Onko sinua käytetty ilmaisena lapsenvahtina, koska olet tyttö? Juhlissa, uusperheessä, ydinperheessä tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs haittaa siitä on, että opetellaan vastuuta esim. sisarusten hoitamisen kautta tai että opetetaan tekemään kotitöitä? Ihan ilman maksua meilläkin niin tehdään. Tytöt ja pojat.

-Niitä kotitöitä voi tehdä vanhempien kanssa ja apuna. Vastuuta ei pidä kaataa yksin lapsen niskaan. Ja niistä kotitöistäkin voi myös maksaa tai antaa jotain kivaa vastinetta, esim. matkoja.

-Tasapuolinen pitää olla.

En tiedä , johtuiko se siitä, että olen tyttö vai yksinkertaisesti siitä, että olen esikoinen. Kyllä jouduin tekemään kotitaloustöitä ja pienempien sisarten hoitoa aina. Omia menoja tai mitään omaa aikaa ei ollut ennenkuin "työt" oli tehty. Esim. Olin 8v kun vanhemmat jätti minut hoitamaan muutaman kuukauden ikäistä pikkusiskoa ja itse menivät kaupunkiin asioille kymmenien kilometrien päähän. Ei ollut kännyköitä eikä mitään keinoa ottaa yhteyttä. Vauva tekikin valtavan kakan niin, että kainaloihin asti oli likainen ja alkoi parkua kuin pistetty sika. Pesin vauvan ja vaihdoin puhtaisiin ja kuiviin. Näin aikuisena ja äitinä mietin, että miten mun vanhemmat saattoivat tehdä noin. Helpostihan olisin voinut pudottaa tai hukuttaa siskoni vahingossa. Ei mielestäni tosiaankaan kuulu lapselle jättää aikuisen vastuuta toisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, äitipuoleni piti minua lapsenvahtina kun menin isääni tapaamaan. Isä ei sanonut vastaan, ei uskaltanut. Usein syötin lapsen, vein leikkikentälle, nukutin ja heijasin sylissä tuntitolkulla kun ei meinannut rauhoittua. Olin 11v ja tuntui todella raskaalta pidellä painavaa itkevää vauvaa. Lopulta tilanne meni siihen että minut kutsuttiin kylään huolehtimaan lapsesta jotta he voivat ryypätä rauhassa. En sitten enää halunnut kyläillä ja äitipuoli suoraan päin naamaa haukkui mut laiskaksi paskaksi kun en heillä siivoa ja vahdi lasta (siinä vaiheessa jo kahtaa lasta).

Tosielämän Tuhkimo. Varmasti on ollut vauva raskas pidellä 11-vuotiaalle, kun ei se 10+ kg ole kevyt aikuisellekeen.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä millaisia muistoja siskollani on, mutta isoveljenä vanhempani halusivat että minä puutun siskoni kiusaamiseen koulussa. Toki kavereiden kanssa sitten vähän "jututettiin" näitä itseämme pari vuotta nuorempia kiusaajia ja kiusaaminen jäikin. Tein sen kyllä ihan ilman mitään vänkäämistä siskoni puolesta mutta näin jälkikäteen ajateltuna vähän erikoinen ratkaisumalli koulukiusaamiseen, mutta toimiva.

Varsinaisesta aiheesta kun oikein koitan muistella niin sisko tosiaan taisi olla enemmän velvollinen huolehtimaan pikkuveljestämme kuin minä, mutta minä taas isoveljenä olin vähän senkin suhteen jossain "henkivartijaroolissa".

Minunkin kohdalla puolustamiseni yritettiin laittaa isoveljeni tehtäväksi. Minua ei ns sosiaalisesti kasvatettu, ei opetettu kuinka tilanteissa ja paikoissa käyttäydytään, ja kuinka puolustaa itseään. Lähinnä minua alistettiin kotitöihin ja itsetunnon menetykseen, ja kun koulukiusaaminen alkoi, ei minua neuvottu miten puolustautua, vaan käskettiin vain käydä hakemassa veli apuun.

Meitä oli 4 lasta, joista 1 poika. Isäni on aina osallistunut kodinhoitoon, esim. en juurikaan muista että äiti olisi imuroinut tai pessyt lattioita, isää ärsytti enemmän murut lattioilla ja lika niin hän hoiti. Teki myös ruokaa. Veljeni oli ihan kelpo kokkaaja, mutta siivouksesta jotenkin luikerteli ihan viimeiseen asti ja otti paljon yhteen isän kanssa asiasta. En muista hänen juuri siivonneen mutta se ei johtunut siitä, että hänen ei olisi pitänyt & häneltä ei olisi sitä vaadittu.

Nyt aikuisena hän on toimelias kotonansa ja hoitaa lapsiaankin tosi tasa-arvoisesti suht matalasti koulutetuksi mieheksi. Joten uskon että joku terveehkö miehen malli on häneen juurtunut vaikka nuorena se oli yhtä sotaa hänen kanssaan näistä asioista.

Kysy vaan kuinka usein.

Olen lastentarhaopettaja ja opiskelin ensiksi hoitajaksi.

Olen vielä aika lyhyt ja pieni, alaikäistä tyttöä on helppo nakittaa häissä töihin.

Tästä oltiin koulussa jo varoteltu. Ekoissa häissä ei edes kysytty, sanottiin vaan istut tuolla.

Vaihdoin paikkaa hyvin nopeasti ja muistan vieläkin, kun tätini tuli huutamaan pää punaisena, kun hänen lapsensa mekko oli mustikassa.

Siinä sitten selitettiin ja selviteltiin. Miten minulle huudetaan, kun lapsesi sotkee ?

Ei, minä en ole äiti, ei , minä en ole luvannut vahtia lapsia ja ei, minä en ole vastuussa lapsesi tekemisistä. Ehkä 10 v sitten tämän tapahtuneen jälkeen tätini motkotti tästä isoon ääneen jossain juhlissa. Sanoin suoraan olisit edes pyytänyt apua. Ja maksanut. Alaikäistä tyttöä pomputellaan. Jos oot liian laiska hoitamaan jälkikasvua, se ei ole minun syyni.

Sisaruksillani on paljon lapsia ja voin olla apuna, mutta etenkin nyt, kun omat lapset tarvitsevat valvomista, hoidan omani.

Olen ainoa lapsi, mutta muistan isäni paasanneen minulle että olin laiska jos en esim tehnyt kotona ruokaa ja siivonnut. Vaan eipä isä koskaan itsekään tehnyt näitä asioita, vaan odotti että äiti tekee, ja haukku äidin jos ei tehnyt. Joskus sitten äidin kanssa yhdessä, kun olin jo vähän vanhempi, päätimme vain olla tekemättä kotitöitä jotka tulivat vain meille, ja viikkojen jälkeen isä saattoi sitten yhden kerran siivota tai tehdä ruokaa.

Teininä ja nuorena aikuisena tämä oli nähtävissä myös ystävien illanvietoissa. Monet naispuoliset ystäväni hoitivat automaattisesti tarjoilujen tekemiset ja esille laittamiset. Yhden ystäväni miesystävä kysyi kerran tyyliin teettekö jo sitä pizzaa, johon ystäväni: "Nyt kaikki tytöt keittiöön, aletaan tekemään pizzaa!" Niin se lapsena opittu kierre vaan voi jatkua niin että sitä ei itse edes kyseenalaista.

Harvinaisuus 80-luvulta. Meidän perheessä oli 3 lasta, 1 poika. Kukaan ei joutunut kokkaamaan tai hoitamaan juoksevia asioita, (myös työssäkäyvä) äiti piti huolen näistä. Talon suursiivouksissa jokainen oli vastuussa omasta huoneestaan.

Naisena en itse menisi samaan malliin joka äidilläni oli, vaikka hän tekikin lyhyempiä työpäiviä kuin paljon reissaava isäni. Lepoaikansa ansaitsee jokainen.

Lukion jälkeen hain opiskelemaan kaupunkiin jossa isä asui silloisen perheensä kanssa. Kun faijan silloinen nainen kuuli että etsin sieltä päin asuntoa, hän oli ehdottanut että voisin asua heidän luonaan jos hoitaisin iltaisin ja viikonloppuisin ja tarvittaessa muulloinkin heidän lapsiaan, joista toinen vaikeasti vammainen, jatkuvaa valvomista vaativa ja usein aggressiivisesti käyttäytyvä, ja toinen juuri ihanimmassa murrosiässä. Kuulin tämänkin siis faijan kautta, itse muijan olin tavannut vain pari kertaa joskus yläasteikäisenä. Juu kiitos, köyhänä opiskelijanakin maksan asumisestani mieluummin ihan rahalla kuin mielenterveydelläni.

Vanhempani erosivat kun olin pieni ja yhteys isän sukuun katkesi. Kun olin jotain 15 v alomme isän kanssa pitää jälleen yhteyttä. Minun kanssa samassa kaupungissa asuva isän sisko kutsui minut lauantai-iltana kylään ja olin innoissani. Vaan kuinkas kävikään täti miehineen häipyi baariin ja minä huomasin olevani ilmaisena lapsenvahtina. En ole sen jälkeen enää juurikaan ollut yhteydessä heihin. Sattumalta jos tavataan tervehdin.

Ei minua onneksi käytetty lapsenvahtina kun pikkusisaria ei ollut eikä sukulaisilla tai muilla ollut minua nuorempia lapsia. Mutta allekirjoitan sen että minua, tyttöä, kasvatettiin eri tavalla kuin veljeäni. Veljeni oli 7 vuotta vanhempi minua ja jos vanhempani menivät matkoille ja me lapset jäimme kotiin niin jos halusin tuliaisia niin minulta vaadittiin kotiasiareiden tekoa ja ruuan laittoa vaikka olin 11v. Ihan vaan koska tyttöjen kuuluu hoitaa kotia. Veljeni sai lusmuilla ja hän sai tuliaisiksi pelejä kun itse sain karkkipussin. Ja jos veljeni jäi kotiin yksin niin se sotku mikä siellä odotti kirvoitti lähinnä naurua.

Ei. Mulla ei ole sisaruksia.