Lue keskustelun säännöt.
Ekaluokkalainen jakoi loput rahansa diskossa kavereilleen. >:-(
13.02.2019 |
Eilen oli ekaluokkalaisen ensimmäinen disko. Hän oli innoissaan. Eihän eikaluokkalaiset olleet aikaisemmin päässeet diskoon. Vasta kolmannella luokalla. Vähän rahaa mukaan (7 euroa, sis. pääsymaksu) ja menoksi. Eipä tullut mieleenkään ohjeistaa häntä, että jos kaikki rahat eivät mene, ne tuodaan kotiin takaisin eikä JAETA KAVEREILLE. >:-(
Hänellä oli sitten jäänyt 3 euroa. Rinnakkaisluokkalaiset kolme poikaa älysivät tämän ja kysyivät että jos et käytä saako he? Ja tämä oli antanut. Todella. Hän luuli tehneensä kivasti ja itse kertoi minulle miten "kun en käyttänyt kaikkia rahoja, niin annoin Pekalle, Jussille ja Hannulle". Ei ole totta. Siinä sitten kerroin, että noin ei tehdä. Väärin oli heidän pyytää, mutta yhtä väärin oli hänen antaa sitä rahaa. Se raha on hänen ja on häneltä nyt pois.
Kannattaako tästä laittaa viestiä koululle (koulun järjestämä disko) tai vanhemmille? Että vanhemmat juttelisivat, ettei noin voi tehdä. Vikaa on yhtä lailla meidän lapsessa kuin rahan pyytäjissäkin. Oppirahat on maksettu. Annetaanko olla vai laitanko viestiä? Nyt olen vähän niissä mietteissä, että olkoot. Sen verran tiukkaan sävyyn kerroin meidän lapselle miten typerää toimintaa se oli, että ehkä muistaa seuraavalla kerralla. Mutta mitä te tekisitte?
Kommentit (54)
Minun lapseni oli nuorempana turhankin avokätinen ja lainailikin joskus kavereilleen muutaman euron. Ajattelin että tässä nyt vaan on juttelun paikka, opettaahan se pitää, ei kai rahan käyttötaito myötäsyntyistä ole. Keskustelut auttoi ja hän oppi että lainat on saatava takaisin ja toisen menoja ei tarvitse maksaa kuin ehkä todellisessa hätätilanteessa ja lupauksella saada laina takaisin. . Emme muutenkaan olleet varakkaammasta päästä. Ihan hyvin hän oppi. Lapsi on lapsi ja vaatii opetusta, siinä se. Ei kannata seinille hyppiä alakoululaisen tekojen tähden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oppirahat maksettu ja nyt kotona opettelette rahankäyttöä. Myös se on hyvä opettaa ettei koskaan lainaa rahaa keneltäkään ja jää velkaa 👍
1: olet itse ilmeisesti opettanut lasta ottamaan muita huomioon. 2: olet opettanut miten olla kaveri. 3: se on vain rahaa.
Oma äitini huuteli vihaisesti rivarin parvekkeelta vieraille pihamme satunnaisille naapuruston lapsille tenniskentän käytöstä. Samalla opetti jakamisen ilosta ja sellasta. Tajuatko miten ristiriitaisen viestin annat? Lapsella sydän on puhdas ja paikallaan. Oma etu saattaa olla kaverin ilo. Siksi hän antoi pienet kolikkonsa tässä juhlassa kavereille kenellä niitä ei ollut. Oletko itse tarjonnut kenellekään vaikka drinkkiä? Hyväksikäyttö on sitten asia erillään ja näitäkin löytyy. Kyseessä oli eka disco ja lapsesi halusi että kaikilla on kivaa. Itse olisin ylpeä ja palkitsisin lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni lapsenne nimenomaan teki kivasti, eikä luullut tehneensä. 3€? Really?
No jaa, en nyt tiedä onko toi kivasti tekemistä, vaikuttaa enemmänkin siltä että lasta hyväksikäytettiin. Jos mun lapsi olisi ruinannut muiden rahoja niin haluaisin kyllä tietää, koska se ei ole ok. Koulua nyt en tietenkään sotkisi asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä harmistuksesi. Joillakin lapsilla on tapa kerjätä kavereilta rahaa ja se on todella ärsyttävää. Mielestäni ei ole kysymys vain jostakin 3 eurosta vaan opituista käyttäytymismalleista.
Lapseni koulumatka on n. 3 kilometriä suuntaansa ja kävelee sen luokkakaverinsa kanssa. Luokkakaverilla ei ole koskaan rahaa mukana ja näin ollen myöskään meidän lapsi ei voi kulkea linja-autolla tai ikinä ostaa koulumatkalla kaupasta mitään (ovat jo yläkoulussa) ilman, että pitää käyttää osa rahoista kaveriin (ei kehtaa vieressä mässyttää jos toisella ei ole).
Toki tämän voi joskus tehdä, mutta mitään velvollisuutta ei pitäisi olla kustantaa kaveria joka paikkaan vain sen takia, että heillä ei ole koskaan edes tuota 3 euroa (mielestäni 3€ on iso raha, mutta suurin osa vastaajista ilmeisesti antaisi sen mielellään jos joku vain ilkeää pyytää).
Mikään ei estä lastasi kulkemasta linkkarilla. Senkun sanoo kaverille että kuljen tänään bussilla. Karkkia on toki epäkohteliasta mässyttää toisen nenän edessä, mutta voihan sitä ostaa, tarjota pari ja syödä kotona loput.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta hyvään sivistyneeseen kasvatukseen uuluu sekä jakamaan opettaminen että puoliaan pidon opettaminen. Lapsesi toimi ja ajatteli kivasti, juuri niinkuin kivaksi, hyvinkäyttäytyväksi ja ajattelevaksi ihmiseksi kuuluukin käyttäytyä. Ei ahnehtinut kaikkea itselleen ja ajatteli muitakin, ilahtui kun saaattoi ilahduttaa muita. Toisaalta lapsen pitää oppia ymmärtämään myös rahan arvo ja omastaan huolen pitäminen. Muuten ei pärjää tässä maailmassa. Mutta pitää myös kunnoittaa sitä tapaa, jolla lapsi saa mielihyvää: jos ilon tuottaminen kaverille on suurempi juttu kuin pulla omassa suussa, niin onko se kokonaan väärin?
Itse kävisin sellaisen keskustelun, että mikä pojan oma arvio oli niiden muiden poikien rahantarpeesta: oliko heillä omaa rahaa mukana? Vai olivatko muut pojat vain ahneita. Ottaisin myös kouluun yhteyttä, hyvässä hengessä, että ttä voitaisiin käsitellä. ne toiset pojat ovat pieniä myös, eikä kyse yhtään välttämättä ole mistään hyväksikäytöstä, edes sen suuremmasta ahneudesta, vaan ihan vaan ajattelemattomuudesta.
"oliko heillä omaa rahaa mukana? Vai olivatko muut pojat vain ahneita" Miten tämän lauseen pitäisi vaikuttaa siihen, että heille piti mielestäsi antaa rahaa?
Pitääkö lasten antaa kaikki loput rahat jokaiselle joilla ei ole rahaa mukana ja kehtaavat sitä pyytää ja jättää antamatta vain ahneille?
No mutta tässäpä on hyvä sauma puhua lapsen kanssa rahan käytöstä. Onneksi 3e on kuitenkin pieni raha. Kyse on pikemminkin periaatteesta miten oman rahan kanssa toimitaan. Kaikki muksuna opittu on pohjaa tulevaa varten.
Lapset ovat vielä niin naiveja ja jotkut noin kilttejä että jakavat omastaan. Kyllä se ahneus sieltä iskee meihin jokaiseen ennemmin tai myöhemmin. Jos lapsella olisi ollut jaossa suuri karkkipussi, niin kyllä sen pussin karkitkin olisivat aika äkkiä hävinneeet kavereiden suihin.
Itse varmaan neuvoisin vastaisuuden varalle että raha on lapsen oma, eikä sitä ole tarkoitus antaa muille. Ja miksi? Perustelut päälle. Toiset meistä ovat ahneita eivätkä oikeita kavereita jotka ovat kavereita vain sen hetken kun toisella on rahaa tai karkkia. Mutta kuka on oikea kaveri? Pohdintatehväviä lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä harmistuksesi. Joillakin lapsilla on tapa kerjätä kavereilta rahaa ja se on todella ärsyttävää. Mielestäni ei ole kysymys vain jostakin 3 eurosta vaan opituista käyttäytymismalleista.
Lapseni koulumatka on n. 3 kilometriä suuntaansa ja kävelee sen luokkakaverinsa kanssa. Luokkakaverilla ei ole koskaan rahaa mukana ja näin ollen myöskään meidän lapsi ei voi kulkea linja-autolla tai ikinä ostaa koulumatkalla kaupasta mitään (ovat jo yläkoulussa) ilman, että pitää käyttää osa rahoista kaveriin (ei kehtaa vieressä mässyttää jos toisella ei ole).
Toki tämän voi joskus tehdä, mutta mitään velvollisuutta ei pitäisi olla kustantaa kaveria joka paikkaan vain sen takia, että heillä ei ole koskaan edes tuota 3 euroa (mielestäni 3€ on iso raha, mutta suurin osa vastaajista ilmeisesti antaisi sen mielellään jos joku vain ilkeää pyytää).
Mikään ei estä lastasi kulkemasta linkkarilla. Senkun sanoo kaverille että kuljen tänään bussilla. Karkkia on toki epäkohteliasta mässyttää toisen nenän edessä, mutta voihan sitä ostaa, tarjota pari ja syödä kotona loput.
Mitään ei todellakaan estä kulkemasta bussilla, mutta lapsi ei halua jättää kaveriaan kävelemään yksin!
Miksi rahan antaminen on hyve? Se tässä keskustelussa ihmetyttää. Onko teistä jotenkin normaalia randomisti pyytää puolitutulta illan lopuksi tämän käyttämättömiä huvirahoja, jotta voitte käyttää sen sitten itseenne? Lapsilla on tapana olla vähän itsekkäitä, mutta itse en ainakaan kannustaisi edellä mainittuun käytökseen. Siihen että toisen rahoja on ok pyytää tai että on ok antaa rahansa noin vain puolituntemattomalle. Kyllä siihen vähintään tarvitsee vähän kiinteämmän ystävyyden ja vastavuoroisuutta. Yli kilttinä tiedän että on helppoa ostaa mielihyvää antamalla yhtä sun toista ilmaiseksi, mutta se ei ole fiksua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi rahan antaminen on hyve? Se tässä keskustelussa ihmetyttää. Onko teistä jotenkin normaalia randomisti pyytää puolitutulta illan lopuksi tämän käyttämättömiä huvirahoja, jotta voitte käyttää sen sitten itseenne? Lapsilla on tapana olla vähän itsekkäitä, mutta itse en ainakaan kannustaisi edellä mainittuun käytökseen. Siihen että toisen rahoja on ok pyytää tai että on ok antaa rahansa noin vain puolituntemattomalle. Kyllä siihen vähintään tarvitsee vähän kiinteämmän ystävyyden ja vastavuoroisuutta. Yli kilttinä tiedän että on helppoa ostaa mielihyvää antamalla yhtä sun toista ilmaiseksi, mutta se ei ole fiksua.
Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Tässä vielä "paheksuntaa herättää" se, että 3 poikaa pyysi yhdeltä pojalta loput rahat!
Minusta ei olisi huono idea, jos koulussa puhuttaisiin siitä, ettei ole sopivaa pyytää rahaa ikätovereilta.
Tuonikäisten lasten on helppo joutua hyväksikäytetyiksi. Röyhkeämmät lapset tajuavat, että tuo antaa rahaa, ja voivat olla jatkossa todella sinnikkäitä pyytäessään ja jankuttaessaan. Huonoitsetuntoinen lapsi saattaa helposti antaa rahaa suositummille lapsille. Saati jos puhutaan kiusatuista... He saattavat helposti yrittää "ostaa" hyväksyntää itselleen.
Itsellänikin on kokemusta tuontyyppisestä, vaikka omasta lapsuudestani onkin jo kauan. Olin kyllä vähän vanhempi, mutta luokan kovispoika, jota jollain tasolla pelkäsin, kerjäsi minulta toisinaan rahaa. Ja minä annoin. En koskaan kertonut kenellekään aikuiselle asiasta, häpesin sitä ja halusin vaan pois noista tilanteista. Ensimmäisillä kerroilla tuntui ehkä ihan kivalta auttaa, mutta sitten alkoi tuntua pahalta, jotenkin likaiselta. Oikeat ystäväni eivät koskaan lapsena minulta rahaa pyytäneet, eivät edes lainaan. Karkkeja kyllä jaoimme toisillemme.
Kolme euroa ei ole suuri summa, eikä tässä nyt suurta vahinkoa tapahtunut, mutta periaatteen tasolla tuo on minusta vaarallinen tie, joka voi johtaa ongelmiin. Eikä olisi yhtään pöllömpi ajatus, että koulussa keskusteltaisiin aiheesta yleisesti. Isommat lapset osaavat ehkä pitää paremmin puolensa, mutta tuon ikäiset eivät. Eivätkä nuo rahankerjääjälapsetkaan välttämättä ole mitään ahneita ilkimyksiä, vaan ajattelemattomia ja lapsenomaiseen tapaan itsekkäitä. Arempi tai herkempi lapsi ei kuitenkaan välttämättä osaa toimia oikein tuollaista kohdatessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä harmistuksesi. Joillakin lapsilla on tapa kerjätä kavereilta rahaa ja se on todella ärsyttävää. Mielestäni ei ole kysymys vain jostakin 3 eurosta vaan opituista käyttäytymismalleista.
Lapseni koulumatka on n. 3 kilometriä suuntaansa ja kävelee sen luokkakaverinsa kanssa. Luokkakaverilla ei ole koskaan rahaa mukana ja näin ollen myöskään meidän lapsi ei voi kulkea linja-autolla tai ikinä ostaa koulumatkalla kaupasta mitään (ovat jo yläkoulussa) ilman, että pitää käyttää osa rahoista kaveriin (ei kehtaa vieressä mässyttää jos toisella ei ole).
Toki tämän voi joskus tehdä, mutta mitään velvollisuutta ei pitäisi olla kustantaa kaveria joka paikkaan vain sen takia, että heillä ei ole koskaan edes tuota 3 euroa (mielestäni 3€ on iso raha, mutta suurin osa vastaajista ilmeisesti antaisi sen mielellään jos joku vain ilkeää pyytää).
Mikään ei estä lastasi kulkemasta linkkarilla. Senkun sanoo kaverille että kuljen tänään bussilla. Karkkia on toki epäkohteliasta mässyttää toisen nenän edessä, mutta voihan sitä ostaa, tarjota pari ja syödä kotona loput.
Mitään ei todellakaan estä kulkemasta bussilla, mutta lapsi ei halua jättää kaveriaan kävelemään yksin!
No siinähän oppii kun "kaveri" jättää kuin nallin kalliolle kun hänelle tulee jotain mielenkiintoisempaa. Kannattaa opettaa myös itsekkyyttä, ei sitten ole mitään loista puolisona isona.
Haloo, se oli lapsesi ensimmäinen kerta diskossa ja ekaa kertaa omaa rahaa mukana. Ei ekaluokkalaiset ymmärrä vielä juurikaan rahan arvoa. Nyt on oiva hetki opettaa! Meillä ekaluokkalainen sai 5€ rahaa mukaan. Osteli sillä itselle ja kavereille herkkuja ja toi vielä tuliaisen pikku-veljellekkin kotiin:)
Samanlaista sekoilua muiden samanikäisten ja rahan kanssa. Turha tehdä toisista lapsista "rosvoja", vaan opettaa sille omalle nassikalle teidän perheen säännöt!
Sekä itsekkyys että ahneus ja ennakkoluulot opitaan vanhemmilta. Ei kun opettamaan!
Sinuna olisin ihan pakahtua onnesta, kun lapsi on noin ihana. Ei tippaakaan kyynisyyttä. Teki kuten Jeesus opetti: jos sinulla on kaksi ihokasta, anna toinen köyhälle. Köyhä antaa vähästään, mutta rikas ei anna paljostaan. Lienee kuunnellut uskontotunneilla.