Lue keskustelun säännöt.
Lapsen ripustautuva kaveri, miten pääsee eroon?
13.02.2019 |
Lapsellani on häneen ripustautuva kaveri. Poikani on puhelias ja suosittu kaveri, mutta ei pysty ilmaisemaan omaa tahtoaan ystävien kanssa. Jos joku pyytää häntä vapaa-ajalla leikkimään yhdessä, hän lupaa, koska on mahdoton sanoa ei.
Tämä poikaani ripustautuva kaveri on erittäin voimakastahtoinen, komenteleva ja äkkipikainen lapsi, jonka kanssa moni muu lapsi samalla luokalla ei tule toimeen. Ripustautuja on usein yksin kotona vanhempien ollessa työssä. Niinpä hänelle jää paljon aikaa hakeutua lapseni seuraan. Ripustautuja on lisäksi huonokäytöksinen ja kovaääninen.
Jos lapseni nimeää kolme parasta ystävää, tämä ripustautuja ei ole joukossa. Kuitenkaan lapseni ei ehdi olla näiden mieluisampien ystävien kanssa, koska ripustautuja on aktiivinen ja nopea kysyjä. Lisäksi uskon, että lapseni haluaa olla ripustajan kanssa, koska tämän luona saa pelata ja herkutella vapaasti.
Kielsimme vähän aikaa sitten leikin ripustautujan kanssa kokonaan vapaa-ajalla, sen ajan ripustautuja kysyi päivittäin, milloin kielto päättyy. Lapsemme omaa tahtoa on koetettu kaikin tavoin vahvistaa, mutta sitä ei vain löydy. Koulussa opettaja pakottaa leikkimään kaikkien kanssa, eli jos ripustautuja haluaa lapseni ja vaikka tämän parhaiden ystävien kanssa leikkiin, hänet on pakko ottaa. Usein leikkitilanteet päättyvät riitoihin, joissa ripustautuja syyttää jotain toista kiusaamisesta. Nyt muiden lasten äidit viestittävät, että ripustautuja omii lapseni koulussa.
Millä tästä tilanteesta pääsee eroon? Ripustautujan vanhempiin oltu useamman kerran yhteydessä ja nätisti selitetty tilanne, ei muutosta. Lapseni on vain kuulema niin tärkeä kaveri ripustautujalle.
Kommentit (37)
Lapsesi tulee sopia niiden parhaiden kavereiden kanssa leikkiä vapaa-ajalla ja sanoa aina tälle ripustautujalle että ei sovi, hän on X: n kanssa. Ei kenenkään kanssa ole vapaa-ajalla pakko olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja minkä ikäisistä on kyse?
Kolmasluokkalaisista.
Ai koulussa on pakko joka välitunti leikkiä jonkun tietyn lapsen kanssa vaikka haluaisi välillä muidenkin kanssa olla? Sun täytyy puolustaa sun lasta ja et suostu tuollaiseen, nyt opettajaan ja rehtoriin yhteys.
no kyllä vapaa-ajalla voi sanoa "ei".
Mulla oli lapsena tällainen ripustautuja kaveri ja koin sen hyvin ahdistavana. Hän oli ihan kiva, mutta liika on liikaa, en kertakaikkiaan halunnut olla pelkästään hänen kanssaan ja koko ajan... Toisaalta, olihan se myös jotenkin "imartelevaa", että joku tykkää niin paljon, ja siksi varmaan pysyin hänen kanssaan kaverina kuitenkin. Lisäksi, olen kasvatettu niin, että on huonoa käytöstä katkaista välit kokonaan.
Ehkä opetella elämään niin, että tämä "ripustautuja" on yksi kaveri muiden joukossa, mutta hänellä ei ole mitään erityisasemaa, että hänen kanssaan ollaan joka päivä. Voi joskus leikkiä yhdessä, ei joka päivä, eikä välttämättä edes joka viikko. Toki voi olla, että jos antaa pikkusormen se vie koko käden... silloin ehkä niin, että vain koulussa ovat kavereita (koska siellä ollaan ns. kaikkien kanssa) ja vapaa-ajalla toiset touhut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäinen tämä lapsi on?
Mistä tiedät,että lapsesi on mahdotonta sanoa ei jos joku kysyy leikkimään?
Mitä tarkoitat tuolla huonolla käytöksellä? Äänekäs ei tarkoita sitä,että lapsi olisi huonopi kuin hiljaisemmat..jollain vain nyt sattuu olemaan isompi ääni kuin toisilla. Ja jos kerran tiedät,että hän käyttäytyy huonosti esim teillä ollessaan miksi et puutu siihen?
Ehkä lapsi kokee olonsa turvalliseksi silloin, kun on teillä jos olet kotona. monesti aikuisen läsnäolo luo turvallisuuden tunteen laspelle. Oletko koittanut keskustella tai puhua lapsen kanssa yhtään mistään vai tuomitseko hänet omien olettamuksien perusteella?
Ystävien valitseminen kolmen parhaan joukkoon on typerää,ei lapselle kuulu opettaa,että ystävät täytyy laittaa paremmuus järjestykseen.
En tiedä, onko oman lapsuuteni tilanne lopulta lainkaan sama kuin aloittajan kuvaama, mutta sanonpa kuitenkin mietteeni.
Silloin kun kyse on ihan oikeasti ripustautumisesta ja toinen kärsii siitä, on molempien kannalta parempi rajoittaa yhteistä olemista, "rikkoa" suhde sellaisena kuin se on. Ripustautuvasta suhteesta kärsivät nimittäin molemmat, suhde ei ole tasapäinen ja noin varhainen "läheisriippuvuus" muovaa auttamatta persoonan kehitystä ja ihmissuhteita aikuisuudessa.
Itse olin se ripustautuva kaveri ja riippuvaisuuteni kohde ei ollut tarpeeksi vahva puolustamaan rajojaan. Vasta teini-iän lopulla välimme viilenivät, suorastaan jäätyivät, emmekä ole missään yhteyksissä. Aikuisena olemme molemmat käyneet terapiassa, ja parisuhteissani olen yhä edelleen ollut läheisriippuvainen ja kahlitseva.
Tuollainen kaverisuhde on sairas ja epäreilu molemmille osapuolille. Siis silloin, jos se oikeasti menee niin, ettei toinen oikein haluaisi olla toisen seurassa ja toinen taas ei pärjää ilman toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kielto vaan edelleen päälle, vapaa-ajalla ei olla kyseisen lapsen kanssa. Ihan sama mitä lapsi tai vanhempansa sanovat, ei he voi määräillä mitä teidän perheessä tehdään ja kenen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi tulee sopia niiden parhaiden kavereiden kanssa leikkiä vapaa-ajalla ja sanoa aina tälle ripustautujalle että ei sovi, hän on X: n kanssa. Ei kenenkään kanssa ole vapaa-ajalla pakko olla.
Ongelma on siinä että lapseni ei ehdi kysyä itse muita. Hän on itse ehkä vähän hidas, ja parhaille kavereille ei aina sovi (paljon harrastuksia). Päättelen tästä, että ripustautuja kysyy heti aamulla kun kouluun saavutaan. Välillä hän soittaa jo ennen kouluun menoa seitsemän jälkeen (vaikka ei vastata).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
no kyllä vapaa-ajalla voi sanoa "ei".
Mulla oli lapsena tällainen ripustautuja kaveri ja koin sen hyvin ahdistavana. Hän oli ihan kiva, mutta liika on liikaa, en kertakaikkiaan halunnut olla pelkästään hänen kanssaan ja koko ajan... Toisaalta, olihan se myös jotenkin "imartelevaa", että joku tykkää niin paljon, ja siksi varmaan pysyin hänen kanssaan kaverina kuitenkin. Lisäksi, olen kasvatettu niin, että on huonoa käytöstä katkaista välit kokonaan.
Ehkä opetella elämään niin, että tämä "ripustautuja" on yksi kaveri muiden joukossa, mutta hänellä ei ole mitään erityisasemaa, että hänen kanssaan ollaan joka päivä. Voi joskus leikkiä yhdessä, ei joka päivä, eikä välttämättä edes joka viikko. Toki voi olla, että jos antaa pikkusormen se vie koko käden... silloin ehkä niin, että vain koulussa ovat kavereita (koska siellä ollaan ns. kaikkien kanssa) ja vapaa-ajalla toiset touhut.
Tässä tuli erittäin hyvin kuvattuna vastaava tilanne. Myös oma lapseni tietää, että ripustautuja pitää hänestä erittäin paljon, niin kuin monet muutkin kaverit ja valitettavasti uskon, että se jotenkin imartelee.
Meillä on myös kasvatettu aika tiukasti niin että kaikille pitäisi olla ystävällinen ja tulla kaikkien kanssa toimeen, siksi lapsi varmasti rooliltaan sopeutuja ja "kaikkien kaveri".
Todella, koulussa on sääntö (käsittääkseni osin ripusttautujasta johtuvien ongelmien vuoksi) että kaikki halukkaat pitää ottaa leikkiin. Näin ollen hän haluaa poikkeuksetta lapseni leikkeihin mukaan.
t: ap
Kun siinä voi käydä niin, että nämä parhaat kaverit jättävät lapsesi 'koska Pekka on aina sen Mölyjussin kans'.
Siitä seuraa, että seuraavaksi Mölyjussi jättää Pekan. Koska luulen M-Jussi ei ole kovin tunneherkkä, tai ne tunteet on piilossa. Hän ei voi olla jonkun kanssa, joka on yksin.
Ymmärrän hyvin lastasi. Hän ei vain voi jättää Mölyä, jolla on valta lapseesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaateripustin kirjoitti:
Minkä ikäinen tämä lapsi on?
Mistä tiedät,että lapsesi on mahdotonta sanoa ei jos joku kysyy leikkimään?
Mitä tarkoitat tuolla huonolla käytöksellä? Äänekäs ei tarkoita sitä,että lapsi olisi huonopi kuin hiljaisemmat..jollain vain nyt sattuu olemaan isompi ääni kuin toisilla. Ja jos kerran tiedät,että hän käyttäytyy huonosti esim teillä ollessaan miksi et puutu siihen?
Ehkä lapsi kokee olonsa turvalliseksi silloin, kun on teillä jos olet kotona. monesti aikuisen läsnäolo luo turvallisuuden tunteen laspelle. Oletko koittanut keskustella tai puhua lapsen kanssa yhtään mistään vai tuomitseko hänet omien olettamuksien perusteella?
Ystävien valitseminen kolmen parhaan joukkoon on typerää,ei lapselle kuulu opettaa,että ystävät täytyy laittaa paremmuus järjestykseen.
Lapseni ei siis pysty sanomaan kenellekään ei oikeastaan mihinkään, koska pelkää pahoittavansa toisen mielen. Hän ei pysty siis sanomaan ei, eikä edes kiemurtelemaan tilanteesta, vaan sanoo aina "okei" tai vastaavaa.
Ripustautujan huono käytös on huutamista, valittamista, nuorempien sisarusten manipulointia ja aikuisille tiuskimista, jotka eivät kielloista huolimatta lopu. En siis halua ripustautujalasta enää kotiini.
Mielestäni mulla on oikeus kysyä omalta lapseltani ketkä ovat hänen parhaimpia ystäviään ja vanhempana mun pitääkin nämä tietää.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, onko oman lapsuuteni tilanne lopulta lainkaan sama kuin aloittajan kuvaama, mutta sanonpa kuitenkin mietteeni.
Silloin kun kyse on ihan oikeasti ripustautumisesta ja toinen kärsii siitä, on molempien kannalta parempi rajoittaa yhteistä olemista, "rikkoa" suhde sellaisena kuin se on. Ripustautuvasta suhteesta kärsivät nimittäin molemmat, suhde ei ole tasapäinen ja noin varhainen "läheisriippuvuus" muovaa auttamatta persoonan kehitystä ja ihmissuhteita aikuisuudessa.
Itse olin se ripustautuva kaveri ja riippuvaisuuteni kohde ei ollut tarpeeksi vahva puolustamaan rajojaan. Vasta teini-iän lopulla välimme viilenivät, suorastaan jäätyivät, emmekä ole missään yhteyksissä. Aikuisena olemme molemmat käyneet terapiassa, ja parisuhteissani olen yhä edelleen ollut läheisriippuvainen ja kahlitseva.
Tuollainen kaverisuhde on sairas ja epäreilu molemmille osapuolille. Siis silloin, jos se oikeasti menee niin, ettei toinen oikein haluaisi olla toisen seurassa ja toinen taas ei pärjää ilman toista.
Miksi sinä ripustauduit, osaatko sanoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisipa kiva kuulla tämäkin tarina "ripustautujan" äidin tai isän kertomana. Fakta on, että jokainen lapsi vasta opettelee ihmissuhteita.
Vierailija kirjoitti:
Olisipa kiva kuulla tämäkin tarina "ripustautujan" äidin tai isän kertomana. Fakta on, että jokainen lapsi vasta opettelee ihmissuhteita.
Ja vanhempien tehtävä on tukea lasta tässä opettelussa. Myös olla toisen lapsen vanhempien kanssa laittamassa rajoja epäterveelle kaveruudelle. Tuollainen suhde vahingoittaa myös sitä ripustautujaa - ei hän saa kokemusta normaalista kaveruudesta, eikä opi niitä terveitä ihmissuhdetaitoja.
Minua usein ärsyttää, miten tällä palstalla usein kaikki väännetään ap:n viaksi. Mutta tällä kertaa sorrun itse samaan.
Jos myönnät itsekin kasvattaneesi lapsesi "kaikkien kaveriksi", joka "ei osaa ilmaista omaa mielipidettään", niin totta kai pomottajat hakeutuvat hänen seuraansa. Paljon mahdollista, että hän itsekin hakeutuu pomottajien seuraan.
Jos ajattelet, että pystyt (tai haluat pystyä) siivoamaan mielestäsi ikävät ihmiset hänen kaveripiiristään, tulet vain hidastaneeksi hänen itsenäistymistään.
Nämä ovat vaikeita kysymyksiä. Ne ominaisuudet, jotka esimerkiksi tekevät pikkulapsesta hyvin kasvatetun, vievät usein murkkuikäisen pahasti sivuteille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisipa kiva kuulla tämäkin tarina "ripustautujan" äidin tai isän kertomana. Fakta on, että jokainen lapsi vasta opettelee ihmissuhteita.
Ja vanhempien tehtävä on tukea lasta tässä opettelussa. Myös olla toisen lapsen vanhempien kanssa laittamassa rajoja epäterveelle kaveruudelle. Tuollainen suhde vahingoittaa myös sitä ripustautujaa - ei hän saa kokemusta normaalista kaveruudesta, eikä opi niitä terveitä ihmissuhdetaitoja.
Mitä lapsi oppii siitä, jos häneltä viedään ainoa kaveri?
Minä luottaisin tässä asiassa opettajaan, joka näkee lapsia päivittäin koulussa. Opettajan toiminnasta päätellen tässä yritetään porukalla kiusata "ripustautujaa" ja sulkea häntä porukasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisipa kiva kuulla tämäkin tarina "ripustautujan" äidin tai isän kertomana. Fakta on, että jokainen lapsi vasta opettelee ihmissuhteita.
Ja vanhempien tehtävä on tukea lasta tässä opettelussa. Myös olla toisen lapsen vanhempien kanssa laittamassa rajoja epäterveelle kaveruudelle. Tuollainen suhde vahingoittaa myös sitä ripustautujaa - ei hän saa kokemusta normaalista kaveruudesta, eikä opi niitä terveitä ihmissuhdetaitoja.
Mitä lapsi oppii siitä, jos häneltä viedään ainoa kaveri?
Ei sitä kaveruutta tarvitse kokonaan katkaista. Minä olisin varmasti oppinut solmimaan jonkinlaisia suhteita muihin ihmisiin. Ei olisi ollut aina vain se yksi vakiokaveri, joka aina taipui tahtooni ja jonka erotin lopulta muista kavereistaan täysin. Käyttäydyin juuri siten kuin palstalla kuvaillut narsistipuolisot parisuhteissa.
Ja minkä ikäisistä on kyse?