Lue keskustelun säännöt.
"Masentunut parantaa itse itsensä"
10.02.2019 |
Terapiasta usein sanotaan, että parantaja löytyy omasta päästä esim. masennuksen kohdalla.
Mitä tällä tarkoitetaan ja uskotko asian olevan näin?
Mikä rooli terapialla ja lääkkeillä on tässä prosessissa?
Kommentit (44)
Esimerkiksi sitä, että vain sinä itse voit tunnistaa niitä tapahtumia ja olotiloja ja sitä mitä siitä on seurannut. Sinähän olet oman elämäsi ainoa todistaja 24/7. Kirjoista ja terapiasta saa vinkkejä miten löytää nuo kipukohdat ja miten työstää niitä eteenpäin. Sinä joudut kuitenkin korjaamaan omat aivosi, koska ulkopuolelta niitä ei pysty korjaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääke korjaa oireet, ei niiden syytä
Musta tällä tarkoitetaan sitä, että kukaan ei parane, jos ei itse halua parantua. Ei kuitenkaan sitä, että yksin pitäisi pärjätä.
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi sitä, että vain sinä itse voit tunnistaa niitä tapahtumia ja olotiloja ja sitä mitä siitä on seurannut. Sinähän olet oman elämäsi ainoa todistaja 24/7. Kirjoista ja terapiasta saa vinkkejä miten löytää nuo kipukohdat ja miten työstää niitä eteenpäin. Sinä joudut kuitenkin korjaamaan omat aivosi, koska ulkopuolelta niitä ei pysty korjaamaan.
Miksi tähän välttämättä tarvittaisiin terapiaa? Tai eikö terapia altista sille, että potilas siirtää vastuun paranemisestaan terapeutille?
Vierailija kirjoitti:
Musta tällä tarkoitetaan sitä, että kukaan ei parane, jos ei itse halua parantua. Ei kuitenkaan sitä, että yksin pitäisi pärjätä.
Höps. Kyllä ripuli menee ohi, vaikka haluaisit sen jatkuvan. Masennus ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Musta tällä tarkoitetaan sitä, että kukaan ei parane, jos ei itse halua parantua. Ei kuitenkaan sitä, että yksin pitäisi pärjätä.
Tästä olen samaa mieltä. Jos ei esimerkiksi usko terapian tai lääkkeen tehoon, se tuskin kohentaa oloasi lainkaan. Ap
Jos minun masennukseni johtuu siitä, että mies jätti, enkä pääse yli niin mitä pitää tehdä? Tarvitaanko tähän välttämättä terapeuttia, vai voinko itse päästä johtenkin yli? Erosta jo yli viisi vuotta ja siltikin ajattelen ja kaipaan häntä päivittäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos minun masennukseni johtuu siitä, että mies jätti, enkä pääse yli niin mitä pitää tehdä? Tarvitaanko tähän välttämättä terapeuttia, vai voinko itse päästä johtenkin yli? Erosta jo yli viisi vuotta ja siltikin ajattelen ja kaipaan häntä päivittäin.
No jos et ole päässyt omin voimin yli, niin tuskin tulet pääsemään. Suosittelen terapiaa.
Mä en oikein tunne mitään, esmes ihastusta tai vihaa. Eikä oikein ole kiinnostuksen kohteita. Ei kavereita, käyn aina välillä töissä jaksoja. Lääkitys turruttaa vielä enemmän. Eipä taida olla keinoja parantaa elämää. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos minun masennukseni johtuu siitä, että mies jätti, enkä pääse yli niin mitä pitää tehdä? Tarvitaanko tähän välttämättä terapeuttia, vai voinko itse päästä johtenkin yli? Erosta jo yli viisi vuotta ja siltikin ajattelen ja kaipaan häntä päivittäin.
Ei ongelmien laatu vaan se, miten käsittelet niitä. Jonkun käsittelykyky on niin hyvä esim. kiitos eheän lapsuuden, että selviävät traumaattisista kokemuksista ilman terapiaakin. Osa taas tarvitsee tukea ja lääkitystä kovemmin. Täysin yksilöllistä siis.
Jos yhteen palaaminen exän kanssa ei ole mahdollista, silloin on mahdollista pienin askelin tottua tilanteeseen ja lopulta hyväksyä, että hän on osa menneisyyttä. Sinäkin luultavasti toivot hänen pääsevän yli sinusta ja olevan hyvinvoiva.
Vierailija kirjoitti:
Mä en oikein tunne mitään, esmes ihastusta tai vihaa. Eikä oikein ole kiinnostuksen kohteita. Ei kavereita, käyn aina välillä töissä jaksoja. Lääkitys turruttaa vielä enemmän. Eipä taida olla keinoja parantaa elämää. :(
Vaikka tilanne olisi jatkunut pitkään, se ei tarkoita että se pysyisi yhtä pahana jatkossakin. Et ole yksin tunteiden puutteen kanssa, ja on selviytymistarinoita siitä miten jotkut ovat päässeet ylös. Aika auttaa (toivottavasti) ja hyvän ihmissuhteen löytäminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi sitä, että vain sinä itse voit tunnistaa niitä tapahtumia ja olotiloja ja sitä mitä siitä on seurannut. Sinähän olet oman elämäsi ainoa todistaja 24/7. Kirjoista ja terapiasta saa vinkkejä miten löytää nuo kipukohdat ja miten työstää niitä eteenpäin. Sinä joudut kuitenkin korjaamaan omat aivosi, koska ulkopuolelta niitä ei pysty korjaamaan.
Miksi tähän välttämättä tarvittaisiin terapiaa? Tai eikö terapia altista sille, että potilas siirtää vastuun paranemisestaan terapeutille?
Tunnelukossa tai muuten ongelmissa oleva ihminen ei välttämättä pysty tarkastelemaan asioita "itsensä ulkopuolelta". Siten hän hyötyy ulkopuolisesta avusta, jolla ei ole henkilökohtaista sidettä ongelmaisen asioihin, eikä koe samoja tunteita. Siten terapeutti voi antaa teoreettista tietoa ja näkökulmaa siihen miten tarkastella omia ongelmiaan ja tunteitaan ja kuinka lähteä purkamaan mieltä. Jos on tyhjä pää ja lukossa niin eipä sinne niitä avuliaita omia ideoita itsensä auttamisesta tipahtele. Terapeutti voi osoittaa huomaamaan sellaisia asioita, joille asiakas on "sokeutunut". Pitää esimerkiksi normaalina ja hyvöksyttävänä kohtaamistaan alistamista parisuhteessa, vaikka se ei sitä ole.
Aivoista pystytään kuvantamaan esimerkiksi se hetki kun oppilas saa tunnilla ahaa-elämyksen. Asiakkaalle tarvitaan "se jokin", joa aiheuttaa hänessä näitä ahaa-elämyksiä. Joskus niitä ei pysty tuottamaan itse ja silloin terapeutti on hyvä apu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta tällä tarkoitetaan sitä, että kukaan ei parane, jos ei itse halua parantua. Ei kuitenkaan sitä, että yksin pitäisi pärjätä.
Höps. Kyllä ripuli menee ohi, vaikka haluaisit sen jatkuvan. Masennus ei.
Ripulikin voi kroonistua, jos sopivat tekijät altistavat sille. Masentunut mieli on herkempi järkkymään ja uusiutumaan kuin "normaalilla" ihmisellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en oikein tunne mitään, esmes ihastusta tai vihaa. Eikä oikein ole kiinnostuksen kohteita. Ei kavereita, käyn aina välillä töissä jaksoja. Lääkitys turruttaa vielä enemmän. Eipä taida olla keinoja parantaa elämää. :(
Vaikka tilanne olisi jatkunut pitkään, se ei tarkoita että se pysyisi yhtä pahana jatkossakin. Et ole yksin tunteiden puutteen kanssa, ja on selviytymistarinoita siitä miten jotkut ovat päässeet ylös. Aika auttaa (toivottavasti) ja hyvän ihmissuhteen löytäminen.
Olen viittä vaille 40v enkä ole koskaan seurustellut. En vaan tunne ihastusta niin aika mahdottomaksi menee seurustelu. Eikä panetakkaan enää. Umpikuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta tällä tarkoitetaan sitä, että kukaan ei parane, jos ei itse halua parantua. Ei kuitenkaan sitä, että yksin pitäisi pärjätä.
Höps. Kyllä ripuli menee ohi, vaikka haluaisit sen jatkuvan. Masennus ei.
Ripulikin voi kroonistua, jos sopivat tekijät altistavat sille. Masentunut mieli on herkempi järkkymään ja uusiutumaan kuin "normaalilla" ihmisellä.
Sitä juuri tarkoitin, että masennus ei niin vain tahdon voimalla parane.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi sitä, että vain sinä itse voit tunnistaa niitä tapahtumia ja olotiloja ja sitä mitä siitä on seurannut. Sinähän olet oman elämäsi ainoa todistaja 24/7. Kirjoista ja terapiasta saa vinkkejä miten löytää nuo kipukohdat ja miten työstää niitä eteenpäin. Sinä joudut kuitenkin korjaamaan omat aivosi, koska ulkopuolelta niitä ei pysty korjaamaan.
Miksi tähän välttämättä tarvittaisiin terapiaa? Tai eikö terapia altista sille, että potilas siirtää vastuun paranemisestaan terapeutille?
Tunnelukossa tai muuten ongelmissa oleva ihminen ei välttämättä pysty tarkastelemaan asioita "itsensä ulkopuolelta". Siten hän hyötyy ulkopuolisesta avusta, jolla ei ole henkilökohtaista sidettä ongelmaisen asioihin, eikä koe samoja tunteita. Siten terapeutti voi antaa teoreettista tietoa ja näkökulmaa siihen miten tarkastella omia ongelmiaan ja tunteitaan ja kuinka lähteä purkamaan mieltä. Jos on tyhjä pää ja lukossa niin eipä sinne niitä avuliaita omia ideoita itsensä auttamisesta tipahtele. Terapeutti voi osoittaa huomaamaan sellaisia asioita, joille asiakas on "sokeutunut". Pitää esimerkiksi normaalina ja hyvöksyttävänä kohtaamistaan alistamista parisuhteessa, vaikka se ei sitä ole.
Aivoista pystytään kuvantamaan esimerkiksi se hetki kun oppilas saa tunnilla ahaa-elämyksen. Asiakkaalle tarvitaan "se jokin", joa aiheuttaa hänessä näitä ahaa-elämyksiä. Joskus niitä ei pysty tuottamaan itse ja silloin terapeutti on hyvä apu.
Pitäisi tietää, miksi ihminen ei kykene keksimään omia ideoita olonsa edistämiseen, tai mikä sen estää.
Jos sinut diagnosoidaan kliinisesti masentuneeksi ja sanotaan, että kyse on aivokemioiden heilahtelusta, eikö tällä anneta ymmärtää että potilas ei voi vaikuttaa masennukseensa (paitsi terapian avulla)?
Vierailija kirjoitti:
Jos minun masennukseni johtuu siitä, että mies jätti, enkä pääse yli niin mitä pitää tehdä? Tarvitaanko tähän välttämättä terapeuttia, vai voinko itse päästä johtenkin yli? Erosta jo yli viisi vuotta ja siltikin ajattelen ja kaipaan häntä päivittäin.
Kun menet nukkumaan laita näitä soimaan. On toiminut minulla, vaikka nukahdan kesken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi sitä, että vain sinä itse voit tunnistaa niitä tapahtumia ja olotiloja ja sitä mitä siitä on seurannut. Sinähän olet oman elämäsi ainoa todistaja 24/7. Kirjoista ja terapiasta saa vinkkejä miten löytää nuo kipukohdat ja miten työstää niitä eteenpäin. Sinä joudut kuitenkin korjaamaan omat aivosi, koska ulkopuolelta niitä ei pysty korjaamaan.
Miksi tähän välttämättä tarvittaisiin terapiaa? Tai eikö terapia altista sille, että potilas siirtää vastuun paranemisestaan terapeutille?
Tunnelukossa tai muuten ongelmissa oleva ihminen ei välttämättä pysty tarkastelemaan asioita "itsensä ulkopuolelta". Siten hän hyötyy ulkopuolisesta avusta, jolla ei ole henkilökohtaista sidettä ongelmaisen asioihin, eikä koe samoja tunteita. Siten terapeutti voi antaa teoreettista tietoa ja näkökulmaa siihen miten tarkastella omia ongelmiaan ja tunteitaan ja kuinka lähteä purkamaan mieltä. Jos on tyhjä pää ja lukossa niin eipä sinne niitä avuliaita omia ideoita itsensä auttamisesta tipahtele. Terapeutti voi osoittaa huomaamaan sellaisia asioita, joille asiakas on "sokeutunut". Pitää esimerkiksi normaalina ja hyvöksyttävänä kohtaamistaan alistamista parisuhteessa, vaikka se ei sitä ole.
Aivoista pystytään kuvantamaan esimerkiksi se hetki kun oppilas saa tunnilla ahaa-elämyksen. Asiakkaalle tarvitaan "se jokin", joa aiheuttaa hänessä näitä ahaa-elämyksiä. Joskus niitä ei pysty tuottamaan itse ja silloin terapeutti on hyvä apu.
Kirjoistako aloit kopioimaan tänne tekstiä ja terapeuttia leikkimään vailla minkäänlaista koulutusta tai tietoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minun masennukseni johtuu siitä, että mies jätti, enkä pääse yli niin mitä pitää tehdä? Tarvitaanko tähän välttämättä terapeuttia, vai voinko itse päästä johtenkin yli? Erosta jo yli viisi vuotta ja siltikin ajattelen ja kaipaan häntä päivittäin.
Kun menet nukkumaan laita näitä soimaan. On toiminut minulla, vaikka nukahdan kesken.
Meditatiivisia harjoituksia voi kyllä suositella mistä tahansa ongelmista kärsiville.
Henkilökohtainen ongelma paranee omalla (ajatus)työllä. Terapeutti tsemppaa ja antaa vinkkejä tähän.