mua on ruvennut ärsyttään sellainen vaivihkainen " valehtelu"

Mäkään en ymmärrä turhanpäiväistä valehtelua. Törkeämmällä asteella asia on jos joku kertoo mitä SILLE ITELLEEN on tapahtunut, vaikka vuosi sitten kertoi sen tapahtuneen tuttavalleeen jne.

" eri asia ois sanoa että " mä olen aina ollut uskollinen mun miehelle" , vaikkei oliskaan. "

Kyllä tuo on paljon tyhmempää kuin joku merkityksettömämpi imetykseen tai harrastuksiin liittyvä asia!

HALOO!!!

Vastuu sanotusta on myös kuulijalla, muuallakin kuin Savossa.



Mitä merkitystä on hiekkalaatikkokeskusteluilla. Nehän on kaikkineen tyhjää höpötystä, ihan vaan toisen huomioimista.

mutta mun miehellä on tosi ärsyttävä tapa liioitella asioita. Ei siinä mitään, mutta kun se puhuu jostain meitä koskevasta (sinänsä merkityksettömästä) asiasta kavereille ja tuttaville ja liioittelee niin mua ärsyttää.

Vierailija:

Mäkään en ymmärrä turhanpäiväistä valehtelua. Törkeämmällä asteella asia on jos joku kertoo mitä SILLE ITELLEEN on tapahtunut, vaikka vuosi sitten kertoi sen tapahtuneen tuttavalleeen jne.

mulla on myös tuttu joka kertoo aina mulle takaisin mun sille kertomia juttuja. siis jos mä olen kertonut että mun koulukaverille tapahtui sitä ja tätä niin juttu tulee takaisin siinä muodossa että " mun miehen yhdelle armeijakaverille oli tapahtunut..." . mä en ikinä oo jaksanut korjata niitä juttuja, ne kun tuppaa olemaan värikkäämpiä ja mielenkiintoisempia kuin alkuperäiset.

samaten ko. tyyppi muistaa minusta aivan ihme juttuja, ja varmaan kertoilee niitä ihmisille. minuakin monesti kehottaa että " kerro hei iinalle se hauska juttu miten sä löysit sen työpaikan!" ja mä oon ihan että öö.. siis lehdessä oli ilmoitus ja siihin vastasin.. ja kaveri suunnilleen suuttuu mulle että " häh? eihän se noin mennyt! miks sä oot kertonut mulle ihan eri lailla?" vaikken siis olisikaan. ilmeisesti taustalla on melko vilkas mielikuvitus ja tarinankertojan luonne. yleensä naurattaa mutta joskus ärsytää.

ap

Vierailija:

" eri asia ois sanoa että " mä olen aina ollut uskollinen mun miehelle" , vaikkei oliskaan. "

Kyllä tuo on paljon tyhmempää kuin joku merkityksettömämpi imetykseen tai harrastuksiin liittyvä asia!

HALOO!!!

Etenkin kun itse tajuaa, missä vaiheessa siirrytään fiktion puolelle.



Ongelmaa ei ole, kun kuulija ymmärtää kuulemansa, vai meinaatko ap, ettet ymmärrä, mitä kaverit puhuvat.

Kyllä mun mielestä pitää pystyä luottamaan toisen sanoihin. Musta totuuden merkitys on suuri, sillä jos siihen valkoisien valheiden päästelyyn lähtee, siitä tulee helposti tapa. Pian ei itekään muista oliko se totta vai ei ja alkaa jäämään kiinni puhuessaan ristiin. Kyllä mun silmissä silloin arvostus laskee.



Eri asia on sitten mielipiteet. Itekin sorrun joskus sanomaan vahvan mielipiteeni jostain asiasta, mutta viikon päästä saatan puhua just päinvastoin kun olen pohtinut asiaa toiselta kannalta. Näissä asioissa voisi toki ensi pohtia tarkemmin, mutta toisaalta se on musta ennemmin rikastuttavaa keskustelua ku puhuu mäkin olin vielä viime viikolla tota mieltä, mutta...

siis tarinan iskijöitä, ennen vanhaan noilta vanhoilta ukoilta ja eukoilta kyseltiin meidän historiasta ja sitten nämä tarinat kirjattiin ylös totena

tässä se taas nähdään.. mä olen täälläkin aina huutelemassa että ei voi omista lähtökohdistaan yksisilmäisesti arvostella muiden toimintaa, ja itsekin arvostelen minkä kerkiän. mä kun yritän puhua aina jämptisti ja tarkkaan ettei tule mitään epäselvyyksiä. ja jos haen jotain viihdearvoa jutuilleni niin se tulee sitten itseironian kautta ennemmin.



mutta joo, yritän olla hauskempi seuraihminen itsekin ja lopettaa pikkuasioihin tarttumisen. semmoinen kysymys jäi kuitenkin että kun näitä juttuja alkaa tulla (esim minun juttujani kerrotaan jonkun toisen juttuina minulle) niin voinko huomauttaa asiasta ja miten? sanonko vaan että nyt sä kuules erehdyt, tuohan on se juttu mikä mulle sattui silloin kerran?



ap

mulle sattui just noin vuosi sitten, kylläpä maailma on ihmeellinen.



Mä yleensä nauraa hihitelen tai sanon johonkin väliin et nyt sitten se sanoi noin tai teki niin.



Menee satu-tädillä jauhot suuhun.



Ja yhdelle tutulle tarinan kertojalle sanon aina että nyt Satu-täti näppää uunin, kun hän alkaa tarinaa iskemään. Ei hän kyllä ymmärrä sanontaa vaan naureskelee vain

semmoista vielä meinasin ihan varmuudeksi tähdentää että ei mua varsinaisesti ärsytä se " valehtelu" , vaan tulee jotenkin hätäinen ja kiusaantunut olo. ajattelen suunnilleen niin että " ai kauhee nyt se sanoi noin , vaikka se TIETÄÄ ETTÄ MÄ TIEDÄN ettei se noin mennyt, voi kauhee, mitä jos se huomaa kohta valehdelleeensa? vai kauhee, mun pitää tarkkailla nyt mitä sanon ettei se huomaa eikä tuu kiusallisa tilanteita. voi kauhee jos se rupee selittämään ja korjailemaan vaikka kuulinhan mä ihan tarkkaan mitä se sanoi..."



mun mies aina nauraa mulle ja mun väärälle empatialleni. mä menen helposti hiukan sekaisin sosiaalisissa tilanteissa (ei varmaan näy ulospäin, mutta sisällä oon toisinaan ihan paniikissa) kun pelkään että vastapuoli saattaisi joutua noloon tilanteeseen.



ap

Jos asialla on jotain merkitystä jossain mielessä tietysti.

ole jos joku kertoo sinun elämästä omanaan. Älä stressaa niin kovin.



Hyvä juttu on hyvä juttu, tietty on väärin että kertoo toisen elämästä omanaan, mä voin kertoo oman elämän hassuja tapahtumia useammalle ja sitten joku rupee kertoon samaa juttua omanaan, niin yleensä kaveripiirissä alkaa sellainen levoton pyöriskely.



Ja muutama on saanut vähän sellaisen huonomman maineen, valehtelun takia, kukaan ei juurikaan usko mitään mitä kyseinen ihminen kertoo.

enkä oikein kyllä jaksa viettää aikaa yhdessä.



Musta sellainen keksiminen/suurentelu on jotenkin vain epäaitoa ja vierasta. Tulee mieleen, että henkilö on yksinkertainen ja kouluttautumaton, sivistymätön.

elleivät ne ole " tosia" - totuus tietysti vaihtelee

itse en ole valehtelija tyyppiä, mutta olen huomannut, että puhun sekavia ja läpiä päähäni sekä samoja asioita moneen kertaan esimerkiksi juuri kotiäiti aikoina, kun nukkuu huonosti, ei ylipäätään koskaan lepää ja tapaa paljon ihmisiä (jolloin vain unohtaa mitä on puhunut ja on pakko puhua jotain lähes jatkuvasti)..



Sitten taas jos joku tyyppi ei ole lainkaan samalla aaltopituudella minun kanssa tai en halua edes ystävystyä tai en luota ihmiseen saatan valehdellakin.. tai siis en ainakaan kerro koko totuutta. Toiset ihmiset ovat hirveän avoimia ja kysyvät henkilökohtaisista asioista todella suoria kysymyksiä.. luulevatko he todella että vastaan???

minun suusta ei tule muunneltua totuutta, eikä loivennettua totuutta.

Enkä myöskään halua olla ystävänä sellaisille ihmisille jotka eivät kykene totuuteen.

Oikeammin kyse on itselleen valehtelusta, siitä että yrittää kaunistella tekojaan omissa silmissään ja esittää olevansa parempi kuin onkaan tai häivyttääkseen syyllisyyden omista tekemisistään.



Mutta ap:n täysimetys-esimerkki ei ollut oikein hyvä. Moni ei välttämättä tajua mitä täysimetys tarkoittaa ja sitten voi tulla vahingossa käyttäneeksi sanaa, vaikka tarkoittikin vain imetystä.



Tahallinen valehtelu ja puolihuolimattomat lausahdukset olisi syytä erottaa toisistaan.

joten voit huokaista helpotuksesta, etten minä ainakaan sinuun ole ottamassa yhteyttä ;)