Lue keskustelun säännöt.
Pääseekö keskenmenosta koskaan yli?
15.02.2019 |
Rv 17 keskenmenosta on nyt kaksi kuukautta. Vieläkin itkettää ja on mielessä päivittäin. Todella kipeä asia. Erityisesri satuttaa läheiset, jotka eivät ole myötäeläneet surua kanssamme. Ymmärrän, että heille ei ollut olemassa ihmistä jota surra. Minua kuitenkin auttaisi eteenpäin tieto siitä, että hän oli oikeasti olemassa ja asiasta voisi puhua ääneen rehellisesti ja suoraan.
Keskenmenon kokeneet, miten selvisitte?
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
<3 Vielä kerran älyttömän paljon kiitoksia rankkojen kokemuksienne jakamisesta. Jään harkitsemaan tuota vertaistuen hakemista, sillä huomaan, että jo näin anonyymisti jutellen asettuu asiat oikeaan perspektiiviin ja tuntuu hyvältä saada purkaa sydäntä ilman pelkoa siitä, että surua ja tapahtunutta vähäteltäisiin.
Helpottavaa myös kuulla, että surusta on mahdollista päästä yli, mutta sen ei suinkaan tarvitse tarkoittaa unohtamista.
Me jäimme myös mieheni kanssa miettimään tuota hautaamista, päädyttiin myös yhteistuhkaukseen. Jotenkin koko tilanne oli todella epätodellinen, ja vasta siinä vaiheessa kun kätilö otti esiin sikiön hautaamisjärjestelyt asia konkretisoitui. Meidän vauva oli kuollut. Nyt kun aikaa on vähän kulunut, niin kaipaan pienelle ihan omaa muistelupaikkaa ja olisi tuntunut hyvältä saada äitinä tehdä pienelle viimeinen palvelus järjestämällä kauniit hautajaiset. No nyt se on myöhäistä ja yritän lohduttautua ajatuksella, että hän saa levätä yhdessä muiden pikkuisten kanssa kauniisti hoidetussa muistolehdossa. <3
Ap.