Masennuseläkeläiset, mitä teette eläkkeellä?

Kristiina xx kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla siinä mielessä jännä, että kun en ole töissä, en oikeastaan edes voi huonosti. En esim. tällä hetkellä käytä mitään lääkitystä enkä koe olevani masentunut. Tästä syystä olenkin pari kertaa yrittänyt palata eläkkeeltä työelämään, kun kerran olo on kotona ollen tuntunut niin hyvältä, että eiköhän se työkin mene. Mutta masennus ja ahdistus ovat palanneet hyvin pian työn alettua ja pakottaneet takaisin eläkepäiville.

- 3

Miksi et ala tehdä töitä osa-aikaisena, esim. 50% työajalla?

Kai se lopulta on kyse siitä että elämäni on mukavaa ilman työtä, en siis kaipaa siitä työstä mitään, en oikeastaan rahaakaan.

Jos pystyisin tekemään oman alani asiantuntijatöitä, haluaisin kyllä töihin, sekä siksi että ne työtehtävät on mielenkiintoisia, palkka on hyvä, ja lisäksi tuntee tehneensä osansa yhteiskunnan hyväksi jos elättää itsensä ja maksaa veroja. Mutta pari kokeilua paluusta on johtaneet tajuamaan, ettei pää kestä, kun alan töissä on aina kova kiire ja paine ja stressi.

Luultavasti pystyisin tekemään osa-aikaisena jotain suorittavaa, yksinkertaista työtä jossa ei ole kovaa stressiä. Jotenkin ei ole vaan tullut oikein mieleenkään että yrittäisin sellaista etsiä, kun kerran eläkekin juoksee.

Paljonko saatte eläkettä nettona?

Oon kuntoutustuella. En missään nimessä halua pysyvälle eläkkeelle. Koitan suorittaa mun opintojani loppuun, hitaasti mutta varmasti mennään eteenpäin. Päivät sujuu siis voinnin mukaan opiskelujen parissa (yliopisto).

Vierailija kirjoitti:

Keskusta miettii miten sotkisi työkyvyttömyyseläkeläiset mukaan vastikkeeliseen perustuloon, eli että saadakseen perustuloa/eläkettä pitäisi näidenkin ihmisten olla jatkossa aktiivisia.

Lähde Uusi Suomi

  No tuo on jo jotain ihan aivotonta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herään herätyskellon soittoon, tai nuorimmaisen heräämiseen. Sytytän valoja p

Miksi lapsi on päiväkodissa eikä kotona?

Kallista, kun lapset joiden vanhempi on kotona viedään hoitoon.

Lapsi tarvitsee muutakin kuin masentuneen vanhemman seuraa!!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulee kakkaa niskaan, mutta laitanpa kuitenkin...

Olin jo siinä tilateessa, etten enää suoriutunut töistäni ja vapaa-aika meni sumussa nukkuen tai pakkoaskareita hitaasti tehden ilman mitään virkistävää.

Kaksi lääkäriä yritti tarjota masennusta, mutta en hyväksynyt. Olin aiemmin sairastanut keskivaikean masennuksen lääkkeineen ja terapioineen eikä tähän liittynyt halua kuolla, toivottomuutta tulevaisuuden suhteen tai muuta sellaista henkistä lamaannusta. Ainoastaan sumu ja suo ja voimattomuus, aloitekyvyttömyys, passiivisuus ja kyvyttömyys suoriutua halusta huolimatta. Toisaalta myös voimakkaita paniikki- ja pelko-oireita.

Löytyi onneksi syy. Suolisto oli huonossa kunnossa. Elimistössä hiivaa. Puutos raudasta, jodista, kalsiumista ja varmaan muistakin vitamiineista ja ravinteista. Nyt tilanne on korjautunut .

Miten korjasit tilanteen? Minulla on kroonista ahdistusta ja uupumusta. Olen aloittanut vitamiinit, mutta ei se tietenkään henkistä väsymystä vie pois. Suolisto on AINA kuralla, mutta olen ajatellut sen johtuvan stressistä. Joka varmaan osittain pitää paikkansa, mutta luulen suoliston olevan muutenkin huonossa kunnossa. 

Minulla oli useamman vuoden ripuli (maha löysällä aina, kakalla 2-5 x päivässä), lääkäreitä ei kiinnostanut, yksi antoi fodmap-monisteen.

Menin sitten valtavirtalääketieteen lisäksi täydentäviin hoitoihin. Elävän veren analyysissä näkyi, että suolisto vuotaa (syntyy mm. stressistä) ja suolen sisältöä pääsee vereen, mikä aiheuttaa väsymystä, koska hiivan aineenvaihduntatuotteet aiheuttavat "krapulaa" ja valkosolut ylityöllistyvät siivotessaan verta puhtaaksi. Valkosoluja oli vähän ja huonolaatuisia, samoin punasoluja (kuitenkin perusverenkuvassa oltiin vain viitearvojen alareunalla). Myöskään vitamiinit ja rauta ei imeytynyt tuossa tilassa ja raudanpuutteen vuoksi olin lievässä hapenpuutteessa.

Aluksi sokeri, vehnä, makeutusaineet, einekset, limut, hiiva, lisäaineet pois. Mahdollisimman prosessoimatonta ruokaa. Paljon lisäravinteita. Suolistolle Biolatten Havitall tai Fermix. Veri muuttui siistiksi ja terhakoita valkosoluja ilmestyi hommiin, punasolujen määrä kasvoi ja laatu parani eikä niiden välissä vilissyt enää niin paljon ylimääräistä siivottavaa. 

Todella surullista ajatella, että osa masennuseläkeläisistä on varmasti vain aliravittuja ja väärin hoidettuja. 

Vedetään droppia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulee kakkaa niskaan, mutta laitanpa kuitenkin...

Olin jo siinä tilateessa, etten enää suoriutunut töistäni ja vapaa-aika meni sumussa nukkuen tai pakkoaskareita hitaasti tehden ilman mitään virkistävää.

Kaksi lääkäriä yritti tarjota masennusta, mutta en hyväksynyt. Olin aiemmin sairastanut keskivaikean masennuksen lääkkeineen ja terapioineen eikä tähän liittynyt halua kuolla, toivottomuutta tulevaisuuden suhteen tai muuta sellaista henkistä lamaannusta. Ainoastaan sumu ja suo ja voimattomuus, aloitekyvyttömyys, passiivisuus ja kyvyttömyys suoriutua halusta huolimatta. Toisaalta myös voimakkaita paniikki- ja pelko-oireita.

Löytyi onneksi syy. Suolisto oli huonossa kunnossa. Elimistössä hiivaa. Puutos raudasta, jodista, kalsiumista ja varmaan muistakin vitamiineista ja ravinteista. Nyt tilanne on korjautunut .

Miten korjasit tilanteen? Minulla on kroonista ahdistusta ja uupumusta. Olen aloittanut vitamiinit, mutta ei se tietenkään henkistä väsymystä vie pois. Suolisto on AINA kuralla, mutta olen ajatellut sen johtuvan stressistä. Joka varmaan osittain pitää paikkansa, mutta luulen suoliston olevan muutenkin huonossa kunnossa. 

Minulla oli useamman vuoden ripuli (maha löysällä aina, kakalla 2-5 x päivässä), lääkäreitä ei kiinnostanut, yksi antoi fodmap-monisteen.

Menin sitten valtavirtalääketieteen lisäksi täydentäviin hoitoihin. Elävän veren analyysissä näkyi, että suolisto vuotaa (syntyy mm. stressistä) ja suolen sisältöä pääsee vereen, mikä aiheuttaa väsymystä, koska hiivan aineenvaihduntatuotteet aiheuttavat "krapulaa" ja valkosolut ylityöllistyvät siivotessaan verta puhtaaksi. Valkosoluja oli vähän ja huonolaatuisia, samoin punasoluja (kuitenkin perusverenkuvassa oltiin vain viitearvojen alareunalla). Myöskään vitamiinit ja rauta ei imeytynyt tuossa tilassa ja raudanpuutteen vuoksi olin lievässä hapenpuutteessa.

Aluksi sokeri, vehnä, makeutusaineet, einekset, limut, hiiva, lisäaineet pois. Mahdollisimman prosessoimatonta ruokaa. Paljon lisäravinteita. Suolistolle Biolatten Havitall tai Fermix. Veri muuttui siistiksi ja terhakoita valkosoluja ilmestyi hommiin, punasolujen määrä kasvoi ja laatu parani eikä niiden välissä vilissyt enää niin paljon ylimääräistä siivottavaa. 

Todella surullista ajatella, että osa masennuseläkeläisistä on varmasti vain aliravittuja ja väärin hoidettuja. 

Minulla on veriarvot ok, mutta en jotenkin jaksa uskoa, että pelkkä stressi ja ahdistus tekee tämän jatkuvan kuvotuksen ja etenkin ripulin. Varsinkin, kun joskus (harvoin) uloste on ihan normaalia. Tällä hetkellä syön monivitamiinia ja rautaa (tosin vain vähän, koska maha ei kestä) ja b-vitamiinia. Tuo b-vitamiini on mielestäni auttanut vähän. Mutta tuo on totta, perus verenkuva ja kilpirauhaset saatetaan ottaa julkisella, mutta ei puhettakaan kattavista kilpirauhaskokeista, saatikka ferritiinistä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herään herätyskellon soittoon, tai nuorimmaisen heräämiseen. Sytytän valoja päälle, herättelen koululaiset. Keitän kahvia, ohjaan lapsia aamupalan kanssa. Sanon miehelle heippa, aja varovasti, hyvää työpäivää. Jos mies vie nuorimman päiväkotiin, halaan ja pussaan häntä ja kuiskaan korvaan, että kohta nähdään taas. Koululaiset lähetän kouluun, joskus se sujuu kuin tanssi ja joskus on kiire ja kaikki hukassa ja kaikkia ärsyttää. 

Sitten, riippuen tilanteesta, teen mitä teen: avoimen yliopiston kurssia, luen kirjaa, kuuntelen podcastia ja vähän venyttelen tai jopa jumppaan, selaan nettiä, luen uutisia. Selaan nettikirppareita, teen siellä kauppoja joskus. Teen myös paljon ruokaa, helppoa, kun on siihen niin paljon aikaa. Pääsee halvemmalla kun voi tehdä alusta asti itse. Käyn ulkona lenkillä, tai kävelen kauppaan. Joskus piipahdan kaupungin keskustassa, mutta olen vähentänyt sitä siksi, että siellä tulee aina tuhlattua rahaa. Kirppareita kierrän välillä, kun joku tarvitsee jotain. Tai selaan tuntikausia nettikauppojen alennusmyyntejä etsien tuleviin kausiin tavaraa ja tarviketta. 

Joskus näen jotain kaveria. Harvemmin nykyään, sillä en tunne ketään joka olisi samassa elämäntilanteessa. Lapsiaan kotona hoitaneet ovat palanneet töihinsä aikoja sitten. Vain minä jäin tänne. 

Iltapäivällä koululaiset tulee koulusta, ja arki muuttuu tavalliseksi lapsiperhearjeksi. Haen pienimmän hoidosta, ja ilta menee miten milloinkin: ulkoilessa, siivoillessa yms. Oikeastaan elämäni ei eroa muiden elämistä muuten kuin tämän olon ja eläkkeen kanssa. Matkustetaan, remontoidaan, ollaan joskus miehen kanssa viikonloppua kaksin. Sairastetaan, rampataan hammaslääkäreissä ja neuvoloissa ja vasuissa ja vanhempainvarteissa. 

N36

Miksi lapsi on päiväkodissa eikä kotona?

Kallista, kun lapset joiden vanhempi on kotona viedään hoitoon.

Masentunut äiti ei jaksa..siksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herään herätyskellon soittoon, tai nuorimmaisen heräämiseen. Sytytän valoja päälle, herättelen koululaiset. Keitän kahvia, ohjaan lapsia aamupalan kanssa. Sanon miehelle heippa, aja varovasti, hyvää työpäivää. Jos mies vie nuorimman päiväkotiin, halaan ja pussaan häntä ja kuiskaan korvaan, että kohta nähdään taas. Koululaiset lähetän kouluun, joskus se sujuu kuin tanssi ja joskus on kiire ja kaikki hukassa ja kaikkia ärsyttää. 

Sitten, riippuen tilanteesta, teen mitä teen: avoimen yliopiston kurssia, luen kirjaa, kuuntelen podcastia ja vähän venyttelen tai jopa jumppaan, selaan nettiä, luen uutisia. Selaan nettikirppareita, teen siellä kauppoja joskus. Teen myös paljon ruokaa, helppoa, kun on siihen niin paljon aikaa. Pääsee halvemmalla kun voi tehdä alusta asti itse. Käyn ulkona lenkillä, tai kävelen kauppaan. Joskus piipahdan kaupungin keskustassa, mutta olen vähentänyt sitä siksi, että siellä tulee aina tuhlattua rahaa. Kirppareita kierrän välillä, kun joku tarvitsee jotain. Tai selaan tuntikausia nettikauppojen alennusmyyntejä etsien tuleviin kausiin tavaraa ja tarviketta. 

Joskus näen jotain kaveria. Harvemmin nykyään, sillä en tunne ketään joka olisi samassa elämäntilanteessa. Lapsiaan kotona hoitaneet ovat palanneet töihinsä aikoja sitten. Vain minä jäin tänne. 

Iltapäivällä koululaiset tulee koulusta, ja arki muuttuu tavalliseksi lapsiperhearjeksi. Haen pienimmän hoidosta, ja ilta menee miten milloinkin: ulkoilessa, siivoillessa yms. Oikeastaan elämäni ei eroa muiden elämistä muuten kuin tämän olon ja eläkkeen kanssa. Matkustetaan, remontoidaan, ollaan joskus miehen kanssa viikonloppua kaksin. Sairastetaan, rampataan hammaslääkäreissä ja neuvoloissa ja vasuissa ja vanhempainvarteissa. 

N36

Miksi lapsi on päiväkodissa eikä kotona?

Kallista, kun lapset joiden vanhempi on kotona viedään hoitoon.

Masentunut äiti ei jaksa..siksi

Kuinka moni on sitä mieltä, että jos äiti on toimintakykyinen (kuten tämä äiti josta nyt puhutaan), että hän ei silti ole hyvä äiti? 

.

Vierailija kirjoitti:

Herään herätyskellon soittoon, tai nuorimmaisen heräämiseen. Sytytän valoja päälle, herättelen koululaiset. Keitän kahvia, ohjaan lapsia aamupalan kanssa. Sanon miehelle heippa, aja varovasti, hyvää työpäivää. Jos mies vie nuorimman päiväkotiin, halaan ja pussaan häntä ja kuiskaan korvaan, että kohta nähdään taas. Koululaiset lähetän kouluun, joskus se sujuu kuin tanssi ja joskus on kiire ja kaikki hukassa ja kaikkia ärsyttää. 

Sitten, riippuen tilanteesta, teen mitä teen: avoimen yliopiston kurssia, luen kirjaa, kuuntelen podcastia ja vähän venyttelen tai jopa jumppaan, selaan nettiä, luen uutisia. Selaan nettikirppareita, teen siellä kauppoja joskus. Teen myös paljon ruokaa, helppoa, kun on siihen niin paljon aikaa. Pääsee halvemmalla kun voi tehdä alusta asti itse. Käyn ulkona lenkillä, tai kävelen kauppaan. Joskus piipahdan kaupungin keskustassa, mutta olen vähentänyt sitä siksi, että siellä tulee aina tuhlattua rahaa. Kirppareita kierrän välillä, kun joku tarvitsee jotain. Tai selaan tuntikausia nettikauppojen alennusmyyntejä etsien tuleviin kausiin tavaraa ja tarviketta. 

Joskus näen jotain kaveria. Harvemmin nykyään, sillä en tunne ketään joka olisi samassa elämäntilanteessa. Lapsiaan kotona hoitaneet ovat palanneet töihinsä aikoja sitten. Vain minä jäin tänne. 

Iltapäivällä koululaiset tulee koulusta, ja arki muuttuu tavalliseksi lapsiperhearjeksi. Haen pienimmän hoidosta, ja ilta menee miten milloinkin: ulkoilessa, siivoillessa yms. Oikeastaan elämäni ei eroa muiden elämistä muuten kuin tämän olon ja eläkkeen kanssa. Matkustetaan, remontoidaan, ollaan joskus miehen kanssa viikonloppua kaksin. Sairastetaan, rampataan hammaslääkäreissä ja neuvoloissa ja vasuissa ja vanhempainvarteissa. 

N36

Jonkun elämä kuulostaa nyt ihan hiukan liian helpolta. Miten ihmeessä olet päässyt eläkkeelle ja noin äkkiä? Eläkeläisenä tuskin kukaan lapsia tekee ja nuorin lapsi kuitenkin vasta päiväkodissa.

Valitettavasti en saa tehtyä mitään. Ajattelen vain tekeväni. Siivosin vuosi sitten , paitsi wC pönttöä ja keittiötä jonkun kerran tässä välissä. Ruokaa joskus, yleensä syön leipää. Olen tavallaan hyvässä jamassa, kun minulla ei ole tuhosia ajatuksia. Kyky toimia jää tähän.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos myötätunnostasi. miehellä on lääkitys ja hän on ollut muutaman kerran osastolla hoidossa, ja saanut esim  sähköhoitoa. nyt hänellä ei ole muuta kuin mielenterveyshoitajan kontrolli kerran kuussa, ja kyllä suututtaa koska hän tarvitsisi säännöllistä terapiaa, mutta pienellä paikkakunnalla ei ole saatavissa, ja ne vähät resurssit mitä on käytetään nuoriin, jonka toki ymmärrän, mutta kyllä mielestäni keski-ikäisellekin pitäisi olla jotain tarjolla. ilmeisesti ajatellaan, että nyt kun on eläkkeellä ei enää kannata tuhlata resursseja. en aio erota, olen jo tottunut tällaiseen elämään, mutta jossain vaiheessa kyllä olin itsekin aika tiukilla. joskus mieheni sanoi että olen parasta mitä hänelle on tapahtunut ja ilman minua hän olisi jo kuollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mieheni on ollut jonkun vuoden eläkkeellä masennuksen takia, ja käytännössä hän ei tee mitään. hän herää noin klo  9.00 juo kahvin ja menee samantien nukkumaan , puoliltapäivin nousee syömään ja heti ruokalevolle, nukkuu sitten pari tuntia, jonka jälkeen nousee kahville. kahvin jälkeen istuu nojatuolissa ja tuijottaa apaattisena yhteen pisteeseen, saattaa mennä vielä pitkäkseen. noin klo 16.00 avaa television ja tuijottaa sitä, mutta jos kysyn mitä ohjelmassa  on tapahtunut hän ei tiedä. klo 20.00 menee nukkumaan ja kuorsaus alkaa välittömästi, nukkuu kuin tukki aamuun asti. joskus harvoin, ehkä pari kertaa kuussa hänelle tulee hirveä shoppailun tarve ja lähtee kauppaan ja ostaa kaikkea turhaa, se on ainoa aktiviteetti kun hän on liikkeessä.

Onko kokeillut nettiterapiaa? Joillekin voi tuoda apua. En tiedä miten toimii, jos toimintakyky todella huono, mutta jos ei muuta vaihtoehtoa ole, niin ehkä kannattaa kokeilla.

https://www.mielenterveystalo.fi/nettiterapiat/Pages/default.aspx

Käyn terapiassa ja yritän syödä terveellisesti ja lisäravinteita tulee vedettyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennuksen takia ei pääse eläkkeelle.

Masennus vie joka päivä yhdeksän henkilöä eläkkeelle

Masennus on edelleen suurin yksittäinen syy työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen. Viime vuonna masennuksen takia eläkkeelle jäi noin yhdeksän henkilöä päivässä. Heistä kaksi kolmesta oli naisia.

https://www.laakarilehti.fi/ajassa/ajankohtaista/masennus-vie-joka-paiv…

Miten meni omasta mielestä?

Lääkärit kirjoittavat lausuntoon monia diagnooseja. Jonkun niistä on on oltava "pää" diagnoosi. Lähes kaikilla masennuksen takia eläkkeelle jääneillä on myös muita psyykkisiä ja mahdollisia fyysisiä sairauksia, mutta näissä uutisissa ja eläkepäätöksissä esiin nousee vain tuo tärkeimmäksi nostettu diagnoosi.

Luin noita alkupään viestejä ja vastauksia ja olen 100% varma, että suurin osa jotain provoja, masentuneet eivät todellakaan elä "normaalia" arkea ja elämää poislukien työ. Meillä on näköjään vaalien alla jälleen Kokoomuksen trollitehdas ahkerana, jatoa toimeentulotuki "tatulle" ja minimiturva "matille" tulee tuutista. 

Pelkkä masennuksen kanssa kamppailu käy työstä ja silti elämä on yleensä sisällöltään varsin minimaalista tavallisen ihmisen suorituskykyyn nähden. Ja se eläke ei todellakaan lohkea helposti. Olen avustanut erästä henkilöä etuushakemuksissa. Hän jäi sairauslomalle vuonna 2001. Sen jälkeen on ollut kuntoutuksia ja vuodesta toiseen vuoroin työttömyyttä ja vuoden sairauslomia, sairaalajaksoja ja seitsemän eläkehakemusta ja kaksi valituskierrosta ennen kuin eläke myönnettiin 59 vuotiaana vuonna 2016 . Hän on juuri noita tilastoituja masennuksen vuoksi eläkkeelle jääneitä, vaikka diagnooseja on masennuksen lisäksi ahdistus- ja paniikkihäiriö, reuma ja sydämen vajaatoiminta. Ja millaista se hänen elämä sitten on ja miten saa ajan kulumaan. Tavanomaisista arkitehtävistä selviytyminen on haaste, on aikoja jolloin ei jaksa tehdä mitään, parhaimpina kausina voi laittaa ruokaa ja hoitaa tiskit päivässä, kun voi levätä loppupäivän. Siivoaa ehkä kerran kahdessa kuukaudessa. Onneksi hänellä on aikuisia lapsia, jotka käyvät auttamassa. 

Yleisesti ottaen voi käydä uimassa jos uimahallia on kunnassa, käyttää kirjastoa, jos on tullut mummuksi niin mummoilla, tehdä käsitöitä, kävellä luonnossa, hiihtää talvella, jos on rahaa niin käydä ulkomailla, tapata sukulaisia, ystäviä jos niitä on, tehdä pullaa, erilaisia ruokia, 

Minulla on eräs ystävä, jolla oli kaksi hevosta kotonaan. Kun hän vielä kävi töissä, hän luopui hevosista kuulemma ajanpuutteen vuoksi, eli ei ollut riittävästi aikaa hevosille. Sitten puolen vuoden päästä tästä hän jäi masennuksen takia eläkkeelle. Eli silloin taas olisi ollut aikaa hevosille, mutta ei rahaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herään herätyskellon soittoon, tai nuorimmaisen heräämiseen. Sytytän valoja päälle, herättelen koululaiset. Keitän kahvia, ohjaan lapsia aamupalan kanssa. Sanon miehelle heippa, aja varovasti, hyvää työpäivää. Jos mies vie nuorimman päiväkotiin, halaan ja pussaan häntä ja kuiskaan korvaan, että kohta nähdään taas. Koululaiset lähetän kouluun, joskus se sujuu kuin tanssi ja joskus on kiire ja kaikki hukassa ja kaikkia ärsyttää. 

Sitten, riippuen tilanteesta, teen mitä teen: avoimen yliopiston kurssia, luen kirjaa, kuuntelen podcastia ja vähän venyttelen tai jopa jumppaan, selaan nettiä, luen uutisia. Selaan nettikirppareita, teen siellä kauppoja joskus. Teen myös paljon ruokaa, helppoa, kun on siihen niin paljon aikaa. Pääsee halvemmalla kun voi tehdä alusta asti itse. Käyn ulkona lenkillä, tai kävelen kauppaan. Joskus piipahdan kaupungin keskustassa, mutta olen vähentänyt sitä siksi, että siellä tulee aina tuhlattua rahaa. Kirppareita kierrän välillä, kun joku tarvitsee jotain. Tai selaan tuntikausia nettikauppojen alennusmyyntejä etsien tuleviin kausiin tavaraa ja tarviketta. 

Joskus näen jotain kaveria. Harvemmin nykyään, sillä en tunne ketään joka olisi samassa elämäntilanteessa. Lapsiaan kotona hoitaneet ovat palanneet töihinsä aikoja sitten. Vain minä jäin tänne. 

Iltapäivällä koululaiset tulee koulusta, ja arki muuttuu tavalliseksi lapsiperhearjeksi. Haen pienimmän hoidosta, ja ilta menee miten milloinkin: ulkoilessa, siivoillessa yms. Oikeastaan elämäni ei eroa muiden elämistä muuten kuin tämän olon ja eläkkeen kanssa. Matkustetaan, remontoidaan, ollaan joskus miehen kanssa viikonloppua kaksin. Sairastetaan, rampataan hammaslääkäreissä ja neuvoloissa ja vasuissa ja vanhempainvarteissa. 

N36

Jonkun elämä kuulostaa nyt ihan hiukan liian helpolta. Miten ihmeessä olet päässyt eläkkeelle ja noin äkkiä? Eläkeläisenä tuskin kukaan lapsia tekee ja nuorin lapsi kuitenkin vasta päiväkodissa.

Miksi jonkun elämä ei saisi olla helppoa? 

Masennus on invalidisoiva siinä, missä moni muukin sairaus. Yksi kykenee käymään töissä, mutta ei tekemään muuta. Toinen kykenee tekemään muita asioita, mutta ei käymään töissä tai koulussa. Syyt ovat moninaiset, enkä ainakaan itse lähtisi niitä tässä korppikotkille selittämään. 

Mutta kumma kommentti tuo "liian helppo elämä". Kumma, mutta ei ollenkaan vieras ajattelutapa. Minulle "ystävä" katkeroitui, kun masennuksesta, ahdistuneisuushäiriöstä ja estyneestäpersoonallisuudesta huolimatta minulla on mies ja lapsia, ja välillä matkustan jonnekin. Tämä oli hänelle liikaa, hänen mielestään en ansaitse tällaista elämää, koska "jotkut meistä tekee selkä väärällään töitä kaiken eteen eikä saa sitä mitä sinulla on". Kummasti hän unohti sen, mitä minulla ei ole. Moni muukin masennusta kritisoiva unohtaa, että vaikka elämässä on perhe ja harrastuksia, satunnaista luksustakin, voi tämän ihmisen elämästä puuttua paljon sellaisia itsestäänselvyyksiä, joita ei muut tule ajatelleeksi. 

Ihan heppoisin perustein ihminen ei sairastu henkisesti niin, että on eläkkeellä. Takana voi olla hyvin karmeita ihmiskohtaloita. Kurjaa, että tällaiselle vielä tullaan sanomaan, että liian helpolla pääset.