Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi ET alkaisi sijaisvanhemmaksi? --------->
17.05.2006 |
Kommentit (41)
Enkä kyllä haluaisikaan. Liian ongelmallista ja rankkaa touhua. Lapsia ei saisi " omiksi" ja pitäisi jaksaa heidän omaisiaan ja kaikki ongelmia. Sitä paitsi usein sijaislapset ovat tullessaan jo aika vanhoja ja usein aika vaikeita tapauksia. En usko, että voisin yhtäkkiä alkaa rakastamaan ongelmalasta, joka käyttäytyisi huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri noitten häirikkövanhempien takia, ja siksi, että tuntuisi todella raskaalle luopua lapsesta, johon jo on kiintynyt. Lapsi voidaan palauttaa perheeseensä vuosienkin jälkeen.
Tuosta testistä ruksasin kaikki muut paitsi sen vaikeiden ongelmien kohtaamisen. Itse olen saanut elää niin tasapainoisen ja onnellisen elämän, etten voi varmaksi sanoa, osaisinko todella ymmärtää ja kestää sitä toista todellisuutta? Toisaalta voi olla niinkin, että juuri se antaisi minulle vankan pohjan, jolta rakentaa lapselle perusturvaa.
Sydämellä nämä asiat kyllä ovat ja mietityttäneet hyvin monesti. Aivan tällä hetkellä eivät ehkä kuitenkaan ajankohtaisia, kun itse olen vielä nuori, lapseton sinkkuneiti.
Ja asutaan keskellä kaupunkia ( eli ei ole maatilaa ) ja ollaan vielä nuoria, eikä kärsitä lapsettomuudesta!
Ollaan kyllä kuulemma poikkeuksellisia ;)
- en ole lapsirakas, eli en pidä kuin omistani
- tämän hetken kaksi lasta on minulle matemaattisesti ajateltua ainoa tapa, että ehdin antaa aikaa molemmille
- en halua edes kolmatta lasta.
ja osallistun jonkin verran sijoituslasten elämään. Ongelmia on biologisen äidin päihdeongelmien kanssa. Mukana seuraavat epämääräiset miesystävät, öiset puhelinsoitot, syyttely ja manipulointi. Lisäksi toinen sijoituslapsista ei ole ihan normaali eli monenlaisia fyysisiä ja psyykkisiä ongelmia hänen kanssaan. Oma mielenterveyteni on niin labiili, että en pystyisi sijaisvanhemmuuden rankkoihin juttuihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olemme varmaan liian nuoria (sivuilla sanottiin, että vanhemman olisi suositeltavaa olla sen ikäinen että voisi olla oikeastikin lapsen vanhempi, joten jonkun koululaisenkin tukivanhempana olo menisi tosi tiukille) ja köyhiä, lisäksi oma lapsi on vielä hyvin pieni, eikä asunnossa ole riittävästi tilaa.
Miten nuoria olette? Luulisin että tuo 25v on ainakin epävirallinen ikäraja kuten adoptissa. Me aloitettiin tukiperheenä niin itse olin tuon 25v ja asuntona noin 80 neliöinen kolmio, tukilapselle ei ollut omaa huonetta tms. Tuskin nyt pienituloisuus on este tukiperheeksi ryhtymiselle, tärkeintä on se välittäminen ja aikaa lapselle. Saahan tukiperhe korvauksen lasten kuluista, joten ruoka, vaipat tms. ei sinänsä aiheuta tukiperheelle kuluja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
haluttiin ja saatiin vauva tukiperhelapseksi (8kk) että ei ne lapset ole välttämättä mitään koululaisia :)
T. 61
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sijoitetut lapset eivät tule " normaalioloista" ja joko heillä itsellään tai heidän perhetaustassaan on monia ongelmia. Itse en kykenisi sijaisvanhempana toimimaan. Olenkin sosiaalityöntekijä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hermot menee. Kaupungin piti lähettää ne jo kuukausi sitten. Kyselin jokin aika sitten peräänkin, mutta ei vaan kuulu.
No joo, ehkä ne joskus tulevat ja pääsemme testaamaan kelpoisuutemme. Ensin yritämme kuitenkin adoptiolasta.
Lisäksi en haluaisi, että sosiaalipuolen ihmiset pitäisivät " tarkkaa kirjaa" tekemisistämme tai että saisimme lapsen oikeista vanhemmista/sukulaisista riesan.
Onneksi on niitäkin, jotka suostuvat tuohon rankkaan työhön!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos näyttää siltä, ettei itse saada lisää, voisin asiaa harkitakin. Mieheltä kysytään sitten siinä vaiheessa..
Jos nyt saa tällälailla suoraan ja karusti asian ilmaista. Adoptoida voisin, koska silloinhan lapsista tulisi minun lapsiani, voisin " antautua" rakastamaan heitä ja saisin kasvattaa heitä niinkuin minä ja mies tahdomme ja itse katsomme parhaimmaksi (lain puitteissa tietenkin). En usko, että minusta tulisi kovinkaan hyvä sijaisvanhempi apua kaipaavalle lapselle. Pinnakin on aika lyhyt.
Uskomattoman raskasta, lapsen ja biovanhemoien ongelmat, jotka valitettavasti tulevat osaksi koko (sijais)perhettä
Moni kohta ei sopinut minuun tai sitten vaadin itseltäni liikaa mutta...minusta tuntuu etten saa aikaa omillenikaan niin miten vielä jollekin joka vaatii enemmän...
Ajatus kuitenkin tuntuisi ihanalta...tuntisi itsensä tarpeelliseksi
- olemme pienipalkkaisia
- meillä ei ole tarpeeksi suurta asuntoa (lapselle ei riittäisi omaa huonetta)
- olemme aika ujoja, emme ollenkaan sellaisia luonteja, kestäisi tosi kauan ennen kuin tutustuttaisiin lapsen kanssa
- en halua perheeseeni lisää ongelmia
- tuntuisi oudolta, että joku aluksi täysin ventovieras asuu meillä
- jos lapseen kiintyisi kovasti, tuntuisi hirveältä jos/kun hänet vietäisiin pois
- biologisen ja sijaisperheen äidin suhde, kuinka lapseen voi kiintyä, ettei oikea äiti suutu tai mitään
Syitä on tosi paljon, meistä ei hommaan olisi.
Alue: Aihe vapaa
joita en lähelleni halua. Mulle riitti mun nuoruus jossa sijaissisarusteni biovanhemmat soittelivat meille tappouhkauksia, tekivät perättömiä rikosilmoituksia mun vanhemmista, syyttelivät vanhempiani lapsenryöstäjiksi lasten kuullen(mun kuullen siis ja omiensa), kävivät kännissä ja huumeissa vuorotellen paiskomassa meidän ikkunoita hajalle tai vetämässä pää sekaisin jotain " äiti rakastaa sua" parkumisshowta keskellä yötä meidän pihalla, antoivat lastensa viikonloppulomilla vetää perseet olalle niin että mun sijaisveli oli vähän väliä Lastenklinikan päivystyksessä alkoholimyrkytyksen takia jo kahdeksanvuotiaana, kirjoittivat paskapuheita yleisönosastopalstoille lehtiin koskien meidän perheen elämää( mitenkään ei voinut puolustautua sillä vaitiolovelvollisuus sitoo).
Onko tellie tullut mieleen, miksi sijaisperheestä ei anneta soitella koska tahansa vaan vain sovittuina aikoina? Mun yhden sijaisveljen äiti soitteli seitsemänvuotiaalle lapselle puheluita joissa painosti lastaan tulemaan kotiin(ihan niin kuin lapsella olisi siinä ollut jotain sananvaltaa), tai muuten äiti tappaa itsensä. Ja se itsemurha ei ollut mikään vitsi, sama poika oli jo kahdesti kotona asuessaan soittanut ambulanssin itsemurhaa yrittäneelle äidilleen.