Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Valmistun keväällä aineenopettajaksi ja ahdistaa silmittömästi
11.02.2019 |
Olen 25-vuotias ja saan tänä keväänä FM-paperit käteen ja samalla äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan pätevyyden. Kun aloitin opinnot vuonna 2014, meille vakuuteltiin yliopistossa, kuinka töitä saa satavarmasti. Nyt ennen valmistumista karmea totuus on kuitenkin alkanut iskeä vasten kasvoja. Joka tuutista toitotetaan, kuinka opettajien työllisyystilanne on niin surkea, että työllistyminen on käytännössä mahdotonta. Olisin valmis muuttamaan työn perässä mihin tahansa, mutta joka ikiseen syrjäkylän kouluunkin ympäri Suomea tuntuu olevan satoja hakijoita, myös lyhyisiin sijaisuuksiin. Opintolainaa on paljon eikä säästöjä juurikaan, joten en tiedä, millä rahalla uudelleenkouluttautuisin. Soimaan itseäni siitä, miten olen voinut olla niin naiivi ja tyhmä, että olen luottanut sokeasti siihen, että akateeminen koulutus takaa minulle työelämän ja taloudellisen turvan. Olen lähtöisin vähävaraisesta ja moniongelmaisesta duunariperheestä, jossa kellään muulla ei ole akateemista koulutusta. Kun sain unelmieni opiskelupaikan, jonka eteen olin tehnyt valtavasti töitä, tuntui kuin olisin saanut kultaisen lipun parempaan tulevaisuuteen. Nyt tuntuu siltä, ettei keväällä tapahtuva valmistuminen tuota minulle minkäänlaista ylpeyttä tai iloa, sillä se syöksee minut todennäköisesti loputtomaan mustaan työttömyyden kierteeseen. Tuntuu, että en edes halua valmistua.
Olen saanut opiskeluaikanani tehdä sijaisuuksia muutamasta päivästä pariin kuukauteen. Ala on tuntunut omalta ja ammatti kutsumukselta. Olen kokenut olevani hyvä työssäni ja saanut siitä valtavasti iloa. Minulla on siis CV:ssä täytettä ja suosittelijoita, mutta tuntuu, ettei sillä ole mitään merkitystä nykyisessä työllisyystilanteessa. Tiedän, että pitää olla todella sinnikäs ja periksiantamaton työnhaussa eikä saa luovuttaa. Tällä hetkellä uskoni tulevaisuuteen on kuitenkin jostain syystä täysin murskana. En saa unta öisin ja ahdistaa. Yritän tsempata jatkuvasti, mutta epätoivo vain rynnii päälle. Eniten syytän itseäni siitä, että menin kouluttautumaan täysin turhalle alalle. Mitä luulette, onko tilanteessani minkäänlaista toivoa?
Kommentit (75)
Edellinen viestini sensuroitiin. Järjetöntä, että tiettyjen sanojen sanominen johtaa automaattisensuuriin.
Mutta siis uudelleen: hae maa-hanmuutta-jien suomen kielen opettajaksi esimerkiksi vastaan-ottokeskuksiin tai naisten taloihin joissa on maa-hanmuuttajanaisia ym? Tai tarjoa yksityisiä suomen kielen tunteja. Tiedän yhden naisen joka opiskeli äidinkieltä yliopistossa ja samaan aikaan opiskeluiden ohessa antoi yksityistunteja ulko-maalaisille, jotka halusivat oppia suomea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuo tunteet kuuluvat myös valmistumiseen. Itse valmistuin hyvin työllistävälle alalle, työkokemusta oli ja ihan hyvät arvosanatkin. Silti ahdisti siirtyminen epävarmaan tulevaisuuteen ja uusiin kuvioihin ja samoin monia muitakin tuttujani. Anna tunteiden tulla ja mennä, kunhan yrität ja olet sinnikäs niin kyllä jotain löytyy ja ellei löydy niin keksit jotain muuta. Yksi vaihe kuitenkin kerrallaan. Onnea valmistumisesta!
Hei!
Mulla oli ihan sama tilanne kun joitakin vuosia sitten valmistuin, vielä huonommin työllistävälle aineenopettaja-alalle. Oli kamala isku tajuta opintojen loppusuoralla, että duunin saaminen onkin äärettömän epötodennäköistä.
Nyt kuitenkin olen vakivirassa unelmatyöpaikassani!
Jos olet todella hyvä opettaja ja tämä on kutsumustyöstä, tulet kyllä työllistymään! Vinkkinä sanon seuraavaa:
Tee niin paljon sijaisuuksia kuin pystyt. Älä ole nirso, sijaista mitä vaan ainetta, missä vaan koulussa. Soita kouluihin ja kerro etsiväsi sijaisuuksia.
Tee lyhyetkin sijaisuudet täydellä palolla ja niin hyvin kuin pystyt. Ole myös opehuoneessa kiva, keitä kahvia ja tuo herkkuja, auta kollegoita. Olisit yllättynyt jos tietäisit kuinka hyvin sana tällaisestakin voi kiiriä.
Pyydä sijaisuuksista työtodistukset.
Jos työhakemukset pitää postittaa paperilla, käytä muuta kuin valkoista paperia ja liitä mukaan hyvä, iloinen kuva itsestäsi. Kehu hakemuksissa itseäsi estoitta, mutta ole avoin ja rehellinen.
Ole sinnikäs!
Näillä keinoilla sain itse vakipaikan vajaan kolmen vuoden sijaisuus ja pätkätyöputken jälkeen.
Olen ihan varma että kyllä sinäkin työllistyt! Tsemppiä matkaan, kollega!
Opiskele erityisopettajaksi. Niillä kuulema töitä.
Vierailija kirjoitti:
Nuo tunteet kuuluvat myös valmistumiseen. Itse valmistuin hyvin työllistävälle alalle, työkokemusta oli ja ihan hyvät arvosanatkin. Silti ahdisti siirtyminen epävarmaan tulevaisuuteen ja uusiin kuvioihin ja samoin monia muitakin tuttujani. Anna tunteiden tulla ja mennä, kunhan yrität ja olet sinnikäs niin kyllä jotain löytyy ja ellei löydy niin keksit jotain muuta. Yksi vaihe kuitenkin kerrallaan. Onnea valmistumisesta!
Juurikin näin.
Opiskeluista työelämään siirtyminen on suuri muutos elämässä, joten muutosstressi voi olla voimakasta. Luulisin, että tämä on myös yksi syy, miksi joillakin lopputyö/oppari viivästyy. Ei vain olla valmiita vielä muutokseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan vain ajatuksena. Harkitse myös kirjailijan alaa ap. Tekstiäsi oli varsin miellyttävä lukea ja välitit hienosti tuntemuksiasi myös tänne ruudun toiselle puolelle. 👍😊
Julkisesti haettavaksi avataan keväisin vain vähän paikkoja, ja näihin tosiaan saattaa olla useita kymmeniä päteviä hakijoita yhtä paikkaa kohden. Erilaisia sijaisuuksia sen sijaan on hyvin tarjolla pitkin vuotta.
Työskentelen itse lukiossa eräässä suurehkossa kaupungissa, ja meille tuli juuri ennen lukuvuoden alkua äkillinen tarve päätoimiselle sijaiselle koko vuodeksi. Kysyimme lähes kymmentä tuttua työtöntä opettajaa ennen kuin löytyi sellainen, joka pystyi ottamaan paikan vastaan.
Jos olet hoitanut sijaisuudet hyvin, pyydetään sinua kouluihin jatkossakin. Älä huolestu, jos ei avoimessa haussa tärppää. Sijaisuuksien kautta saa hyvin jalkaa oven väliin, ja koulut antavat mielellään uusia pätkiä talon tavat tuntevalle ja hyväksi havaitulle sijaiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan vain ajatuksena. Harkitse myös kirjailijan alaa ap. Tekstiäsi oli varsin miellyttävä lukea ja välitit hienosti tuntemuksiasi myös tänne ruudun toiselle puolelle. 👍😊
No sehän se hyvin työllistääkin :D Suomessa on ehkä kymmenen ihmistä, jotka elättävät itsensä kirjailijana.
Vierailija kirjoitti:
Julkisesti haettavaksi avataan keväisin vain vähän paikkoja, ja näihin tosiaan saattaa olla useita kymmeniä päteviä hakijoita yhtä paikkaa kohden. Erilaisia sijaisuuksia sen sijaan on hyvin tarjolla pitkin vuotta.
Työskentelen itse lukiossa eräässä suurehkossa kaupungissa, ja meille tuli juuri ennen lukuvuoden alkua äkillinen tarve päätoimiselle sijaiselle koko vuodeksi. Kysyimme lähes kymmentä tuttua työtöntä opettajaa ennen kuin löytyi sellainen, joka pystyi ottamaan paikan vastaan.
Jos olet hoitanut sijaisuudet hyvin, pyydetään sinua kouluihin jatkossakin. Älä huolestu, jos ei avoimessa haussa tärppää. Sijaisuuksien kautta saa hyvin jalkaa oven väliin, ja koulut antavat mielellään uusia pätkiä talon tavat tuntevalle ja hyväksi havaitulle sijaiselle.
Kertoo aika paljon, jos pelkästään omista tutuista löytyy kymmenen saman aineen työtöntä pätevää opettajaa. Sijaisuuksia voi saadakin hyvin, mutta vain opiskeluaikana. Sitten kun on paperit kourassa, niin kaikki ovet sulkeutuvat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Julkisesti haettavaksi avataan keväisin vain vähän paikkoja, ja näihin tosiaan saattaa olla useita kymmeniä päteviä hakijoita yhtä paikkaa kohden. Erilaisia sijaisuuksia sen sijaan on hyvin tarjolla pitkin vuotta.
Työskentelen itse lukiossa eräässä suurehkossa kaupungissa, ja meille tuli juuri ennen lukuvuoden alkua äkillinen tarve päätoimiselle sijaiselle koko vuodeksi. Kysyimme lähes kymmentä tuttua työtöntä opettajaa ennen kuin löytyi sellainen, joka pystyi ottamaan paikan vastaan.
Jos olet hoitanut sijaisuudet hyvin, pyydetään sinua kouluihin jatkossakin. Älä huolestu, jos ei avoimessa haussa tärppää. Sijaisuuksien kautta saa hyvin jalkaa oven väliin, ja koulut antavat mielellään uusia pätkiä talon tavat tuntevalle ja hyväksi havaitulle sijaiselle.
Kertoo aika paljon, jos pelkästään omista tutuista löytyy kymmenen saman aineen työtöntä pätevää opettajaa. Sijaisuuksia voi saadakin hyvin, mutta vain opiskeluaikana. Sitten kun on paperit kourassa, niin kaikki ovet sulkeutuvat
Koulussamme on kahdeksan äidinkielenopettajaa, ja osallistuimme kaikki sijaisen etsintään. Koska olemme opiskelleet samaa alaa ja kuulumme esimerkiksi oppiaineen Facebook-ryhmiin, on kaikilla luonnollisesti laaja opetuttujen verkosto. Mukana oli myös koululla aiemmin työskennelleitä sijaisia, jotka eivät tietääksemme olleet vielä saaneet vakipaikkaa muualta. Minusta se, että niille melkein kymmenelle ensin kysytylle ei käynyt, koska olivat jo löytäneet työtä muualta, kertoo kyllä alan työllisyystilanteesta enemmän.
Lue vta:sta, niin ahdistut lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen mitä olen kuullut, niin ilmeisesti syrjäkylillä on pula aineenopettajista jotka haluaisivat tulla sinne peräkorpeen. Joten voit vaikka aloittaa sellaisesta (jos lyhyt sijaisuus ettei kannata muuttaa, niin yritä majoittautua jotenkin siellä paikkakunnalla, että pystyt lähtemään kauemmaskin kotoa), kokemuksen myötä sitten on paremmat mahdollisuudet työllistä sellaiselle paikkakunnalle mihin haluat jäädä, tai saada pitempiä pätkiä joiden perässä muuttaa esim. vuodeksi. Ajattele tätä kymmenen vuoden aikajanalla, että nyt aluksi kun siedät paikkakuntien tiuhaa vaihtumista ja väärältä tuntuvia paikkakuntia, niin sitten myöhemmin voit hyvinkin olla haluamassasi tilanteessa. Tsemppiä! :-)
76 jatkaa vielä, että tunnen yhden aineenopettajan, joka pääsi melko nopeasti valmistumisensa jälkeen (olisko ollut puolen vuoden päästä tms.) jo tekemään vuoden pätkiä, ja vain kerran piti muuttaa toiselle puolelle Suomea vuodeksi, ja sitä ennen ja sen jälkeen on löytynyt töitä niin läheltä että on voinut asua kotipaikkakunnallaan. Hän ei oo myöskään ollut työttömänä juurikaan. Opetettavat aineet on eriä kuin sulla, mutta kumminkin. Ja tosiaan monta sivuainetta kannattaa olla, tällä tutullani on niitä kolme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se paikka sinullekin löytyy! Täällä yksi äikän ope, reilut 15 vuotta työtä takana ja ihan samat huolet ja murheet oli minullakin valmistumisaikanani. Samantyyppinen tausta on minulla myös; olin duunariperheen ensimmäinen akateemisesti koulutettu, ja luulenpa että se on yksi syy, joka lisäsi ainakin omaa epävarmuuttani uran alkuvaiheessa ja pelkoa siitä, ettei työtä löydy, tai etten ole kyllin hyvä, tai että muut hakijat ovat aina varmasti parempia jne. Loppujen lopuksi vakinainen virka löytyi yllättävän pian, ja olen omaa vakipaikkaani vuosien varrella pari kertaa vaihtanutkin työmatkan yms. syiden vuoksi. Itse työhän on nykyisin vaativaa ja raskasta, eli enemmän olen huolissani nuorten alalle tulevien työssä jaksamisesta kuin työnsaannista, mutta joka tapauksessa: onnea sinulle, ja varmasti paikkasi löydät. ❤️
Alue: Aihe vapaa
En lukenut kaikkia kommentteja, mutta eipä hätää. Jos ei AI/S2-open paikkaa löydy mistään, niin erityisopettajista on ainakin paikoin pula. Kunhan alkuun pääsee töissä jossain opetus-/kasvatusalalla, niin samalla voi hankkia lisäpätevyyksiä jne., ja parantaa asemaansa työmarkkinoilla. Epävarmuus valitettavasti taitaa tuohon vaiheeseen kuulua. Juttele läheisille/kavereille, pidä huolta itsestäsi ja tee mukavia asioita niin saat vastapainoa ahdistuksiin. Ja ennen kaikkea: älä anna periksi työn/uran suhteen. Tsemppiä!