Lue keskustelun säännöt.
Nykyvanhemmat uupuu - oma vika
10.02.2019 |
Ei osata tai tajuta kasvattaa, itse saaneet kaiken valmiina, naiset ei muka tasa-arvon nimissä suostu jäämään kotiin jne. Nykyelämä ei ole rankkaa vaan nykyvanhemmat on huonoja.
Nyt mulla alkaa kiehumaan! Luin tämän artikkelin keskusteluja:
https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/26c45d6a-822e-46f7-944c-6a36…
Mitä hittoa! Ennen lyötiin remmillä perseelle ja tukistettiin niin kauan että lapset totteli, jos ruoka ei maistunut niin syötettiin väkisin. Kukaan lapsi ei harrastanut juuri mitään. Sähköposti ja kännykkä ei piipannut 100 x päivässä. Lasten kasvatus ja työelämä on muuttuneet ihan hemmetisti. Lapset menee liian aikaisin kotiin jos ISÄT ei hoida omaa osuuttaan, ennen äidit sai automaattisesti
roolin olla kotona. Turha tulla sanomaan että meillä on helpompaa ja ollaan vaan heikkoja.
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se. Meillä sekä oma isäni että puolison isä tietävät omasta mielestään parhaiten, miten uhmaikäistä kasvatetaan. Kumpikaan ei ole ollut kotona lapsiaan kasvattamassa vaan töissä ja harrastuksissa. Äidit ovat yksin työn ohessa kasvattaneet lapset ja huolehtineet kodista. Sitten kun antaa lusikan heidän käteen, niin lähtevät pois uhmaikäinen luota tai katsovat läpi sormien kiukuttelua. Tämähän se opettaakin lasta tosi hyvin.
Onhan nuo vanhempien ”velvollisuudet” lisääntyneet. Hyvä vanhempi käy töissä ja ylitöissä, kuskaa lasta kouluun ja harrastuksiin, viettää aina aikaa lasten kanssa, tekee omavaraista ruokaa perheelle, pitää kodin siistinä, ei koskaan suutu tai väsy, pitää lapset pois lapsivihaajien näkösältä ja kuuluvilta, tekee lapsia yhteiskunnalle, pitää huolta itsestään, harrastaa parisuhdeseksiä vähintään joka toinen päivä ettei tule kriisiä, kestitsee sukulaisia ja ystäviä, tekee eettisiä valintoja...
Nuo ovat enimmäkseen sosiaalisia paineita. Niitä on ollut aina, ja aina on pitänyt valikoida mistä niistä aikoo syyllistyä, jos meinaa selvitä hommasta täyspäisenä. Lapsethan eivät ole muuttuneet, ne tarvitsevat edelleen samoja, yksinkertaisia asioita.
Ei ne ole pelkkiä sosiaalisia paineita. Vaan yhteiskunnallisia. Sieltä lastensuojelu tulee äkkiä nykyään. 70-luvun vanhemmuudella kakarat olisi jo huostassa. Myös työnantajien vaatimukset on nykyään ihan toisenlaiset.
Sain omani 2001, netin tullessa, ja miltei kaikkea tuota pl. huoliperusteinen lasu on ollut pitkin matkaa. Ero -70-lukuun, jonka lapsi itse olen, on kyllä suuri, mutta nykyäänkin saa perusonnellisen lapsen kasvatettua ilman harrastuskuskauksia ja mokkapaloja, olen kokeillut. Ihan taatusti olen ollut myös suuttunut ja väsynyt, omaishoitaja kun olin. Ei pitäisi olla nin kiltti ja venyä kaikkiin odotuksiin, niihin on helppo hukata itsensä, ne nimittäin eivät lopu.
Ja sulla siis yksi lapsi?
Jep. Yksi kirjaindiagnoosinuori, puoliso nykyään omatoiminen. Selvittiin.
Yhden lapsen vanhempi nyt ei ymmärrä yhtikäs mitään ja vammaisen kanssa kynnys on tietty matala.
Eri asia kasvattaa useampi normaali lapsi normaaleilla vaatimuksilla.
Allright. No, uuvu toki jos tahdot, suosittelen kyllä lämpimästi paksumman nahan kasvattamista. Minkä ikäisiä lapsesi ovat?
Sinä olet väärässä ketjussa.
Voi olla, mutta se ei muuta asiaa, että luettelemasi vanhempien "velvollisuudet" on hyvä muistaa olevan hipsukoissa. Riittävän hyvä vanhempi on riittävän hyvä, edelleen. Kaikkiin odotuksiin ei kukaan pysty vastaamaan, eikä tarvitsekaan. Minusta siis niistä syyllistyminenkin on ihan ajanhukkaa, mutta mistäs minä tosiaan mitään tiedän nykyvanhemmuudesta. Meilläpäin ihmiset ovat hyvin samanlaisia perustarpeineen kuin 20 vuotta sittenkin, ihan iästä riippumatta. Mutta nyt töihin, päivänjatkoja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se. Meillä sekä oma isäni että puolison isä tietävät omasta mielestään parhaiten, miten uhmaikäistä kasvatetaan. Kumpikaan ei ole ollut kotona lapsiaan kasvattamassa vaan töissä ja harrastuksissa. Äidit ovat yksin työn ohessa kasvattaneet lapset ja huolehtineet kodista. Sitten kun antaa lusikan heidän käteen, niin lähtevät pois uhmaikäinen luota tai katsovat läpi sormien kiukuttelua. Tämähän se opettaakin lasta tosi hyvin.
Onhan nuo vanhempien ”velvollisuudet” lisääntyneet. Hyvä vanhempi käy töissä ja ylitöissä, kuskaa lasta kouluun ja harrastuksiin, viettää aina aikaa lasten kanssa, tekee omavaraista ruokaa perheelle, pitää kodin siistinä, ei koskaan suutu tai väsy, pitää lapset pois lapsivihaajien näkösältä ja kuuluvilta, tekee lapsia yhteiskunnalle, pitää huolta itsestään, harrastaa parisuhdeseksiä vähintään joka toinen päivä ettei tule kriisiä, kestitsee sukulaisia ja ystäviä, tekee eettisiä valintoja...
Nuo ovat enimmäkseen sosiaalisia paineita. Niitä on ollut aina, ja aina on pitänyt valikoida mistä niistä aikoo syyllistyä, jos meinaa selvitä hommasta täyspäisenä. Lapsethan eivät ole muuttuneet, ne tarvitsevat edelleen samoja, yksinkertaisia asioita.
Ei ne ole pelkkiä sosiaalisia paineita. Vaan yhteiskunnallisia. Sieltä lastensuojelu tulee äkkiä nykyään. 70-luvun vanhemmuudella kakarat olisi jo huostassa. Myös työnantajien vaatimukset on nykyään ihan toisenlaiset.
Sain omani 2001, netin tullessa, ja miltei kaikkea tuota pl. huoliperusteinen lasu on ollut pitkin matkaa. Ero -70-lukuun, jonka lapsi itse olen, on kyllä suuri, mutta nykyäänkin saa perusonnellisen lapsen kasvatettua ilman harrastuskuskauksia ja mokkapaloja, olen kokeillut. Ihan taatusti olen ollut myös suuttunut ja väsynyt, omaishoitaja kun olin. Ei pitäisi olla nin kiltti ja venyä kaikkiin odotuksiin, niihin on helppo hukata itsensä, ne nimittäin eivät lopu.
Ja sulla siis yksi lapsi?
Jep. Yksi kirjaindiagnoosinuori, puoliso nykyään omatoiminen. Selvittiin.
Yhden lapsen vanhempi nyt ei ymmärrä yhtikäs mitään ja vammaisen kanssa kynnys on tietty matala.
Eri asia kasvattaa useampi normaali lapsi normaaleilla vaatimuksilla.
Allright. No, uuvu toki jos tahdot, suosittelen kyllä lämpimästi paksumman nahan kasvattamista. Minkä ikäisiä lapsesi ovat?
Sinä olet väärässä ketjussa.
Voi olla, mutta se ei muuta asiaa, että luettelemasi vanhempien "velvollisuudet" on hyvä muistaa olevan hipsukoissa. Riittävän hyvä vanhempi on riittävän hyvä, edelleen. Kaikkiin odotuksiin ei kukaan pysty vastaamaan, eikä tarvitsekaan. Minusta siis niistä syyllistyminenkin on ihan ajanhukkaa, mutta mistäs minä tosiaan mitään tiedän nykyvanhemmuudesta. Meilläpäin ihmiset ovat hyvin samanlaisia perustarpeineen kuin 20 vuotta sittenkin, ihan iästä riippumatta. Mutta nyt töihin, päivänjatkoja!
Ketä kiinnostaa jonkun asioista mitään tietämättömän paasaus?
Kyllä minua vanhemmuudessa on kirkkaasti eniten uuvuttanut nykyinen koulupolitiikka.
Helsingissä ei ole tiennyt lainkaan, että mikä koulu on auki, mikä suljetaan, mikä on homeessa jne.
Ei ole ollut koulukirjoja, koko ajan saa olla kyttäämässä että missä yritetään kusettaa ja millä tavoin.
Tulihan se kilpailu tähänkin ketjuun :)
kellä on eniten lapsia ja diagnooseja tietää parhaiten kaikesta
Vierailija kirjoitti:
Tulihan se kilpailu tähänkin ketjuun :)
kellä on eniten lapsia ja diagnooseja tietää parhaiten kaikesta
Diagnoosit : toistuva masennus ja määrittämätön ahdistuneisuushäiriö. Ehkä omien lasten kohdalla olisi järkevää yrittää toimia toisin, jos lopputuloskin olisi silloin erilainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ”velvollisuuksien” listaaja olen kylläkin eri henkilö kenelle yhden lapsen vanhempana vastailet. Ihan vain selvennykseksi. Olen samaa mieltä, että totta kai yksilön vastuulla on uhriutuuko ja miten reagoi vaatimuksista. Mutta fakta on, että kyllä vanhempia ja perheitä kytätään huomattavasti tarkemmmin kuin vaikkapa 70-80-luvuilla. Aika vapaasti me saatiin kasvaa ja elää tuolloin. Jos joku ei harrastanut tai saanut muuta kuin kouluruoan tai hernekeiton, niin so not. Ei silloin ketään kiinnostanut syödäänkö luomu/lähi/itsetehtyä/monipuolista ym ruokaa. Kunhan syötiin. Jos joku pukeutui aina samoihin vaatteisiin, niin ei sekään ketään haitannut. Nykyisin jos lapsella on aina likaiset samat vaatteet, joku tekee lasun. Se, ettei kukaan välittänyt, ei tietenkään ollut hyvä asia aina. Mutta toisaalta ei ollut samanlaisia paineita neuvolasta, koulusta, töistä, naaureista jne. Kotiäitiyskään ei ollut niin ristiriitainen asia kuin nykyään eikä isejä velvoitettu tuolloin mihinkään muuhun kuin töihin.
Sehän on hieno asia, jos joku kokee, että ei ole vaatimuksia ja saa elää niin kuin parhaaksi katsoo. Mutta ei se poista sitä, että moni muu meistä vanhemmista on erilaisten vaatimusten viidakoissa. Esimerkiksi töistä ja lähipiiristä annetaan kyllä helposti suora palaute, että nyt hyvä työntekijä/kasvattaja tekee näin eikä noin.
MLL suosittaa että vasta 13-vuotiaan saa jättää yksin.
Sitä kun vertaa entisiin aikoihin kun nelivuotiaat meni itse ratikalla päiväkotiin ja 13-vuotias oli jo vuosia huolehtinut paitsi itsestään, myös pienemmistä sisaruksistaan.
Meidän pienikokoinen lapsi kasvoi viidessä vuodessa puoli senttiä liikaa ja siitä nousi kamala haloo. Se on sillä tasolla tämä kyttäys nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykynaisen on saatava kaikki.
Kai siinä sitten uupuu.
Miksi ei voi jakaa tasan miesten kanssa? Ainiin, kun ei ole isien velvollisuus olla kotona vaikka äiti haluaisi töihin... sen sijaan jos äiti haluaa töihin, pitää hänen myös olla kotonakin. Oletus on edelleen että kaikki äidit haluaa olla lasten kanssa kotona.
Vierailija kirjoitti:
20 vuotta sitten pidettiin kuria rangaistuksilla ja nyt yritetään pitää "rajoja" tunteita sanoittamalla koska rangaistukset koetaan julmiksi. Veikkaanpa, että 20 vuoden päästä taas pidetään kuria rangaistuksilla, koska sen ajan vanhemmat muistelevat omaa lapsuuttaan eivätkä halua toistaa sitä virhettä, että lapset päästetään perheissä niskan päälle.
Tämä nykyinen sanoittamis-lässytysvanhemmuus näkyy sääntöjen kunnioittamattomuutena. Ei noudateteta enää mitään ohjeita ja kaikessa vängätään omia ehtoja ja poikkeuksia yhteisiin sääntöihin. Toimii todella huonosti isommassa porukassa tällainen uniikkius. Koulussa on lisäongelmana vielä kunnollisten rangaistusten puute ja vanhempien kurittomuutta puolusteleva asenne.
Minkähänlaisia työntekijöitä näistä kasvaa?
Ope
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaatimuksia on ollut historian saatossa naisille ja lasten kasvatukselle aina. Ihanteita löytyy joka lähtöön.
Tärkeintä on, että tekee omasta elämästään jokseenkin miellyttävän ja oppii katsomaan läpi sormien asioita, jotka eivät ole niin tärkeitä. Kaikkea ei ehdi eikä pysty. Silloin priorisoidaan.
Itse olemme jättäneet lasten harrastukset pois, koska niistä tuli turhaa kiirettä koko perheelle. Lapsetkaan eivät sitä halunneet. Valitsivat sellaista tekemistä, jota voi tehdä kotona koulun jälkeen.
Perheen vanhemmat eivät itsekään juokse joka kissanristiäisissä, kutsuihin vastataan ei kiitos. Työnantajalle sanotaan, ettei ylitöihin pääse.
Omia valintoja, leppoistakaa elämäänne niin tulette onnellisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20 vuotta sitten pidettiin kuria rangaistuksilla ja nyt yritetään pitää "rajoja" tunteita sanoittamalla koska rangaistukset koetaan julmiksi. Veikkaanpa, että 20 vuoden päästä taas pidetään kuria rangaistuksilla, koska sen ajan vanhemmat muistelevat omaa lapsuuttaan eivätkä halua toistaa sitä virhettä, että lapset päästetään perheissä niskan päälle.
Tämä nykyinen sanoittamis-lässytysvanhemmuus näkyy sääntöjen kunnioittamattomuutena. Ei noudateteta enää mitään ohjeita ja kaikessa vängätään omia ehtoja ja poikkeuksia yhteisiin sääntöihin. Toimii todella huonosti isommassa porukassa tällainen uniikkius. Koulussa on lisäongelmana vielä kunnollisten rangaistusten puute ja vanhempien kurittomuutta puolusteleva asenne.
Minkähänlaisia työntekijöitä näistä kasvaa?
Ope
Onko tälle jotain vaihtoehtoa nykypäivänä ja nykyisen tiedon valossa?
Nykynaisen on saatava kaikki.
Kai siinä sitten uupuu.