Lue keskustelun säännöt.
Lapsen ripustautuva kaveri, miten pääsee eroon?
13.02.2019 |
Lapsellani on häneen ripustautuva kaveri. Poikani on puhelias ja suosittu kaveri, mutta ei pysty ilmaisemaan omaa tahtoaan ystävien kanssa. Jos joku pyytää häntä vapaa-ajalla leikkimään yhdessä, hän lupaa, koska on mahdoton sanoa ei.
Tämä poikaani ripustautuva kaveri on erittäin voimakastahtoinen, komenteleva ja äkkipikainen lapsi, jonka kanssa moni muu lapsi samalla luokalla ei tule toimeen. Ripustautuja on usein yksin kotona vanhempien ollessa työssä. Niinpä hänelle jää paljon aikaa hakeutua lapseni seuraan. Ripustautuja on lisäksi huonokäytöksinen ja kovaääninen.
Jos lapseni nimeää kolme parasta ystävää, tämä ripustautuja ei ole joukossa. Kuitenkaan lapseni ei ehdi olla näiden mieluisampien ystävien kanssa, koska ripustautuja on aktiivinen ja nopea kysyjä. Lisäksi uskon, että lapseni haluaa olla ripustajan kanssa, koska tämän luona saa pelata ja herkutella vapaasti.
Kielsimme vähän aikaa sitten leikin ripustautujan kanssa kokonaan vapaa-ajalla, sen ajan ripustautuja kysyi päivittäin, milloin kielto päättyy. Lapsemme omaa tahtoa on koetettu kaikin tavoin vahvistaa, mutta sitä ei vain löydy. Koulussa opettaja pakottaa leikkimään kaikkien kanssa, eli jos ripustautuja haluaa lapseni ja vaikka tämän parhaiden ystävien kanssa leikkiin, hänet on pakko ottaa. Usein leikkitilanteet päättyvät riitoihin, joissa ripustautuja syyttää jotain toista kiusaamisesta. Nyt muiden lasten äidit viestittävät, että ripustautuja omii lapseni koulussa.
Millä tästä tilanteesta pääsee eroon? Ripustautujan vanhempiin oltu useamman kerran yhteydessä ja nätisti selitetty tilanne, ei muutosta. Lapseni on vain kuulema niin tärkeä kaveri ripustautujalle.
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi tulee sopia niiden parhaiden kavereiden kanssa leikkiä vapaa-ajalla ja sanoa aina tälle ripustautujalle että ei sovi, hän on X: n kanssa. Ei kenenkään kanssa ole vapaa-ajalla pakko olla.
Ongelma on siinä että lapseni ei ehdi kysyä itse muita. Hän on itse ehkä vähän hidas, ja parhaille kavereille ei aina sovi (paljon harrastuksia). Päättelen tästä, että ripustautuja kysyy heti aamulla kun kouluun saavutaan. Välillä hän soittaa jo ennen kouluun menoa seitsemän jälkeen (vaikka ei vastata).
Lapsesi pitää opetella sanomaan Ei
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisipa kiva kuulla tämäkin tarina "ripustautujan" äidin tai isän kertomana. Fakta on, että jokainen lapsi vasta opettelee ihmissuhteita.
Ja vanhempien tehtävä on tukea lasta tässä opettelussa. Myös olla toisen lapsen vanhempien kanssa laittamassa rajoja epäterveelle kaveruudelle. Tuollainen suhde vahingoittaa myös sitä ripustautujaa - ei hän saa kokemusta normaalista kaveruudesta, eikä opi niitä terveitä ihmissuhdetaitoja.
Ripustautujan vanhemmalle on sanottu esim siitä, että ripustautuminen ahdistaa poikaani (sen pystyi sanomaan kotona) ja pyydetty nätisti puhumaan kotona asiasta ripustautujalle. Tilanne on vaan pahentunut tuon jälkeen. Opettajallekin asiasta on sanottu. En enää keksi keinoja, millä tästä päästä pois. Pahimmillaan samaa jatkuu niin kauan kuin lapset ovat samalla luokalla.
Oletko varma, että ripustautuja on "vain ripustautuja"? Voisiko hän myös olla manipuloija ja pääkiusaaja? Pelkääkö lapsesi seurauksia, jos ei tee niinkuin hän käskee?
Vierailija kirjoitti:
Oletko varma, että ripustautuja on "vain ripustautuja"? Voisiko hän myös olla manipuloija ja pääkiusaaja? Pelkääkö lapsesi seurauksia, jos ei tee niinkuin hän käskee?
Eikös tuossa jo edellä sanottu, että kaverin huomio imartelee lasta ja kyseisen kaverin luona saa pelata ja syödä herkkuja rajoittamatta. Siinä jo tuon ikäiselle monta syytä olla sanomatta ei. Oma lukunsa tietysti se, kuka on kenenkin otteessa. Onhan se surullista, jos kaveri pitää houkutella kylään herkuilla, vaikka sattuisikin itse olemaan kovaääninen ja käytökseltään hiomaton.
Ein sanominen voi olla lapselle vaikeaa monesta syystä. Suurin syy voi olla se, että ehkä ripustautuja reagoi eihin tavalla, jota lapsesi ei kestä? (Suuttuu, jää jankuttamaan, tulee näkyvästi surulliseksi tms.) Ehkä houkuttelee asioilla, joita lapsi ei pysty vastustamaan? (mainitut herkut, pelaaminen, kahdestaan olo ilman aikuisia)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
vaateripustin kirjoitti:
Minkä ikäinen tämä lapsi on?
Mistä tiedät,että lapsesi on mahdotonta sanoa ei jos joku kysyy leikkimään?
Mitä tarkoitat tuolla huonolla käytöksellä? Äänekäs ei tarkoita sitä,että lapsi olisi huonopi kuin hiljaisemmat..jollain vain nyt sattuu olemaan isompi ääni kuin toisilla. Ja jos kerran tiedät,että hän käyttäytyy huonosti esim teillä ollessaan miksi et puutu siihen?
Ehkä lapsi kokee olonsa turvalliseksi silloin, kun on teillä jos olet kotona. monesti aikuisen läsnäolo luo turvallisuuden tunteen laspelle. Oletko koittanut keskustella tai puhua lapsen kanssa yhtään mistään vai tuomitseko hänet omien olettamuksien perusteella?
Ystävien valitseminen kolmen parhaan joukkoon on typerää,ei lapselle kuulu opettaa,että ystävät täytyy laittaa paremmuus järjestykseen.
Lapseni ei siis pysty sanomaan kenellekään ei oikeastaan mihinkään, koska pelkää pahoittavansa toisen mielen. Hän ei pysty siis sanomaan ei, eikä edes kiemurtelemaan tilanteesta, vaan sanoo aina "okei" tai vastaavaa.
Ripustautujan huono käytös on huutamista, valittamista, nuorempien sisarusten manipulointia ja aikuisille tiuskimista, jotka eivät kielloista huolimatta lopu. En siis halua ripustautujalasta enää kotiini.
Mielestäni mulla on oikeus kysyä omalta lapseltani ketkä ovat hänen parhaimpia ystäviään ja vanhempana mun pitääkin nämä tietää.
Ok. No nyt olis sitten sinun aikasi rohkaista lasta sanomaan oman mielipiteensä ja että kavereille voi myös sanoa ei. Ei nekaverit hylkää jollei aina pääse leikkimään tai halua mennä leikkimään.
Juu sinä saat ilmanmuuta päättää kuka saa tulla kotiisi leikkimään,mutta siis jos tämä ripustautuja nyt tulisi vielä teille niin voisit ihan rohkeasti kertoa teidän perheen säännöistä,että miten tehdään ja toimitaan missäkin tilanteessa,voihan se olla ettei ripustautujan vanhemmat ns.kasvata lastaan vaan antavat hänen olla ja tehdä mitä lystää.
Hyvä,että lapsellasi on kavereita ja vanhempien tarviikin tietää että keiden kanssa lapsi viihtyy..kyllähän se tiettyyn ikään kuuluu et laitetaan kaverit numero/bestisjärjestykseen mutta ei lapselle välttis tarvi sitä opettaa et jos vaikka matti teppo ja seppo on parhaimmat ystävät niin siihen parhaimmistoon ei sitten muuta tarvitakkaan..
Olisiko teidän ja tämän ripustaujuja perheen sekä koulun mahdollista tavata asian tiimoilta ja keskustella asiasta mistä moinen mahtaisi johtua...joku syyhän tuohon on kun se lapsi noin käyttäytyy...
Sopikaa lapsen parhaiden kanvereiden kanssa kyläilyjä ihan aikuisten kesken. Ilmoitat ettei ripustautuja ole näinä päivinä tervetullut ja lapsesi on opittava sanomaan ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli alakoulussa tuollainen ripustautujakaveri. Vanhempani joutuivat rajoittamaan tämän oleskelua meillä. Tuli siis vaikka väkisin perässäni kyläilemään koulun jälkeen. Jos ei ollut kanssani, soitteli koko ajan arki-iltoina ja viikonloppuina. Oli lisäksi mustasukkainen muista kavereistani.
Isäni sai lopulta tarpeekseen ja istui alas puhumaan ripustautujan kanssa. Toiminta järkevöityi vähäksi aikaa, mutta ei mennyt kauan, kun hän palasi vanhaan käytökseensä. Laitoin itse rajat ripustautujalle ja sanoin muistaakseni, että jatkossa hän voi kyläillä kerran viikossa. Hän suuttui, alkoi levittää minusta ilkeitä juoruja ja kävi mm. heittelemässä kiviä huoneeni ikkunaan kotimme pihalta.
Touhu loppui, kun menimme seiskaluokalle eri kouluihin. Ripustautuja yritti vielä päästä elämääni, mutta en onneksi antanut periksi ja lopulta välit hiipuivat kokonaan. Sen tiedän yhteisten tuttujen kautta, että hän on vielä aikuisenakin ollut ihmissuhteissaan tosi omistushaluinen ja vaikea.
Rippustautuja parka. Toivottavasti hän löytää vielä jonkun hyvän kaverin tai vaikka useamman jos vanhemmatkin ovat aina töissä. Useinhan lapset ripustautuvat siihen parhaaseen kaveriin ilman sen kummempaa persoonallisuushäiriötä. Puhuisin varmaan suoraan sinuna noille ripustautujan vanhemmille he eivät varmaan edes tiedä että poika on teillä usein jos ovat aina töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en päästäisi lastani ripustautujalle enkä ottaisi kyseistä lasta kotiini. Kyselkööt ja vinkukoot perään, ei auta, kyllä se kysely joskus loppuu. Jos ei lopu niin esto päälle puhelimeen.
Taisin olla vähän ripustautuja lapsena. Mutta meillä kotona oli ihan hirveää alkoholisti-isän vuoksi. Sitten koin ettei äitini välittänyt minusta tai ainakaan osoittanut sitä välittämistä. Kaverin luona oli leppoisaa ja kodikas tunnelma. Hain kai hyväksyntää ja välittämistä ja toki aidosti tykkäsin kaveristani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en päästäisi lastani ripustautujalle enkä ottaisi kyseistä lasta kotiini. Kyselkööt ja vinkukoot perään, ei auta, kyllä se kysely joskus loppuu. Jos ei lopu niin esto päälle puhelimeen.
Eikai lapsi voi niin paha ihminen olla että puhelutkin pitää estää? Olisikohan reilua kertoa vaikka ripustautujan vanhemmille että poikanne ei saa olla enää kaveri. Hieman on hankalaa kieltää menemästä naapuriin jos ei tiedä että sinne on porttikielto. Meillä on tyttö joka on aika paljon parhaan kaverinsa kotona. Tarkoitatkohan meitä :(
Ap tässä, soitin pojan opettajalle tiedustellakseni hänen näkemystään lasten väleistä koulupäivän aikana. Opettajan mukaan ripustautuja ei koulussa ole lapseni läheisin kaveri (huh!) ja jos lapsi joskus saa itse valita kenen kanssa leikkii, hän valitsee aina parhaan ystävänsä. Opettaja reagoi asianmukaisesti kun ripustautuja käy usein kertomassa opettajalle kun asiat eivät suju hänen toivomallaan tavalla. Opettajakin sanoi, että selvät rajat ripustautujalle ja esim kerran viikossa lupa leikkiä vapaa-ajalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisipa kiva kuulla tämäkin tarina "ripustautujan" äidin tai isän kertomana. Fakta on, että jokainen lapsi vasta opettelee ihmissuhteita.
Ja vanhempien tehtävä on tukea lasta tässä opettelussa. Myös olla toisen lapsen vanhempien kanssa laittamassa rajoja epäterveelle kaveruudelle. Tuollainen suhde vahingoittaa myös sitä ripustautujaa - ei hän saa kokemusta normaalista kaveruudesta, eikä opi niitä terveitä ihmissuhdetaitoja.
Mitä lapsi oppii siitä, jos häneltä viedään ainoa kaveri?
Ettei elämää voi rakentaa yhden ihmisen varaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, onko oman lapsuuteni tilanne lopulta lainkaan sama kuin aloittajan kuvaama, mutta sanonpa kuitenkin mietteeni.
Silloin kun kyse on ihan oikeasti ripustautumisesta ja toinen kärsii siitä, on molempien kannalta parempi rajoittaa yhteistä olemista, "rikkoa" suhde sellaisena kuin se on. Ripustautuvasta suhteesta kärsivät nimittäin molemmat, suhde ei ole tasapäinen ja noin varhainen "läheisriippuvuus" muovaa auttamatta persoonan kehitystä ja ihmissuhteita aikuisuudessa.
Itse olin se ripustautuva kaveri ja riippuvaisuuteni kohde ei ollut tarpeeksi vahva puolustamaan rajojaan. Vasta teini-iän lopulla välimme viilenivät, suorastaan jäätyivät, emmekä ole missään yhteyksissä. Aikuisena olemme molemmat käyneet terapiassa, ja parisuhteissani olen yhä edelleen ollut läheisriippuvainen ja kahlitseva.
Tuollainen kaverisuhde on sairas ja epäreilu molemmille osapuolille. Siis silloin, jos se oikeasti menee niin, ettei toinen oikein haluaisi olla toisen seurassa ja toinen taas ei pärjää ilman toista.
Miksi sinä ripustauduit, osaatko sanoa?
Vaikea sanoa, koska tunsin kaverini aivan taaperosta saakka. Ehkä juuri siksi, että hän oli elämässäni alusta saakka, eikä minun koskaan tarvinnut koettaakaan ystävystyä muiden kanssa. Elin tavallaan elämääni hänen kauttaan. Olisiko minusta tullut erilainen, jos tiemme olisivat eronneet jo lapsuudessa, eikä olisi löytynyt tuollaista yhtä ja ainoaa bestistä, jota ilman ei voinut tehdä mitään. En tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä, soitin pojan opettajalle tiedustellakseni hänen näkemystään lasten väleistä koulupäivän aikana. Opettajan mukaan ripustautuja ei koulussa ole lapseni läheisin kaveri (huh!) ja jos lapsi joskus saa itse valita kenen kanssa leikkii, hän valitsee aina parhaan ystävänsä. Opettaja reagoi asianmukaisesti kun ripustautuja käy usein kertomassa opettajalle kun asiat eivät suju hänen toivomallaan tavalla. Opettajakin sanoi, että selvät rajat ripustautujalle ja esim kerran viikossa lupa leikkiä vapaa-ajalla.
Tuon ikäiset on muuten kertomassa kaikesta opettajalle ja se on ihan normaalia. Vähän ihmetyttää tuo opettajan kommentti siitä kuinka usein lasten tulisi olla tekemisissä vapaa aikana. Kuuluuko opettajan puuttua siihen mitä lapset tekee vapaa ajalla? epäileekö hän kykyjäsi kasvattajana? Meillä poika ei varmaan malta olla viikkoa erossa kavereistaan varsinkaan siitä parhaasta vaikka ei ripustautuja olekaan.
Etei roiku toisessa ihmisessä liikaa. Varmaan olemisen kellonajat ja päivät voisi rajoittaa ja joitain harrastuksia olla, joissa on vain poikasi yksin.