Lue keskustelun säännöt.
Mies nöyryytti ja nolasi kavereiden edessä
12.02.2019 |
Lähdimme istumaan iltaa erään miehen kaverin luo muiden hänen kavereidensa kanssa, joista osan minäkin tunnen jotenkuten. Olen vuosia kärsinyt sosiaalisten tilanteiden pelosta ja tämän vuoksi saatan ahdistua kovastikin etenkin minulle tuntemattomampien seurassa. Halusin kuitenkin lähteä, sillä tiesin että se oli miehelle tärkeää enkä halunnut jäädä yksin kotiin kyhjöttämään.
Illan edetessä mies oli ehtinyt nauttia muutaman oluen, en laskenut kuinka monta. Miehestä tulee humalassa joskus tavallista herkempi, mutta ikinä aikaisemmin hän ei ole käyttäytynyt näin. Jutteli ensinnäkin lähinnä vain kavereidensa kanssa ja tunsin oloni ulkopuoliseksi, mutta päätin olla välittämättä ja yritin parhaani mukaan olla jutussa mukana.
Keskustelu ajautui jossain vaiheessa miehen erään miespuolisen kaverin entiseen suhteeseen, lähinnä ex-naiseen. Heitin mielestäni ihan hyvän kommentin keskustelun lomassa jolle miehen kaveri nauroi ivallisesti ja v*ttuili takaisin. Kiusaannuin silminnähden tuosta, mieheni vaan nauroi mukana. :/
Hetkeä myöhemmin olimme kahdestaan sivummalla mieheni kanssa ja huomautin hänelle asiasta. Sanoin, että olisi ollut kiva jos hän olisi ottanut minut paremmin huomioon. Mies hermostui tuosta tavalla jolla ei ole koskaan ennen hermostunut ja sanoi minulle, että saisin luvan itse avata suuni jos kerran haluan. Olisin varmasti tehnytkin niin, jos en kärsisi sosiaalisten tilanteiden pelosta ja paniikkihäiriöstä. Olisin vain toivonut hieman enemmän ymmärrystä ja kannustusta mieheltä.
Muut seurasivat kuistille perässä jolloin mies kääntyi muiden suuntaan kuin ei mitään olisi tapahtunut ja alkoi heittämään läppää. Minusta tuntui, että alan pian itkemään joten siirryin hieman kauemmas seisomaan. Itkin hetken ja yritin kerätä itseni, tunsin vaan oloni todella nöyryytetyksi ja yksinäiseksi. Olin minulle ennestään tuntemattomassa paikassa, suurin osa ihmisistä oli minulle tuntemattomia ja mies jätti minut yksin itkemään ja jatkoi hauskanpitoa muiden kanssa kuin minua ei olisikaan. Miehen ystävä tuli luokseni ja kysyi vointiani johon vastasin vain pärjääväni kyllä. Pian tuon jälkeen mies paineli muiden kanssa takaisin sisälle ja jäin yksin pihalle. En enää kehdannut mennä perässä sisälle ja koin oloni niin loukatuksi että päätin lähteä kävelemään kotiin.
Odotin koko illan mieheltä jonkinlaista viestiä tai soittoa, mutta ilmeisesti häntä ei kiinnostanut ollenkaan se, että olin vain hävinnyt paikalta. Kun viimein tuli kotiin yöllä aivan totaalisen humalassa, haukkui minut ja uhkasi erolla. No, ehkä ero sitten oikeasti onkin oikea vaihtoehto tässä kohtaa. Minulla on todella loukattu olo. Ylireagoinko vai loukkaannuinko mielestänne ihan syystä? Anteeksi pitkästä ja sekavasta tekstistä. Halusin vaan avautua jonnekin. :(
Kommentit (384)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat tuttavaltani, jolla on tunteiltaan epävakaa persoonallisuushäiriö. Hän jää kiinni muiden sanomisiin, pienet heitot ylitulkitaan ja ne saavat megalomaaniset mittasuhteet, seuraa paljon draamaa ja sitten asiaa jauhetaan maailman tappiin asti. Pääpointtina on aina se, että häntä ei yritetä ymmärtää, hänen tunteitaan ei oteta huomioon jne. On vaikea ymmärtää ja ottaa huomioon, kun hänen alkuperäinen tulkintansa tilanteesta on suurimman osan ihmisistä mielestä vääristynyt.
Esimerkkinä tuttavani loukkaantui, kun kysyin häneltä bileissä sanasta sanaan, että ”no kuuluukos sulle hyvää ja aurinkoista”. Hän oli tulkinnut sen niin, että oletan että hänelle kuuluisi huonoa ja yritän heti varmistella, että hän sanoisi hyvää eikä alkaisi valittaa. Että miksi en voinut vaan kysyä mitä kuuluu? Äänensävynikin oli kuulemma ollut hyökkäävä. Itse olin tästä täysin tietämätön, kuulin aiheuttamastani ahdingosta yhteiseltä kaverilta jälkeen päin.
Niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat tuttavaltani, jolla on tunteiltaan epävakaa persoonallisuushäiriö. Hän jää kiinni muiden sanomisiin, pienet heitot ylitulkitaan ja ne saavat megalomaaniset mittasuhteet, seuraa paljon draamaa ja sitten asiaa jauhetaan maailman tappiin asti. Pääpointtina on aina se, että häntä ei yritetä ymmärtää, hänen tunteitaan ei oteta huomioon jne. On vaikea ymmärtää ja ottaa huomioon, kun hänen alkuperäinen tulkintansa tilanteesta on suurimman osan ihmisistä mielestä vääristynyt.
Esimerkkinä tuttavani loukkaantui, kun kysyin häneltä bileissä sanasta sanaan, että ”no kuuluukos sulle hyvää ja aurinkoista”. Hän oli tulkinnut sen niin, että oletan että hänelle kuuluisi huonoa ja yritän heti varmistella, että hän sanoisi hyvää eikä alkaisi valittaa. Että miksi en voinut vaan kysyä mitä kuuluu? Äänensävynikin oli kuulemma ollut hyökkäävä. Itse olin tästä täysin tietämätön, kuulin aiheuttamastani ahdingosta yhteiseltä kaverilta jälkeen päin.
Niin?
Ootko miettinyt voitko itse olla epävakaa?
Vanhemmiten olen pakottanut itseni oppimaan, että keskimäärin ihmiset eivät käyttäydy ja ajattele samoin kuin minä. Itse olen analysoija ja mietin miltä jokin asia toisesta tuntuu.
Yleensä ihmiset eivät osaa asettua toisen asemaan, eivät osaa ajatella miltä toisesta tuntuu, eivät edes ajattele niin, että heidän tarvitsisi ajatella tai miettiä toisten tunteita tai loukkaantumisia.
Tämän tajuaminen ja hyväksyminen on helpottanut paljon, kun tulee sellaisia tilanteita, että loukkaannun johonkin asiaan tai ihmiseen. En odota tai oleta heiltä mitään erityiskohtelua tai huomaavaisuutta. Koska se on melkein aina turhaa. Positiivista on joskus huomata, että on ajattelevaisia ja empaattisia, mutta en odota, että niin on.
Usein myöskään ne lähimmät eivät tajua tai huomaa, se on vain myös hyväksyttävä. Ainakin pitää oppia sanomaan suoraan miltä itsestä jou0kumtilanne tuntuu, oletukset ja vihjailut eivät auta ja itselle,tulee vaunu m vielä pahempi olla.
Yleensä juuri sosiaalisissa tilanteissa jossa on paljon ihmisiä ei kannata alkaa setvimään, vaikka kuinka tuntuisi pahalta. Se on huono paikka ja aika. Kotona sitten jälkeenpäin. Ja yrittää mennä hetkeksi itsekseeen ja sitten palata takaisin muiden pariin. Tai sitten lähteä kotiin ja keksiä joku syy, esimerkiksi päänsärky.
Mutta ei mitään *selvittelyjä*, itselle on helpompaa ja fiksumpaa poistua paikalta mahdollisimman neutraalisti.
Ajattelen juuri niin, että ei ole muiden asia, jos minulla on ongelma jonkin asian kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ymmärrän ap:ta.
Olen itse käynyt tuon saman ujousvaiheen läpi, ja se oli kauheaa. Juuri läheisten kiusaamisen ja tuen puutteen takia olin ongelmissa, mutta siihen auttoi rutka elämänmuutos; Nykyisin en voisi kuvitellakaan olevani tuossa asemassa, joka odottaa lupaa puhua ja luimii seiniä pitkin.
Ap:lle antaisin ohjeeksi käydä tuota itselleen läpi, mutta sinuna jättäisin tuollaisen miehen. Hän ei ole arvoisesi, jos jättää sinut yksin parvekkeelle eikä edes yritä selvittää asiaa kanssasi.
Mies oli kännissä? mitä selität???
Ap tässä.Missä olen väittänyt mieheni olevan humalassa?
Kaikki oltiin selvinpäin, vissyä juotiin ja virsiä veisattiin
Jeesus on antanut kuolemallaan kaikki synnit anteeksi
En jaksanut ihan koko ketjua lukea. Aloitusviestissä luki, että miehen kaveri "vittuili takaisin". Tästä tulee vähän semmoinen kuva, että aloittaja olisi vittuillut ensin. Ehkä aloittajan kommentti ja sen verbaalinen asettelu voidaan tulkita jonkinlaiseksi vittuiluksi, tai ainakin kärkeväksi kommentiksi. Siitä voi ehkä saada sellaisen käsityksen, että aloittajan mielestä miehen kaveri ei ole ajatellut asiaa ja haluaakin että exä soittelee. Riippuu myös siitä, millä äänensävyllä aloittaja asian ilmaisi. Saatan olla toki väärässäkin.
Joka tapauksessa minusta kaikki osapuolet on toimineet jotenkin huonosti. Miehen olisi pitänyt ottaa AP:n paremmin huomioon, ja kaveriporukan olisi pitänyt olla vastaanottavaisempi. AP:n ei olisi pitänyt pahoittaa mieltänsä niin paljon, kun miehen kaveri puolusti itseään aloittajan esittämän kärkevän kommentin jälkeen. AP:n ei olisi pitänyt lähteä juhlista ilmoittamatta. Poikakaverin ei olisi pitänyt raivostua, vaan yrittää selvittää asia keskustelemalla. Siis kaikki on toimineet väärin. Mutta sellaista se on, kun ollaan epätäydellisiä ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vertailun vuoksi kerron miten minun ex-poikakaveri minut toisinaan nolasi kaveriporukassa. Hän alkoi käpälöimään muita naisia minun ja kaikkien muiden nähden. Se oli hirveää. Onneksi ei enää tarvitse katella tuollaista toimintaa.
Aloittajan kommentti oli siis "Eikö olisi hyvä idea alkuun estää numero" sanottuna miehelle, jota eksä piinasi jatkuvalla soittelulla ja viestittelyllä. Kuulostaa minusta vähän kärkevältä kommentilta...Varsinkin kun nämä suhdeasiat saattaa olla herkkiä juttuja. (Jatkoa 349).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan kommentti oli siis "Eikö olisi hyvä idea alkuun estää numero" sanottuna miehelle, jota eksä piinasi jatkuvalla soittelulla ja viestittelyllä. Kuulostaa minusta vähän kärkevältä kommentilta...Varsinkin kun nämä suhdeasiat saattaa olla herkkiä juttuja. (Jatkoa 349).
Silloin niitä asioita ei kannata alkaa puimaan illanistujaisissa missä on sellaisiakin ihmisiä, kenelle ei halua herkistä asioista puhua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat tuttavaltani, jolla on tunteiltaan epävakaa persoonallisuushäiriö. Hän jää kiinni muiden sanomisiin, pienet heitot ylitulkitaan ja ne saavat megalomaaniset mittasuhteet, seuraa paljon draamaa ja sitten asiaa jauhetaan maailman tappiin asti. Pääpointtina on aina se, että häntä ei yritetä ymmärtää, hänen tunteitaan ei oteta huomioon jne. On vaikea ymmärtää ja ottaa huomioon, kun hänen alkuperäinen tulkintansa tilanteesta on suurimman osan ihmisistä mielestä vääristynyt.
Esimerkkinä tuttavani loukkaantui, kun kysyin häneltä bileissä sanasta sanaan, että ”no kuuluukos sulle hyvää ja aurinkoista”. Hän oli tulkinnut sen niin, että oletan että hänelle kuuluisi huonoa ja yritän heti varmistella, että hän sanoisi hyvää eikä alkaisi valittaa. Että miksi en voinut vaan kysyä mitä kuuluu? Äänensävynikin oli kuulemma ollut hyökkäävä. Itse olin tästä täysin tietämätön, kuulin aiheuttamastani ahdingosta yhteiseltä kaverilta jälkeen päin.
Niin?
Ootko miettinyt voitko itse olla epävakaa?
Uskon, että kysymys oli osoitettu minulle. Onhan se käynyt mielessä, joskus terapeutillekin asiasta sanoin, mutta iso osa oireista ei sovi minuun. Masennus on todettu jo mainitsemieni asioiden lisäksi. Moniin mielenterveyden ongelmiin kun liittyy tosi samankaltaisia oireita ja monella "terveelläkin" voi olla ajoittain niitä joten on aika iso työ diagnisoida jokin häiriö. En kuitenkaan usko että minulla olisi epävakaa ja tätä tukee läheisten ja terapeutin mielipide asiasta. Menneisyydessä on raskaita asioita, on todella vaikeita kausia masennuksen kanssa ja oireita on joskus enemmän, mutta uskon että minua hoidetaan jo olemassa olevilla diagnooseilla oikein. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koetko ap pitäväsi ihmisistä? Eli millainen suhde sinulla on pelkoihisi, onko se nimenomaan isomman joukon pelkoa? Mietin vain kun minusta kommentoit hiukan kärkevästi pitkin keskustelua. Että miksi niin toimii ihminen, joka pelkää muiden reaktiota. Oletko miettinyt asiaa?
Entä oletko sinut aggressiivisen puolesi kanssa? Eli voisiko peloissa olla kysymys enemmänkin siitä, että heijastat oman kiukkusi muiden ominaisuudeksi, kuin että pelkäisit niinkään toisia ihmisiä sinänsä?
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut ihan koko ketjua lukea. Aloitusviestissä luki, että miehen kaveri "vittuili takaisin". Tästä tulee vähän semmoinen kuva, että aloittaja olisi vittuillut ensin. Ehkä aloittajan kommentti ja sen verbaalinen asettelu voidaan tulkita jonkinlaiseksi vittuiluksi, tai ainakin kärkeväksi kommentiksi. Siitä voi ehkä saada sellaisen käsityksen, että aloittajan mielestä miehen kaveri ei ole ajatellut asiaa ja haluaakin että exä soittelee. Riippuu myös siitä, millä äänensävyllä aloittaja asian ilmaisi. Saatan olla toki väärässäkin.
Joka tapauksessa minusta kaikki osapuolet on toimineet jotenkin huonosti. Miehen olisi pitänyt ottaa AP:n paremmin huomioon, ja kaveriporukan olisi pitänyt olla vastaanottavaisempi. AP:n ei olisi pitänyt pahoittaa mieltänsä niin paljon, kun miehen kaveri puolusti itseään aloittajan esittämän kärkevän kommentin jälkeen. AP:n ei olisi pitänyt lähteä juhlista ilmoittamatta. Poikakaverin ei olisi pitänyt raivostua, vaan yrittää selvittää asia keskustelemalla. Siis kaikki on toimineet väärin. Mutta sellaista se on, kun ollaan epätäydellisiä ihmisiä.
En kyllä missään vaiheessa tarkoittanut kommenttiani kärkeväksi, vaan sellaiseksi avuliaaksi neuvoksi. En yrittänyt päteä vaan auttaa. Olen hyvin herkkä ja toisista (jopa minulle tuntemattomista ihmisistä) kovasti välittävä persoona ja yritän aina parhaani mukaan auttaa jokaista ketä vaan kerkeän. :/ En toki voi tietää vaikka mies olisi ottanut tuon kommenttini jotenkin kärkevänä pätemisenä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan kommentti oli siis "Eikö olisi hyvä idea alkuun estää numero" sanottuna miehelle, jota eksä piinasi jatkuvalla soittelulla ja viestittelyllä. Kuulostaa minusta vähän kärkevältä kommentilta...Varsinkin kun nämä suhdeasiat saattaa olla herkkiä juttuja. (Jatkoa 349).
Silloin niitä asioita ei kannata alkaa puimaan illanistujaisissa missä on sellaisiakin ihmisiä, kenelle ei halua herkistä asioista puhua.
Niin, voi olla. Olen itse joskus avautunut herkistä asioista lähes tuntemattomille ihmisille, ja huomannut että ei olisi kannattanut, kun olen saanut vastaukseksi puheenaiheen vaihtamisen tai tökerön kommentin. Pitää opetella olemaan avautumatta vieraille. Aika harvoin olen kuitenkin sitä tehnyt, koska itsellänikin on sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Siksi tavallaan ymmärrän aloittajaa. Joskus sosiaalisissa tilanteissa ahdistus estää tilanteen seuraamisen ja sen tulkitsemisen. Saatan myös paniikissa möläyttää jotakin tökeröä, jota myöhemmun kadun. En halua loukata toisia, suusta vaan pullahtaa outoja juttuja, kun yritän sanoa jotain voimakkaasti ahdistuneena.
Vierailija kirjoitti:
Koetko ap pitäväsi ihmisistä? Eli millainen suhde sinulla on pelkoihisi, onko se nimenomaan isomman joukon pelkoa? Mietin vain kun minusta kommentoit hiukan kärkevästi pitkin keskustelua. Että miksi niin toimii ihminen, joka pelkää muiden reaktiota. Oletko miettinyt asiaa?
Entä oletko sinut aggressiivisen puolesi kanssa? Eli voisiko peloissa olla kysymys enemmänkin siitä, että heijastat oman kiukkusi muiden ominaisuudeksi, kuin että pelkäisit niinkään toisia ihmisiä sinänsä?
En ole aggressiivinen eikä tuota väitettä allekirjoittaisi kukaan joka minut tuntee. Luotan enemmän siihen, mitä läheiset sanovat kuin palstalaisten analyyseihin minusta. Hassua, miten moni täällä palstalla on tähän mennessä tehnyt analyyseja minusta ihmisenä kokonaisuutena ja antanut minulle ties mitä uusia diagnooseja vaikkei ole koskaan edes tavannut. :D Sinänsä niitä on ihan hupaisaakin lukea.
Toki jos minua vastaan hyökätään, puolustaudun kuten kuka tahansa muukin. Aika moni on täällä palstalla vähätellyt ongelmaani, haukkunut pystyyn ja antanut olettaa etten ole edes puolison arvoinen ihminen koska minulla on omat ongelmani. Toki se tuntuu pahalta enkä usko että monikaan vastaisi sellaisiin kommenteihin itsekään nöyristellen. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koetko ap pitäväsi ihmisistä? Eli millainen suhde sinulla on pelkoihisi, onko se nimenomaan isomman joukon pelkoa? Mietin vain kun minusta kommentoit hiukan kärkevästi pitkin keskustelua. Että miksi niin toimii ihminen, joka pelkää muiden reaktiota. Oletko miettinyt asiaa?
Entä oletko sinut aggressiivisen puolesi kanssa? Eli voisiko peloissa olla kysymys enemmänkin siitä, että heijastat oman kiukkusi muiden ominaisuudeksi, kuin että pelkäisit niinkään toisia ihmisiä sinänsä?
Ja kyllä, pidän ihmisistä. Ennen sairastumistani olin todella sosiaalinen, kaikkien kaveri jolle ei ollut mikään ongelma lähteä hetken varoitusajalla ulos ihmisten kanssa. Rakastan syvällisiä keskusteluja ja ihmisten kanssa oloa joskin arvostan myös omaa aikaa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan kommentti oli siis "Eikö olisi hyvä idea alkuun estää numero" sanottuna miehelle, jota eksä piinasi jatkuvalla soittelulla ja viestittelyllä. Kuulostaa minusta vähän kärkevältä kommentilta...Varsinkin kun nämä suhdeasiat saattaa olla herkkiä juttuja. (Jatkoa 349).
Silloin niitä asioita ei kannata alkaa puimaan illanistujaisissa missä on sellaisiakin ihmisiä, kenelle ei halua herkistä asioista puhua.
No voi luoja. Joskus voi niin olla, ettei ehdi ystäviä pahemmin tapaamaan muuten kuin porukassa. Ja silloin voi tulla muutakin kuin small talk -aiheita esille, vaikka porukkaan olisi joku ulkopuolinenkin eksynyt. Sellaisessa tilanteessa sosiaalista tilannetajua omaava ihminen ei alkaisi jakelemaan neuvoja, jos ei tosiaan kyseisestä tilanteesta sen enempää tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan kommentti oli siis "Eikö olisi hyvä idea alkuun estää numero" sanottuna miehelle, jota eksä piinasi jatkuvalla soittelulla ja viestittelyllä. Kuulostaa minusta vähän kärkevältä kommentilta...Varsinkin kun nämä suhdeasiat saattaa olla herkkiä juttuja. (Jatkoa 349).
Silloin niitä asioita ei kannata alkaa puimaan illanistujaisissa missä on sellaisiakin ihmisiä, kenelle ei halua herkistä asioista puhua.
No voi luoja. Joskus voi niin olla, ettei ehdi ystäviä pahemmin tapaamaan muuten kuin porukassa. Ja silloin voi tulla muutakin kuin small talk -aiheita esille, vaikka porukkaan olisi joku ulkopuolinenkin eksynyt. Sellaisessa tilanteessa sosiaalista tilannetajua omaava ihminen ei alkaisi jakelemaan neuvoja, jos ei tosiaan kyseisestä tilanteesta sen enempää tiedä.
Niin ja kumpi siinä tekee enemmän väärin, se joka avautuu vai se joka heittää ikävän kommentin? Minusta jälkimmäinen. Yleensä keskusteluissa odotetaan kohteliaisuutta molemmilta osapuolilta. Pieni empatiakaan ei ole pahitteeksi.
Joskus hyvä tapa miettiä sosiaalisia tilanteita on kääntää roolit toisinpäin. Aloittaja voisi esimerkiksi asettua miehen kaverin asemaan, ja miettiä miltä itsestä olisi tuntunut, jos itse olisi siinä tilanteessa, että eksä häiriköi soittelemalla ja joku siihen sanoisi "Eikö olisi hyvä idea alkuun estää numero". Mietin myös itseäni vastaavaan tilanteeseen, siis siihen että eksä häiriköi, ja joku sanoo minulle noin. Saattaisin vähän loukkaantua. Kun kysymys on huomattavasti monimutkaisemmasta jutusta kuin pelkästä käytännön toimenpiteestä. Toisaalta, kuten sanottu, kaikki osapuolet toimivat huonosti ap:n tilanteessa.
Itsekin sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivänä ymmärrän tuon pelon siitä että toiset nauravat itselle. Se on monesti aika suhteetonta. Jos olen huonolla tuulella saatan ajatella vaikka kadulla keskenään nauravista ihmisistä että ne nauraa minulle. Vaikka hyvin todennäköisesti ne ei minulle naura, vaan joillekin omille jutuilleen. Itsellä taustalla koulukiusaamista, josta pelkotilat alkoi. Olen monesti jotenkin tuntosarvet pystyssä siitä, että aletaanko taas kiusaamaan. Saatan säikähtää aika viattomiakin kommentteja, ja tulkita ne kiusaamiseksi. Terapeuteista ei ole ollut minulle tässä asiassa juuri mitään apua. Eivät kai ota minua ja ongelmiani tosissaan.
Moikka..Oon kotona. Ap