2,5kk vauvan tyytymättömyys...

Hei!



Oletko kokeillut kantoliinaa tai rintareppua? Minulla on kahdeksanviikkoinen, joka on myöskin varsin tyytymätön ja temperamenttinen poika... No, ehkä he pärjäävät elämässä kun ilmaisevat itseään selkeästi... :O



Voimia!

Kantoliinaa tai rintareppua minäkin ensihätään ehdottaisin.



Meillä toinen lapsemme (myös poika-merkkinen) oli myös tyytymätön tapaus. Tietenkin se on kovin suhteellista, mutta oli kuitenkin tavanomaista herkempi ilmaisemaan itseään. Ja on edelleen :), nyt 1v7kk.



Meillä kuitenkin hänen tuulensa parani huomattavasti liikkumaan lähdön myötä, mikä onneksi tapahtui jo puolen vuoden tietämillä. Sinnikkään harjoittelun tuloksena myös tutti alkoi kelpaamaan 3.5 kk iässä. Se olikin oikeastaan yhteen ikävuoteen asti ahkerassa käytössä, siis aitona äänenvaimentimena. Syökö sinun poikasi tuttia?



Kaikenlaista viritelmää tuli kokeiltua, jotta arki kahden lapsen kanssa olisi saatu jotenkin sujumaan. Mutta aika se taisi olla, joka tilanteen lopulta paransi. Sanoisin, että tilanne parani asteittain, 4kk iässä oli jo vähän helpompaa ja sitten liikkeelle lähdön jälkeen oli havaittavissa selkeä käänne parempaan. Ja nyt meillä on nauravainen, joskin varsin tempperamenttinen ja päättäväinen nuori mies ilonamme. Vaikka kyllä äänijänteitä venytellään edeleenkin päivittäin...



Tsemppiä!

Ihana kuulla, että löytyy myös muita vauvoja, jotka huutavat ILMAN koliikkia. Tuo antamasi kuvaus sopii tismalleen myös meidän neidille, mutta sillä erolla, että hän on esikoisemme. Tyttö on siis ihastuttavan vihastuttavan tyytymätön tapaus.



Välillä saattaa nukkua pitkät päiväunet, mutta monesti menemme päivät siten, että huoahdan helpotuksesta kun isi tulee töistä kotiin ja minä saan rauhan tehdä mm. ruokaa, tiskata, olla tietokoneella jne.



Yöt tyttö nukkuu tosi hyvin ja on tehnyt niin liki alusta saakka. Herää vain kerran, ei aina sitäkään. Aamut myös tavataan olla erittäin hyvällä tuulella, mutta iltapäivästä iltaan aina yöunille saakka mangutaan ja ollaan nyrpeinä. Kaukaloon jos yritän laittaa, tuloksena on monesti hirveä raivari.



Kuitenkin vauvamme on aivan ihana ja tempperamenttisuudessaan suloinen ( jo laitoksella synnytyssalissa tuo tytön temperamenttisuus huomattiin kätilöiden taholta). Ilmavaivoja tyttö itkee ja siksipä kovasti odotamme sitä 3 kk:n " käännekohtaa" ..



Helmiryyni

Meidän tyttö on myös hyvin " vaativa" ja se on raastavaa sekä voimia vievää. Tyttö näyttää tarvitsevan hoitajaansa eli minua todella paljon. Kun kaikki muut tarpeet (nälkä, vaipat, unet ym..on hoidettu ja leikittykin yhdessä, on hänellä selkeästi tarve olla lähellä minua.



Äitiyden hulluun puuskaanhan kuuluu myös pitää kodista huolta, siivota, tehdä ruokaa ja pestä pyykkiä. Minulle ainakin tulee suorastaan huono omatunto, jos antaisin paikkojen repsottaa ja en huolehtisi elinympäristöstämme. Luulen, että se on sellainen monen äidin oma " äitiyden" mittari. Vaikkahan kuinka kaikki sanovat, että lepää kun vauva nukkuu...se ei vaan onnistu, mieli harhailee kaikissa tekemättömissä asioissa.



Tyttö viihtyy hereillä ollessaan todella harvoin yksin, vaikka on leikkikaaret ym mobilet hankittu. Yhdessä niitä on kuitenkin kiva tuijotella ja kuunnella. Nukkumaanmenot on myös hankalanpuoleisia, vaikka säännöllistä rytmiä yhdessä vasta opetellaankin. Itku on raastavaa ja säestettynä saatetaan olla jopa tunti. Mikäli tässä hetkessä yritän laskea neitoa sänkyyn, huuto vaan yltyy yltymistään ja sen oikein huomaa kuinka hän rääkäisee suuttumuksestaan. Minä olen tietysti ihan toivoton näillä hetkillä:(.



Olen kokeillut kantoliina ei toimi meillä, tyttö ahdistuu kai kuumuuteen välillämme, kantoreppu toimii silloin tällöin. Sitten laitetaan yhdessä pyykkiä kuivumaan ja astiat kaappiin ym :).



Olen itse pohtinut, että nämä kellon tarkat säännölliset rytmit saattaisivat ehkä helpottaa meillä, kunnes ne alkavat toimimaan...nyt mennään osittaisilla onnistumisilla.



Kun vauva oli kuukauden ikäinen, hän nukkui missä vain ja ei juuri itkeskellyt, luulin että tämähän on helppoa...mutta heti kun hän alkoi olla tietoinen ympäristöstään ja havainnoimaan enemmän, tuntui kun joku olisi vaihtanut vauvan:/.



Olen yrittänyt koko ajan opetella hänen kanssaan rytmiä, jolloin itsekin tietäisin missä mennään ja miksi itketään ja miksi ei olla tyytyväisiä.

Nukkumapaikaksi päiväunille ja öille on oma sänky, siellä on vähiten virikkeitä..joista hän saattaisi ärsyyntyä. Iltaisin aloitetaan aina samaan aikaan yöpuvulle laitto ja vähennetään ärsykkeitä, kuten valoja ym.



Iltaitkuilta ei tietenkään voi välttyä aina. Riippuu siitäkin paljonko päivän aikana on tehty ja kenties poikettu rutiineista..tai mikäli aktiviteettia on ollut liian vähän, itkulla puretaan ylimääräistä energiaa. Kapalo on ollut myös avuksi tälle kiukku-murmelille. Ja itseasiassa se on auttanut nukkumaan myös pidempiä yöunia, eikä vauva ähise ollenkaan.



Sinulla tilanne on vaativampi, koska on kaksi pienokaista. Minulla ei ole kuin tuo yksi, mutta kuten tiedämme kaikki vauvat ovat erilaisia ja meilläkin tuo on sitä vaativampaa tyyppiä..kumpa äitillä olisi kuusi kättä ja kahdeksan vikkelää jalkaa.



Yksi asia kuitenkin ehkä tuo helpotusta: Kunhan tämä vauva-aika menee ohi ja lapset kasvaa siinä määrin, että osaavat puheella ilmoittaa. Tämä kommunikointi näinkin pienien vauvojen kanssa on usein arvailua ja yhdessä opettelua. Jokainen äiti tuntee oman pienokaisensa parhaiten. Näin voidaan ainakin sanoa jälkeenpäin, sitten kun nämä nassulit ovat isoja.



Jaksuja sinulle arjen pyörityksen keskellä!! Ollaan kuitenkin onnekkaita, että meillä on erilaisia ihmisenalkuja. Kasvattaa omaakin luonnetta...