Päiväkodissa ei saa olla samaan aikaan näkyvissä lapsesta kahta tunnistetta. Eli etunimi saa näkyä lokerossa, kun siinä ei ole lapsen kuvaa. Lapsen nimeä taas ei saa mainita kysyttäessä, kun näkyvissä on lapsen naama. Tyhmää, mutta näin se vaan menee.
Hyvä aloitus. Salassapitosäännöt tai oikeammin niiden tulkinta on mennyt kummalliseksi. Murto-osa ihmisistä hyötyy mutta valtaosalle niistä on vain haittaa ja normaali ihmisten välinen kanssakäyminen kärsii, kun kaikki pitäisi mukamas tulkita kaikkein kamalimpien skenaarioiden mukaan.
Arkiesimerkki: lapsi pitää synttärikutsut ja nimeää päiväkodista kivat kaverit, mutta sattuu unohtamaan yhden hyvän kaverin kun tämä on vaikka ollut kipeänä poissa juuri sinä päivänä. Tämä lapsi haetaan ja tuodaan aina eri aikaan niin etteivät vanhemmat ole koskaan tavanneet eikä henkilökunta päiväkodissa tästä lapsesta koskaan kerro. Tämä lapsi suree kun ei saanut kutsua ja hänen vanhempansa alkavat pitää synttärit järjestänyttä kiusaajana ja lasten välit kärsivät.
Tai nämä erityislapset. Oma asenteeni on ainakin erilainen, jos tiedän että jollain on jokin diagnoosi, joka selittää sen ikäiselle poikkeavaa käytöstä, ja nimenomaan helpottaa suhtautumista ja antaa myötätuntoa. Vaikka jos lapsen käytösongelmien syy onkin vanhempien alkoholismi, ymmärrän kyllä miksi se halutaan salata.
Avoimuudesta on omaakin kokemusta: kuulovammani ei näy, mutta voin antaa epäkohteliaan tai suorastaan idiootin vaikutelman tietyissä tilanteissa, ja olen mieluummin reilusti kuulovammainen kuin ääliö. En pane ollenkaan pahakseni jos tietoa muutkin levittävät.
Näitä salassapito säännöksiä voi kiertä sillä, että me vanhemmat saamme kertoa lapsesta kaiken mitä haluamme. Esim. meillä viime vuonna yksi äiti teippasipäiväkodin oveen lapun, johon laittoi hei, jos haluat osallistua ryhmän yhteystietolistaan laita tietosi tähän. Alla sitten kaksi saraketta, johon ekaan laitettiin lapsen (etu)nimi ja toiseen vanhemman nimi ja puhelinnumero. Sitten, kun lista oli valmis, niin lastentarhanopettaja otti listasta kopiot ja listan alulle laittanut äiti jakoi kopiot kaikkien lokeroihin. Näin saatiin puhelinnumerot vaihdettua.
Oma lapseni on yksityisessä. Kyllä siellä puhutaan kaikista niin opettajista kuin lapsista ihan nimillä. Päiväkoti on pieni. Lapsia n. 25 ja aikuisia 5. Päiväkoti on pyrkinyt yhteisöllisyyteen. Vanhempainilloissa on pyritty vanhempia tutustutumaan ja nykyisin tiedetään kuka lapsi on kukakin, mutta myös kuka on vanhempi ja mitä työtä tekee.
Jaaha siis muuallakin on sellainen tapa ettei nimiä kerrota pikasijaiselle. Olen sijaistanut aina pari viikkoa kerrallaan päiväkodissa joskus keittiössä auttaen joskus apulaisena putkien ja leikkien lasten kanssa. Johtaja on kieltänyt lasten nimien kertomisen sijaiselle. No lukiessa ja lukiessa ja leikkiessä se vielä käy mutta kun joka toisella lapsella on eri ruokavalio on vaikeaa. Jonne ei saa syödä marjoja. Matti ei saa pähkinöitä hengenvaaraan takia. Isla ei kanelia. Yhdellä oli diabetes. Ja senkään nimeä ei kerrottu. Vain sinisilmäinen vaalea tyttö.
Joskus enkun tai Ranskan tunnilla koulussa meillä oli sen kieliset keskityt etunimet. Esim minä Nauhana olin Mary ja Liisa oli Elisabeth.
Eikö tarhalapsillekin viitsisi antaa tekonimet joka olisi naulakossa. Näin ei kukaan vanhempi saisi tietää vieraiden oikeita nimiä eikä näitä kaapattaisi tai raiskattaisi.
Tietty avoimuus helpottaisi elämää. Lapseni oli erityislapsi enkä salannut mitään. Sitten oli poika jonka kanssa käytettiin viittomia eikä tämä ilmeisesti osannut kommunikoida muuten. Olisi helpottanut jos olisi ollut jotain tietoa pojan sairaudesta ja miten auttaa tätä vierasta lasta kun törmättiin tarhan juhlissa tai omaa hakiessa. Oli vain mysteeri ja arvaus. Ilmeisesti pojan äiti jotenkin häpesi.
Vastaavasti päiväkoteihin voidaan kyllä päästää tutustumaan ja "temmeltämään" sotamaiden pakolaisuk koja, joiden traumojen tasosta ei kukaan tiedä mitään.
Sama homma yläasteilla, joissa täysikäisiä ukkoja "opiskelemassa" nuorten kanssa samoissa puitteissa.
Taivas sentään tätä sekavuutta ja maailmanhalailua....
Eniten yllättynyt oon siitä miten moni vanhempi täällä nyökyttelee, että kyllä, näin juuri kuuluu olla että nimeä ei kerrota tarhakaverin vanhemmille tai sijaisille. Onneks olen ite ollu lapsi aikana kun vielä sai olla oma itsensä eikä tapausnumero 376. Toki turvakiellon ymmärrän vai millä nimellä se onkaan.
Mitään laillista perustella tuollaiselle salailulle ei ole, uskokaa tai sitten älkää. Pois lukien turvakielto tms. Jollakin lähtenyt mopo keulimaan tuon asian kanssa.
Kyllä meillä saa kertoa ja kerronkin vanhemmille esim. että tänään sun ”Maijalla” on ollut tosi kivat leikit ”Petterin” kanssa. Nimet myös lokeroissa esillä.
Sukunimiä tai muita tietoja ei tietenkään kerrota, mutta etunimi saadaan muille vanhemmille kertoa.
Sivut
Päiväkodissa ei saa olla samaan aikaan näkyvissä lapsesta kahta tunnistetta. Eli etunimi saa näkyä lokerossa, kun siinä ei ole lapsen kuvaa. Lapsen nimeä taas ei saa mainita kysyttäessä, kun näkyvissä on lapsen naama. Tyhmää, mutta näin se vaan menee.
Näitä salassapito säännöksiä voi kiertä sillä, että me vanhemmat saamme kertoa lapsesta kaiken mitä haluamme. Esim. meillä viime vuonna yksi äiti teippasipäiväkodin oveen lapun, johon laittoi hei, jos haluat osallistua ryhmän yhteystietolistaan laita tietosi tähän. Alla sitten kaksi saraketta, johon ekaan laitettiin lapsen (etu)nimi ja toiseen vanhemman nimi ja puhelinnumero. Sitten, kun lista oli valmis, niin lastentarhanopettaja otti listasta kopiot ja listan alulle laittanut äiti jakoi kopiot kaikkien lokeroihin. Näin saatiin puhelinnumerot vaihdettua.
Oma lapseni on yksityisessä. Kyllä siellä puhutaan kaikista niin opettajista kuin lapsista ihan nimillä. Päiväkoti on pieni. Lapsia n. 25 ja aikuisia 5. Päiväkoti on pyrkinyt yhteisöllisyyteen. Vanhempainilloissa on pyritty vanhempia tutustutumaan ja nykyisin tiedetään kuka lapsi on kukakin, mutta myös kuka on vanhempi ja mitä työtä tekee.
Jaaha siis muuallakin on sellainen tapa ettei nimiä kerrota pikasijaiselle. Olen sijaistanut aina pari viikkoa kerrallaan päiväkodissa joskus keittiössä auttaen joskus apulaisena putkien ja leikkien lasten kanssa. Johtaja on kieltänyt lasten nimien kertomisen sijaiselle. No lukiessa ja lukiessa ja leikkiessä se vielä käy mutta kun joka toisella lapsella on eri ruokavalio on vaikeaa. Jonne ei saa syödä marjoja. Matti ei saa pähkinöitä hengenvaaraan takia. Isla ei kanelia. Yhdellä oli diabetes. Ja senkään nimeä ei kerrottu. Vain sinisilmäinen vaalea tyttö.
Joskus enkun tai Ranskan tunnilla koulussa meillä oli sen kieliset keskityt etunimet. Esim minä Nauhana olin Mary ja Liisa oli Elisabeth.
Eikö tarhalapsillekin viitsisi antaa tekonimet joka olisi naulakossa. Näin ei kukaan vanhempi saisi tietää vieraiden oikeita nimiä eikä näitä kaapattaisi tai raiskattaisi.
Tai jos lapset numeroita isoon
Miten nimen tietämättömyys estää kaappauksen ja suojaa lasta. Sitäpaitsi jos toinen lapsi hölöttää toisen nimen niin kaappaus on jo uhkana.
Eikö lapsia pitäisi kasvattaa niin ettei se kerto toisen nimeä jos kerta laki vaatii.
Tiedän kyllä että lapsi puhuu mitä puhuu. Tänään uimahallissa pieni tyttö arvioi naisten vartaloita eikä äiti saanut hiljaiseksi.
Jos henkilökunta ei tunnistanut kuka kysyy eikä randomeille saa kertoa pihalla leikkivien lasten nimiä.
Tietty avoimuus helpottaisi elämää. Lapseni oli erityislapsi enkä salannut mitään. Sitten oli poika jonka kanssa käytettiin viittomia eikä tämä ilmeisesti osannut kommunikoida muuten. Olisi helpottanut jos olisi ollut jotain tietoa pojan sairaudesta ja miten auttaa tätä vierasta lasta kun törmättiin tarhan juhlissa tai omaa hakiessa. Oli vain mysteeri ja arvaus. Ilmeisesti pojan äiti jotenkin häpesi.
Vastaavasti päiväkoteihin voidaan kyllä päästää tutustumaan ja "temmeltämään" sotamaiden pakolaisuk koja, joiden traumojen tasosta ei kukaan tiedä mitään.
Sama homma yläasteilla, joissa täysikäisiä ukkoja "opiskelemassa" nuorten kanssa samoissa puitteissa.
Taivas sentään tätä sekavuutta ja maailmanhalailua....
Lisää SipiOrpo tätä toimintaa!
Ottakaa lapset kotiin turvaan noista laitoksista!
Eniten yllättynyt oon siitä miten moni vanhempi täällä nyökyttelee, että kyllä, näin juuri kuuluu olla että nimeä ei kerrota tarhakaverin vanhemmille tai sijaisille. Onneks olen ite ollu lapsi aikana kun vielä sai olla oma itsensä eikä tapausnumero 376. Toki turvakiellon ymmärrän vai millä nimellä se onkaan.
Mitään laillista perustella tuollaiselle salailulle ei ole, uskokaa tai sitten älkää. Pois lukien turvakielto tms. Jollakin lähtenyt mopo keulimaan tuon asian kanssa.
Temppiä ap . On kyllä mennyt ihan liian pitkälle tämä salailu- ja suojelumeinki.
Ei enää järjen hitustakaan touhussa ole.
IHANAA!!! EI SIIS TULE ENÄÄ KAVERISYNTTÄRIKUTSUJA, EIKÄ TARVITSE NIITÄ ANTAA. KUN EI KUKAAN TIEDÄ KENENKÄÄN NIMEÄ. MAHTAVAA!!!🤗🤗🤗🤗🤗🤗🤗🤗🤗🤗🤗🤗🤗🤗🤗🤗🤗🤗🤗🤗🤗
Kyllä meillä saa kertoa ja kerronkin vanhemmille esim. että tänään sun ”Maijalla” on ollut tosi kivat leikit ”Petterin” kanssa. Nimet myös lokeroissa esillä.
Sukunimiä tai muita tietoja ei tietenkään kerrota, mutta etunimi saadaan muille vanhemmille kertoa.
Sivut