Onko sinua käytetty ilmaisena lapsenvahtina, koska olet tyttö? Juhlissa, uusperheessä, ydinperheessä tms.

Ei ole.

- M32

Ei onneksi.

Huvittavaa ku aina kuvitellaan että kaikki tytöt ja naiset tykkää lapsista ja haluaa pitää muiden lapsia sylissä jne. 😂😂

Kotona hoidin nuorempia sisaruksia sillointällöin. Mutta se tuntui ihan luonnolliselta, että tottakai se olen mä joka niitä hoitaa, jos vanhemmilla on menoa.

Olen ison sisarusparven vanhin tyttö ja on käytetty tietenkin lapsenvahtina. 90-luvulla hain ja vein pikkusisaruksia päiväkotiin, illalla harrastin yhden kanssa muskaria, opetin heidät pyöräilemään, uimaan, tarkistin läksyt, laitoin välipalaa kaikille kun tulimme koulusta kotiin... Minua vuoden nuorempi veli kuului myös passattaviin, mikä tietysti kuulostaa nyt ihan hullulta, mutta kun hän oli poika niin häntä ei koskeneet velvollisuudet. Jopa vessan jouduin siivoamaan hänen pissaroiskeistaan kun ei viitsinyt tähdätä. Äiti sanoi että se on naisen osa. Teini-iässä äiti vei minulta akneen saamani lääkkeet, ettei pojan tarvitse mennä lääkäriin, ihan kylmästi varasti ne kaapista ja antoi veljelle, en uskaltanut sanoa vastaan. Ajokorttikin perheessämme maksettiin vain pojille, se on asia josta olen edelleen katkera.

Tavallaan, mutta perheessämme oli vain tyttöjä.

Vierailija kirjoitti:

Olen ison sisarusparven vanhin tyttö ja on käytetty tietenkin lapsenvahtina. 90-luvulla hain ja vein pikkusisaruksia päiväkotiin, illalla harrastin yhden kanssa muskaria, opetin heidät pyöräilemään, uimaan, tarkistin läksyt, laitoin välipalaa kaikille kun tulimme koulusta kotiin... Minua vuoden nuorempi veli kuului myös passattaviin, mikä tietysti kuulostaa nyt ihan hullulta, mutta kun hän oli poika niin häntä ei koskeneet velvollisuudet. Jopa vessan jouduin siivoamaan hänen pissaroiskeistaan kun ei viitsinyt tähdätä. Äiti sanoi että se on naisen osa. Teini-iässä äiti vei minulta akneen saamani lääkkeet, ettei pojan tarvitse mennä lääkäriin, ihan kylmästi varasti ne kaapista ja antoi veljelle, en uskaltanut sanoa vastaan. Ajokorttikin perheessämme maksettiin vain pojille, se on asia josta olen edelleen katkera.

Hyi kamala!

-ap

Olen tietysti vahtinut nuorempia sisaruksiani, mutta en osaa pitää sitä "ilmaisena lapsenvahtina" toimimisena.

Minulle, vanhapiikasisarelle, näytti kuin luonnostaan jäävän kestityksen laittaminen, siis jo etukäteen kaupassakäynnit, leipomiset jne., mutta myös pöydän laitto ja korjaus. Eipä siinä sitten perhe/sukutapaamisissa paljon pystynyt keskustelua seurata, saati osallistua ja kun pöydästä noustua muut jatkoivat juttelua, lapset halusivat minut viihdyttäjäkseen - en edes tiedä miksi, ehkä se riittää, että lapsiin kiinnittää jakamattoman huomionsa.

Lasten kasvettua aina uusia tuli tilalle, uutta sukupolveakin, mutta kaikki jatkui samanlaisena, minä kestitsen ja sitten seurustelen lasten kanssa. Kaikesta tästä vain on valitettevasti seurauksena se, etten oikein tunne omaisiani, enkä siksi löydä aikuisten sukulaisteni kanssa keskusteltavaa, en edes niiden jo aikuisiksi kasvaneiden entisten hoidokkieni kanssa - aivan kuin en edes kuuluisi sukuun.

Sama kuin 5:llä. Olen neljästä lapsesta vanhin, ja yhdeksänvuotiaana alkoi pikkuhiljaa ruoanlaitto- ja siivousvastuu. 11-vuotiaasta asti koulun jälkeen minä ja kaksi vuotta nuorempi pikkusisko laitettiin joka päivä ruoka, katettiin pöytä ja tietysti hoidettiin tiskikone, sekä huolehdittiin lisäksi taaperosiskosta tunti kolme lähes päivittäin. Minä enemmän, vanhempi kun olin. Äiti saattoi pilkata jos oli tullut valittua liian yksinkertainen ja nopea ruokalaji. Siinä sivussa pestiin perheen pyykit. Joka lauantai imuroitiin ja pestiin lattiat, 300 neliön talosta. Aivan erityisesti vitutti isän joka paikkaan jättämät melkein tyhjät kahvikupit ja likaiset sukat, sekä se, että kolme vuotta nuorempaa veljeä nämä ei tietenkään koskeneet. Kuitenkaan yläkoulun diskoon minua ei voinut päästää, koska ei pidetty tarpeeksi vastuuntuntoisena ja luotettavana.

Tämä tuntui epäoikeudenmukaiselta jo lapsena ja nyt aikuisena lähinnä irvokkaalta. Tämä tapahtui siis 2000-luvun taitteessa.

Vierailija kirjoitti:

Olen ison sisarusparven vanhin tyttö ja on käytetty tietenkin lapsenvahtina. 90-luvulla hain ja vein pikkusisaruksia päiväkotiin, illalla harrastin yhden kanssa muskaria, opetin heidät pyöräilemään, uimaan, tarkistin läksyt, laitoin välipalaa kaikille kun tulimme koulusta kotiin... Minua vuoden nuorempi veli kuului myös passattaviin, mikä tietysti kuulostaa nyt ihan hullulta, mutta kun hän oli poika niin häntä ei koskeneet velvollisuudet. Jopa vessan jouduin siivoamaan hänen pissaroiskeistaan kun ei viitsinyt tähdätä. Äiti sanoi että se on naisen osa. Teini-iässä äiti vei minulta akneen saamani lääkkeet, ettei pojan tarvitse mennä lääkäriin, ihan kylmästi varasti ne kaapista ja antoi veljelle, en uskaltanut sanoa vastaan. Ajokorttikin perheessämme maksettiin vain pojille, se on asia josta olen edelleen katkera.

Oi että miten tutun kuuloista tuo poikien suosiminen. Ja tuo, miten äiti ja mun tapauksessa isoäiditkin yrittivät sovittaa mut samaan muottiin kuin itsensä. 

Vierailija kirjoitti:

Minulle, vanhapiikasisarelle, näytti kuin luonnostaan jäävän kestityksen laittaminen, siis jo etukäteen kaupassakäynnit, leipomiset jne., mutta myös pöydän laitto ja korjaus. Eipä siinä sitten perhe/sukutapaamisissa paljon pystynyt keskustelua seurata, saati osallistua ja kun pöydästä noustua muut jatkoivat juttelua, lapset halusivat minut viihdyttäjäkseen - en edes tiedä miksi, ehkä se riittää, että lapsiin kiinnittää jakamattoman huomionsa.

Lasten kasvettua aina uusia tuli tilalle, uutta sukupolveakin, mutta kaikki jatkui samanlaisena, minä kestitsen ja sitten seurustelen lasten kanssa. Kaikesta tästä vain on valitettevasti seurauksena se, etten oikein tunne omaisiani, enkä siksi löydä aikuisten sukulaisteni kanssa keskusteltavaa, en edes niiden jo aikuisiksi kasvaneiden entisten hoidokkieni kanssa - aivan kuin en edes kuuluisi sukuun.

Tuo on ollut myös sun oma valinta pitää itsesi siinä roolissa. Olisi kannattanut olla itsenäinen ja pitää kiinni siitä miten oikeasti olisi halunnut olla.

Ei. Sain korvauksen, jos olin kodin ulkopuolella töissä. Kotityöt nyt kuuluvatkin vähintään jossain myös perheen lapsille ja oletan ja odotan, että omatkin lapseni sukupuolestaan riippumatta katsovat toisinaan pienempien perään.

Vierailija kirjoitti:

Sama kuin 5:llä. Olen neljästä lapsesta vanhin, ja yhdeksänvuotiaana alkoi pikkuhiljaa ruoanlaitto- ja siivousvastuu. 11-vuotiaasta asti koulun jälkeen minä ja kaksi vuotta nuorempi pikkusisko laitettiin joka päivä ruoka, katettiin pöytä ja tietysti hoidettiin tiskikone, sekä huolehdittiin lisäksi taaperosiskosta tunti kolme lähes päivittäin. Minä enemmän, vanhempi kun olin. Äiti saattoi pilkata jos oli tullut valittua liian yksinkertainen ja nopea ruokalaji. Siinä sivussa pestiin perheen pyykit. Joka lauantai imuroitiin ja pestiin lattiat, 300 neliön talosta. Aivan erityisesti vitutti isän joka paikkaan jättämät melkein tyhjät kahvikupit ja likaiset sukat, sekä se, että kolme vuotta nuorempaa veljeä nämä ei tietenkään koskeneet. Kuitenkaan yläkoulun diskoon minua ei voinut päästää, koska ei pidetty tarpeeksi vastuuntuntoisena ja luotettavana.

Tämä tuntui epäoikeudenmukaiselta jo lapsena ja nyt aikuisena lähinnä irvokkaalta. Tämä tapahtui siis 2000-luvun taitteessa.

Kamalat vanhemmat teillä. 

Ei, mutt sain kerran moitteita siitä, etten katsonut parivuotiaan perään. Lapsen isäkin oli huoneessa, josta äiti poistui, joten ei minulla velalla käynyt mielessäkään, että hoitovastuu oli minulla. En ollut edes sukua lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Ei, mutt sain kerran moitteita siitä, etten katsonut parivuotiaan perään. Lapsen isäkin oli huoneessa, josta äiti poistui, joten ei minulla velalla käynyt mielessäkään, että hoitovastuu oli minulla. En ollut edes sukua lapselle.

Uskomatonta! Keneltä ne moitteet tuli ja mitä se isä teki tilanteessa, jos saan udella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama kuin 5:llä. Olen neljästä lapsesta vanhin, ja yhdeksänvuotiaana alkoi pikkuhiljaa ruoanlaitto- ja siivousvastuu. 11-vuotiaasta asti koulun jälkeen minä ja kaksi vuotta nuorempi pikkusisko laitettiin joka päivä ruoka, katettiin pöytä ja tietysti hoidettiin tiskikone, sekä huolehdittiin lisäksi taaperosiskosta tunti kolme lähes päivittäin. Minä enemmän, vanhempi kun olin. Äiti saattoi pilkata jos oli tullut valittua liian yksinkertainen ja nopea ruokalaji. Siinä sivussa pestiin perheen pyykit. Joka lauantai imuroitiin ja pestiin lattiat, 300 neliön talosta. Aivan erityisesti vitutti isän joka paikkaan jättämät melkein tyhjät kahvikupit ja likaiset sukat, sekä se, että kolme vuotta nuorempaa veljeä nämä ei tietenkään koskeneet. Kuitenkaan yläkoulun diskoon minua ei voinut päästää, koska ei pidetty tarpeeksi vastuuntuntoisena ja luotettavana.

Tämä tuntui epäoikeudenmukaiselta jo lapsena ja nyt aikuisena lähinnä irvokkaalta. Tämä tapahtui siis 2000-luvun taitteessa.

Kamalat vanhemmat teillä. 

Kieltämättä. Onneksi niiden kanssa ei tarvitse enää olla pahemmin tekemisissä. Vanhana odottaa Attendon hoivakoti sitten.

Kyllä tuo on ollut ihan nykypäiviin asti monissa perheissä. Tunnen, esim perheen. jossa on neljä lasta ja tytöt hoitavat kotityöt ja pojat saavat viettää huoletonta lapsuutta ja nuoruutta.

Mitäs haittaa siitä on, että opetellaan vastuuta esim. sisarusten hoitamisen kautta tai että opetetaan tekemään kotitöitä? Ihan ilman maksua meilläkin niin tehdään. Tytöt ja pojat.

Ei ole. Kukaan ei ole edes yrittänyt. Kerran joku yritti tosin tyrkätä mulle vauvan syliin. Se oli ruma, haisi pahalle ja pelkäsin että varmaan pudotan sen ja se menee rikki, joten kieltäydyin jyrkästi. (Syyksi siis sanoin vain tuon viimeisen.)