Onko sinua käytetty ilmaisena lapsenvahtina, koska olet tyttö? Juhlissa, uusperheessä, ydinperheessä tms.

Vierailija kirjoitti:

Mitäs haittaa siitä on, että opetellaan vastuuta esim. sisarusten hoitamisen kautta tai että opetetaan tekemään kotitöitä? Ihan ilman maksua meilläkin niin tehdään. Tytöt ja pojat.

No eikö tässä ketjussa ole tullut esiin että haittaa voi olla jos

-tytöt velvoitetaan tekemään paljon ja poikia ei mitään

-vanhemmat käyttävät lapsia ilmaisina piikoina, se ei ole vastuun opettelua.

Tottakai, tuntui vielä 90-luvulla ihan itsestäänselvältä huolehtia nuoremmistaan. Ihan en sentään lapsenvahtina tainnut olla, ikäerot olivat niin pieniä.

Teini-iässä sitten piti toimia veljien rippi-ja yo-juhlien leipojana, tarjoilijana, kahvittajana, kattajana, tiskarina... eikä veljillä tietenkään ollut mitään hommia minun juhlieni tullessa vaan itse leivoin ja katoin, juhlien ajan sain sentään olla vain mutta siivousurakka piti hoitaa ennen kuin sain mennä kavereille. No, onneksi veljet sentään aikuisena ottavat osaa oman perheensä kotitöihin ja juhlienkin järjestämiseen, osaavat leipoa ja kaataa kahvia :D.

Haha ON TIETYSTI! Eikö melkein kaikkia naisia ole? Ainakin meitä nelikymppisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs haittaa siitä on, että opetellaan vastuuta esim. sisarusten hoitamisen kautta tai että opetetaan tekemään kotitöitä? Ihan ilman maksua meilläkin niin tehdään. Tytöt ja pojat.

No eikö tässä ketjussa ole tullut esiin että haittaa voi olla jos

-tytöt velvoitetaan tekemään paljon ja poikia ei mitään

-vanhemmat käyttävät lapsia ilmaisina piikoina, se ei ole vastuun opettelua.

Tämä. Lasten hyväksikäyttöä ilmaiseksi työvoimaksi se on.

Kaikkien lasten tasapuolinen kohtuullinen osallistuminen nyt tietysti on hyväksi vain. Mainittu veli ei osaa nyt parikymppisenä kuin paistaa kananmunan ja keittää nuudelit.

Ei ole lapsena, mutta aikuisena oletetaan, jos äiti lähtee lapsensa luota käymään jossakin (vaikka vessassa) juhlissa, että joku naisista automaattisesti katsoo lapsen perään. Samoin palvelualalla töissä "voisko tämä olla tässä kun käyn vessassa, kiitti". Kolmikymppisenäkin naisen automaattisesti oletetaan olevan a) äiti, b) lapsirakas tai c) hoivaviettinen. Ei siis minulla lapsia vastaan mitään ole, mukavia olentoja ja pärjään niiden kanssa, mutta ennakko-oletuksia naisia vastaan.

Onneksi olen ainoa lapsi. Ei ole oletettu missään että olisin automaattipiika ja enää en sellaiseksi ryhtyisikään.

En tiedä millaisia muistoja siskollani on, mutta isoveljenä vanhempani halusivat että minä puutun siskoni kiusaamiseen koulussa. Toki kavereiden kanssa sitten vähän "jututettiin" näitä itseämme pari vuotta nuorempia kiusaajia ja kiusaaminen jäikin. Tein sen kyllä ihan ilman mitään vänkäämistä siskoni puolesta mutta näin jälkikäteen ajateltuna vähän erikoinen ratkaisumalli koulukiusaamiseen, mutta toimiva.

Varsinaisesta aiheesta kun oikein koitan muistella niin sisko tosiaan taisi olla enemmän velvollinen huolehtimaan pikkuveljestämme kuin minä, mutta minä taas isoveljenä olin vähän senkin suhteen jossain "henkivartijaroolissa".

Vierailija kirjoitti:

Ei, mutt sain kerran moitteita siitä, etten katsonut parivuotiaan perään. Lapsen isäkin oli huoneessa, josta äiti poistui, joten ei minulla velalla käynyt mielessäkään, että hoitovastuu oli minulla. En ollut edes sukua lapselle.

Siis mitä?!

Kyllä, äitipuoleni piti minua lapsenvahtina kun menin isääni tapaamaan. Isä ei sanonut vastaan, ei uskaltanut. Usein syötin lapsen, vein leikkikentälle, nukutin ja heijasin sylissä tuntitolkulla kun ei meinannut rauhoittua. Olin 11v ja tuntui todella raskaalta pidellä painavaa itkevää vauvaa. Lopulta tilanne meni siihen että minut kutsuttiin kylään huolehtimaan lapsesta jotta he voivat ryypätä rauhassa. En sitten enää halunnut kyläillä ja äitipuoli suoraan päin naamaa haukkui mut laiskaksi paskaksi kun en heillä siivoa ja vahdi lasta (siinä vaiheessa jo kahtaa lasta).

Vierailija kirjoitti:

Minulle, vanhapiikasisarelle, näytti kuin luonnostaan jäävän kestityksen laittaminen, siis jo etukäteen kaupassakäynnit, leipomiset jne., mutta myös pöydän laitto ja korjaus. Eipä siinä sitten perhe/sukutapaamisissa paljon pystynyt keskustelua seurata, saati osallistua ja kun pöydästä noustua muut jatkoivat juttelua, lapset halusivat minut viihdyttäjäkseen - en edes tiedä miksi, ehkä se riittää, että lapsiin kiinnittää jakamattoman huomionsa.

Lasten kasvettua aina uusia tuli tilalle, uutta sukupolveakin, mutta kaikki jatkui samanlaisena, minä kestitsen ja sitten seurustelen lasten kanssa. Kaikesta tästä vain on valitettevasti seurauksena se, etten oikein tunne omaisiani, enkä siksi löydä aikuisten sukulaisteni kanssa keskusteltavaa, en edes niiden jo aikuisiksi kasvaneiden entisten hoidokkieni kanssa - aivan kuin en edes kuuluisi sukuun.

Voihan sitä mennä vaan sohvalle istumaan kuten muutkin vieraat.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, äitipuoleni piti minua lapsenvahtina kun menin isääni tapaamaan. Isä ei sanonut vastaan, ei uskaltanut. Usein syötin lapsen, vein leikkikentälle, nukutin ja heijasin sylissä tuntitolkulla kun ei meinannut rauhoittua. Olin 11v ja tuntui todella raskaalta pidellä painavaa itkevää vauvaa. Lopulta tilanne meni siihen että minut kutsuttiin kylään huolehtimaan lapsesta jotta he voivat ryypätä rauhassa. En sitten enää halunnut kyläillä ja äitipuoli suoraan päin naamaa haukkui mut laiskaksi paskaksi kun en heillä siivoa ja vahdi lasta (siinä vaiheessa jo kahtaa lasta).

Voi ei, tuli surku 11v pientä sinua kohtaan :(. Tuo ei ollut yhtään oikein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama kuin 5:llä. Olen neljästä lapsesta vanhin, ja yhdeksänvuotiaana alkoi pikkuhiljaa ruoanlaitto- ja siivousvastuu. 11-vuotiaasta asti koulun jälkeen minä ja kaksi vuotta nuorempi pikkusisko laitettiin joka päivä ruoka, katettiin pöytä ja tietysti hoidettiin tiskikone, sekä huolehdittiin lisäksi taaperosiskosta tunti kolme lähes päivittäin. Minä enemmän, vanhempi kun olin. Äiti saattoi pilkata jos oli tullut valittua liian yksinkertainen ja nopea ruokalaji. Siinä sivussa pestiin perheen pyykit. Joka lauantai imuroitiin ja pestiin lattiat, 300 neliön talosta. Aivan erityisesti vitutti isän joka paikkaan jättämät melkein tyhjät kahvikupit ja likaiset sukat, sekä se, että kolme vuotta nuorempaa veljeä nämä ei tietenkään koskeneet. Kuitenkaan yläkoulun diskoon minua ei voinut päästää, koska ei pidetty tarpeeksi vastuuntuntoisena ja luotettavana.

Tämä tuntui epäoikeudenmukaiselta jo lapsena ja nyt aikuisena lähinnä irvokkaalta. Tämä tapahtui siis 2000-luvun taitteessa.

Kamalat vanhemmat teillä. 

Kieltämättä. Onneksi niiden kanssa ei tarvitse enää olla pahemmin tekemisissä. Vanhana odottaa Attendon hoivakoti sitten.

Hah, kostoksi Attendo. Tästähän tulikin hyvä uhkailukeino huonostikäyttäytyville vanhemmille:” Laitan sut vanhana Attendolle jos et nyt käyttäydy!”

Kannattaa opettaa tyttärille, että jos heitä jossain juhlissa ollaan sukupuolensa perusteella nakittamassa lastenvahdeiksi, keittiöhommiin tai siivoamaan niin kysyvät heti että paljonko tästä maksetaan. Jos tarjottu palkka ei miellytä, tai sitä ei tarjota ollenkaan, hommasta kuuluu kieltäytyä. Kannattaa myös opettaa, että mikään 5€ ja muutama pulla kotimatkalle mukaan eivät riitä, vaan minimipalkka on 20€ ja se on riittävä summa esim. uusien pyyhkeiden viemisestä vessaan tai yhden kahvipannullisen keittämisestä.

Sukulainen on yrittänyt saada kahdesta tytöstäni ilmaisia lastenhoitajia kurittomille pikkupojilleen.

Heidän mökillään esimerkiksi meidän 10v ja 12v tytöt olisivat voineet vahtia heidän todella villejä 6v ja 7v poikia, jotka eivät edes äitiään tottele. Mökki on järven rannalla, tramppa ilman sääntöjä...

Sukulainen kysyi tätä suoraan tytöiltä, että eikö olisikin kiva, että voisitte katsoa meidän poikia kun me käydään missä käyvätkään...

Oli pakko puuttua tähän, että ei onnistu.

36 jatkaa: mutta heti jos aletaan pyytää jotain vaativampaa niin silloin palkkaakin pitää maksaa enemmän. Ja aina on oikeus kieltäytyä jos työnteko ei huvita.

Vierailija kirjoitti:

Haha ON TIETYSTI! Eikö melkein kaikkia naisia ole? Ainakin meitä nelikymppisiä.

Öh, ei?

T. 39v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama kuin 5:llä. Olen neljästä lapsesta vanhin, ja yhdeksänvuotiaana alkoi pikkuhiljaa ruoanlaitto- ja siivousvastuu. 11-vuotiaasta asti koulun jälkeen minä ja kaksi vuotta nuorempi pikkusisko laitettiin joka päivä ruoka, katettiin pöytä ja tietysti hoidettiin tiskikone, sekä huolehdittiin lisäksi taaperosiskosta tunti kolme lähes päivittäin. Minä enemmän, vanhempi kun olin. Äiti saattoi pilkata jos oli tullut valittua liian yksinkertainen ja nopea ruokalaji. Siinä sivussa pestiin perheen pyykit. Joka lauantai imuroitiin ja pestiin lattiat, 300 neliön talosta. Aivan erityisesti vitutti isän joka paikkaan jättämät melkein tyhjät kahvikupit ja likaiset sukat, sekä se, että kolme vuotta nuorempaa veljeä nämä ei tietenkään koskeneet. Kuitenkaan yläkoulun diskoon minua ei voinut päästää, koska ei pidetty tarpeeksi vastuuntuntoisena ja luotettavana.

Tämä tuntui epäoikeudenmukaiselta jo lapsena ja nyt aikuisena lähinnä irvokkaalta. Tämä tapahtui siis 2000-luvun taitteessa.

Uskomatonta orjuuttamista. Miksi pitää tehdä monta lasta, jos ei viitsi edes itse huolehtia niistä ja kodista? Tämä on nyt niin monta kertaa kuultu juttu, että alan epäillä jokaista monilapsista perhettä tästä lasten orjatyöstä ja pienempiensä hoitamisesta. Monilapsisten perheiden synkkä salaisuus. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuo on ollut ihan nykypäiviin asti monissa perheissä. Tunnen, esim perheen. jossa on neljä lasta ja tytöt hoitavat kotityöt ja pojat saavat viettää huoletonta lapsuutta ja nuoruutta.

Meillä oli naapurissa sama juttu. Tytöt pesivät aina perunat ja osallistuivat ruuanlaittoon. Perheen pojan ei tarvinnut tehdä mitään. Perheen isä oli lihava ja nukkua röhnötti aina sohvalla töistä tultuaan, kun perheen naiset tekivät kotityöt. Perheen äiti kävi pyörällä töissä, perheen isä autolla.

Ehkäpä tuo vääryys vaikutti minuunkin enemmän kuin olen tajunnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama kuin 5:llä. Olen neljästä lapsesta vanhin, ja yhdeksänvuotiaana alkoi pikkuhiljaa ruoanlaitto- ja siivousvastuu. 11-vuotiaasta asti koulun jälkeen minä ja kaksi vuotta nuorempi pikkusisko laitettiin joka päivä ruoka, katettiin pöytä ja tietysti hoidettiin tiskikone, sekä huolehdittiin lisäksi taaperosiskosta tunti kolme lähes päivittäin. Minä enemmän, vanhempi kun olin. Äiti saattoi pilkata jos oli tullut valittua liian yksinkertainen ja nopea ruokalaji. Siinä sivussa pestiin perheen pyykit. Joka lauantai imuroitiin ja pestiin lattiat, 300 neliön talosta. Aivan erityisesti vitutti isän joka paikkaan jättämät melkein tyhjät kahvikupit ja likaiset sukat, sekä se, että kolme vuotta nuorempaa veljeä nämä ei tietenkään koskeneet. Kuitenkaan yläkoulun diskoon minua ei voinut päästää, koska ei pidetty tarpeeksi vastuuntuntoisena ja luotettavana.

Tämä tuntui epäoikeudenmukaiselta jo lapsena ja nyt aikuisena lähinnä irvokkaalta. Tämä tapahtui siis 2000-luvun taitteessa.

Uskomatonta orjuuttamista. Miksi pitää tehdä monta lasta, jos ei viitsi edes itse huolehtia niistä ja kodista? Tämä on nyt niin monta kertaa kuultu juttu, että alan epäillä jokaista monilapsista perhettä tästä lasten orjatyöstä ja pienempiensä hoitamisesta. Monilapsisten perheiden synkkä salaisuus. 

Ehkä niistä 4-10 lapsesta ei selviä muuten kuin käyttämällä lapsityövoimaa?

Onpa ahdistavaa luettavaa ketju täynnä, hyi olkoot!