Useamman kumppanin kanssa olleet olenko menettänyt jotain ollessani pitkään vain yhden kanssa?

19 jatkaa...

Siis piti sanoa vielä mutta jäi vahingossa kesken:

Olin varma yhden miehen kanssa ollessa, että hänen kanssaan olen loppuun asti. MUTTA se osoittautui alkuhuuman jälkeen huonoksi suhteeksi eikä kestänyt. Jos suhde olisi ollut hyvä noin kauan kuin teillä, olisin samassa tilanteessa kuin sinä ja varmaan ihan tyytyväinen ja onnellinen. Mutta ei vaan osunut kerralla oikeaan.

Olet saattanut jäädä paitsi jostain hauskoista kokemuksista, mutta samalla olet välttänyt mm. yksinäisyyden ja huonot parisuhteet, joissa aika valuu hukkaan. Ole siis tyytyväinen, että olet löytänyt onnen helpolla.

Olet menettänyt paljon murheita ja epätoivoa, kevytseksiä, katkeria itkuja jne.

Et ole menettänyt mitään todella merkityksellistä.

Ainakin miehenä koen saaneeni paljon sinkkuaikojen seksikokemuksista eri naisten kanssa

Tapasin sielunkumppanini teininä, mutta yhteen päädyimme vasa yli 30 vuotiaina. Ja olen kiitollinen sekä iloinen, ettei päivääkään aikaisemmin. Olisin menettänyt niin paljon elämästä seikkailuja ja romansseja. Vaikka mieheni onkin elämäni mies, on minulla myös ollut muita miehiä, jotka olen kohdannut romanttisessa mielessä. Olen heidän kanssaan kokenut enemmän tai vähemmän kiihkeän suhteen, kunnes suhde on päättynyt. Ystäväsikin on jäänyt pari. Itselleni nämä ovat olleet korvaamattomia elämänkokemuksia ja kasvunpaikkoja ihmisenä. Olen myös ylpeä, kun uskalsin erota nuoruuden suhteesta ja heittäytyä elämään, muuttaa ulkomaille ja rakentaa siellä uraa. On ollut tärkeää osata elää yksin, matkustaa yksin ja huomata kuinka hyvin sitä pärjää yksin. En siis kadu mitään ja on helppo nauttia avioliitosta nyt.

Kai jokaisella on oma elämäntarinansa. Jokainen itse tietää, miten se kokee ja kokeeko menettäneensä. Itse olen sellainen, että se siellä takaraivossa kuitenkin vaivaisi jatkuvasti ja harmittaisi, jos en olisi uskaltanut heitttäytyä ja kokea.

Vierailija kirjoitti:

Tapasin sielunkumppanini teininä, mutta yhteen päädyimme vasa yli 30 vuotiaina. Ja olen kiitollinen sekä iloinen, ettei päivääkään aikaisemmin. Olisin menettänyt niin paljon elämästä seikkailuja ja romansseja. Vaikka mieheni onkin elämäni mies, on minulla myös ollut muita miehiä, jotka olen kohdannut romanttisessa mielessä. Olen heidän kanssaan kokenut enemmän tai vähemmän kiihkeän suhteen, kunnes suhde on päättynyt. Ystäväsikin on jäänyt pari. Itselleni nämä ovat olleet korvaamattomia elämänkokemuksia ja kasvunpaikkoja ihmisenä. Olen myös ylpeä, kun uskalsin erota nuoruuden suhteesta ja heittäytyä elämään, muuttaa ulkomaille ja rakentaa siellä uraa. On ollut tärkeää osata elää yksin, matkustaa yksin ja huomata kuinka hyvin sitä pärjää yksin. En siis kadu mitään ja on helppo nauttia avioliitosta nyt.

Kai jokaisella on oma elämäntarinansa. Jokainen itse tietää, miten se kokee ja kokeeko menettäneensä. Itse olen sellainen, että se siellä takaraivossa kuitenkin vaivaisi jatkuvasti ja harmittaisi, jos en olisi uskaltanut heitttäytyä ja kokea.

Lisään vielä, että hassua kuinka moni kokee, että ”aikaa valuu hukkaan” tai ainoa, mikä menettää on turhat itkut ja yksinoloa. En ikinä ole kokenut että aika voi jotenkin valua hukkaan, ehkä jos on tavoitteena se perheen perustaminen. Itselläni ei ikinä ollut enkä koskaan edes ole tavoitellut parisuhdetta nuoruuden pidemmän suhteen jälkeen. Olen nauttinut sinkkuudesta enkä ikinä ajatellut sen olevan välivaihe. Lapsenkin sain sitten avioliitossa vasta enkä sitäkään mitenkään tavoitellut, olisin adoptoinut yksin ulkomailla, jos näin ei olisi käynyt. Ja mitä itkuihin tulee niin ne eivät ketään tapa vaan kasvattaa, itselläni ainakin ovat olleet tärkeä osa elämää ja omaa kasvuprosessia. Ja olen tyytyväinen, että ne itkut on itketty, mitkä on. En vaihtaisi yhtään pois.

Asiat voit kokea ja nähdä ilmeisesti hyvin eritavalla.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin miehenä koen saaneeni paljon sinkkuaikojen seksikokemuksista eri naisten kanssa

Sama, sukupuolet kääntäen. Suurin osa kokemuksista on kyllä ollut ihan hyviä. Ehkä yksi osa oppimista on sekin, että oppii tunnistamaan itselleen sopivat seksikumppanit jo ennen vaatteiden riisumista, jolloin myös oppii välttämään huonoja kokemuksia.

Vaikea kuvitella myös miten voisi oppia yhtä paljon omista mieltymyksistään jos ei kokeile useampia miehiä, koska siinä ei ole kyse teknisistä asioista joita se yksi ja sama voisi kokeilla, vaan luonne- ja tyyliseikoista. Yksinkertaisena esimerkkinä - jos on ollut vain alistuvan miehen kanssa, ei voi tietää tykkäisikö sittenkin enemmän dominoivasta miehestä, koska sellaista ei se alistuva kumppani voi aidosti esittää. Ja itse voi toki yrittää kuvitella, mutta ilman kokemusta ei voi varmaksi tietää.

Tämä on toki sellainen asia että jos ei tiedä mistä jää ehkä paitsi, ei sitä usein osaa kaivatakaan. Mutta silti voi jäädä jostain isostakin paitsioon.

Kuulostaa ehkä hassulta, mutta omilla kokemuksillani vastaan kyllä ja ei. Ei siksi, että olen nyt itsekin ollut kumppanini kanssa n. 7 vuotta, ja onnellinen ja toimiva parisuhde on aina ihana asia.

Kyllä taas siinä mielessä, että ne epäonnistuneet suhteet taas tekivät minusta sen ihmisen joka olen tässä, koska vastoinkäymisten ja pettymysten käsittely on hyvä taito. Minä myös aina sanon oppineeni jokaisesta teinisuhteestanikin jotain. Kun ensimmäinen poikaystävä jätti minut, en aluksi kertonut pojalle miten pa*kamaista se oli. Olin arka ja ylikiltti, kunnes kuulin, että poika oli valehdellut eron syystä ("mä haluan keskittyä kavereihin ja opintoihin") ja ystäväni oli nähnyt hänet kaupungilla toisen tytön kanssa. Silloin otin puhelimen kouraan ja soitin pojalle. Latasin täyslaidallisen puhelimessa, kerroin miten raukkamaista ja väärin on erota valehdellusta syystä, kun ei ole miestä kertoa miten asiat on. Tapauksen jälkeen minusta tuli rohkeampi, puhuin myös ikävistä tunteista ja sanoin suoraan, jos jokin ärsytti.

Toinen teinisuhteeni päättyi siihen, että silloinen poikaystävä petti. Olin ja olen jossain määrin edelleen vähän idealisti, ja olin aina ajatellut että kaikki ansaitsevat toisen tilaisuuden. Kun sitten tilanne tuli eteeni, huomasin etten pystynytkään siihen. Tunteeni olivat kuolleet sillä sekunnilla, kun poika kertoi pettämisestä. Opin, että ideaali ei aina ole se käytäntö, jota on mahdollista seurata.

Sittemmin tapasinkin nykyiseni. Jos voisin valita, tapaisinko hänet aiemmin? Tietysti! Mutta hänkin on nuorempana ollut eri ihminen kuin hän on nyt, enkä sitten tiedä olisiko kolahtanut niin kovasti, jos minä olisin edelleen se ylikiltti ja arka tyttö ja hän ties mitä muuta. Elettyä elämää ei saa pois, mutta jos takana ei ole murhia ja huumeita, ei eletyssä elämässä todennäköisesti ole sen "kamalampaa" kuin seksiä. Ja minua se ei haittaa, koska pitkälti tunteeni taso määrittelee miten hyvää seksi on. Ja mitä pidempään olen parisuhteessa ja onnellinen, sen parempaa seksikin on.

Riippuu, kuinka hyvä ja sinulle sopiva kumppanisi on. Et välttämättä ole menettänyt yhtään mitään, jos suhteessa kaikki toimii ja olet pystynyt kasvamaan ihmisenä ja toteuttamaan itseäsi.

Jos itse olisin edelleen ekan vakavamman poikaystäväni kanssa, en tuntisi itseäni, tietäisi seksimeltymyksistäni, olisin täysin erilainen ihminen jne. Itselleni suhteet ovat päättymisestään huolimatta antaneet paljon, samoin sinkkuna olo ja elämän hoitaminen yksin on opettavaista ja osin tosi kivaakin aikaa. Nyt koen olevani valmis sitoutumaan ihan oikeasti nykyiseni kanssa. Enkä tarkoita että saman ihmisen kanssa ollessa menettäisi jotain nimenomaan seksuaalisessa mielessä, vaan että erilaisten ihmisten kanssa oleminen ja yksin oleminen ovat kasvattavia asioita.

Moni puhuu, että jos olisi ollut vain yhden kanssa, ei tietäisi mitään seksuaalisista mieltymyksistään ja seksielämä nykyisenkin kumppanin kanssa olisi siksi vajaata. Minä taas koen, että useammat vertailukohdat eivät aina ole hyvä juttu. Olisi ikävää löytää elämäntavoiltaan ja ajatuksiltaan sielunkumppani, joka olisi vielä ulkonäöllisestikin juuri se oikea, mutta jonka kanssa seksi olisi "ihan hyvää", mutta aiempien kokemusten perusteella kokisi jäävänsä jostakin paitsi, koska jonkun toisen kanssa oli parempaa.

Eri vaihtoehtoja kokeillessa saa runsaasti kamalia seksikokemuksia, mutta myös hyviä, jotka saattavat "pilata" jonkun hyvän suhteen tulevaisuudessa.

Kyllä olet varmasti menettänyt mm. paljon elämänkokemusta. Mutta toisaalta voi ajatella, että olet saanut tilalle jotain hienoa eli läpi elämän kestävän ihmissuhteen.

Et ole. Mieluimmin olisin ollut yhden kumppanin kanssa loppuelämän.

Varmaan aika yksilöllistä. Jos olisin ollut vain yhden miehen kanssa, mua varmaan vaivaisi jatkuvasti epätietoisuus siitä, onko parisuhteeni riittävän hyvä. Aikaisemmista suhteista ja säädöistä olen saanut enemmän itseluottamusta ja varmuuden siitä, mitä parisuhteelta haluan ja kykenen sen myös ilmaisemaan. Aiemmista säädöistä on myös jäänyt hauskoja muistoja ja siellä on erikoisiakin kohtaamisia. Itse pidän seksin toimivuutta parisuhteessa erittäin tärkeänä ja haluan nauttia siitä myös itse, joten ainakin olen varmistanut, että parempaa ei ole tarjolla :D

Jos kumpikin pidätte tutusta ja turvallisesta ja siitä että tunnette toisenne hyvin, ette menetä mitään. 

Olen itse seurustellut pidempään kolme kertaa. Vaihtamalla on kyllä parantunut, mutta kaikkein parasta on tämä nykyinen vaihe, jossa jo tunnen toisen hyvin. Ei tule enää mitään alkeellisia väärinkäsityksiä. Nyt kun jälkiviisaana katselen elämääni taaksepäin niin joudun toteamaan, että ensimmäisen pitkäaikaisen kumppanini kanssa olisin tuskin ikinä päässyt näin hyvään tilanteeseen. Siksi (ja vähän muistakin syistä) on hyvä, että se suhde päättyi. Mutta ei se tarkoita, että kaikilla ensimmäinen suhde olisi aina epätyydyttävä ja että parempaa pitäisi etsiä! Jos viihdytte toistenne seurassa niin mitäpä sitä suhdetta rikkomaan.

Vierailija kirjoitti:

Moni puhuu, että jos olisi ollut vain yhden kanssa, ei tietäisi mitään seksuaalisista mieltymyksistään ja seksielämä nykyisenkin kumppanin kanssa olisi siksi vajaata. Minä taas koen, että useammat vertailukohdat eivät aina ole hyvä juttu. Olisi ikävää löytää elämäntavoiltaan ja ajatuksiltaan sielunkumppani, joka olisi vielä ulkonäöllisestikin juuri se oikea, mutta jonka kanssa seksi olisi "ihan hyvää", mutta aiempien kokemusten perusteella kokisi jäävänsä jostakin paitsi, koska jonkun toisen kanssa oli parempaa.

Eri vaihtoehtoja kokeillessa saa runsaasti kamalia seksikokemuksia, mutta myös hyviä, jotka saattavat "pilata" jonkun hyvän suhteen tulevaisuudessa.

Hyvä pointti. Minun nykyinen mieheni on huono suutelija ja tämä on kauheaa, koska olen ollut yhdessä myös hyvän suutelijan kanssa ja kaipaan sitä. Exästä en sitten mitään muuta kaipaakaan ja nykyinen on minulle oikea kumppani kaikilla muilla mahdollisilla tavoilla (myös seksin osalta), mutta ikävöin hyviä suudelmia. Kunpa en tietäisi paremmasta!

Et ole.

Tosin mullakin on tällä hetkellä mies joka ei ainakaan omien sanojensa mukaan ole ollut kenenkään muun kanssa. Mietityttää tuleeko hänelle jossain vaiheessa sama olo kuin ap:lle. 

Itse useamman väärän kanssa olleena, vastaukseni on iso EI. Mutta ymmärrän, että asia mietityttää AP:ta. 

Vierailija kirjoitti:

Et ole.

Tosin mullakin on tällä hetkellä mies joka ei ainakaan omien sanojensa mukaan ole ollut kenenkään muun kanssa. Mietityttää tuleeko hänelle jossain vaiheessa sama olo kuin ap:lle. 

Itse useamman väärän kanssa olleena, vastaukseni on iso EI. Mutta ymmärrän, että asia mietityttää AP:ta. 

Ystävien kanssa pohdimme asiaa, kun he ihmettelivät pitkää suhdettani mieheeni. En kaipaa ketään toista enkä parempaa, koska mies on se oikea minulle ja koen olevani rakastettu tässä suhteessa. En myöskään ole koskaan etsinyt uusia kokemuksia, koska en ole luonteeltani vaihtelunhaluinen vaan tuttu ja turvallinen viehättää enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Olet menettänyt seikkailut ja jännityksen. Arkenne on tasaista kauraa. Osaat kaikki miehen vitsit ja otteet ulkoa. Tota samaa haaleaa velliä hamaan tappiin.

Olipa taas todella positiivinen kommentti mutta voin kertoa, että tutussa ja turvallisessa suhteessamme panostetaan toisiimme. Mies on romanttinen ja yllättää minut usein eri lahjoin ja yllätyksin ja minä myös mieheni. Arki on tasaista, mutta meille se sopii hyvin emme kaipaa vuoristorata-ajelua tai muuta adrenaliinia suhteeseemme. En osaa lukea miehen ajatuksia, mutta ei mieheni kerro samoja vitsejä kaiken aikaa vaikka onkin välillä hassu. Pitkässä ja tasaisessa parisuhteessa on puolensa, koska osaan lukea mieheni mielialaa ilmeistä ja eleistä sekä tiedän mistä molemmat pidämme ja emme pidä.