Lue keskustelun säännöt.
Mies nöyryytti ja nolasi kavereiden edessä
12.02.2019 |
Lähdimme istumaan iltaa erään miehen kaverin luo muiden hänen kavereidensa kanssa, joista osan minäkin tunnen jotenkuten. Olen vuosia kärsinyt sosiaalisten tilanteiden pelosta ja tämän vuoksi saatan ahdistua kovastikin etenkin minulle tuntemattomampien seurassa. Halusin kuitenkin lähteä, sillä tiesin että se oli miehelle tärkeää enkä halunnut jäädä yksin kotiin kyhjöttämään.
Illan edetessä mies oli ehtinyt nauttia muutaman oluen, en laskenut kuinka monta. Miehestä tulee humalassa joskus tavallista herkempi, mutta ikinä aikaisemmin hän ei ole käyttäytynyt näin. Jutteli ensinnäkin lähinnä vain kavereidensa kanssa ja tunsin oloni ulkopuoliseksi, mutta päätin olla välittämättä ja yritin parhaani mukaan olla jutussa mukana.
Keskustelu ajautui jossain vaiheessa miehen erään miespuolisen kaverin entiseen suhteeseen, lähinnä ex-naiseen. Heitin mielestäni ihan hyvän kommentin keskustelun lomassa jolle miehen kaveri nauroi ivallisesti ja v*ttuili takaisin. Kiusaannuin silminnähden tuosta, mieheni vaan nauroi mukana. :/
Hetkeä myöhemmin olimme kahdestaan sivummalla mieheni kanssa ja huomautin hänelle asiasta. Sanoin, että olisi ollut kiva jos hän olisi ottanut minut paremmin huomioon. Mies hermostui tuosta tavalla jolla ei ole koskaan ennen hermostunut ja sanoi minulle, että saisin luvan itse avata suuni jos kerran haluan. Olisin varmasti tehnytkin niin, jos en kärsisi sosiaalisten tilanteiden pelosta ja paniikkihäiriöstä. Olisin vain toivonut hieman enemmän ymmärrystä ja kannustusta mieheltä.
Muut seurasivat kuistille perässä jolloin mies kääntyi muiden suuntaan kuin ei mitään olisi tapahtunut ja alkoi heittämään läppää. Minusta tuntui, että alan pian itkemään joten siirryin hieman kauemmas seisomaan. Itkin hetken ja yritin kerätä itseni, tunsin vaan oloni todella nöyryytetyksi ja yksinäiseksi. Olin minulle ennestään tuntemattomassa paikassa, suurin osa ihmisistä oli minulle tuntemattomia ja mies jätti minut yksin itkemään ja jatkoi hauskanpitoa muiden kanssa kuin minua ei olisikaan. Miehen ystävä tuli luokseni ja kysyi vointiani johon vastasin vain pärjääväni kyllä. Pian tuon jälkeen mies paineli muiden kanssa takaisin sisälle ja jäin yksin pihalle. En enää kehdannut mennä perässä sisälle ja koin oloni niin loukatuksi että päätin lähteä kävelemään kotiin.
Odotin koko illan mieheltä jonkinlaista viestiä tai soittoa, mutta ilmeisesti häntä ei kiinnostanut ollenkaan se, että olin vain hävinnyt paikalta. Kun viimein tuli kotiin yöllä aivan totaalisen humalassa, haukkui minut ja uhkasi erolla. No, ehkä ero sitten oikeasti onkin oikea vaihtoehto tässä kohtaa. Minulla on todella loukattu olo. Ylireagoinko vai loukkaannuinko mielestänne ihan syystä? Anteeksi pitkästä ja sekavasta tekstistä. Halusin vaan avautua jonnekin. :(
Kommentit (384)
Tuosta *voisit laittaa estoon* kommentista tuli mieleeni ketju miesten epäsosiaalisuudesta.
Siellä esimerkiksi oli jotain sellaista, nainen kertoi, että jalka on kipeä ja mies neuvoi laittamaan tukisukkahousut. Ja nainen loukkaantui. Ymmärrettävästi.
Kun on useinkin tullut esille, että ihmiset avautuessaan jostain harmista eivät odota käytännön neuvoja vaan kuuntelemista ja ymmärrystä.
Jospa kaveri vain halusi avautua ja kertoa häiriköivästä eksästä ja harmituksestaan, ei kaivannut käytännön neuvoja.
Ehkä oli jo ennenkin muille jutellut ja kertonut yrittäneensä laittaa estoon jne.
Siksi tuo neuvo saattoi ärsyttää, minuakin saattaisi. Tai ajattelisin, että miksi kommentoit ollenkaan kun et muuta sanottavaa keksi.
En sano, että aloittaja sanoi väärin, mutta ehkä kaveri vain haki sitä, että sai asiasta ja eksän toiminnasta puhua. Puhuminen helpottaa, mutta itse hän päättää miten tilanteessa toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos oletetaan, että poikaystävän kaverit nauroivat aloittajalle, (mistä ei voi olla mitenkään varma) niin se voi olla odotettavissa, jos menee vieraaseen kaveriporukkaan ja heittää tylyn kommentin jollekin. Tottakai tässä tilanteessa kaverit pitää toistensa puolia, ja uusi tulokas jää alakynteen. Poikaystävä on siinä sitten välikädessä, eikä varmaankaan tiedä miten päin pitäisi olla, puolustaako tyttöystäväänsä vai kaveriaan. Asiaan vaikuttaa poikaystävän oma käsitys tilanteesta, eli se kumpi osapuoli toimi hänen mielestään väärin. Eikä poikaystävä varmaan halua vaikuttaa kavereiden silmissä tossukalta, jota tyttöystävä alistaa. Voi olla, että poikaystävän vihaisuus johtui tästä hämmennyksen tunteesta, ja sitten siitä että aloittaja poistui paikalta mitään sanomatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan kommentti oli siis "Eikö olisi hyvä idea alkuun estää numero" sanottuna miehelle, jota eksä piinasi jatkuvalla soittelulla ja viestittelyllä. Kuulostaa minusta vähän kärkevältä kommentilta...Varsinkin kun nämä suhdeasiat saattaa olla herkkiä juttuja. (Jatkoa 349).
Silloin niitä asioita ei kannata alkaa puimaan illanistujaisissa missä on sellaisiakin ihmisiä, kenelle ei halua herkistä asioista puhua.
No voi luoja. Joskus voi niin olla, ettei ehdi ystäviä pahemmin tapaamaan muuten kuin porukassa. Ja silloin voi tulla muutakin kuin small talk -aiheita esille, vaikka porukkaan olisi joku ulkopuolinenkin eksynyt. Sellaisessa tilanteessa sosiaalista tilannetajua omaava ihminen ei alkaisi jakelemaan neuvoja, jos ei tosiaan kyseisestä tilanteesta sen enempää tiedä.
Niin ja kumpi siinä tekee enemmän väärin, se joka avautuu vai se joka heittää ikävän kommentin? Minusta jälkimmäinen. Yleensä keskusteluissa odotetaan kohteliaisuutta molemmilta osapuolilta. Pieni empatiakaan ei ole pahitteeksi.
No nii'in. Nimenomaan se ulkopuolinen, joka alkaa jakelemaan neuvojaan, vaikka ei tiedä, millaisesta tilanteesta on kyse ja kuinka arka asia, tekee väärin eikä omaa sosiaalista tilannetajua. Eli ap:n ei olisi kannattanut jaella neuvoja, kun ei tiennyt tuosta kaverin suhdehärvellistä sen enempää. Siinähän on se tilanne voinut jatkua vaikka kuinka pitkään, joten tuollaiset "no laitappa nyt ensi alkuun vaikka estoon" -neuvot voi tuntua asian vähättelyltä ja ehkä jopa jo kokeilluilta keinoilta.
Nehän nauro sille miehen kommentille "ei olis auttanut mitään". Toisin sanoen sen miehen ex oli niin hankala ettei numeron vaihto tms olis auttanut... voisko olla näin? Ja nyt mies ihmettelee mistä suutuit...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva tietää mikä se mielestäsi hyvä kommentti oli, jotenkin tuntuu siltä että kommenttisi ei ollut ihan asiallinen ja nyt sitten pitää loukkantua kun vastaan sanottiin.
Miehen kaveri kertoi exästään joka jatkuvasti soitteli, laittoi viestiä perään ja häiriköi. Sanoin siihen, että eikö olisi hyvä idea alkuun estää numero. Nauroi siihen ja sanoi ettei se mitään auta. Oliko tuo sitten mielestänne minulta epäasiallinen kommentti? Ap
Öö, miksi et kysynyt, että miten niin? Että eikö se nyt ainakin sen auttais, ettei pääse puhelinlankoja pitkin kimppuun. Ei tarvitsis täällä spekuloida miksi vastas noin. Eihän teidän kummankaan kommentti ollut epäasiallinen. Ihan tavallista keskustelua. En ymmärrä miksi lopetit siihen ja lähdit ulos itkemään. Ei tainnut ymmärtää sun mies eikä tuo miehen kaverikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea tietysti sanoa, kun ei itse ole ollut paikalla, mutta jotenkin tuntuu että äijät ei ole nauraneet ap:lle tai hänen kommentilleen, vaan sille, että se ex, jota on tilanteessa haukuttu, nyt vaan on "niin vaikea" ja "roikkuu kiinni kun sika limpussa", ettei sitä mitkään puhelun estot hidasta. Siis ainakaan tän poikaporukan mielestä. Ap taas on jännittyneenä yrittänyt päänsä puhki keksiä sanottaavaa, ja sitten tulkinnut väärin nauramisen itsestään johtavaksi. Ja väärinkäsitys on valmis. Sitten hän on loukkaantuneena tilittänyt miehelleen, joka luultavasti ei edes ole tajunnut, mistä on kyse. Tämä on varmaan se todennäköinen skenaario. Epätodennäköistä, mutta toki mahdollista, on tietenkin myös se, että porukka on tahallaan dissannut ap:tä. Niin kuin sanoin, vaikea tietää, kun ei ole itse ollut paikalla.
Vaikka olisikin noin, se ei oikeuttanut miestä jättämään kumppaniaan yksin ja käyttäytymään muutenkin kuin sika.
No ei tietenkään. Mutta en usko että poikaystävä on edes tajunnut, miksi ap möksähti. Suurella todennäköisyydellä ap on tuntenut olonsa ulkopuoliseksi ja ollut muutenkin jännittynyt outojen ihmisten seurassa. Sitten on kokenut että hänelle ja hänen vaivoin uskaltamalleen sanomiselle on naurettu. On ollut tosi herkillä ja loukkaantunut ja sitten kaatanut koko tunnetilansa poikaystävänsä niskaan. Mutta ei varmaan ole sanonut suoraan että loukkaannuin kun nauroitte minulle (silloin poikkis olisi voinut heti selvittää todellisen asianlaidan), vaan on takuulla aloittanut että "mikset sä pidä mun puolia jne." Poikkis on siinä vaiheessa vetänyt oman herneen nenään, kun ap nolaa hänet kavereiden edessä skitsoilemalla, eikä ole yhtään tajunnut että ei omaa puolisoa voi "jättää heitteille" tuossa tilanteessa ja hänelle vieraassa seurassa. Olen samaa mieltä kuin nuo, joiden mielestä ap ja poikaystävänsä eivät sovi toisilleen. Ap tarvii jonkun aikuisemman, joka pystyy huomioimaan hänen tarpeensa paremmin ja auttaa häntä kasvamaan. Poika taas tarvii jonkun vähemmän epävarman tyypin, joka ei ole niin herkkä, koska pojalla ei selvästikään ole itsellä herkkyyttä huomioida toista sillä tavoin, mitä ap vaatisi tunteakseen olonsa turvalliseksi suhteessa.
Tulipas kyökkianalyysia kerrakseen :DD.Kyllä mies sen tiesi, koska hänelle sen ihan itse omin sanoin selitin. En huutanut, en hermostunut, sanoin rauhallisesti että minusta tuntui ikävältä tuo tilanne. En koskaan sanonut hänelle, että olisi pitänyt pitää minun puoliani, sanoin, että tilanne tuntui tosi epämukavalta. Siihen mies totesi, että minun pitäisi vain itse osata avata suuni jos kerran näen tilanteessa ongelman, minkä varmasti olisinkin tehnyt jos en olisi niin sosiaalisesti vammainen, suoraan sanoen.
En missään vaiheessa alkanut porukan edessä "skitsoilemaan", vaan juuri sen välttääkseni siirryin sivummalle rauhottumaan ja olisin toivonut, että mies olisi tullut hetken päästä perässä ja olisimme selvittäneet asian. Ap
Ap, sun mies olisi saanut kuulla kavereiltaan tosi paljon vittuilua siitä, jos olisi lähtenyt porukasta lepyttelemään mököttelevää muijaansa.
No sitten on kyllä keskenkasvuinen miehenalku ja keskenkasvuiset kaveritkin. Ja itseasiassa, mielestäni himppusen sovinistisiakin.
Mitä vikaa on pienessä sovinismissa? Varsinkaan nyky-yhteiskunnassa, jossa miehetkin pukeutuvat hameisiin ja sukupuolistakaan ei saa puhua ääneen. Tuon sovinismi-vinkumisen olisi ehkä ymmärtänyt joskus muinoin, mutta ei enää. Tulkaa jo pois sieltä 1970-luvulta mielipiteinenne.
Tästä asiasta suostun olemaan samaa mieltä siinä vaiheessa, kun oikeasti miehet yhdistävät voimansa pitääkseen naisille jöötä ilman ylemmyydentunteita ja naiset tekevät miehille samoin joutumatta kokemaan kostonhimoa tultuaan jatkuvasti vähätellyksi ja sivuutetuksi, ja molemmat voivat valittaa jos kohtelu on ollut ylimielistä. Eli kun tuhoava valtapeli ja nitistäminen saadaan poikki. Mutta sovinismi nimenomaan on valtapeliä, jossa häviäminen on kielletty eikä uhrien vammoista tarvitse välittää.
Vierailija kirjoitti:
Tuosta *voisit laittaa estoon* kommentista tuli mieleeni ketju miesten epäsosiaalisuudesta.
Siellä esimerkiksi oli jotain sellaista, nainen kertoi, että jalka on kipeä ja mies neuvoi laittamaan tukisukkahousut. Ja nainen loukkaantui. Ymmärrettävästi.
Kun on useinkin tullut esille, että ihmiset avautuessaan jostain harmista eivät odota käytännön neuvoja vaan kuuntelemista ja ymmärrystä.Jospa kaveri vain halusi avautua ja kertoa häiriköivästä eksästä ja harmituksestaan, ei kaivannut käytännön neuvoja.
Ehkä oli jo ennenkin muille jutellut ja kertonut yrittäneensä laittaa estoon jne.
Siksi tuo neuvo saattoi ärsyttää, minuakin saattaisi. Tai ajattelisin, että miksi kommentoit ollenkaan kun et muuta sanottavaa keksi.
En sano, että aloittaja sanoi väärin, mutta ehkä kaveri vain haki sitä, että sai asiasta ja eksän toiminnasta puhua. Puhuminen helpottaa, mutta itse hän päättää miten tilanteessa toimii.
Onkohan tässä ap:n tapauksessa mennyt sitten sukupuoliroolit väärinpäin? Siis mies kaipaa empatiaa, nainen antaa käytännön neuvon ja mies loukkaantuu. :D Ehkä tilanne olisi voinut jatkua niin että mies lähtee yksin ulos nyyhkimään, ja sanoo että naiset ei vaan ymmärrä. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että tässä keskustelussa on mennyt monella puurot ja vellit sekaisin. On totta, että on olemssa persoonallisuushäiriöisiä henkilöitä, jotka draamailevat, loukkaantuvat tyhjästä ja tekevät esimerkiksi samanlaisia katoamistemppuja kuin ap mielenosoituksena ja hakeakseen huomiota. Sitten on myös niitä, jotka ovat oikeasti herkkiä, ujoja ja nimenomaan eivät halua huomiota ja kiusaantuvat siitä.
Pers.häröinen prinsessadraamailija ei hae apua ongelmiinsa, koska ongelma tälle tyypille ovat muut ihmiset. Ap:han on täällä itse myöntänyt omat ongelmansa ja hakenut ja hakee niihin apua. Tilanne myös selvästi jäi vaivaamaan häntä paljon ja itsekin on kirjoittanut, että ylireagoi. Mielestäni ap on vaan herkkä ja kärsii sos.tilanteiden pelosta. Ja pelkoon auttaa vain sen kohtaaminen, eli ihmisten ilmoille hakeutuminen. Tuo kaveriporukka ja ilmapiiri ei vaan ollut oikea paikka harjoitella sosiaalisia tilanteita, koska ap kuvitteli viattomasti osallistuvansa keskusteluun, mutta siinä oli ilmeisesti taustalla jotain muuta josta ap ei ollut tietoinen. Joko eksä oli oikeasti muka niin seko, tai tyyppi nautti huomiosta ja siitä, kun pääsi keulimaan miten sekaisin sai naisen itsestään. Oikeasti estäminen kyllä toimii. Itselläni on ollut ihan oikea ahdistelija eikä se tilanne todellakaan ollut imarteleva tai sellainen josta olisin vitsaillut bileissä.
Luulen myös, että ap pahoitti mielensä eniten siitä kun tajusi ettei miehen tunteet ja välittäminen olleetkaan tuon kummoisemmalla tasolla. Hyvässä suhteessa osapuolet tukevat toinen toisiaan. Ihmettelen myös suuresti, miksi mies ylipäätään halusi ap:n sinne kun kerran ignoorasi koko illan eikä paikalla edes ollut muiden tyttöystäviä. Kyllä tuollaisessa tilanteessa pitäisi miehelläkin olla sen verran sosiaalista pelisilmää, että pitää huolen siitä että toisellakin on kivaa tai vaikka tarjoutuu viemään naisensa kotiin siinä vaiheessa kun hiffaa, että kyse onkin poikienillasta.
Tismalleen samaa mieltä. Jos kyse olisi ollut sekopäästä, joka vainoaa sitä heppua, olisihan se nyt sanonut jotain muutakin kuin vain "ei se auta, höhhöhhöö". Esim : "Se ei auta, koska kyseinen nainen vaihtaa aina puhelinnumeroansa" (tai joku muu järkevä syy sille, miksi esto ei muka auta). Mutta kyse taisikin olla vain siitä, että heppu nautti saamastaan huomiosta ja halusi pröystäillä asialla.
Se on aika vaikeaa näin keskustelupalstalla arvioida, miksi tämä poika tai mies halusi tuoda esille häiriköivän eksänsä. Jos olisi itse ollut tilanteessa läsnä niin tietäisi paljon paremmin. Nimittäin ihmisten välisessä viestinnässä tärkeää ei ole vain se mitä sanotaan vaan sekin miten asiat sanotaan, eli äänenpainot, elekieli jne. Näistä asioista voi päätellä huomattavan paljon henkilön ajatuksista ja varsinkin tunnetiloista. Jos tämä mies on selkä suorana leuka pystyssä naureskellen sanonut asiansa, niin silloin hän on leuhkinut sillä että saa naisen niin sekaisin. Jos taas sama juttu on sanottu selkä kumarassa, leuka alhaalla ja surullisella ilmeellä, niin silloin mies on ilmaissut kärsivänsä tilanteesta.
Itsellä on sosiaalisten tilanteiden pelkoa sairastavana käynyt usein niin, että ahdistuneisuus muuttaa nonverbaalia viestintää siten, että minut tulkitaan väärin. Ahdistuneisuus on siis näkynyt minusta, ja minut on saatettu käsittää vihaiseksi tai tylyksi, vaikken ole tarkoittanut olla tyly tai vihainen. Sosiaalisten tilanteiden pelko on kelju sairaus, koska se sotkee sosiaalista elämää. Kiinnostaisi tietää, miten ap:n terapeutti on auttanut tai yrittänyt auttaa, itsellä kun ei terapeuteista paljon hyötyä ole ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei saisi kyseenalaistaa? Ap nimenomaan ei ollut johdonmukainen kertomuksessaan, joten se on ihan loogista, että silloin osa kyseenalaistaa sen, pitääkö hänen kertomansa poikaystävän raivokohtauksestakaan paikkaansa. Eihän kaikkien samalla tarvitse ajatella. Jos sinä uskot täysin ap:n version poikaystävän yksipuolisesta kamaluudesta, niin sitten uskot. Ei kaikkien tarvitse.
Mutta ap:na miettisin, että onko myös poikaystävän suhteen ylitulkinnut ja liioitellut. Kannattaisi keskustella suoraan poikaystävän kanssa. Veikkaan, että hänelläkin on oma tulkintansa asiasta ja ehkä osaa kertoa omista fiiliksistä paremmin, kun tilanne rauhoittunut. Kuten on jo moneen kertaan todettu, niin hän on saattanut nähdä tyttöystävän käyttäytyvän tylysti omaa kaveriaan kohtaan ja siksi ei sympannut tämän versiota tapahtumista: hän yksinkertaisesti oli eri mieltä siitä, kuka käyttäytyi tilanteessa epäreilusti. Myös masennus on saattanut vaikuttaa hänen käytökseensä.
Ap on nimenomaan ollut johdonmukainen kertomuksesessan, ja pystyy selkeästi arvioimaan omaa käyttäytymistään kriittisesti. Siksi uskon ap:n kertomuksen poikaystävän ilkeydestä. Jos hän olisi vastaillut saamiinsa kommentteihin eri asenteella, en välttämättä uskoisi. Mutta kaikki viittaa nyt siihen, että ap kertoo asioista rehellisesti. Voit toki epäillä kaikkea halutessasi, mutta ap:n kannalta turhat syyttelyt ja hänelle annetut nettidiagnoosit ovat kovin ikäviä. Olisi hyvä yrittää asettua sen ihmisen asemaan, joka kokee tulleensa väärin kohdelluksi. Voisin kuvitella, että jos ap menisi pyskiatrin juttusille, niin tuskin hoitosuhde toimisi, jos psykiatri alkaisi kyseenalaistamaan kaiken ja syyttämään ap:tä asioiden vääristelijäksi ja valehtelijaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei saisi kyseenalaistaa? Ap nimenomaan ei ollut johdonmukainen kertomuksessaan, joten se on ihan loogista, että silloin osa kyseenalaistaa sen, pitääkö hänen kertomansa poikaystävän raivokohtauksestakaan paikkaansa. Eihän kaikkien samalla tarvitse ajatella. Jos sinä uskot täysin ap:n version poikaystävän yksipuolisesta kamaluudesta, niin sitten uskot. Ei kaikkien tarvitse.
Mutta ap:na miettisin, että onko myös poikaystävän suhteen ylitulkinnut ja liioitellut. Kannattaisi keskustella suoraan poikaystävän kanssa. Veikkaan, että hänelläkin on oma tulkintansa asiasta ja ehkä osaa kertoa omista fiiliksistä paremmin, kun tilanne rauhoittunut. Kuten on jo moneen kertaan todettu, niin hän on saattanut nähdä tyttöystävän käyttäytyvän tylysti omaa kaveriaan kohtaan ja siksi ei sympannut tämän versiota tapahtumista: hän yksinkertaisesti oli eri mieltä siitä, kuka käyttäytyi tilanteessa epäreilusti. Myös masennus on saattanut vaikuttaa hänen käytökseensä.
Ap on nimenomaan ollut johdonmukainen kertomuksesessan, ja pystyy selkeästi arvioimaan omaa käyttäytymistään kriittisesti. Siksi uskon ap:n kertomuksen poikaystävän ilkeydestä. Jos hän olisi vastaillut saamiinsa kommentteihin eri asenteella, en välttämättä uskoisi. Mutta kaikki viittaa nyt siihen, että ap kertoo asioista rehellisesti. Voit toki epäillä kaikkea halutessasi, mutta ap:n kannalta turhat syyttelyt ja hänelle annetut nettidiagnoosit ovat kovin ikäviä. Olisi hyvä yrittää asettua sen ihmisen asemaan, joka kokee tulleensa väärin kohdelluksi. Voisin kuvitella, että jos ap menisi pyskiatrin juttusille, niin tuskin hoitosuhde toimisi, jos psykiatri alkaisi kyseenalaistamaan kaiken ja syyttämään ap:tä asioiden vääristelijäksi ja valehtelijaksi.
No ei kyllä juurikaan pysty. Kriittisiin, mutta silti asiallisiin kommentteihin hän ei vastaa mitään. Siis juuri niihin, joissa pitäisi pohtia omaa käytöstä ja yrittää asettua toisen asemaan. Helppoahan se on ignoorata puhtaat ilkeilykommentit höpöhöpönä. Kukaan kirjoittajista ei ole velvoitettu toimimaan kenenkään psykiatrina. Pitää varautua siihen, että joku voi olla eri mieltä. Hyvää harjoitusta ap:lle, miten oma tapa esittää asiat voi vaikuttaa siihen, miten häntä tulkitaan. Ja vastaavasti hänen kannattaa kiinnittää erityishuomiota siihen, että voi itsekin tulkita muita väärin. Varsinkinkin jos sosiaaliset tilanteet ja muut ihmiset tuottavat ahdistusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva tietää mikä se mielestäsi hyvä kommentti oli, jotenkin tuntuu siltä että kommenttisi ei ollut ihan asiallinen ja nyt sitten pitää loukkantua kun vastaan sanottiin.
Miehen kaveri kertoi exästään joka jatkuvasti soitteli, laittoi viestiä perään ja häiriköi. Sanoin siihen, että eikö olisi hyvä idea alkuun estää numero. Nauroi siihen ja sanoi ettei se mitään auta. Oliko tuo sitten mielestänne minulta epäasiallinen kommentti? Ap
Ja tuosta sitten loukkaannuit verisesti ja aloit itkemään? Ei hyvää päivää. Varmaan vaan ihan hyvällä läpällä heitti ettei mitään auta estää numero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koetko ap pitäväsi ihmisistä? Eli millainen suhde sinulla on pelkoihisi, onko se nimenomaan isomman joukon pelkoa? Mietin vain kun minusta kommentoit hiukan kärkevästi pitkin keskustelua. Että miksi niin toimii ihminen, joka pelkää muiden reaktiota. Oletko miettinyt asiaa?
Entä oletko sinut aggressiivisen puolesi kanssa? Eli voisiko peloissa olla kysymys enemmänkin siitä, että heijastat oman kiukkusi muiden ominaisuudeksi, kuin että pelkäisit niinkään toisia ihmisiä sinänsä?
En ole aggressiivinen eikä tuota väitettä allekirjoittaisi kukaan joka minut tuntee. Luotan enemmän siihen, mitä läheiset sanovat kuin palstalaisten analyyseihin minusta. Hassua, miten moni täällä palstalla on tähän mennessä tehnyt analyyseja minusta ihmisenä kokonaisuutena ja antanut minulle ties mitä uusia diagnooseja vaikkei ole koskaan edes tavannut. :D Sinänsä niitä on ihan hupaisaakin lukea.
Toki jos minua vastaan hyökätään, puolustaudun kuten kuka tahansa muukin. Aika moni on täällä palstalla vähätellyt ongelmaani, haukkunut pystyyn ja antanut olettaa etten ole edes puolison arvoinen ihminen koska minulla on omat ongelmani. Toki se tuntuu pahalta enkä usko että monikaan vastaisi sellaisiin kommenteihin itsekään nöyristellen. Ap
Haukkumaviestit yleensä ohitetaan ja vastataan niihin, joissa pysytään asiassa. Tottakai, jos lähtee vain haukkumisviestejä vastaan taistelemaan, niin on helppo pysyä omassa kannassaan eikä tarvitse suhtautua kriitiisesti omaan käytökseen. Mutta vastaa niihin, jossa pyydetään asettumaan sen toisen asemaan. Esim. tuolla oli joku kysynyt, mitä mieltä olisit, jos joku sinulle tuntematon alkaisi neuvomaan arassa suhdeasiassa. Tuntuisiko se oikeasti vilpittömältä auttamiselta vai voisiko se jopa tuntua vähättelyltä tai kuittailulta? Jos esim. miehesi kaverista sinun kommenttisi tuntui hänestä kuittailevalta, niin eikö silloin olisi ymmärrettävää, että hänkään ei vastaisi sinun kommenttiisi nöyristellen? Vastaavasti, jos poikaystäväsikin koki tilanteen niin, että SINÄ käyttäydyit töykeästi, niin silloinhan se vaikuttaa myös hänen suhtautumiseen ja lohdutteluhaluihinsa. Oletteko te vieläkään käyneet tilannetta läpi niin, että molemmat saavat kertoa, mitä siinä omasta mielessä tapahtui?
Itse tosin en ole varma, tajusivatko miehesi kaverit edes, että teidän sananvaihdossa oli jotakin omituista. Ihan yhtä hyvin olisivat voineet unohtaneet sen samantien ilman siitä seurannut draamaa, koska kaverin vastaus tosiaan ei omasta mielestäni edes liittynyt mitenkään sinuun/ollut sinuun kohdistettua "takaisin vittuilua".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei kyllä juurikaan pysty. Kriittisiin, mutta silti asiallisiin kommentteihin hän ei vastaa mitään. Siis juuri niihin, joissa pitäisi pohtia omaa käytöstä ja yrittää asettua toisen asemaan. Helppoahan se on ignoorata puhtaat ilkeilykommentit höpöhöpönä. Kukaan kirjoittajista ei ole velvoitettu toimimaan kenenkään psykiatrina. Pitää varautua siihen, että joku voi olla eri mieltä. Hyvää harjoitusta ap:lle, miten oma tapa esittää asiat voi vaikuttaa siihen, miten häntä tulkitaan. Ja vastaavasti hänen kannattaa kiinnittää erityishuomiota siihen, että voi itsekin tulkita muita väärin. Varsinkinkin jos sosiaaliset tilanteet ja muut ihmiset tuottavat ahdistusta.
Nimenomaan hänhän on juuri vastaillut näihin kriittisiin kommentteihin tarkastellen omaa käytöstään. Ap on arvioinut mahdollista ylireagointiaan ja pysynyt asialinjalla ilkeistäkin kommenteista huolimatta. Oletko lukenut koko ketjun? Psykiatrina ei tietenkään ole velvollisuus eikä edes mahdollisuus meidän muiden käyttäjien toimia. Tarkoitin sitä, että olisi hyvä yrittää lähtökohtaisesti suhtautua tällaiseen asiaan empaattisesti eikä syytellen ja epäillen. Mutta kuten hyvin usein, tällä palstalla tuntuu se empaattisuus olevan harvinainen hyve.
Ap, tsemppiä sulle =) Älä anna ilkeiden kommenttien lannistaa, vaikka herkkänä ihmisenä se on varmasti sinulle vaikeaa. Kannattaa ottaa asia esille oikean terapeutin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Haukkumaviestit yleensä ohitetaan ja vastataan niihin, joissa pysytään asiassa. Tottakai, jos lähtee vain haukkumisviestejä vastaan taistelemaan, niin on helppo pysyä omassa kannassaan eikä tarvitse suhtautua kriitiisesti omaan käytökseen. Mutta vastaa niihin, jossa pyydetään asettumaan sen toisen asemaan. Esim. tuolla oli joku kysynyt, mitä mieltä olisit, jos joku sinulle tuntematon alkaisi neuvomaan arassa suhdeasiassa. Tuntuisiko se oikeasti vilpittömältä auttamiselta vai voisiko se jopa tuntua vähättelyltä tai kuittailulta? Jos esim. miehesi kaverista sinun kommenttisi tuntui hänestä kuittailevalta, niin eikö silloin olisi ymmärrettävää, että hänkään ei vastaisi sinun kommenttiisi nöyristellen? Vastaavasti, jos poikaystäväsikin koki tilanteen niin, että SINÄ käyttäydyit töykeästi, niin silloinhan se vaikuttaa myös hänen suhtautumiseen ja lohdutteluhaluihinsa. Oletteko te vieläkään käyneet tilannetta läpi niin, että molemmat saavat kertoa, mitä siinä omasta mielessä tapahtui?
Itse tosin en ole varma, tajusivatko miehesi kaverit edes, että teidän sananvaihdossa oli jotakin omituista. Ihan yhtä hyvin olisivat voineet unohtaneet sen samantien ilman siitä seurannut draamaa, koska kaverin vastaus tosiaan ei omasta mielestäni edes liittynyt mitenkään sinuun/ollut sinuun kohdistettua "takaisin vittuilua".
Jos se olisi oikeasti ollut arka suhdeasia, niin tuskin siitä olisi tuolla poikienillassa pikkupäissään revitelty ja naurettu päälle. Poikaystävä myös tuntee ap:n, joten on varmasti tiennyt tämän arkuudesta ja siitä, ettei ap:n kommentti ollut tarkoitettu ilkeäksi. Ja jos poikaystävä oliskin jostain kumman syystä pitänyt kommenttia töykeänä, niin siinä vaiheessa pitäisi kyllä hänen mennä itseensä ja pystyä vähintääkin ilmaisemaan asiallisesti, että nyt sanoit kyllä itse vähän kurjasti. Tuollainen täysi ignooraaminen ja toisen jättäminen totaalisesti yksin on paskamainen temppu vaikka sitä miltä kannalta katsoisi.
Ap:lle sanoisin neuvoksi, että älä anna tämän välikohtauksen lannistaa itseäsi. Kuvaamasi kaltainen vuorovaikutus on minusta hyvin tavallista kun ollaan porukassa, eikä ole merkki sinun huonoudestasi. Aina silloin tällöin saattaa tulla erimielisyyksiä asioista, siinä ei ole mitään erikoista. Toki se saattaa ikävältä tuntua, eikä kaikki aina mene oikein, mutta se on inhimillistä.
Neuvoisin myös, että keskustelkaa rauhassa poikaystävän kanssa aiheesta. Siis siten, että kerrotte miltä teistä tilanne on tuntunut välttäen huutamista, nimittelyä ja liiallista syyttelyä. Ja voitte myös kertoa, miten olisitte toivoneet toisen käyttäytyvän. Eiköhän se juttu tällä selviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haukkumaviestit yleensä ohitetaan ja vastataan niihin, joissa pysytään asiassa. Tottakai, jos lähtee vain haukkumisviestejä vastaan taistelemaan, niin on helppo pysyä omassa kannassaan eikä tarvitse suhtautua kriitiisesti omaan käytökseen. Mutta vastaa niihin, jossa pyydetään asettumaan sen toisen asemaan. Esim. tuolla oli joku kysynyt, mitä mieltä olisit, jos joku sinulle tuntematon alkaisi neuvomaan arassa suhdeasiassa. Tuntuisiko se oikeasti vilpittömältä auttamiselta vai voisiko se jopa tuntua vähättelyltä tai kuittailulta? Jos esim. miehesi kaverista sinun kommenttisi tuntui hänestä kuittailevalta, niin eikö silloin olisi ymmärrettävää, että hänkään ei vastaisi sinun kommenttiisi nöyristellen? Vastaavasti, jos poikaystäväsikin koki tilanteen niin, että SINÄ käyttäydyit töykeästi, niin silloinhan se vaikuttaa myös hänen suhtautumiseen ja lohdutteluhaluihinsa. Oletteko te vieläkään käyneet tilannetta läpi niin, että molemmat saavat kertoa, mitä siinä omasta mielessä tapahtui?
Itse tosin en ole varma, tajusivatko miehesi kaverit edes, että teidän sananvaihdossa oli jotakin omituista. Ihan yhtä hyvin olisivat voineet unohtaneet sen samantien ilman siitä seurannut draamaa, koska kaverin vastaus tosiaan ei omasta mielestäni edes liittynyt mitenkään sinuun/ollut sinuun kohdistettua "takaisin vittuilua".
Jos se olisi oikeasti ollut arka suhdeasia, niin tuskin siitä olisi tuolla poikienillassa pikkupäissään revitelty ja naurettu päälle. Poikaystävä myös tuntee ap:n, joten on varmasti tiennyt tämän arkuudesta ja siitä, ettei ap:n kommentti ollut tarkoitettu ilkeäksi. Ja jos poikaystävä oliskin jostain kumman syystä pitänyt kommenttia töykeänä, niin siinä vaiheessa pitäisi kyllä hänen mennä itseensä ja pystyä vähintääkin ilmaisemaan asiallisesti, että nyt sanoit kyllä itse vähän kurjasti. Tuollainen täysi ignooraaminen ja toisen jättäminen totaalisesti yksin on paskamainen temppu vaikka sitä miltä kannalta katsoisi.
Minun mielestä sitä ei voi tietää oliko se arka suhdeasia. Kyllä pikkupäissään saattaa herkemmin ottaa esille vähän arempiakin asioita, joskus väärässä tilanteessa, kuten poikienillassa. Jos olisi nähnyt sen millä tavalla tämä kaveri otti asian esille, voisi päätellä vähän enemmän siitä oliko se arka juttu vai ei. Yleensä ottaen suhdeasiat on minusta arkoja. Voi olla että ei esimerkiksi halua estää häiriköivän eksän puhelinnumeroa siksi että välittää vielä hänestä jollakin tavalla ja saattaa olla hänestä huolissaan. Moni myös haluaa olla vielä ystävä eksänsä kanssa. Poikakaverin ajatuksiakaan ei voi tietää. Voi olla että poikakaveri ei halunnut sanoa suoraan ap:lle että tämän kommentti vaikutti tylyltä. Kuitenkin olen samaa mieltä siitä, että poikakaverin olisi pitänyt toimia paremmin ja yrittää selvittää asia keskustelemalla eikä raivostua. Luulen että poikakaveri olisi halunnut että tyttökaveri ja kaverit tulevat hyvin toimeen keskenään ja oli pettynyt siitä että tuli ongelmia. Toisaalta poikien ilta on hankala tilanne kenelle tahansa naispuoliselle ihmiselle, väkisinkin voi tulla vähän ulkopuolinen olo. Vähän ihmetyttää miksi poikakaveri halusi raahata ap:n poikien iltaan ainoana naisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haukkumaviestit yleensä ohitetaan ja vastataan niihin, joissa pysytään asiassa. Tottakai, jos lähtee vain haukkumisviestejä vastaan taistelemaan, niin on helppo pysyä omassa kannassaan eikä tarvitse suhtautua kriitiisesti omaan käytökseen. Mutta vastaa niihin, jossa pyydetään asettumaan sen toisen asemaan. Esim. tuolla oli joku kysynyt, mitä mieltä olisit, jos joku sinulle tuntematon alkaisi neuvomaan arassa suhdeasiassa. Tuntuisiko se oikeasti vilpittömältä auttamiselta vai voisiko se jopa tuntua vähättelyltä tai kuittailulta? Jos esim. miehesi kaverista sinun kommenttisi tuntui hänestä kuittailevalta, niin eikö silloin olisi ymmärrettävää, että hänkään ei vastaisi sinun kommenttiisi nöyristellen? Vastaavasti, jos poikaystäväsikin koki tilanteen niin, että SINÄ käyttäydyit töykeästi, niin silloinhan se vaikuttaa myös hänen suhtautumiseen ja lohdutteluhaluihinsa. Oletteko te vieläkään käyneet tilannetta läpi niin, että molemmat saavat kertoa, mitä siinä omasta mielessä tapahtui?
Itse tosin en ole varma, tajusivatko miehesi kaverit edes, että teidän sananvaihdossa oli jotakin omituista. Ihan yhtä hyvin olisivat voineet unohtaneet sen samantien ilman siitä seurannut draamaa, koska kaverin vastaus tosiaan ei omasta mielestäni edes liittynyt mitenkään sinuun/ollut sinuun kohdistettua "takaisin vittuilua".
Jos se olisi oikeasti ollut arka suhdeasia, niin tuskin siitä olisi tuolla poikienillassa pikkupäissään revitelty ja naurettu päälle. Poikaystävä myös tuntee ap:n, joten on varmasti tiennyt tämän arkuudesta ja siitä, ettei ap:n kommentti ollut tarkoitettu ilkeäksi. Ja jos poikaystävä oliskin jostain kumman syystä pitänyt kommenttia töykeänä, niin siinä vaiheessa pitäisi kyllä hänen mennä itseensä ja pystyä vähintääkin ilmaisemaan asiallisesti, että nyt sanoit kyllä itse vähän kurjasti. Tuollainen täysi ignooraaminen ja toisen jättäminen totaalisesti yksin on paskamainen temppu vaikka sitä miltä kannalta katsoisi.
Itseasiassa, voipa hyvinkin. Aika monet alkavat avautumaan humalassa. Huumori voi olla myös monelle tapa käsitellä vaikeita asioita. Samoin se voi olla tapa vakuutella itseään, ettei ehkä olekaan kyse niin vakavasta asiasta/ei halua ehkä itselleenkään myöntää, missä tilanteessa on. Monet myös naureskelevat/hymyilevät, jos tuntevat olonsa epämukavaksi tai ovat hämmentyneitä. Jonkinlainen alitajuinen suojelureaktio.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei kyllä juurikaan pysty. Kriittisiin, mutta silti asiallisiin kommentteihin hän ei vastaa mitään. Siis juuri niihin, joissa pitäisi pohtia omaa käytöstä ja yrittää asettua toisen asemaan. Helppoahan se on ignoorata puhtaat ilkeilykommentit höpöhöpönä. Kukaan kirjoittajista ei ole velvoitettu toimimaan kenenkään psykiatrina. Pitää varautua siihen, että joku voi olla eri mieltä. Hyvää harjoitusta ap:lle, miten oma tapa esittää asiat voi vaikuttaa siihen, miten häntä tulkitaan. Ja vastaavasti hänen kannattaa kiinnittää erityishuomiota siihen, että voi itsekin tulkita muita väärin. Varsinkinkin jos sosiaaliset tilanteet ja muut ihmiset tuottavat ahdistusta.
Nimenomaan hänhän on juuri vastaillut näihin kriittisiin kommentteihin tarkastellen omaa käytöstään. Ap on arvioinut mahdollista ylireagointiaan ja pysynyt asialinjalla ilkeistäkin kommenteista huolimatta. Oletko lukenut koko ketjun? Psykiatrina ei tietenkään ole velvollisuus eikä edes mahdollisuus meidän muiden käyttäjien toimia. Tarkoitin sitä, että olisi hyvä yrittää lähtökohtaisesti suhtautua tällaiseen asiaan empaattisesti eikä syytellen ja epäillen. Mutta kuten hyvin usein, tällä palstalla tuntuu se empaattisuus olevan harvinainen hyve.
Ap, tsemppiä sulle =) Älä anna ilkeiden kommenttien lannistaa, vaikka herkkänä ihmisenä se on varmasti sinulle vaikeaa. Kannattaa ottaa asia esille oikean terapeutin kanssa.
Tai sitten ap:n aloitus, jossa hän leimasi muut iltaa istuneet vittuilijoiksi ja kiusaajiksi heppoisin perustein ei vain antanut lähtökohtaa aivottomalle myöntelylle, varsinkin kun monet eivät nähneet porukan käyttäytymisessä mitään erikoista? Ja se, että on eri mieltä ei ole yhtä kuin empatiakyvyttömyys. Vai leimataanko empatiakyvyttömäksi kaikki he, jotka eivät ole "oikean" mielipiteen (sinun ja ap:n) puolella eli automaattisesti poikaystävää vastaan?
Aloittaja voisi esim. kysyä poikaystävältään rehellistä mielipidettä siitä, kuulostiko hänen kommenttinsa kaverin eksän soittelusta töykeältä. Jos siis poikaystävä oikeasti sanoo rehellisen mielipiteen, eikä riidan pelossa päästä valkoista valhetta. Voi olla, että poikaystävä on ollut sitä mieltä, että aloittaja sanoi itse ensin töykeästi, ja sen takia oli viileän oloinen aloittajaa kohtaan. Mutta tämä nyt on tämmöistä spekulaatiota.