Masennuseläkeläiset, mitä teette eläkkeellä?

Masennutaan lisää.

Yhteiskunta saisi enemmän auttaa heitä.

Ulkoilutan koiraa, pelailen tietokoneella, laitan ruokaa, teen kotitöitä. Ihan mukavaa elämää.

yritän puskea eteenpäin, tehdä kaiken mitä minulle ehdotetaan, kouluttautua ja päästä pois eläkkeeltä.

En halua jäädä eläkkeelle loppuiäkseni. Ajatus masentaa ihan helvetisti. 

EI ole hetkeä milloin en mieti raha-asioita. Kai pian kuihdun pois kun ei ole rahaa edes ruokaan.

Herään herätyskellon soittoon, tai nuorimmaisen heräämiseen. Sytytän valoja päälle, herättelen koululaiset. Keitän kahvia, ohjaan lapsia aamupalan kanssa. Sanon miehelle heippa, aja varovasti, hyvää työpäivää. Jos mies vie nuorimman päiväkotiin, halaan ja pussaan häntä ja kuiskaan korvaan, että kohta nähdään taas. Koululaiset lähetän kouluun, joskus se sujuu kuin tanssi ja joskus on kiire ja kaikki hukassa ja kaikkia ärsyttää. 

Sitten, riippuen tilanteesta, teen mitä teen: avoimen yliopiston kurssia, luen kirjaa, kuuntelen podcastia ja vähän venyttelen tai jopa jumppaan, selaan nettiä, luen uutisia. Selaan nettikirppareita, teen siellä kauppoja joskus. Teen myös paljon ruokaa, helppoa, kun on siihen niin paljon aikaa. Pääsee halvemmalla kun voi tehdä alusta asti itse. Käyn ulkona lenkillä, tai kävelen kauppaan. Joskus piipahdan kaupungin keskustassa, mutta olen vähentänyt sitä siksi, että siellä tulee aina tuhlattua rahaa. Kirppareita kierrän välillä, kun joku tarvitsee jotain. Tai selaan tuntikausia nettikauppojen alennusmyyntejä etsien tuleviin kausiin tavaraa ja tarviketta. 

Joskus näen jotain kaveria. Harvemmin nykyään, sillä en tunne ketään joka olisi samassa elämäntilanteessa. Lapsiaan kotona hoitaneet ovat palanneet töihinsä aikoja sitten. Vain minä jäin tänne. 

Iltapäivällä koululaiset tulee koulusta, ja arki muuttuu tavalliseksi lapsiperhearjeksi. Haen pienimmän hoidosta, ja ilta menee miten milloinkin: ulkoilessa, siivoillessa yms. Oikeastaan elämäni ei eroa muiden elämistä muuten kuin tämän olon ja eläkkeen kanssa. Matkustetaan, remontoidaan, ollaan joskus miehen kanssa viikonloppua kaksin. Sairastetaan, rampataan hammaslääkäreissä ja neuvoloissa ja vasuissa ja vanhempainvarteissa. 

N36

Vierailija kirjoitti:

EI ole hetkeä milloin en mieti raha-asioita. Kai pian kuihdun pois kun ei ole rahaa edes ruokaan.

Mihin sinulla menee rahat, jos ei ole rahaa ruokaan?

Mä ostin vanhan maatilan ja remppailen sitä aina jaksamisen mukaan. Joskus vähemmän ja joskus enemmän. Kesällä ajelen myös moottoripyörällä ympäri maata.

Masennuksen takia ei pääse eläkkeelle.

Vierailija kirjoitti:

Masennuksen takia ei pääse eläkkeelle.

Masennus vie joka päivä yhdeksän henkilöä eläkkeelle

Masennus on edelleen suurin yksittäinen syy työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen. Viime vuonna masennuksen takia eläkkeelle jäi noin yhdeksän henkilöä päivässä. Heistä kaksi kolmesta oli naisia.

https://www.laakarilehti.fi/ajassa/ajankohtaista/masennus-vie-joka-paiv…

Miten meni omasta mielestä?

Vierailija kirjoitti:

Masennuksen takia ei pääse eläkkeelle.

Toki pääsee, jos millään hoidoilla ei saada työkykyiseksi. Itselläni kokeiltiin monet lääkitykset ja terapiat, ei apua. Myös sähköshokkihoito on kokeiltu, ei apua.

Minulla siinä mielessä jännä, että kun en ole töissä, en oikeastaan edes voi huonosti. En esim. tällä hetkellä käytä mitään lääkitystä enkä koe olevani masentunut. Tästä syystä olenkin pari kertaa yrittänyt palata eläkkeeltä työelämään, kun kerran olo on kotona ollen tuntunut niin hyvältä, että eiköhän se työkin mene. Mutta masennus ja ahdistus ovat palanneet hyvin pian työn alettua ja pakottaneet takaisin eläkepäiville.

- 3

mieheni on ollut jonkun vuoden eläkkeellä masennuksen takia, ja käytännössä hän ei tee mitään. hän herää noin klo  9.00 juo kahvin ja menee samantien nukkumaan , puoliltapäivin nousee syömään ja heti ruokalevolle, nukkuu sitten pari tuntia, jonka jälkeen nousee kahville. kahvin jälkeen istuu nojatuolissa ja tuijottaa apaattisena yhteen pisteeseen, saattaa mennä vielä pitkäkseen. noin klo 16.00 avaa television ja tuijottaa sitä, mutta jos kysyn mitä ohjelmassa  on tapahtunut hän ei tiedä. klo 20.00 menee nukkumaan ja kuorsaus alkaa välittömästi, nukkuu kuin tukki aamuun asti. joskus harvoin, ehkä pari kertaa kuussa hänelle tulee hirveä shoppailun tarve ja lähtee kauppaan ja ostaa kaikkea turhaa, se on ainoa aktiviteetti kun hän on liikkeessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennuksen takia ei pääse eläkkeelle.

Toki pääsee, jos millään hoidoilla ei saada työkykyiseksi. Itselläni kokeiltiin monet lääkitykset ja terapiat, ei apua. Myös sähköshokkihoito on kokeiltu, ei apua.

Minulla siinä mielessä jännä, että kun en ole töissä, en oikeastaan edes voi huonosti. En esim. tällä hetkellä käytä mitään lääkitystä enkä koe olevani masentunut. Tästä syystä olenkin pari kertaa yrittänyt palata eläkkeeltä työelämään, kun kerran olo on kotona ollen tuntunut niin hyvältä, että eiköhän se työkin mene. Mutta masennus ja ahdistus ovat palanneet hyvin pian työn alettua ja pakottaneet takaisin eläkepäiville.

- 3

Minä olen yrittänyt eläkkeellä opiskella, siis ihan mennä koulun penkille ja saada jotain valmiiksi. Siitä ei tule mitään, sama ahdistus ja järjetön pelko palavaat, ja on pakko jättää asiat kesken. Se taas ahdistaa vielä lisää, mutta apua en tähän saa, koska olen eläkkeellä! 

Että tässä sitä sinnitellään. Muuten kaikki on ihan hyvin, mutta tuo koulujen ikuinen kesken jääminen ahdistaa kyllä joka ikinen päivä. Tuntuu, että en ole mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

EI ole hetkeä milloin en mieti raha-asioita. Kai pian kuihdun pois kun ei ole rahaa edes ruokaan.

Mihin sinulla menee rahat, jos ei ole rahaa ruokaan?

Kallis vuokra. Kaupungin asuntoa en saa, yksityiseltä ovat ihan yhtä kalliita kuin nykyinen.

Vierailija kirjoitti:

mieheni on ollut jonkun vuoden eläkkeellä masennuksen takia, ja käytännössä hän ei tee mitään. hän herää noin klo  9.00 juo kahvin ja menee samantien nukkumaan , puoliltapäivin nousee syömään ja heti ruokalevolle, nukkuu sitten pari tuntia, jonka jälkeen nousee kahville. kahvin jälkeen istuu nojatuolissa ja tuijottaa apaattisena yhteen pisteeseen, saattaa mennä vielä pitkäkseen. noin klo 16.00 avaa television ja tuijottaa sitä, mutta jos kysyn mitä ohjelmassa  on tapahtunut hän ei tiedä. klo 20.00 menee nukkumaan ja kuorsaus alkaa välittömästi, nukkuu kuin tukki aamuun asti. joskus harvoin, ehkä pari kertaa kuussa hänelle tulee hirveä shoppailun tarve ja lähtee kauppaan ja ostaa kaikkea turhaa, se on ainoa aktiviteetti kun hän on liikkeessä.

Voimia sinulle!

Tuo on raskasta teille molemmille, joten jos olisin sinä, yrittäisin tehdä asialle jotain. Onko miehelläsi mitään hoitosuhdetta mihinkään? Lääkitys jos on, on pakko olla joku kontakti jonnekin. Voin kertoa ihan omasta kokemuksesta, että tapa jolla miehesi rämpii päivästä toiseen on ihan järkyttävän kamalaa hänelle itselleenkin. Hän ei sitä näe nyt, hänen olonsa on tutun turvallinen, vaikkakin tappava. 

Jos harkitset eroa, ja miehesi ei suostu mihinkään mikä voisi tuoda parannusta, niin eroa. Ihan hirveää sanoa tämä, mutta masennus vaikuttaa kaikkeen ympärillään. Jos teillä on lapsia, pelasta heidät. 

Suomessa on järkyttävää se, miten mielenterveyssyistä eläkkeelle päässyt tai joutunut ei saa hoitoa enää siinä missä terve tai ainakin vielä työssäkäyvä saa. Se on epäkohta, joka ei kiinnosta ketään, ja se sitten aiheuttaa lisää pahaa oloa, lisää resurssien haaskausta, lisää surua. 

Vierailija kirjoitti:

mieheni on ollut jonkun vuoden eläkkeellä masennuksen takia, ja käytännössä hän ei tee mitään. hän herää noin klo  9.00 juo kahvin ja menee samantien nukkumaan , puoliltapäivin nousee syömään ja heti ruokalevolle, nukkuu sitten pari tuntia, jonka jälkeen nousee kahville. kahvin jälkeen istuu nojatuolissa ja tuijottaa apaattisena yhteen pisteeseen, saattaa mennä vielä pitkäkseen. noin klo 16.00 avaa television ja tuijottaa sitä, mutta jos kysyn mitä ohjelmassa  on tapahtunut hän ei tiedä. klo 20.00 menee nukkumaan ja kuorsaus alkaa välittömästi, nukkuu kuin tukki aamuun asti. joskus harvoin, ehkä pari kertaa kuussa hänelle tulee hirveä shoppailun tarve ja lähtee kauppaan ja ostaa kaikkea turhaa, se on ainoa aktiviteetti kun hän on liikkeessä.

Onko tuo sinullekaan enää mitään elämää? Miksei mies hae apua tai sinä?

Vierailija kirjoitti:

Masennuksen takia ei pääse eläkkeelle.

Mulla sama mutta ei masennusta. On fyysinen sairaus jolla pitäisi saada eläke, mutta syön masisoireisiin aminohappoja jotka tilaan netistä, enkä pahemmin masennu. Tietty vetää kuupasta kivut jne.

Edellinen kommentti kummeksuttaa, koska masennuksella ainakin ennen vanhaan sai eläkkeen tuosta vaan. 

Kiitos myötätunnostasi. miehellä on lääkitys ja hän on ollut muutaman kerran osastolla hoidossa, ja saanut esim  sähköhoitoa. nyt hänellä ei ole muuta kuin mielenterveyshoitajan kontrolli kerran kuussa, ja kyllä suututtaa koska hän tarvitsisi säännöllistä terapiaa, mutta pienellä paikkakunnalla ei ole saatavissa, ja ne vähät resurssit mitä on käytetään nuoriin, jonka toki ymmärrän, mutta kyllä mielestäni keski-ikäisellekin pitäisi olla jotain tarjolla. ilmeisesti ajatellaan, että nyt kun on eläkkeellä ei enää kannata tuhlata resursseja. en aio erota, olen jo tottunut tällaiseen elämään, mutta jossain vaiheessa kyllä olin itsekin aika tiukilla. joskus mieheni sanoi että olen parasta mitä hänelle on tapahtunut ja ilman minua hän olisi jo kuollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mieheni on ollut jonkun vuoden eläkkeellä masennuksen takia, ja käytännössä hän ei tee mitään. hän herää noin klo  9.00 juo kahvin ja menee samantien nukkumaan , puoliltapäivin nousee syömään ja heti ruokalevolle, nukkuu sitten pari tuntia, jonka jälkeen nousee kahville. kahvin jälkeen istuu nojatuolissa ja tuijottaa apaattisena yhteen pisteeseen, saattaa mennä vielä pitkäkseen. noin klo 16.00 avaa television ja tuijottaa sitä, mutta jos kysyn mitä ohjelmassa  on tapahtunut hän ei tiedä. klo 20.00 menee nukkumaan ja kuorsaus alkaa välittömästi, nukkuu kuin tukki aamuun asti. joskus harvoin, ehkä pari kertaa kuussa hänelle tulee hirveä shoppailun tarve ja lähtee kauppaan ja ostaa kaikkea turhaa, se on ainoa aktiviteetti kun hän on liikkeessä.

Voimia sinulle!

Tuo on raskasta teille molemmille, joten jos olisin sinä, yrittäisin tehdä asialle jotain. Onko miehelläsi mitään hoitosuhdetta mihinkään? Lääkitys jos on, on pakko olla joku kontakti jonnekin. Voin kertoa ihan omasta kokemuksesta, että tapa jolla miehesi rämpii päivästä toiseen on ihan järkyttävän kamalaa hänelle itselleenkin. Hän ei sitä näe nyt, hänen olonsa on tutun turvallinen, vaikkakin tappava. 

Jos harkitset eroa, ja miehesi ei suostu mihinkään mikä voisi tuoda parannusta, niin eroa. Ihan hirveää sanoa tämä, mutta masennus vaikuttaa kaikkeen ympärillään. Jos teillä on lapsia, pelasta heidät. 

Suomessa on järkyttävää se, miten mielenterveyssyistä eläkkeelle päässyt tai joutunut ei saa hoitoa enää siinä missä terve tai ainakin vielä työssäkäyvä saa. Se on epäkohta, joka ei kiinnosta ketään, ja se sitten aiheuttaa lisää pahaa oloa, lisää resurssien haaskausta, lisää surua. 

Terapiaa saa myös netissä. Tiedän, miltä se voi kuulostaa, mutta se on parempi kun ei mitään. Ainakin HUS järjestää sitä, siihen riittää lääkärin lähete, jonka taas saa yksityiseltä puolelta. 

Kuinka kaukana "sivistyksestä" asutte? Voisiko olla mahdollista viedä miehesi toiseen kaupunkiin terapiaan, edes pari kertaa kuussa? 

meiltä on kaupunkiin 70 km, periaatteessa olisi mahdollista lähteä, mutta en saa miestäni lähtemään, toivoisin hänelle sairaalajaksoa, että saisi sen verran virtaa että saisin hänet liikkeelle. sama juttu tuon nettiterapian kanssa , pitäisi olla vähän oma-aloitteisuutta että pystyisi vastaamaan kysymyksiin. häneen ei oikein saa mitään kontaktia.

Vierailija kirjoitti:

Terapiaa saa myös netissä. Tiedän, miltä se voi kuulostaa, mutta se on parempi kun ei mitään. Ainakin HUS järjestää sitä, siihen riittää lääkärin lähete, jonka taas saa yksityiseltä puolelta. 

Kuinka kaukana "sivistyksestä" asutte? Voisiko olla mahdollista viedä miehesi toiseen kaupunkiin terapiaan, edes pari kertaa kuussa?