Entä kun nuori yksinkertaisesti kieltäytyy tottelemasta?
Olen ollut yksinhuoltaja 14 vuotta. Talossa on nyt kaksi teini-ikäistä. Toinen on sentään jo 17, ja pahimmat kuohut menneet ohitse - mutta toinen on ihan pahimmassa iässään. Kumpikin kuitenkin on jatkuvasti sitä mieltä, että ruoassa on jotakin vikaa - joka halvatun päivä. Toisekseen kumpikin pelaa liikaa, nuorempi ei missään nimessä saisi kukkua yömyöhään ja pelata kännykällä, koska harrastaa kilpaurheilua. On tosi paskamaista laittaa vähät rahansa toisen harrastukseen, joka sitten pilataan ruoasta kiukuttelulla ja kännykkäpelaamisella yömyöhään.
Kännykkää ei voi ottaa pois - muuten tulisi fyysinen tappelu. Kännyä myös tarvitaan koulussa, joten mikään pitkä takavarikko ei tepsi. Olen kerran poistanut kaikki pelit kännykästä, ja siitä tuli aivan hirvittävä riita. Mietin, mitä naapuritkin ajattelevat.
Varsinkin tämä nuorempi on jatkuvasti korjailemassa puheitani, ivaamassa, "eksä tiedä edes tota", "ootsä sitten tyhmä" - ja jos yritän komentaa syömään tai nukkumaan, niin "kilju sä vaan, en varmasti mene." Olen kuullut myös haistatteluja.
Kun olen yh, niin tämmöinen, että omassa kodissaan melkeinpä tunkeilijan asemassa, panee kyllä itsetunnon maahan ihan urakalla. Muutenkin olen vanhennut vuosia ulkonäöllisesti. Olen aika maassa.
Pahin pulma on tuo nuoremman harrastus. Siihen tosiaan menee kaikki ylimääräiset rahat - jopa siinä määrin, ettei minulla ole varaa kuin silloin tällöin käydä parturissa. Ja samaan aikaan hän ei ymmärrä, että kilpaurheilu vaatisi kurinalaista elämää. Kaikki kisat menevät päin hemmettiä, koska tyyppi haukottelee ja on syönyt huonosti. Yleensä syy löytyy kuitenkin aina jostakin muualta, ei ainakaan hänen elämäntavoistaan. Monesti minä olen syypää, koska olen ostanut vaikkapa huonot välineet yms.
Antakaapa rakentavia neuvoja, mitä minun pitäisi tehdä, etten tule ihan hulluksi?
Kommentit (48)
Lopeta se harrastuksen maksaminen, kerta se ei teiniä kiinnosta eikä jaksa panostaa.
Potkase omillensa. Kyä sossu korjaa taltehen.
No tuollaiseen käytökseen ei auta kuin natsilinja, jos järkevä puhe ei auta.
Rahahana kiinni, nyrkki naamaan, avaimet pois. Eiköhän tokene ;-)
"Kaikki kisat menevät päin hemmettiä, koska tyyppi haukottelee ja on syönyt huonosti. "
Ratkaisu: lopetat harrastuksen maksamisen. Teiniä ei selvästikään kiinnosta sen vertaa, että moisesta lystistä kannattaisi enää maksaa.
Lakkaa tekemästä puolesta. Kerran sanot että nyt on ruoka ja jos ei tulla syömään, niin se on voi voi. Olet itsepäinen ja sarkastinen jatkuvasti. Haistatat takaisin.
Jos valittaa ruuasta, olkoot ilman. Hankkikoot imat eväänsä.
Ruoasta valittaminen : jos ei maistu, olkoot ilman tai tehköön itse "parempaa". Jos se kotona eläminen on niin ikävää, menkööt muualle. Lopetat kaiken rahoituksen, paitsi perustarpeet.
Perhekeskustelu. Säännöt selviksi. Koulu hoidetaan ja vanhempaa kunnioitetaan. Ja teineille kerrotaan totuus esim talousasioista. Jos keskustelu ei onnistu, hanki perheneuvolasta siihen apua. Harrastus pitää lopettaa jos motivaatio ei riitä ja se vie kaikki rahat. Siihen keskusteluun valmentaja mukaan.
Sinulla on maksajan oikeudet. Rahahanat voi pistää kiinnikin jos katsoo ettei arvosteta.
En kyllä näe mitään keinoa kohentaa asemaasi, kun olet lastesi palvelijaksi ruvennut. Taidat ihan pelätä lapsiasi. Miten ihmeessä päädyit kynnysmatoksi?
Keskustele hänen kanssaan. Ja kerro, että et aio maksaa harrastusta, jos hän ei muuta käytöstään. Sitten selkeät kellonajat pelaamiselle, kännykänkäytölle ja muille asioille.
Ja sano hänelle, että, niin kauan kun hänen jalat on sinun ruokapöydän alla, sinä et siedä, etkä aio kuunnella yhtäkään poikkipuolista sanaa ruoasta. Se syödään mitä syödään, eikä ruoasta valiteta. Ota hänet mukaan myös ruoanlaittoon, niin saa itse päättää mausteista yms.
Ap, nyt on vähän tiukempi paikka ja ikä teinin kanssa, mutta selviät siitä ja asiat helpottaa ajan kanssa. Ihan hölmöjäkin neuvoja olet tuossa saanut. Muista mieluummin olla aikuinen, älä provosoidu, ole johdonmukainen: tee vain sellaisia sääntöjä ja uhkauksia, joista voit pitää kiinni ja jotka pystyt toteuttamaan. Ja pidä sama linja koko ajan, vaikka mitä tapahtuisi. Tsemppiä!
Minä lopettaisin harrastuksen maksamisen, ihan kuin lopettaisin vaikkapa lukio-opintojen rahoittamisen, jos siihen ei keskityttäisi ja panostettaisi. Sitten sanoisin, että jos meno ei muutu, niin teen nuoresta lasun. Kiva varmaan teinille, ku sossut syynää sen elämää. Perheneuvolaan veisin ja jos ei lähtis vaan kävis päälle, tekisin rikosilmoituksen. Ihan tappiin vetäisin tän taistelun, jotta näkisi, ettei elämä kulje hänen pillinsä mukaan.
En tiedä mitä sanoa muuta kuin tunnen suurta sympatiaa ja näen että välität ja teet kaikkesi nuortesi hyväksi. Muistuta itseäsi että olet ihminen eikä sinusta riitä loputtomiin. Tänä ei tietenkään auta ongelmiin nyt, toivotan kuitenkin jaksamista ja että saat kenties apua.
Puhelin pois yöksi..22-> eteenpäin puhelin jää yöparkkiin..ja jos lapsi käy fyysisesti käsiksi niin perheneuvolaan. Itse myös pitäisin perhepalaverin syömisestä, jos yhdessä mietittäisiin ruokia mitkä maistuu(aina ei voi olla pizzaa) Kertoisin rehellisesti myös tuosta, että rahaa ei ole liikaa ja jos harrastus ei tunnu mielekkäältä siihen turha rahaa laittaa..varmasti tulee vaikeaa ja lapset kapinoivat kunnolla, mutta ehdottomasti haet apua jos et yksin saa arkea toimimaan..ei se ole häpeä myöntää sitä ettei pärjää
Puhu valmentajan kanssa? Jospa sieltä tulisi kurinpalautus. Olisi ilmeisesti teinin korkea aika ottaa pieni kypsyysloikka, ja alkaa kantaa vastuuta touhuistaan. Tekeekö kotitöitä?
Mietihän hiukan sitä, miksi kilpaurheilua ylipäätään harrastetaan. Eihän siinä ole mitään ideaa, jos nuori ei kapinoinniltaan suostu satsaamaan itse. Muut satsaavat vain sen minkä hänkin. Näin se menee.
Ruokaa laitatte vuoroissa. Jos sinun ruokaa halveksitaan, kokeile piruuttasi tehdä itse samoin. Kerran naukuminen saattaa muuttaa näkökulmaa kyllä.
Mutta mutta. Älä mene ottamaan luuta pois koiralta, se voi purra. Koiran on tuotava luu sinulle ihan itse. Jos ei tuo, älä maksa luukaupan laskua. Mutta oikeasti olet kyllä ongelmissa jos teini tulee päälle. Jos isompikin suvaitsee asian, teillä on hämminkiä enemmänkin. Siihen en osaa sanoa mitään, mahtaako ammattiväki osata?
Toisin kuin moni muu, minä en suoraan lopettaisi harrastuksen maksamisesta. Teinillä voi nyt olla parin vuoden hankalampi vaihe, mutta sen jälkeen asiat voivat sujua taas paremmin. Jos teini nyt loettaa harrastuksen, voi tilalle tulla jotain selvästi harmillisempaa.
Voisit jutella valmentajan kanssa siitä, voisiko hän puhua nuorille riittävän unen tärkeydestä urheilusuorituksen kamnaltam
Ruuan suhteen toteaisin, että teini saa laittaa ruuan koko perheelle, jos sinun tekemäsi ei kelpaa.
Meillä aikoinaan tytär kapinoi, mutta poika nuorempana seurasi sivusta.
Mottoni oli. Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt.
Vierailija kirjoitti:
Lopeta se harrastuksen maksaminen, kerta se ei teiniä kiinnosta eikä jaksa panostaa.
Kehotan ottamaan valmentajaan yhteyttä, kerro suoraan millainen tilanne teillä kotona on ja että tarvitset tukea ja apuja sieltä. Kerro ihan noin mitä tässä kirjoitit.
Valmentajan tai huoltajan kannanotto olisi hyvä. Pyydä heitä puhumaan nuorelle.
Sitten, kun olet ollut yhteydessä valmentajan, niin kerro lapsellesi, että olet jutellut valkun kanssa. Että tämä on niin tärkeä asia.
Kerro myös,valmentajalle, että kerrot lapsellesi, että juttelitte. Ole avoin joka suuntaan.
Lapsille ja nuorille on hyvä tehdä selväksi ja julki, että aikuiset tekevät yhteistyötä. Että,tämä maailma menee muilla säännöillä kuin nuoren/lapsen kiukuttelun säännöillä.
Siitä ruuasta kyllä voit suoraan sano, että naljailu seis. Tästä lähtien tehdään yhdessä ruoka. Kyllä apuja tarvitaan kotona, naljailu muutenkin pitää lopettaa se on huonoa käytöstä, kaikkialla. Siitä saa vaan negatiivista aikaan joka suuntaan...itselleen ja muille.
Kouluunkin voisit olla yhteydessä. Se palaaminen on ongelma.
Kaikki mukavuudet, pelikoneet ym vaan pois. Eikä sitä kännykkää koulussa todellakaan tarvi.