnosta, vain julkinen. Vielä lisään, että terpia ei ole terpiaa, jos ”terapeutti” ei ole yksilöterapeuttikoulutusta läpikäynyt. Ns. ryhmähoidot ovat mukahoitoa, holokaustin kehittämä näennäistoimi.

Hiukan yli 10 vuoden aikajänteellä:

- päiväsairaalahoito 1,5 kuukautta

- Kelan korvaama yksilöpsykoterapia 2 vuotta 2 x viikossa

- Kelan yksilöpsykoterapia 1 x viikossa 1 vuosi

- uusi Kelan korvaama 3-vuotinen yksilöpsykoterapia alkanut, käyty nyt puoli vuotta 2 x viikossa

- käynnit psykologilla ja psyk. sairaanhoitajalla noin kahden viikon välein ellei Kelan terapiaa ole ollut ja olen ollut hoidossa, toisinaan tehostetusti tarpeen mukaan kerran viikossa

- Ryhmäpsykoterapia kerran viikossa vuoden ajan

- Psykiatrin tapaamiset hoidon piirissä ollessa noin 3 kuukauden välein

- kriisikeskus käynnit kerran viikossa 3 kuukauden ajan

Kelan terapioissa on kovat omavastuut. Jos toimeentulotukea ei saa, kuten moni ei puolison vuoksi saa, on se mahdottomuus. Lääkinnällisenä kuntoutuksena (kokonaan korvattuna) sitä saavat vain ns vammaistapaukset.

Kela korvaa 57,60 euroa / kerta. Psykoterapeutteja on monen hintaisia.

Ja normi takaaa on 90-100 €/kerta. Kaksi kertaa viikossa aika kova summa, muulle kuin eliitille mahdottomuus.

Toimeentulon saajille kuuluu pakettiin. Sitten on ne väliinputoajat, joilla ei ole varaa käyttää näitä palveluja vaikka tarvitsisivat.

Psykoterapeutteja löytyy myös edullisemmilla hinnoilla. Hinnat selviävät, kun niitä terapeuteilta kysyy.

Kokemuksen syvällä rintaäänellä: ei löytynyt. Edullisimmankin (pohjakoulutus ties mikä) onavastuu kiristi ruokabudjettini niin vähiin, että olisin joutunut näkemään nälkää. Tarvitsen siis (psykiatrin lausunnon mukaan) intensiivistä terapiaa, vähintään 2 krt/vko. Että se siitä.

Oma kokemus köyhänä opiskelijana on ollut toinen. Terapeutit ovat molemmilla kerroilla löytyneet.

Kerrotko paljonko omavastuuksi jäi, ja mikä oli terapeutin koulutus/pohjakoulutus. Tämän lisäksi sinulla on mahdollisuus toipumiseen ja opintolainaan. Tilanne on hiukkasen eri kuin keski-ikäisellä työkyvyttömyyseläkeläisellä, joka ei sitä toimeentulotukea saa, eikä edes opintolainaa. Samoin YTHS ainakin ennen omasi omat terapeuttinsa, joten et ole pyörtinyt holokaustin rattaissa, vaan olet etuoikeutettu.

Terapian tarpeessa oleva työkyvyttömyyseläkeläinen, googleta Sosiaaliturvaopas 2019 tai Kela toimeentulotuki.

Luitko koskaan ketjua? Täällä moni kertoi ettei ole oikeutettu toimeentulotukeen, ja juurikin sen vuoksi tippuu väliin. Suurin osa. Ainoa vaihtoehto eläkkeellä psykoterpiaan olisi vaativa lääkinnällinen kuntoustus, ja siihen tosiaan tarvitaan se ns vammaistodistus.

Miksi tuo kuntoutus ja vammaistodistus eivät tule kysymykseen? Eikö niitä saa helposti vai?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoitoa ei saa.

Lopeta spämmääminen ja väärän tiedon levittäminen.

Mt-kuntoutuja

Kerrotko (tarkasti) mitä ja minkä tasoista hoitoa olet saanut, millä aikavälillä ja kuinka tiiviisti. Yksityinen sektori ei kiinnosta, vain julkinen. Vielä lisään, että terpia ei ole terpiaa, jos ”terapeutti” ei ole yksilöterapeuttikoulutusta läpikäynyt. Ns. ryhmähoidot ovat mukahoitoa, holokaustin kehittämä näennäistoimi.

Hiukan yli 10 vuoden aikajänteellä:

- päiväsairaalahoito 1,5 kuukautta

- Kelan korvaama yksilöpsykoterapia 2 vuotta 2 x viikossa

- Kelan yksilöpsykoterapia 1 x viikossa 1 vuosi

- uusi Kelan korvaama 3-vuotinen yksilöpsykoterapia alkanut, käyty nyt puoli vuotta 2 x viikossa

- käynnit psykologilla ja psyk. sairaanhoitajalla noin kahden viikon välein ellei Kelan terapiaa ole ollut ja olen ollut hoidossa, toisinaan tehostetusti tarpeen mukaan kerran viikossa

- Ryhmäpsykoterapia kerran viikossa vuoden ajan

- Psykiatrin tapaamiset hoidon piirissä ollessa noin 3 kuukauden välein

- kriisikeskus käynnit kerran viikossa 3 kuukauden ajan

Kelan terapioissa on kovat omavastuut. Jos toimeentulotukea ei saa, kuten moni ei puolison vuoksi saa, on se mahdottomuus. Lääkinnällisenä kuntoutuksena (kokonaan korvattuna) sitä saavat vain ns vammaistapaukset.

Kela korvaa 57,60 euroa / kerta. Psykoterapeutteja on monen hintaisia.

Ja normi takaaa on 90-100 €/kerta. Kaksi kertaa viikossa aika kova summa, muulle kuin eliitille mahdottomuus.

Toimeentulon saajille kuuluu pakettiin. Sitten on ne väliinputoajat, joilla ei ole varaa käyttää näitä palveluja vaikka tarvitsisivat.

Psykoterapeutteja löytyy myös edullisemmilla hinnoilla. Hinnat selviävät, kun niitä terapeuteilta kysyy.

Kokemuksen syvällä rintaäänellä: ei löytynyt. Edullisimmankin (pohjakoulutus ties mikä) onavastuu kiristi ruokabudjettini niin vähiin, että olisin joutunut näkemään nälkää. Tarvitsen siis (psykiatrin lausunnon mukaan) intensiivistä terapiaa, vähintään 2 krt/vko. Että se siitä.

Oma kokemus köyhänä opiskelijana on ollut toinen. Terapeutit ovat molemmilla kerroilla löytyneet.

Kerrotko paljonko omavastuuksi jäi, ja mikä oli terapeutin koulutus/pohjakoulutus. Tämän lisäksi sinulla on mahdollisuus toipumiseen ja opintolainaan. Tilanne on hiukkasen eri kuin keski-ikäisellä työkyvyttömyyseläkeläisellä, joka ei sitä toimeentulotukea saa, eikä edes opintolainaa. Samoin YTHS ainakin ennen omasi omat terapeuttinsa, joten et ole pyörtinyt holokaustin rattaissa, vaan olet etuoikeutettu.

Terapian tarpeessa oleva työkyvyttömyyseläkeläinen, googleta Sosiaaliturvaopas 2019 tai Kela toimeentulotuki.

Luitko koskaan ketjua? Täällä moni kertoi ettei ole oikeutettu toimeentulotukeen, ja juurikin sen vuoksi tippuu väliin. Suurin osa. Ainoa vaihtoehto eläkkeellä psykoterpiaan olisi vaativa lääkinnällinen kuntoustus, ja siihen tosiaan tarvitaan se ns vammaistodistus.

Miksi tuo kuntoutus ja vammaistodistus eivät tule kysymykseen? Eikö niitä saa helposti vai?

Mikä helvetin kuntoutus? Vammaisuus tarkoittaa juuri sitä mitä se on; jopa eläkkeellä olevilla vaikeatasoisilla Aspergereilla on vaikeus saada terapiaa kuntoutuksena. Mielenterveysongelma ei ole vammaisuutta. Yritä nyt ymmärtää, että holokausti on ajanut vanhushoidon lisäksi myös muut eläkeläiset, sairaat ja heikot kuolemaan.