Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En halua lisää lapsia, koska vauva-aika on kamalaa
15.02.2019 |
Olisi mukavaa toki jos lapsella olisi sisarus. Silti ihmettelen, miten niin moni haluaa tehdä monta lasta ja suorastaan iloitsee siitä, että saa kokea kaiken sen, mitä vauva-arki pitää sisällään, vielä uudestaan ja uudestaan.
Itse en kaipaa seuraavia asioita yhtään:
-vauvan itku
-itkevän vauvan kantaminen ympäri asuntoa keskellä yötä
-itkevän vauvan hytkyttely jumppapallolla keskellä yötä
-yösyötöt
-puklu
-maitovahingot sängyssä
-rispaantuneet ja kipeät nännit
-maidosta tukkeutuneet rinnat
-babyblues
-synnytys ja sen jälkioireet
-vaipanvaihto ja joka päivä täyttyvä vaipparoskis
-kätkytkuoleman pelko
-sormiruokailun aloittaminen
-neuvolassa käyminen joka kuukausi
-kävelyn opettelu ja vauvan kaatuilu sinne tänne
-se vaihe, kun pitää vahtia koko ajan
-ja uutena se, että kaikki tuo pitäisi jaksaa niiden isompien lasten ohella
Saattaisin keksiä lisää, mutta nyt onkin kiire jo töihin ja aikuisten ihmisten pariin loppupäiväksi.
Kommentit (58)
Joo, yhden aikuisen lapsen äitinä allekirjoitan ap:n puheenvuoron. Vauvavuosi oli äitiydessä karmeinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mksi ap ajattelet että olisi mukavaa kun lapsella on sisarus?
Sisarus on kilpailija ja ehtymättömien nahisteluiden ja riitojen lähde.
Sisarussuhde on ihmisen pisin ihmissuhde elämässä. Sisarus on todennäköisesti läsnä lähes kehdosta hautaan. Sisarus on myös se, joka tietää taustat, jakaa yhteisen menneisyyden sekä yhteiset muistot. Hänelle ei tarvitse selittää asioita, hän ymmärtää muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole yhtään lasta koska tiesin jo valmiiksi miten perseestä kyseinen aika on, joten en todellakaan lähde omalla kustannuksella kyseiseen rumbaan mukaan. Hyh. Pitikö teidän tämäKIN kokea kantapään kautta?
Kaikki vauvat ovat erilaisia. Jotkut helpompia kuin toiset. Vauvavuosi ei automaattisesti tarkoita hankalaa vuotta. Toisaalta kyllä kaikki tietävät, että vauvan tulo tietää paljon työtä. Ihmiset hankkivat lapsia siitä huolimatta. Hankkivat usein useammankin, vaikka tietävät, että työtä ja vaivaa tulee tuplaten lisää. Turha arvostella toisten päätöksiä, vaikka itse on valinnut toisin. Minäkin kävin mieheni kanssa vauvavuoden läpi kolme kertaa ja kyllä tiesimme, että se on raskasta. Meillä oli siihen motivaatio ja voimavaroja. Nyt meillä on kolme upeaa aikuista lasta ja mielestäni kannatti, todellakin.
Sitä minä tässä ihmettelen, kun ennen oli 10-12 lasta perheissä. Asuttiin alkeellisissa oloissa ulkohuussi, kaivo josta vesi kannettiin sisälle ja likavesi taas ulos. Pyykki pestiin saunassa käsin. Itse leivottiin kaikki samoin ruoka. Viljeltiin kaikki syötävät vihannekset ja juurekset. Hoidettiin eläimet lehmät yms. Poimittiin marjat ja sienet säilöttiin kaikki kellariin talven varalle. Miten ihmeessä nämä ihmiset jaksoivat. Nykyään on ei jakseta edes yhtä lasta hoitaa on pyykinpesukone asua pesukone vesijohdot viemärit sisavessat Volt ajaa ruuan kotiin. Mutta kun on niin rankkaa ihan nääntyy sen työmäärän alle. Missä vika kun ei vaan pärjätä
Ennen oli 10-15l lasta perheissä. Ei ollut asunnot varusteltuja oli ulkohuussi ja kantovesi. Saunassa pestiin pyykit. Oli vielä eläimet hoidettavana. Kaikki ruoka tehtiin itse. Myöskin viljeltiin kaikki itse Kudottiin virkattiin vaatteet itse. Nyt ihmiset ei pärjää edes yhden lapsen kanssa ja kaikki saa valmiina. Volt ajaa ruuan pihaan. Asunnot on varusteltuja missä vika
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valmiina saa ihan kaikki. Pelkka vauvanhoito on jo vaikeaa ja työlästä. Nuoret ihmiset näitä lapsia yleensä tekee. Nuorella luulis olevan jaksamista. Vauva arjessa joutuu venymään. Unet jää vähille. Onneksi tämä aika ei ole pitkä. Vauva alkaa nukkumaan kun kasvaa ja oma rytmi löytyy
Vauva aika pitäisi olla onnellista aikaa. Nykyään kuulee vain kuinka kamalaa se on.Minusta ei pidä yrittää täydellisyyttä kun sellaista ei ole. Jokainen äiti on paras äiti omalle lapselleen. Se riittää vauvalle oikein hhvin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni vauva-aika oli kyllä raskainta, mutta parasta. Oli ihanaa seurata uusia kehitysvaiheita. Hymyjä. Ihanaa, suloista vauvelia.
Hämmentävä kommentti täydellisyydentavoittelusta tuossa yllä. En minä ainakaan kiroa ja uuvu siitä etten ole täydellinen äiti, vaan sitä etten saa tehdä asioita joista nautin: ajattelua, työtä, remontointia, urheilua, lukemista, keskusteluja, intiimielämää jne. koska vauvaa pitää hoitaa 24/7.
Vai onko se täydellisyydentavoittelua, etten jätä vauvaa yksin kotiin huutamaan ja lähde itse tuntikausiksi pois?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äskettäin oli juttu, missä sanottiin kuinka raskaus vanhentaa naista. Mutta vanhentaako armeija tai sivari miestä?
Ennen oli paremmin sukujen sisäisiä tukiverkkoja. Tädit, mummut ja vanhemmat sisarukset osallistuivat lasten hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli paremmin sukujen sisäisiä tukiverkkoja. Tädit, mummut ja vanhemmat sisarukset osallistuivat lasten hoitoon.
Ja vanhemmat lapset osallistuivat kotitöihin ja hoitivat nuorempia sisaruksiaan.
Ensimmäisen lapsen kohdalla ajattelin paljon, kuten ap.
Toisen lapsen kohdalla osasin jo nauttia vauva-ajasta. Otin paljon rennommin. Nukuin, kun lapsikin nukkui. Katselin lempiohjelmia telkkarista, kun imetin. Näin ystäviä, kenellä oli myös vauva. En stressannut mistään sormisyömisestä etc.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu paljon siitä, millaisen vauvan saa. Onko vauva rauhallinen ja tyytyväinen eikä kärsi koliikista. Sopiiko lapsen persoona yhteen vanhempien luonteen kanssa? Aikuinen voi haaveilla, että kun lapsi kasvaa, hänestä tulee reipas ja sosiaalinen ja harrastamme perheenä moniäänistä laulua, taidenäyttekyitä, konsertteja, teatteria, pyöräretkiä. Mutta lapsi voikin olla sellainen, joka inhoaa kaikkea tuota.
Nuo kuvailemasi asiat kestivät ainakin meillä noin 3 kuukautta. Sitten olikin jo helppo ja hyvin nukkuva iso vauva. 3 kuukautta on mielestäni aika lyhyt aika sietää epämukavuutta.
Ensimmäisen lapsen kohdalla pahinta oli yksinäisyys. Toisen lapsen kohdalla ei ollut enää yksinäistä, kun oli esikoinen seurana ja iso verkosto uusia äitikavereita.
Katselin eilen poikani vauvakirjaa ja luin, kuinka huolissani olin ollut, kun lapsi ei itke. Tyytyväisenä vaan köllötteli ja katseli ympärilleen. Viisas mies siitä tulee, sanoi lääkäri, kun lapsi 10kkn ikäisenä otti lääkärin parrasta kiinni ja sanoi hau, hau.
Minusta vauva-aika oli ihanaa. Se oli myös hyvin sosiaalista aikaa. Lapsi mukaan ja menoksi. Tapasin ystäviä, kavereita, sukulaisia. Kerrankin oli aikaa tuohon.
Meidän lapsi yöheräili 4-vuotiaaksi asti (ja satunnaisesti edelleen). Lapsiluku jäi yhteen, ei toki pelkästään tästä syystä. Samaan aikaan hoidettavana kokopäivätyö ja päiväkodin "vaatimukset", plus se jatkuva sairastelu talvikaudella. Vasta nyt lapsen ollessa 4-vuotias alkaa tuntua siltä, että on saanut oman itsensä takaisin. Jaksan taas innostua asioista jotka oli tärkeitä jo ennen lasta, jaksan harrastaa liikuntaa ja parisuhdekin voi paremmin. Olen myös parempi äiti lapselleni, kun voin itse paremmin. Tukiverkkoja meillä ei ole lähellä, lapsi on hoidossa/yökylässä keskimäärin viisi päivää vuodessa.
Päivääkään en kaipaa vauva-/taaperoajasta ja olen onnellinen, ettei sitä tarvitse enää kokea uudelleen. Myös taloudellinen tilanne on erinomainen yhden lapsen kanssa ja mahdollistaa paljon.
Alue: Aihe vapaa
Minulla ei ole yhtään lasta koska tiesin jo valmiiksi miten perseestä kyseinen aika on, joten en todellakaan lähde omalla kustannuksella kyseiseen rumbaan mukaan. Hyh. Pitikö teidän tämäKIN kokea kantapään kautta?