Masennuseläkeläiset, mitä teette eläkkeellä?
Mitä masennuksen takia eläkkeellä olevat tekevät eläkkeellä?
Millaisia päiviä teillä on?
Kommentit (65)
Ensin en kyennyt muuta kuin makaamaan ja nukkumaan. Aurinkoisina päivinä ulos. Väkipakolla. Heti kun tuntuu, että joku juttu kiinnostaa, niin kimppuun. Olis vaikka pölyjen pyyhkiminen.
Auringossa lukeminen.
Sitten alkaa ahistaa, kun ei raha riitä.
Haluais matkustaa, kun se maisemanvaihdos on kaikkein parasta. Oikeesti.
Sitten ottaa itseään niskasta kiinni, hakeutuu kouluun ja sieltä osa-aikatöihin.
Nyt voi matkustella kun on rahaa ja mieli parantuu jatkuvasti.
Talvet on pahimpia.
Ja se, että potkitaan sairaspv rahalta työttömyyskortistoon ja sieltä saa sen päälle 500 kuussa...
Nyt tienaa yli 3 kertaa tuon summan ja riittää ihan just mukavasti kaikkeen. Parasta on, että töitä voi voimien mukaan tehdä täyden viikon jos haluaa ja 3 päivää viikossa on se pakollinen...eli vapaa-aikaa on.
Win-Win.
Vierailija kirjoitti:
Ensin en kyennyt muuta kuin makaamaan ja nukkumaan. Aurinkoisina päivinä ulos. Väkipakolla. Heti kun tuntuu, että joku juttu kiinnostaa, niin kimppuun. Olis vaikka pölyjen pyyhkiminen.
Auringossa lukeminen.
Sitten alkaa ahistaa, kun ei raha riitä.
Haluais matkustaa, kun se maisemanvaihdos on kaikkein parasta. Oikeesti.
Sitten ottaa itseään niskasta kiinni, hakeutuu kouluun ja sieltä osa-aikatöihin.
Nyt voi matkustella kun on rahaa ja mieli parantuu jatkuvasti.
Talvet on pahimpia.
Ja se, että potkitaan sairaspv rahalta työttömyyskortistoon ja sieltä saa sen päälle 500 kuussa...
Nyt tienaa yli 3 kertaa tuon summan ja riittää ihan just mukavasti kaikkeen. Parasta on, että töitä voi voimien mukaan tehdä täyden viikon jos haluaa ja 3 päivää viikossa on se pakollinen...eli vapaa-aikaa on.
Win-Win.
Sekoiletko? Ethän sinä ole sairaseläkkeellä!
Nyt makaan sängyssä ja tulin viettämään lähes ainoaa sosiaalista toimintaani, eli seuraan tätä vauvapalstaa. Odotan että rauhoittava lääke vaikuttaa, ja saisin nukuttua hetken. Viime yö meni hikisissä painajaisissa ja aamupäivällä jaksoin vain olla hetken yhdessä tukichatissa.
Käyn kahdesti kuukaudessa kelan tukemassa terapiassa.
En tapaa enää ketään tuttavia, en jaksa.
Kun olo hieman on hyvä, yritän siivoilla. Ulos on raskas lähteä, mutta sitäkin koitan muutaman kerran viikossa.
Parhaani mukaan myös syön terveellisesti ja kotijumppaan. Luen kirjoja. Yritän pitää pahan olon kurissa, mutta yleensä sydän hakkaa liian nopeasti ja oksettaa. Sopiva lääke yhä hakusessa.
Koen olevani hyödytön ja irrallinen. Viallinen, virhesyntymä.
En aio aktiivisesti tehdä itselleni pahaa, toivon vähän vielä että tapahtuisi ihme ja jostakin näkyisi valoa.
Noin muuten odotan kovasti vain kuolemaa.
Päivät on samanlaisia eli ei nousuja ei laskuja. Yritän ulkoilla mutta muuten elämässä ei ole juuri sisältöä. Sosiaalinen ahdistus estää hakeutumisen ihmisten ilmoille juurikaan. Joskus käyn kirjastossa ja pari kertaa vuodessa kirpputorilla. Olin suorittaja joten työelämässä elin vain työlle. Nyt ei ole mitään. Kotihommat vuosien jälkeen eivät jaksa kiinnostaa vaikka yritän pitää kodin siistinä. Olen eläväkuollut.