Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Valmistun keväällä aineenopettajaksi ja ahdistaa silmittömästi
11.02.2019 |
Olen 25-vuotias ja saan tänä keväänä FM-paperit käteen ja samalla äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan pätevyyden. Kun aloitin opinnot vuonna 2014, meille vakuuteltiin yliopistossa, kuinka töitä saa satavarmasti. Nyt ennen valmistumista karmea totuus on kuitenkin alkanut iskeä vasten kasvoja. Joka tuutista toitotetaan, kuinka opettajien työllisyystilanne on niin surkea, että työllistyminen on käytännössä mahdotonta. Olisin valmis muuttamaan työn perässä mihin tahansa, mutta joka ikiseen syrjäkylän kouluunkin ympäri Suomea tuntuu olevan satoja hakijoita, myös lyhyisiin sijaisuuksiin. Opintolainaa on paljon eikä säästöjä juurikaan, joten en tiedä, millä rahalla uudelleenkouluttautuisin. Soimaan itseäni siitä, miten olen voinut olla niin naiivi ja tyhmä, että olen luottanut sokeasti siihen, että akateeminen koulutus takaa minulle työelämän ja taloudellisen turvan. Olen lähtöisin vähävaraisesta ja moniongelmaisesta duunariperheestä, jossa kellään muulla ei ole akateemista koulutusta. Kun sain unelmieni opiskelupaikan, jonka eteen olin tehnyt valtavasti töitä, tuntui kuin olisin saanut kultaisen lipun parempaan tulevaisuuteen. Nyt tuntuu siltä, ettei keväällä tapahtuva valmistuminen tuota minulle minkäänlaista ylpeyttä tai iloa, sillä se syöksee minut todennäköisesti loputtomaan mustaan työttömyyden kierteeseen. Tuntuu, että en edes halua valmistua.
Olen saanut opiskeluaikanani tehdä sijaisuuksia muutamasta päivästä pariin kuukauteen. Ala on tuntunut omalta ja ammatti kutsumukselta. Olen kokenut olevani hyvä työssäni ja saanut siitä valtavasti iloa. Minulla on siis CV:ssä täytettä ja suosittelijoita, mutta tuntuu, ettei sillä ole mitään merkitystä nykyisessä työllisyystilanteessa. Tiedän, että pitää olla todella sinnikäs ja periksiantamaton työnhaussa eikä saa luovuttaa. Tällä hetkellä uskoni tulevaisuuteen on kuitenkin jostain syystä täysin murskana. En saa unta öisin ja ahdistaa. Yritän tsempata jatkuvasti, mutta epätoivo vain rynnii päälle. Eniten syytän itseäni siitä, että menin kouluttautumaan täysin turhalle alalle. Mitä luulette, onko tilanteessani minkäänlaista toivoa?
Kommentit (75)
Äikässä ei edes ole huono tilanne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sinä töitä saat, mutta enemmän olisin huolissani työn sisällöstä. Luokat täynnä "erityistapauksia" jotka menevät pitkin seiniä ja vanhemmat vinkuu. Hae lukioon niin säästyt ehkä tältä ihanuudelta.
Kyllä yläkoulun open työ voi olla kivaa ja palkitsevaakin, jos asennoituu niin, että pitää työskennellä myös haastavien tapausten kanssa. Jos leimaa nämä oppimisvaikeuksiset/käytöshäiriöiset idiooteiksi joita ei jaksa katsella, niin vähemmästäkin rupeaa tympimään. En tiedä, kuka tänä päivänä edes ryhtyy opettajaksi odottaen, että saa kahvikuppi kädessä rennosti rupatella tunnin asiat samalla, kun 25 itseohjautuvaa teini-ikäistä kuuntelee silmät loistaen.
😀
Tämä on juuri se, johon nuoret aina putoaa, kun alkavat lukea ammattiin, oli se ammatti mikä tahansa. Kaikki kouluttautuu sille alalle, jolla on pulaa tekijöistä. Ja kun nämä samat kaikki valmistuvat, pulaa ei ole enää olemassa, vaan päinvastoin. Sitten ihmetellään, että miten tässä näin kävi. Ja itketään, kun opinnot meni hukkaan.
Voi voi. Lohduttaudu vaikka sillä, että et ole yksin, ei edes sinun sukupolvi ole tässä yksin. Seuraavat tulee kyllä perässä, edelliset on jo menettämässä toivonsa ja niin käy sinullekin.
Vierailija kirjoitti:
Mikä saa teidät kiltit kympin ”tytöt” opiskelemaan opettajaksi? Jokin syndrooma vai?
Miten selviätte vaikeista tapauksista? Entä koulukiusaaminen?
Henkiset resurssit??
Tämä ei nyt mitenkään liity ketjun aiheeseen, mutta pakko tarttua tähän, koska tällainen asenne jaksaa aina ihmetyttää. Itse en ole koskaan ollut mikään perinteinen kympin tyttö ja olen kaikenlaista elämässäni nähnyt ja kokenut. Myös oppimisvaikeuksista on omakohtaista kokemusta, sillä kamppailin niiden kanssa matematiikassa. Mikä saa sinut olettamaan, että olen kympin tyttö? Se, että olen äikänope? Aika kapea ja stereotyyppinen käsitys sinulla alasta. Ja toisekseen, vaikka olisinkin pumpulissa kasvanut kympin tyttö, miten se tekisi minusta vähemmän ammattimaisen tai henkiseltä kantiltani heikomman? Tarvitseeko mielestäsi psykiatrinkin kokea psykoosi ennen kuin osaa auttaa potilastaan?
Ja kiitos kaikille, joilta on tullut uusia ja ihania tsemppaavia viestejä! Ne ovat minulle todella arvokkaita tällä hetkellä :) Ap.
Peruskoulun ja lukion S2-opettajan pätevyysvaatimuksethan ovat samat kuin äidinkielen ja kirjallisuuden aineenopettajan, joten sinulla on jo hyvä pohja. Jos S2 kiinnostaa, niin Jyväskylän yliopiston avoimessa yliopistossa on tarjolla suomi toisena ja vieraana kielenä -opintoja. Niiden perusopinnot saat kuitattua suoraan jos olet suomen kielen perusopinnoista saanut väh. 3:n, eli pääsisit suoraan aineopintoihin. Varmasti antaisivat hyvää pohjaa S2-opettajaksi jos et aiemmin ole S2:en niin suuntautunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli sama ahdistus ja pelko vuos sitten. Lopulta kävi niin, että aloitin suoraan valmistumisesta työt. Eri ala kylläkin, mutta kaikista puheista huolimatta toivoa on!
Haet vaan rohkeasti eri paikkoihin. Parhaimmassa tapauksessa saat jalan väliin jo vähän ennen kuin valmistut. Kuulostat kunnolliselta tyypiltä.
Ei nykyään taida olla montaa alaa, jolla työpaikka olisi ihan varma. Kaikki elävät samassa epävarmuudessa. Eihän sekään tietenkään lohduta, mutta et ole yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäs jonnekin hoivakotiin opettamaan vanhuksia lukemaan uudelleen?
Surullista lukea, että nykypäivän Suomessa ahkerat ja yliopistosta valmistuvat nuoret kamppailevat tällaisten ajatusten kanssa, samalla kun elämämkoululaiset puskevat vailla huolen häivää rööki huulessa lisää Nici-Camilloja maailmaan, jotta Nici-Camilla voisi sitten joskus ilahduttaa näiden opettajien työtä sitten kum paikan sattuvat joskus saamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Surullista lukea, että nykypäivän Suomessa ahkerat ja yliopistosta valmistuvat nuoret kamppailevat tällaisten ajatusten kanssa, samalla kun elämämkoululaiset puskevat vailla huolen häivää rööki huulessa lisää Nici-Camilloja maailmaan, jotta Nici-Camilla voisi sitten joskus ilahduttaa näiden opettajien työtä sitten kum paikan sattuvat joskus saamaan.
Juu, ja valtio maksaa!
Paitsi että korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden lapsiluvut ovat korkeammat kuin toiseen asteeseen tai peruskouluun opintonsa jättäneillä. Lapsettomuus on yleisintä perusasteeseen koulunsa jättäneillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka tänä päivänä edes haluaa opettajaksi ryhtyä
Niin ja sitte mammat haukkuu hoitajia, että miten ihmeessä joku haluaa joksikin hoitajaksi. No perhana soikoon niillä on ainakin kysyntää Suomessa ja ulkomailla ihan hirveästi. Kaikki mun tuntemat hoitajat on päässy tyyliin heti opiskeluajan alussa jo töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä vielä yksi varasuunnitelma: opiskele kirjoittamisen perusopinnot edullisesti Avoimessa ja freelancerina kaupallisia kirjoitustöitä kun ei ole sijaisuuksia. Siten ei tarvii olla työttömänä vakiopen paikkaa odotellessa! Älä pelkää, älä panikoi. Ajattele rauhallisesti ja luovasti, miten neuvoisit kaveria samassa tilanteessa. Tsekiä!
Vierailija kirjoitti:
Paitsi että korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden lapsiluvut ovat korkeammat kuin toiseen asteeseen tai peruskouluun opintonsa jättäneillä. Lapsettomuus on yleisintä perusasteeseen koulunsa jättäneillä.
Saisiko tilastoja tästä, vai mutuiletko
Ktp kirjoitti:
Tässä vielä yksi varasuunnitelma: opiskele kirjoittamisen perusopinnot edullisesti Avoimessa ja freelancerina kaupallisia kirjoitustöitä kun ei ole sijaisuuksia. Siten ei tarvii olla työttömänä vakiopen paikkaa odotellessa! Älä pelkää, älä panikoi. Ajattele rauhallisesti ja luovasti, miten neuvoisit kaveria samassa tilanteessa. Tsekiä!
Heilläkö on töitä? En ole alalla, mutta kiinnostaa.
S2 -opettajan töitä saa äidinkielen opettajan pätevyydellä, vaikka ei olisikaan S2 -pätevyyttä. Virat täytetään alkuvuodesta, mutta mitä pidemmälle kevät etenee, sitä enemmän tulee erilaisia sijaisuuksia, joihin hakijoita vähemmän. Kesälläkin tulee vielä useasti sijaisuuksia auki. PK -seudulla riittää myös hyville sijaisopettajille töitä ympäri vuoden, ei muuta kuin hakemuksia sisään heti koulujen alettua. Toki veikkaan, että olet ennen ensi syksyä jo työllistynyt, jos oikeasti olet valmis ottamaan vastaan mitä tahansa opettajan työtä. Lyhempiaikaisia sijaisia tarvitaan aina ja useisiin sijaisuuksiin kesällä jo melko vaikea löytää muodollisesti päteviä, joten aineenopettajan pätevyydellä voi ihan rohkeasti hakea muitakin opettajanpaikkoja.
Vierailija kirjoitti:
Ei se nyt aivan täysin mahdotonta ole saada opettajan töitä. Omasta opiskeluporukastani on kuitenkin ainakin puolet koko lukuvuoden kestävissä sijaisuuksissa. Valmistumisesta muutama vuosi joten viran on tähän mennessä saanut omista tutuista vain yksi. Hae töitä myös pikkupaikkakunnilta. Itse olen ollut samassa koulussa jo pari vuotta kun kuljen n. 100 km työmatkaa. Kotikaupungissa saisin tyytyä lyhyempiin pätkiin.
Tässäpä se syy. Kaikki eivät kuulu mihinkään porukkaan ja ovat ilman verkostoja. Sullakin on varmasti siellä jengiä, jonka nimiä ei kukaan tiedä tai muista
Opettajan pätevyydellä voi tehdä muutakin työtä. Entinen esimieheni oli englannin, ranskan ja saksan opettaja, josta tuli ison teknologiayrityksen markkinointipäällikkö. Parempi palkka, pienempi työtaakka ja miellyttävämmät kollegat.
Alue: Aihe vapaa
Ei se nyt aivan täysin mahdotonta ole saada opettajan töitä. Omasta opiskeluporukastani on kuitenkin ainakin puolet koko lukuvuoden kestävissä sijaisuuksissa. Valmistumisesta muutama vuosi joten viran on tähän mennessä saanut omista tutuista vain yksi. Hae töitä myös pikkupaikkakunnilta. Itse olen ollut samassa koulussa jo pari vuotta kun kuljen n. 100 km työmatkaa. Kotikaupungissa saisin tyytyä lyhyempiin pätkiin.