Olenko huono äiti kun en leiki vauvani kanssa?

Lapsi kaipaa sekä sitä että oppii viihtymään hetken itsekseen ja tutkimaan maailmaa mutta hän tarvitsee myös positiivista vuorovaikutusta äitinsä kanssa. Leikki on vuorovaikutukseen ja oppimiseen hyvä keino, mutta onhan toki muutakin.



Kohta lapsesi on kyllä siinä iässä, että jos hän konttailee jossain vartin yksikseen niin ehtii tulla paljon tuhoa.

Vanhempi on siinä lähinnä statistin osassa, kun istuu seuraksi. Poika kun ei juuri välitä leikkiseurasta (enemmänkin tutkii kuin leikkii), mutta juttelee kyllä kovasti.

Tuota vuorovaikutusta mietin, että kyllähän mä olen läsnä aika paljon, viikkaan pyykkiä tai pesen vessaa ja lapsi ryömii jaloissa, ja juttelen sille koko ajan. Onkohan se tarpeeksi vuorovaikutteista, vai pitäisikö panostaa enemmän lapsen kanssa leikkimiseen, lelujen heilutteluun nenän edessä jne.?

minusta lapsi on aivan hirmu suloinen ja herttainen, mutta en vaan oikeasti OSAA leikkiä lapsen kanssa. Ja välillä tuntuu että lapsi on mieluummin omissa oloissaan kun minun kanssani, en tiedä onko se mahdollista mutta siltä tuntuu välillä.



ap