Lue keskustelun säännöt.
Kuinka pitkän tauon jälkeen julistaisit avioliittosi seksittömäksi?
Kommentit (48)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mmmm varmaan havahtuisin asiaan tai siis tunnustaisin sen noilla sanoin jotenkin vähän jäljessä eli kun seksittömässä suhteessa oltaisiin eletty jo pidempään. Esim. muutamasta kuukaudesta eteenpäin ajattelisin, että suhteessa olisi ollut vähintään "seksitön kausi" ja jos sen kauden jälkeen tulisi heti perään toinen kuiva kausi niin alkaisin määritellä suhteen jo seksittömäksi.
Eli jos seksiä olisi vain muutamia kertoja vuodessa, puhuisin seksittömästä suhteesta. Jos edes kerran-kahdesti kuussa (mitä meillä nyt onkin) niin puhuisin hyvin vähäseksisestä suhteesta. _Hyvin_ vähäseksisestä sillä itse haluaisin huomattavasti enemmän intiimiä läheisyyttä, en vain pieniä pusuja ja haleja. SSRI-lääkkeet ovat vieneet mieheni libidon ja tuntoaistin eikä seksi suju eikä kiinnosta. Vielä jaksan odottaa, että pääsee lääkkeestä eroon kun miestä rakastan, mutta parempaa elämämme ja parisuhteemme on varmasti sitten kun voi elää ilman lääkettä.
Miksi teillä kuitenkin on seksiä parikin kertaa kuussa, jos se ei suju eikä miestä kiinnosta? Eikö olisi parempi luopua siitä kokonaan? Väkinäinen seksi saattaa viedä lopulta kummankin seksihalut hyvin pitkäksi aikaa ja vaikeuttaa seksielämää mahdollisen eronkin jälkeen. Olethan tietoinen että ssri-lääkkeen lopettaminen on monelle liian vaikeaa tai mahdotonta ja vaikutus libidoon jää pahimmillaan pysyväksi? Ap
Mieheni sairastui muutama vuosi sitten paniikkihäiriöön ja elämänhallinta ym. petti totaalisesti, mm. laihtui yli 15 kiloa vain parissa kuukaudessa. Sen jälkeen hän on käynyt kuntouttavan terapian ja on jo lähes selvillä vesillä, lääkitystä on purettu ja tällä hetkellä käytössä on pienin hoitava annos. Elämäntilanne on vielä hieman epävarma/stressaava eikä koko lääkkeestä rohkene luopua (eikä minustakaan kannattaisi vielä riskeerata).
Seksiä on harvoin ja ainoastaan miehen uskottavasta aloitteesta, silloinkin niin, että kumpikin on varautunut siihen, että tunnelma voi lopahtaa eikä "loppuun viemisestä" oteta paineita (esim. jos mies ei vain koskaan laukea tai jos minä alan stressata kummankaan tulemista ja "seksissä onnistumista"). Seksistä nauttiminen onnistuu kuitenkin noissa tilanteissa ja niin pitkään kun siitä nauttii, se on hyväksi.
Joskus seksin vähäisyys tuntuu raskaalta ja kaipaan enemmän vakuutteluja miehen rakkaudesta minua kohtaan, joskus on helpompi odottaa ja ymmärtää. Mieheni on koko ajan tehnyt kaikkensa tilanteen eteen ja muutos onkin jo näkyvissä, joten hyvä tämä työ on ollut tehdä. Enpä usko, että maailmassa olisi parempaa miestä.
Iso työmaahan tässä on ollut, mutta suhde on myös vahvistunut sen myötä kun opimme toisistamme ja elämästä. Jos emme olisi oikeat toisillemme niin silloinhan olisi viisaampaa luovuttaa ja etsiä onni muualta.
Oletko valmis elämään loppuikäsi suhteessa, jossa mies sairauden varjolla päättää yksin seksistä? Lapsia teillä ei taida onneksi olla.
En ole joutunut niin tekemään, mutta ehkä vuoden tauon jälkeen, jos seksittömyyteen ei ole mitään erikoista syytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sellaista ei vieraille huudella, mutta tiedän silti monia, jotka ovat eläneet vuosia seksittömässä avioliitossa, eivätkä halua kuitenkaan erota syystä tai toisesta.
Varmaan yleisimmät syyt raha, yksinäisyyden pelko sekä lapset.
Joillekin se seksittömässä liitossa eläminen on ok, eivät edes välitä seksistä.
Ammattilaisten käyttämä kaava "seksittömälle suhteelle" on kuulemma 10 kertaa tai alle per vuosi. Eli jos seksiä on 0-10 kertaa per vuosi niin "virallisesti" elät seksittömässä suhteessa, vaikka periaatteessa seksiä olisikin joskin hyvin vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä kysymys. Varmaan vuosi olis sellainen aika. Riippuu toki vähän seksittömyyden syystä. Jos esim synnytyksen jälkeen toipumiseen menee paljon aikaa niin sitä en laskisi tähän mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Mmmm varmaan havahtuisin asiaan tai siis tunnustaisin sen noilla sanoin jotenkin vähän jäljessä eli kun seksittömässä suhteessa oltaisiin eletty jo pidempään. Esim. muutamasta kuukaudesta eteenpäin ajattelisin, että suhteessa olisi ollut vähintään "seksitön kausi" ja jos sen kauden jälkeen tulisi heti perään toinen kuiva kausi niin alkaisin määritellä suhteen jo seksittömäksi.
Eli jos seksiä olisi vain muutamia kertoja vuodessa, puhuisin seksittömästä suhteesta. Jos edes kerran-kahdesti kuussa (mitä meillä nyt onkin) niin puhuisin hyvin vähäseksisestä suhteesta. _Hyvin_ vähäseksisestä sillä itse haluaisin huomattavasti enemmän intiimiä läheisyyttä, en vain pieniä pusuja ja haleja. SSRI-lääkkeet ovat vieneet mieheni libidon ja tuntoaistin eikä seksi suju eikä kiinnosta. Vielä jaksan odottaa, että pääsee lääkkeestä eroon kun miestä rakastan, mutta parempaa elämämme ja parisuhteemme on varmasti sitten kun voi elää ilman lääkettä.
SSRI -lääkkeet voivat tuhota libidon lopullisesti, jolloin edes lääkkeiden lopetus ei tuo muutosta asiaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mmmm varmaan havahtuisin asiaan tai siis tunnustaisin sen noilla sanoin jotenkin vähän jäljessä eli kun seksittömässä suhteessa oltaisiin eletty jo pidempään. Esim. muutamasta kuukaudesta eteenpäin ajattelisin, että suhteessa olisi ollut vähintään "seksitön kausi" ja jos sen kauden jälkeen tulisi heti perään toinen kuiva kausi niin alkaisin määritellä suhteen jo seksittömäksi.
Eli jos seksiä olisi vain muutamia kertoja vuodessa, puhuisin seksittömästä suhteesta. Jos edes kerran-kahdesti kuussa (mitä meillä nyt onkin) niin puhuisin hyvin vähäseksisestä suhteesta. _Hyvin_ vähäseksisestä sillä itse haluaisin huomattavasti enemmän intiimiä läheisyyttä, en vain pieniä pusuja ja haleja. SSRI-lääkkeet ovat vieneet mieheni libidon ja tuntoaistin eikä seksi suju eikä kiinnosta. Vielä jaksan odottaa, että pääsee lääkkeestä eroon kun miestä rakastan, mutta parempaa elämämme ja parisuhteemme on varmasti sitten kun voi elää ilman lääkettä.
SSRI -lääkkeet voivat tuhota libidon lopullisesti, jolloin edes lääkkeiden lopetus ei tuo muutosta asiaan
Tätä ei varmaan kukaan lääkäri kerro ihmiselle jolle lääkkeet määrää. Saati potilaan puolisolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mmmm varmaan havahtuisin asiaan tai siis tunnustaisin sen noilla sanoin jotenkin vähän jäljessä eli kun seksittömässä suhteessa oltaisiin eletty jo pidempään. Esim. muutamasta kuukaudesta eteenpäin ajattelisin, että suhteessa olisi ollut vähintään "seksitön kausi" ja jos sen kauden jälkeen tulisi heti perään toinen kuiva kausi niin alkaisin määritellä suhteen jo seksittömäksi.
Eli jos seksiä olisi vain muutamia kertoja vuodessa, puhuisin seksittömästä suhteesta. Jos edes kerran-kahdesti kuussa (mitä meillä nyt onkin) niin puhuisin hyvin vähäseksisestä suhteesta. _Hyvin_ vähäseksisestä sillä itse haluaisin huomattavasti enemmän intiimiä läheisyyttä, en vain pieniä pusuja ja haleja. SSRI-lääkkeet ovat vieneet mieheni libidon ja tuntoaistin eikä seksi suju eikä kiinnosta. Vielä jaksan odottaa, että pääsee lääkkeestä eroon kun miestä rakastan, mutta parempaa elämämme ja parisuhteemme on varmasti sitten kun voi elää ilman lääkettä.
Miksi teillä kuitenkin on seksiä parikin kertaa kuussa, jos se ei suju eikä miestä kiinnosta? Eikö olisi parempi luopua siitä kokonaan? Väkinäinen seksi saattaa viedä lopulta kummankin seksihalut hyvin pitkäksi aikaa ja vaikeuttaa seksielämää mahdollisen eronkin jälkeen. Olethan tietoinen että ssri-lääkkeen lopettaminen on monelle liian vaikeaa tai mahdotonta ja vaikutus libidoon jää pahimmillaan pysyväksi? Ap
Mieheni sairastui muutama vuosi sitten paniikkihäiriöön ja elämänhallinta ym. petti totaalisesti, mm. laihtui yli 15 kiloa vain parissa kuukaudessa. Sen jälkeen hän on käynyt kuntouttavan terapian ja on jo lähes selvillä vesillä, lääkitystä on purettu ja tällä hetkellä käytössä on pienin hoitava annos. Elämäntilanne on vielä hieman epävarma/stressaava eikä koko lääkkeestä rohkene luopua (eikä minustakaan kannattaisi vielä riskeerata).
Seksiä on harvoin ja ainoastaan miehen uskottavasta aloitteesta, silloinkin niin, että kumpikin on varautunut siihen, että tunnelma voi lopahtaa eikä "loppuun viemisestä" oteta paineita (esim. jos mies ei vain koskaan laukea tai jos minä alan stressata kummankaan tulemista ja "seksissä onnistumista"). Seksistä nauttiminen onnistuu kuitenkin noissa tilanteissa ja niin pitkään kun siitä nauttii, se on hyväksi.
Joskus seksin vähäisyys tuntuu raskaalta ja kaipaan enemmän vakuutteluja miehen rakkaudesta minua kohtaan, joskus on helpompi odottaa ja ymmärtää. Mieheni on koko ajan tehnyt kaikkensa tilanteen eteen ja muutos onkin jo näkyvissä, joten hyvä tämä työ on ollut tehdä. Enpä usko, että maailmassa olisi parempaa miestä.
Iso työmaahan tässä on ollut, mutta suhde on myös vahvistunut sen myötä kun opimme toisistamme ja elämästä. Jos emme olisi oikeat toisillemme niin silloinhan olisi viisaampaa luovuttaa ja etsiä onni muualta.
Oletko valmis elämään loppuikäsi suhteessa, jossa mies sairauden varjolla päättää yksin seksistä? Lapsia teillä ei taida onneksi olla.
Ei mieheni päätä yksin seksistä. Itse en halua turhaan satuttaa itseäni tekemällä aloitteita kun itseni tuntien mahdollinen torjuminen kuitenkin sattuu vaikka tiedän syyn. Ja jos mies tekee aloitteen niin en ole pakotettu seksiin, yleensä hän onnistuu kuitenkin sytyttämään ja sehän on vain hyvä. Vaiko ei?
Voi tietenkin olla tilanteita kun halut eivät kohtaa ja haluttomampi "päättää". Silloin on hyvä nähdä sitä hetkeä pidemmälle, millaisen tulevaisuuden näkee suhteella, tärkeä kysymys, ap?
Meillä on onneksi lapsia ja iltatähti tai kaksi haaveissa kunhan elämä on riittävän vakaalla pohjalla ja pienen uskaltaa antaa tulla. Elämämme on pääasiassa hyvää ja onnellista ja pahimman yli on päästy. SSRI-lääkkeillä on kuitenkin yllättävän isoja fyysisiäkin sivuvaikutuksia ja lääkityksestä luopuminen on yksi asia, jota odotan.
Oletko valmis jättämään elämäsi rakkauden jos hän sairastuu? Varmasti oikea valinta silloin jos toinen tai kumpikaan ei oikeasti rakasta. Olisinko valmis elämään loppu ikäni suhteessa, jossa ei ole tai tule olemaan rakkautta? En hetkeäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mmmm varmaan havahtuisin asiaan tai siis tunnustaisin sen noilla sanoin jotenkin vähän jäljessä eli kun seksittömässä suhteessa oltaisiin eletty jo pidempään. Esim. muutamasta kuukaudesta eteenpäin ajattelisin, että suhteessa olisi ollut vähintään "seksitön kausi" ja jos sen kauden jälkeen tulisi heti perään toinen kuiva kausi niin alkaisin määritellä suhteen jo seksittömäksi.
Eli jos seksiä olisi vain muutamia kertoja vuodessa, puhuisin seksittömästä suhteesta. Jos edes kerran-kahdesti kuussa (mitä meillä nyt onkin) niin puhuisin hyvin vähäseksisestä suhteesta. _Hyvin_ vähäseksisestä sillä itse haluaisin huomattavasti enemmän intiimiä läheisyyttä, en vain pieniä pusuja ja haleja. SSRI-lääkkeet ovat vieneet mieheni libidon ja tuntoaistin eikä seksi suju eikä kiinnosta. Vielä jaksan odottaa, että pääsee lääkkeestä eroon kun miestä rakastan, mutta parempaa elämämme ja parisuhteemme on varmasti sitten kun voi elää ilman lääkettä.
SSRI -lääkkeet voivat tuhota libidon lopullisesti, jolloin edes lääkkeiden lopetus ei tuo muutosta asiaan
Ainakin mieheni tapauksessa lääkkeiden vähentäminen on vaikuttanut positiivisesti eikä näytä, että muutos olisi hänen kohdallaan jäämässä pysyväksi. Jos mennään yksityiskohtiin niin alkuun jo aamuvirtsaaminen alle vartissa oli poikkeuksellinen suoritus. Ihan totta, ettei nämä kaikki sivuvaikutukset tulleet puheeksi lääkitystä aloittaessa, mutta silloin ei ollut paljoa vaihtoehtojakaan. Ihan kevyin perustein näitä ei todellakaan pitäisi määrätä ja muun hoidon, terapian ja elämäntilanteeseen keskittymisen pitäisi mielestäni olla ensisijaista. + Olisi hyvä, että myös läheisille, varsinkin puolisoille olisi enemmän tietoa. Oli minullakin kieltämättä haastava tilanne herätä "nälkiintyneen zombien" vierestä ja ihmetellä minne mieheni on kadonnut. Onneksi usein mikä ei tapa, vahvistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se niin menee että mikä ei tapa, vituttaa. Älä ihmeessä lisäänny enää mielenterveyspotilaan kanssa, paitsi jos olet itse täysi masokisti.
Ja kyllä miehesi päättää yksin seksistä, kun tilanne on se että hänen haluttomuutensa loukkaa sinua niin paljon, ettet voi tehdä enää aloitteita ja ainoa miten voit seksiin vaikuttaa on kieltäytyä, mitä tuskin teet koska mies haluaa niin harvoin.
Kuukausi ilman on sama asia kuin eropaperit vireille, jos ei ole pätevää syytä pidättäytyä.
Hmm, no 2kk kokonaan ilman alkaa jo vaivaamaan ellei ole selkeästi syytä miksi ei pysty (esim jokin sairaus, lääkitys, elämäntilanne stressaava tai muuten esim. murheita toisella tai molemmilla, taikka jos ei nähdä tarpeeksi usein jostain syystä), mutta varsinaisesti seksittömänä pitäisin sitä jos ei kertaakaan vuoden aikana olis, taikka useamman vuoden mennyt niin että 1-5 kertaa vudoessa vaan tai vähemmän. Mutta en usko että tuohon ajautuisin, koska ottaisin asian kyllä puheeksi varmaan siinä puolenvuoden paikkeilla viimeistään. Nykyinen 1-3krt /kk on vähän nihkeä itselleni, mutta onneksi laatu korvaa määrän tässä tapauskessa. Plus muuta hellyyttä ja läheisyyttä on tarpeeksi. Mutta kyllä minun suhde kestää sen, jos on pidempikin kuiva kausi, jos tosiaan muuten läheisyys ei kuole kokonaan ja toisella tai molemmilla on rankka vaihe.
Meillä ei ole seksiä ollut yli puoleen vuoteen, mutta se johtuu erittäin raskaasta elämänvaiheesta ja suurista suruista. Historiaa on takana yli 30 vuotta, joten puoli vuotta ei ole siinä aika eikä mikään. En pidä liittoani seksittömänä, koska uskon ja toivon, että parempiakin aikoja vielä tulee.
Ihmiset ovat niin kovin kärsimättömiä nykyään. Elämässä on kaikenlaisia vaiheita ja muitakin asioita kuin seksi, joka toki kuuluu parisuhteeseen, mutta ei liene elämän tärkein asia. Joskus muut jutut ovat päällimmäisenä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se niin menee että mikä ei tapa, vituttaa. Älä ihmeessä lisäänny enää mielenterveyspotilaan kanssa, paitsi jos olet itse täysi masokisti.
Olisipa joku antanut tuon viimeisen neuvon äidillesi...
Korkeintaa 2päivää voi olla väliä. Kuukautiset ei haittaa,herrasmies menee kelillä kuin kelillä. Olen nuolemistakin harrastanut kuukautisten aikana kun vaimo tykkää siitä.