Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Puuttuuko joiltakin ihmisiltä omatunto?
15.02.2019 |
Itse tein pienen virheen töissä ja omatunto kolkutteli kunnes sain asian oikeisiin mittasuhteisiin ja päätin että se oli pieni moka siihen nähden että miten jotkut ihan tietoisesti tekevät suuria virheitä ja vääryyksiä esim. jättävät veroja maksamatta tai varastavat työpaikaltaan. Miten jotkut vaikuttavat siltä että heiltä puuttuu täysin omatunto, joka kolkuttelisi?
Kommentit (28)
se mitä ei ole, ei paljon kolkuta, ei kilkuta.
Härskisti vaan seinien läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm. Mulla on aiemmin ollut todella vahva moraali ja herkkä omatunto, liiankin kanssa. Nykyään en vaan enää jaksa välittää, laskut menee ulosottoon ja matkustan pummilla jne.
Omalla kohdalla tapahtui jonkinlainen kyynistyminen elämää kohtaan pikkuhiljaa. Lisäksi tuli huomattua, miten asioista pääsee kuin sika veräjästä vaikka kuinka perseilisi, joten ihan turhaa stressata tuollaisista.
Kyllä näitä ihmisiä ilman omaatuntoa löytyy esim varattuihin sotkeutujat ja pettäjät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei läheskään kaikilla ole. Esimerkiksi kiusaajat. Heille on aivan sama kärsiikö uhri. Heillä ei myöskään ole lainkaan perusälyä. Eivät tajua mitä vahinkoa aiheittavat.
Olen oppinut, että elämä on mukavampaa jos omatuntoa ei kolkuta jokaisesta asiasta. Mutta moraalin sentään omaan, joten en tee tahallisesti vääriä asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä näitä ihmisiä ilman omaatuntoa löytyy esim varattuihin sotkeutujat ja pettäjät.
Ei pidä paikkaansa tuo yhteys. Olen itse pettänyt ja koin siitä kovimman piston omatunnossani koskaan. Ei se, että tietää tekevänsä väärin, estä tekemästä niin. Tahallaan tai vahingossa. Joskus vaan ei enää välitä tai sitten pelissä on jotain suurempaa. Joskus kontrollin sumentaa jokin muu. Joskus on ajautunut tilanteeseen josta ei ole siistiä ulospääsyä. Varsinkin tuo varattuihin sotkeutuminen nyt on itsestäänselvästi täysin ylihysteeristä ja subjektiivista moralisointia.
Multa luultavasti puuttuu. En nimittäin tunne mitään tunneperäistä ahdistusta tai syyllisyydentunnetta esim. tekemistäni virheistä tai edes tahallani tekemistä rikkomuksista. Sitä kai omallatunnolla yleensä tarkoitetaan, että tavalla tai toisella paha olo "rankaisee" heti, jos tekee väärin.
Mutta minulla on kyllä moraaliset periaatteeni, joten en koe käytännössä olevani mitenkään erityisen paha ihminen, vaikka luultavasti tosiaan tunneperäisesti en kokisi kauheasti mitään vaikka esim. huijaisin joltain rahaa tai varastaisin tms. Tiedän sen kuitenkin järjelläni olevan väärin, ja että yhteiskunta ei toimisi jos kaikki toimisi niin, joten en toimi itse niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei läheskään kaikilla ole. Esimerkiksi kiusaajat. Heille on aivan sama kärsiikö uhri. Heillä ei myöskään ole lainkaan perusälyä. Eivät tajua mitä vahinkoa aiheittavat.
Omatunto venyy. Kaiken voi aina selittää itselleen siten, että pystyy hyväksymään omat tekonsa. Yleensä kiusaaja ei pidä itseään kiusaajana.
Vierailija kirjoitti:
Multa luultavasti puuttuu. En nimittäin tunne mitään tunneperäistä ahdistusta tai syyllisyydentunnetta esim. tekemistäni virheistä tai edes tahallani tekemistä rikkomuksista. Sitä kai omallatunnolla yleensä tarkoitetaan, että tavalla tai toisella paha olo "rankaisee" heti, jos tekee väärin.
Mutta minulla on kyllä moraaliset periaatteeni, joten en koe käytännössä olevani mitenkään erityisen paha ihminen, vaikka luultavasti tosiaan tunneperäisesti en kokisi kauheasti mitään vaikka esim. huijaisin joltain rahaa tai varastaisin tms. Tiedän sen kuitenkin järjelläni olevan väärin, ja että yhteiskunta ei toimisi jos kaikki toimisi niin, joten en toimi itse niin.
No jos se on noin järkiperäistä, niin eihän pieni paha teko mitään haittaa. Yhteiskunta toimii vaikka vähän kiusaisi jotain pientä ja vähäpätöistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskovaisilta puuttuu, siksi he tarvitsevat jumalan jota pelätä. Hehän usein myös pelkäävät, että ateismi johtaa järkyttävään anarkiaan.
Ap, sivullisen silmiin sinäkin vaikutit todennäköisesti ihmiseltä, jolla ei ole omaatuntoa, jos et tunnustanut mokaasi, vaan vain pääsi sisällä järkeilit ja vähättelit sitä.
Ulkoapäin ihmisen sisäistä jaakobinpainia on aika vaikea nähdä, siksi joku voi vaikuttaa häikäilemättömältä. Vaikka kuinka potisi huonoa omaatuntoa sisäisesti.
Ei sillä, on toki myös psyykkisesti sairaita ihmisiä, joilla ei ole omaatuntoa tai joiden omantunnon ala on paljon suppeampi kuin normisti. Voi myös olla, että kovat elämänkokemukset kovettavat: jos ihmistä on lapsena ja nuorena sorrettu ja käytetty hyväksi, kaipa se jättää jälkensä ja tekee hänestä kovan ja häikäilemättömän muita ihmisiä, varsinkin vieraita ihmisiä kohtaan. Usein heilläkin voi silti olla joku rakas läheinen, jota kohtaan he pyrkivät toimimaan oikein.
Jotkut omatunnottomilta vaikuttavat puolustautuvat sillä, että jotkut muut tekevät vielä pahempaa. Jos kohtaat tällaisen ihmisen vaikka valehtelusta, niin hän vihjaa sinun ylireagoivan, koska on niin paljon pahempiakin tekoja, joita voisit tuomita hänen tekojensa sijaan. Hän ei ymmärrä, että vähättelemällä tekojaan antaa itsestään vain pahemman kuvan: hän saattaa siis valehdella jatkossakin, koska eihän se ole mitään. Osoittamalla paheksuvansa itseään taas vakuuttaa muut siitä, ettei aio toistaa samaa. On toissijaista, kolkutteleeko omatunto, tärkeintä on korjata virheensä ja/tai oppia niistä, mutta usein nimenomaan huono omatunto herättää halun toimia niin. Tai häpeä tai seurausten pelko. Oli mikä tahansa, niin pääasia on, että ottaa vastuun toiminnastaan.
Multa puuttuu.
Rakastan puolisoani kovasti enkä tahdo tälle mitään pahaa. Mutta jos tapaisin jossain merkeissä ihmisen, joka viehättäisi minua yhtä paljon kuin puolisoni (niin on käynyt vain kahdesti 20 vuoden aikana) ja fiilikset olisivat tietynlaiset, harrastaisin hänen kanssaan seksiä aivan varmasti- enkä kertoisi puolisolle, saati kokisi omantunnontuskia asiasta. Mihinkään salasuhteeseen en kuitenkaan alkaisi, eikä ole kiinnostustakaan sellaiseen. Yksittäiset kokemukset sensijaan olisivat täysin ok.
Suustani pääsee paljon valkosia valheita, koska ihmiset loukkaantuvat tai eivät ymmärrä syitä asioiden taustalla, jos puhun totta. On helpompaa valehdella jotain yhdentekevää ja säästää ihmiset mielipahalta. Viimeksi eilen kerroin puolisolleni katsoneeni telkkaria päivällä tunnin ajan vaikka oikeasti nukuin (hän on huolissaan unirytmistäni) enkä siksi vastannut tekstiviestiin heti. Jos olisin sanonut nukkuneeni, hän olisi harmistunut. Joten miksi pahoittaa toisen mieltä?
Nainen
On niitä, joilla se ei ole koskaan edes herännyt (...yleensä huonosta tai kenenkään puuttumattomasta kasvatuksestaan johtuen) ja joista on sitten tullut myöhemmin elämässään esim. jotain erittäin pahojen pahoinpitelyjen suorittajia tai jopa raakojen murhien tekijöitä ja toisaalta on sitten niitä niitä, joiden on se omatuntonsa , ehkä vain yksinkertaisesti elämänsä ja hengissäsäilyttämisensä ja olemassaolonsa jatkamisen tarpeesta johtuen (esim. sotaan pakosta jouduttuaan) täytynyt sen ääni jotenkin vain itsessään kokonaan tukahduttaa.
Sotahan on näet niin raakaa tappanista tappamisen vuoksi kuin ikinä vain kuvitella saattaa (...ja varmaan useinkin kaikki normaalioloissa ikänsä eläneiden siviili-ihmisten pahimmatkin painajaiset ylittävää).
Niissä oloissa ei yksinkertaisesti voi ns. tunteilla kenenkään lopun, tai vammautumisen, tai pahankaan silpoutumisen äärellä ja vielä vähemmän tuntea mitään tunteita itsessään vihollisia tappaessaan (ehkä jopa tarkka-ampujana, eli varsin tietoisena tappajana siellä)
Sotatraumat johtuvat juuri siitä, kun se normaali, vapaa ihmisen omatunto alkaa sitten pikkuhiljaa palailla ihmiseen takaisin ja vielä se niiden muistojen taakka alkaakin vanhetessa painaa yhä enemmän. (tai sitten vielä pahempana tunteettomuus ja tunnekylmyys ihmisessä vain on lisääntynyt ihmisessä)
Monikin esim. Yhdysvaltain Iranin, Afganistanin yms. viime aikojen sotiin osaaottaneista (ehkä jopa kunniamerkeillä sieltä palkitusti) on jälkeenpäin siviilissä syyllistynyt heidät jopa sähkötuoliin johtaneisiin perheensä murhiin ym. yleensä aseellisiin raakalaistekoihin.
Amerikkalaisen yhteiskunnan väkivaltakoneisto toimii näet joskus aika lailla kummastuttaen.
Toisaalta aina jossain muualla maailmassa jatkuvine sotineen, toisaalta kotimaassa 'lethal injection' ja sähkötuolituomioineen.
Sodan ajatus sinänsä on siis :
PAHINTA MAHDOLLISTA VÄKIVALTAA KAIKKIA VASTAAN.
NIIN YKSITTÄISTÄ IHMISTÄ, KUIN KOKO IHMISKUNTAKIN KOHTAAN !
Mun anopilla ei oo omatuntoa olemassa.
Hänestä ei tunnu pahalta haukkua ihmisiä tai rikkoa näiden yksityisyyttä.
Mutta anopin moraalit ovat myös tosi löyhät eli taitaa johtua tästä miksei omatunto kolkuta.
Eli siis anopin mielestä toiselle ihmiselle ei tarvitse maksaa takaisin velkoja, jos ei tästä pidä ja kehottaakin muita olemaan maksamatta kyseisille henkilöille, jotka eivät anoppia miellytä.
^tuossa yksi esimerkki kyseisestä ihmisestä.
Alue: Aihe vapaa
Siltä tosiaan vaikuttaa. Minulle on pari ihmistä jopa sanonut, ettei heillä ole sellaista - ja sen kyllä huomaa.