Masennuseläkeläiset, mitä teette eläkkeellä?

Miten käytän aikani masennuseläkkeellä, riippuu senhetkisestä kunnosta.

On aikoja, jolloin olen pystynyt menemään osa-aikatöihin ja elämään aktiivista, "iänmukaista" elämää. Olen masennusaikana mm. mennyt naimisiin ja saanut lapsen.

Sitten on huonompka aikoja, jolloin en pääse edes sängystä ylös. Koti jää siivoamatta, likaiset astiat kertyvät, mielen täyttääahdistus ja epätoivo, ja kaiken kruununa mies pettää ja ottaa eron.

Monenlaista mahtuu pitkäaikaisesti masentuneen elämään.

Vaikea sieltä on enää ponnistaa täyskykyiseksi yhteiskunnan ja työn sankariksi.

Kohta olen normaalissa eläkeiässä, minkä etuna ei tarvi enää selitellä vapaamatkustajana oloaan. Tosin olen vuosien mittaan erakoitunut niin, ettei kukaan suoraan edes kysele.

Vierailija kirjoitti:

Herään herätyskellon soittoon, tai nuorimmaisen heräämiseen. Sytytän valoja päälle, herättelen koululaiset. Keitän kahvia, ohjaan lapsia aamupalan kanssa. Sanon miehelle heippa, aja varovasti, hyvää työpäivää. Jos mies vie nuorimman päiväkotiin, halaan ja pussaan häntä ja kuiskaan korvaan, että kohta nähdään taas. Koululaiset lähetän kouluun, joskus se sujuu kuin tanssi ja joskus on kiire ja kaikki hukassa ja kaikkia ärsyttää. 

Sitten, riippuen tilanteesta, teen mitä teen: avoimen yliopiston kurssia, luen kirjaa, kuuntelen podcastia ja vähän venyttelen tai jopa jumppaan, selaan nettiä, luen uutisia. Selaan nettikirppareita, teen siellä kauppoja joskus. Teen myös paljon ruokaa, helppoa, kun on siihen niin paljon aikaa. Pääsee halvemmalla kun voi tehdä alusta asti itse. Käyn ulkona lenkillä, tai kävelen kauppaan. Joskus piipahdan kaupungin keskustassa, mutta olen vähentänyt sitä siksi, että siellä tulee aina tuhlattua rahaa. Kirppareita kierrän välillä, kun joku tarvitsee jotain. Tai selaan tuntikausia nettikauppojen alennusmyyntejä etsien tuleviin kausiin tavaraa ja tarviketta. 

Joskus näen jotain kaveria. Harvemmin nykyään, sillä en tunne ketään joka olisi samassa elämäntilanteessa. Lapsiaan kotona hoitaneet ovat palanneet töihinsä aikoja sitten. Vain minä jäin tänne. 

Iltapäivällä koululaiset tulee koulusta, ja arki muuttuu tavalliseksi lapsiperhearjeksi. Haen pienimmän hoidosta, ja ilta menee miten milloinkin: ulkoilessa, siivoillessa yms. Oikeastaan elämäni ei eroa muiden elämistä muuten kuin tämän olon ja eläkkeen kanssa. Matkustetaan, remontoidaan, ollaan joskus miehen kanssa viikonloppua kaksin. Sairastetaan, rampataan hammaslääkäreissä ja neuvoloissa ja vasuissa ja vanhempainvarteissa. 

N36

Olet hyvin aktiivinen ja teet kaikenlaista. Miksi et pysty kuitenkaan töissä käymään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herään herätyskellon soittoon, tai nuorimmaisen heräämiseen. Sytytän valoja päälle, herättelen koululaiset. Keitän kahvia, ohjaan lapsia aamupalan kanssa. Sanon miehelle heippa, aja varovasti, hyvää työpäivää. Jos mies vie nuorimman päiväkotiin, halaan ja pussaan häntä ja kuiskaan korvaan, että kohta nähdään taas. Koululaiset lähetän kouluun, joskus se sujuu kuin tanssi ja joskus on kiire ja kaikki hukassa ja kaikkia ärsyttää. 

Sitten, riippuen tilanteesta, teen mitä teen: avoimen yliopiston kurssia, luen kirjaa, kuuntelen podcastia ja vähän venyttelen tai jopa jumppaan, selaan nettiä, luen uutisia. Selaan nettikirppareita, teen siellä kauppoja joskus. Teen myös paljon ruokaa, helppoa, kun on siihen niin paljon aikaa. Pääsee halvemmalla kun voi tehdä alusta asti itse. Käyn ulkona lenkillä, tai kävelen kauppaan. Joskus piipahdan kaupungin keskustassa, mutta olen vähentänyt sitä siksi, että siellä tulee aina tuhlattua rahaa. Kirppareita kierrän välillä, kun joku tarvitsee jotain. Tai selaan tuntikausia nettikauppojen alennusmyyntejä etsien tuleviin kausiin tavaraa ja tarviketta. 

Joskus näen jotain kaveria. Harvemmin nykyään, sillä en tunne ketään joka olisi samassa elämäntilanteessa. Lapsiaan kotona hoitaneet ovat palanneet töihinsä aikoja sitten. Vain minä jäin tänne. 

Iltapäivällä koululaiset tulee koulusta, ja arki muuttuu tavalliseksi lapsiperhearjeksi. Haen pienimmän hoidosta, ja ilta menee miten milloinkin: ulkoilessa, siivoillessa yms. Oikeastaan elämäni ei eroa muiden elämistä muuten kuin tämän olon ja eläkkeen kanssa. Matkustetaan, remontoidaan, ollaan joskus miehen kanssa viikonloppua kaksin. Sairastetaan, rampataan hammaslääkäreissä ja neuvoloissa ja vasuissa ja vanhempainvarteissa. 

N36

Olet hyvin aktiivinen ja teet kaikenlaista. Miksi et pysty kuitenkaan töissä käymään?

Täytyy nyt olla vähän ilkeä, ja vastata että mitä se sinulle edes kuuluu? Olen joskus vastaillut näihin kysymyksiin, täällä ja toisaalla, ja saanut aikamoista lokaa ja ivailua osakseni. 

N36

Nykypääivän ei auta vaikka kouluttautuuu johonkin ammattiin ja vaikka kuiinka olisit halukas tekemään töiitä. Minuunkin suvusssa kaiikki on pankinjohtaajia ja yliopistpon käyyneitää ihan harvardi tutkinnon saaaaneita kirurgeja, mutta josss oleet liika ruma taiii muutenvaan outo niin ei tulee mitään.

Vierailija kirjoitti:

Nykypääivän ei auta vaikka kouluttautuuu johonkin ammattiin ja vaikka kuiinka olisit halukas tekemään töiitä. Minuunkin suvusssa kaiikki on pankinjohtaajia ja yliopistpon käyyneitää ihan harvardi tutkinnon saaaaneita kirurgeja, mutta josss oleet liika ruma taiii muutenvaan outo niin ei tulee mitään.

Miniistereiden avustajia jne....

Vierailija kirjoitti:

Herään herätyskellon soittoon, tai nuorimmaisen heräämiseen. Sytytän valoja päälle, herättelen koululaiset. Keitän kahvia, ohjaan lapsia aamupalan kanssa. Sanon miehelle heippa, aja varovasti, hyvää työpäivää. Jos mies vie nuorimman päiväkotiin, halaan ja pussaan häntä ja kuiskaan korvaan, että kohta nähdään taas. Koululaiset lähetän kouluun, joskus se sujuu kuin tanssi ja joskus on kiire ja kaikki hukassa ja kaikkia ärsyttää. 

Sitten, riippuen tilanteesta, teen mitä teen: avoimen yliopiston kurssia, luen kirjaa, kuuntelen podcastia ja vähän venyttelen tai jopa jumppaan, selaan nettiä, luen uutisia. Selaan nettikirppareita, teen siellä kauppoja joskus. Teen myös paljon ruokaa, helppoa, kun on siihen niin paljon aikaa. Pääsee halvemmalla kun voi tehdä alusta asti itse. Käyn ulkona lenkillä, tai kävelen kauppaan. Joskus piipahdan kaupungin keskustassa, mutta olen vähentänyt sitä siksi, että siellä tulee aina tuhlattua rahaa. Kirppareita kierrän välillä, kun joku tarvitsee jotain. Tai selaan tuntikausia nettikauppojen alennusmyyntejä etsien tuleviin kausiin tavaraa ja tarviketta. 

Joskus näen jotain kaveria. Harvemmin nykyään, sillä en tunne ketään joka olisi samassa elämäntilanteessa. Lapsiaan kotona hoitaneet ovat palanneet töihinsä aikoja sitten. Vain minä jäin tänne. 

Iltapäivällä koululaiset tulee koulusta, ja arki muuttuu tavalliseksi lapsiperhearjeksi. Haen pienimmän hoidosta, ja ilta menee miten milloinkin: ulkoilessa, siivoillessa yms. Oikeastaan elämäni ei eroa muiden elämistä muuten kuin tämän olon ja eläkkeen kanssa. Matkustetaan, remontoidaan, ollaan joskus miehen kanssa viikonloppua kaksin. Sairastetaan, rampataan hammaslääkäreissä ja neuvoloissa ja vasuissa ja vanhempainvarteissa. 

N36

Miksi lapsi on päiväkodissa eikä kotona?

Kallista, kun lapset joiden vanhempi on kotona viedään hoitoon.

Käyn kävelyillä, joogaan, siivoan, laitan ruokaa, käyn kaupassa, satunnaisesti näen kavereita. Jumitan katsomassa Netflixiä. Yritän noudattaa säännöllistä päivärytmiä. Osan ajasta makaan apaattisena sängyssä tuntien ettei sieltä ole nousua ja en jaksa mitään. Elän sumussa, nukun usein huonosti. Käyn keskusteluajoilla ja kuntoutuksessa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla siinä mielessä jännä, että kun en ole töissä, en oikeastaan edes voi huonosti. En esim. tällä hetkellä käytä mitään lääkitystä enkä koe olevani masentunut. Tästä syystä olenkin pari kertaa yrittänyt palata eläkkeeltä työelämään, kun kerran olo on kotona ollen tuntunut niin hyvältä, että eiköhän se työkin mene. Mutta masennus ja ahdistus ovat palanneet hyvin pian työn alettua ja pakottaneet takaisin eläkepäiville.

- 3

Miksi et ala tehdä töitä osa-aikaisena, esim. 50% työajalla?

Vierailija kirjoitti:

Jos mies vie nuorimman päiväkotiin, halaan ja pussaan häntä ja kuiskaan korvaan, että kohta nähdään taas.

Onko sun lapsi ihan kokoaikaisesti 5 päivänä viikossa päiväkodissa?

Kristiina xx kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies vie nuorimman päiväkotiin, halaan ja pussaan häntä ja kuiskaan korvaan, että kohta nähdään taas.

Onko sun lapsi ihan kokoaikaisesti 5 päivänä viikossa päiväkodissa?

Hän on yksityisessä päiväkodissa, jonne ilmoitan hoitoajat omien menojeni tai tarpeen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

syön masisoireisiin aminohappoja jotka tilaan netistä, enkä pahemmin masennu. ;

Mitä aminohappoja,?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

EI ole hetkeä milloin en mieti raha-asioita. Kai pian kuihdun pois kun ei ole rahaa edes ruokaan.

Mihin sinulla menee rahat, jos ei ole rahaa ruokaan?

Kallis vuokra. Kaupungin asuntoa en saa, yksityiseltä ovat ihan yhtä kalliita kuin nykyinen.

Paljon on vuokrasi?

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunta saisi enemmän auttaa heitä.

Heidän pitää auttaa itse itseään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunta saisi enemmän auttaa heitä.

Heidän pitää auttaa itse itseään.

Ei heillä yleensä olekaan muuta mahdollisuutta kuin auttaa itse itseään. Tuet, terapiat yms. kohdennetaan ihan muille.

Tulee kakkaa niskaan, mutta laitanpa kuitenkin...

Olin jo siinä tilateessa, etten enää suoriutunut töistäni ja vapaa-aika meni sumussa nukkuen tai pakkoaskareita hitaasti tehden ilman mitään virkistävää.

Kaksi lääkäriä yritti tarjota masennusta, mutta en hyväksynyt. Olin aiemmin sairastanut keskivaikean masennuksen lääkkeineen ja terapioineen eikä tähän liittynyt halua kuolla, toivottomuutta tulevaisuuden suhteen tai muuta sellaista henkistä lamaannusta. Ainoastaan sumu ja suo ja voimattomuus, aloitekyvyttömyys, passiivisuus ja kyvyttömyys suoriutua halusta huolimatta. Toisaalta myös voimakkaita paniikki- ja pelko-oireita.

Löytyi onneksi syy. Suolisto oli huonossa kunnossa. Elimistössä hiivaa. Puutos raudasta, jodista, kalsiumista ja varmaan muistakin vitamiineista ja ravinteista. Nyt tilanne on korjautunut .

Vierailija kirjoitti:

meiltä on kaupunkiin 70 km, periaatteessa olisi mahdollista lähteä, mutta en saa miestäni lähtemään, toivoisin hänelle sairaalajaksoa, että saisi sen verran virtaa että saisin hänet liikkeelle. sama juttu tuon nettiterapian kanssa , pitäisi olla vähän oma-aloitteisuutta että pystyisi vastaamaan kysymyksiin. häneen ei oikein saa mitään kontaktia.

Vierailija kirjoitti:

Terapiaa saa myös netissä. Tiedän, miltä se voi kuulostaa, mutta se on parempi kun ei mitään. Ainakin HUS järjestää sitä, siihen riittää lääkärin lähete, jonka taas saa yksityiseltä puolelta. 

Kuinka kaukana "sivistyksestä" asutte? Voisiko olla mahdollista viedä miehesi toiseen kaupunkiin terapiaan, edes pari kertaa kuussa? 

Kuulutko mihinkään omaisten vertaistukiyhdistykseen?

Vierailija kirjoitti:

Tulee kakkaa niskaan, mutta laitanpa kuitenkin...

Olin jo siinä tilateessa, etten enää suoriutunut töistäni ja vapaa-aika meni sumussa nukkuen tai pakkoaskareita hitaasti tehden ilman mitään virkistävää.

Kaksi lääkäriä yritti tarjota masennusta, mutta en hyväksynyt. Olin aiemmin sairastanut keskivaikean masennuksen lääkkeineen ja terapioineen eikä tähän liittynyt halua kuolla, toivottomuutta tulevaisuuden suhteen tai muuta sellaista henkistä lamaannusta. Ainoastaan sumu ja suo ja voimattomuus, aloitekyvyttömyys, passiivisuus ja kyvyttömyys suoriutua halusta huolimatta. Toisaalta myös voimakkaita paniikki- ja pelko-oireita.

Löytyi onneksi syy. Suolisto oli huonossa kunnossa. Elimistössä hiivaa. Puutos raudasta, jodista, kalsiumista ja varmaan muistakin vitamiineista ja ravinteista. Nyt tilanne on korjautunut .

Miten korjasit tilanteen? Minulla on kroonista ahdistusta ja uupumusta. Olen aloittanut vitamiinit, mutta ei se tietenkään henkistä väsymystä vie pois. Suolisto on AINA kuralla, mutta olen ajatellut sen johtuvan stressistä. Joka varmaan osittain pitää paikkansa, mutta luulen suoliston olevan muutenkin huonossa kunnossa. 

Vierailija kirjoitti:

Herään herätyskellon soittoon, tai nuorimmaisen heräämiseen. Sytytän valoja päälle, herättelen koululaiset. Keitän kahvia, ohjaan lapsia aamupalan kanssa. Sanon miehelle heippa, aja varovasti, hyvää työpäivää. Jos mies vie nuorimman päiväkotiin, halaan ja pussaan häntä ja kuiskaan korvaan, että kohta nähdään taas. Koululaiset lähetän kouluun, joskus se sujuu kuin tanssi ja joskus on kiire ja kaikki hukassa ja kaikkia ärsyttää. 

Sitten, riippuen tilanteesta, teen mitä teen: avoimen yliopiston kurssia, luen kirjaa, kuuntelen podcastia ja vähän venyttelen tai jopa jumppaan, selaan nettiä, luen uutisia. Selaan nettikirppareita, teen siellä kauppoja joskus. Teen myös paljon ruokaa, helppoa, kun on siihen niin paljon aikaa. Pääsee halvemmalla kun voi tehdä alusta asti itse. Käyn ulkona lenkillä, tai kävelen kauppaan. Joskus piipahdan kaupungin keskustassa, mutta olen vähentänyt sitä siksi, että siellä tulee aina tuhlattua rahaa. Kirppareita kierrän välillä, kun joku tarvitsee jotain. Tai selaan tuntikausia nettikauppojen alennusmyyntejä etsien tuleviin kausiin tavaraa ja tarviketta. 

Joskus näen jotain kaveria. Harvemmin nykyään, sillä en tunne ketään joka olisi samassa elämäntilanteessa. Lapsiaan kotona hoitaneet ovat palanneet töihinsä aikoja sitten. Vain minä jäin tänne. 

Iltapäivällä koululaiset tulee koulusta, ja arki muuttuu tavalliseksi lapsiperhearjeksi. Haen pienimmän hoidosta, ja ilta menee miten milloinkin: ulkoilessa, siivoillessa yms. Oikeastaan elämäni ei eroa muiden elämistä muuten kuin tämän olon ja eläkkeen kanssa. Matkustetaan, remontoidaan, ollaan joskus miehen kanssa viikonloppua kaksin. Sairastetaan, rampataan hammaslääkäreissä ja neuvoloissa ja vasuissa ja vanhempainvarteissa. 

N36

Miten olet päässyt noin nopeasti eläkkeelle?? Kun tuskin olet ollut niin typerä että olet tehnyt lapsia maailmaan vaikka olet masennuseläkkeellä... Eikö niin ?

Dokaan, nukun ja syön. Välillä katselen leffoja  ja telkkaria.

Keskusta miettii miten sotkisi työkyvyttömyyseläkeläiset mukaan vastikkeeliseen perustuloon, eli että saadakseen perustuloa/eläkettä pitäisi näidenkin ihmisten olla jatkossa aktiivisia.

Lähde Uusi Suomi