Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Häpeän miestäni
09.02.2019 |
Meillä on mieheni kanssa 20 vuoden ikäero. Hän on 52 v, minä 32 v. Välillä hävettää, kun esittelen hänet kavereilleni. Ryppyjä löytyy, iho on arpinen ja ryhti on kehno. Osa ihmisistä luulee häntä isäkseni ja saatan tämän johdosta punastua.
Itsetuntoni on hyvin heikko. Rakastan miestäni yli kaiken, mutta en vaan voi sille mitään, että hän näyttää silmissäni ajoittain vanhahkolta. 20 v päästä olen 52 v ja hän 72 v (kuulostaa hirveältä). Millä tavalla saisin henkistä kypsyyttä itselleni lisää ja pääsisin tällaisesta pinnallisesta ajattelusta eroon ja voisin toimia luonnollisesti kaveriseurassa? En ole kiinnostunut muista miehistä, vaan pelkästään hänestä. Hänessä ei ole mitään vikaa enkä halua tällaisen pinnallisen ajattelun vuoksi erota. Ajattelin varata ajan terapeutille, joka pystyisi auttamaan tämän ongelmani kanssa. Tarvitsisin jostain lisää kypsyyttä ja voimaa. Tämä on täysin minun sisäinen ongelmani. Onko muilla keskustelijoillla kokemusta suuresta ikäerosta parisuhteessa?
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Eikö siitä ole täällä palstalla jo sovittu, että ei lähdetä mukaan näihin "ikiksen" provoihin? Kyseessä on mielisairas ihminen, jota ei tule rohkaista.
Mutta kun mammat uskovat aina ja kaiken.
Vaikka on selvä provo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun rakkaani on 72v ja todellinen teräsvaari. Sängyssäkin tapahtuu vielä taikoja. Ainut ongelma että on mulle etäistä sukua, mutta niin etäistä ettei estänyt suhdetta. Rakastamme toisiamme.
N23
No ei todellakaan ole mikään provo! Perustelkaa miksi olisi älkääkä vaan pelkästään huudelko puskista.
Ap. kirjoitti:
No ei todellakaan ole mikään provo! Perustelkaa miksi olisi älkääkä vaan pelkästään huudelko puskista.
Ensin otat miehet, sitten häpeät ikää.
Miten tyhmä olet?
Lopuksi itket netissä.
Luulen että olet Ikis. Yhtä hölmö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei oo toisesta ihmisestä ylpeä muiden edessä, niin ehkä suhde on väärä.
Onpa hölmösti ajateltu.
Muilla ei ole mitään väliä, vain minun mielipiteellä on väliä. Kun minä tunnen ylpeyttä ja onnellisuutta kumppanistani ITSENI edessä, kaikki on hyvin.
Sitähän tuo tarkoittaako. Jos tuntee ylpeyttä itsensä edessä on ylpeä myös näyttäessään muille.
Ei tarkoita. Ne ovat tyystin eri asioita, kokonaan eri tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap. kirjoitti:
No ei todellakaan ole mikään provo! Perustelkaa miksi olisi älkääkä vaan pelkästään huudelko puskista.
Ensin otat miehet, sitten häpeät ikää.
Miten tyhmä olet?
Lopuksi itket netissä.Luulen että olet Ikis. Yhtä hölmö.
En ottanut miestä, vaan mies otti (iski) minut. Ja miehessä on todella paljon hyviä puolia, kuten elämänkokemus, itsevarmuus jne.
Miten pitkään olette olleet yhdessä? Ja miten paljon pystytte avoimesti ja rehellisesti keskustelemaan ikäerostanne sekä sen haittapuolista?
Ikäerolla on haasteensa ja etenkin ulkoiset paineet. Ystävät, sukulaiset sun muut tyypit ympärillänne tahtomattaankin lisäävät tietoisuuttanne siitä, miten olette aivan eri vuosikymmeniltä.
Häpeä on huono tunne. Se juontaa epävarmuudesta.
Kuuntele sydäntäsi ja vain sydäntäsi. Jos rakastat miestäsi, hän sinua, puhu häpeästäsi. En suosittele käyttämään juuri sanaa häpeä, se loukkaa ja on karkea, mutta mieti miten avaisit asiaa miehellesi kauniimmin sanakääntein.
Seurustelen itseäni reilusti nuoremman kumppanin kanssa ja suorastaan vaatisin häntä käymään vastaavan keskustelun kanssani läpi, jos hän kokisi epävarmuutta minun vuokseni muiden seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä täysin sama teksti oli muutama viikko sitten, mutta siinä nainen oli se vanhempi osapuoli.
Häpeän tyttöystävääni
https://www.vauva.fi/keskustelu/3379176/hapean-tyttoystavaani
Sama teksti, mutta toisinpäin sukupuolet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on mieheni kanssa ikäeroa 19 vuotta. Minä 21, mies 40. En häpeä miestäni missään tilanteessa. Hänellä ei ryppyjä vielä ole suuremmin mutta varmasti jossain vaiheessa tulee, niinkuin minullekin. Ystävät ja vanhempani ovat onnellisia että olemme yhdessä ja mieheni tuleekin hyvin toimeen vanhempieni kanssa. Vanhempani ovat siis 41-vuotiaita, mieheni siis vain vuoden nuorempi heitä. Joskus olen kuullut kuittailuja että minulla on varmaan "isi-ongelmia", mikä tietysti on vähän kurjaa. Muuten ihmiset suhtautuneet avoimin mielin meidän avoliittoon. Tietysti ainoana asiana mietityttää yhteinen tuleva aika lasten kanssa kun, tai jos lapsia saadaan. Hän olisi jo 60v noin, kun lapset täysi-ikäisiä. Tästäkin asiasta on avoimesti puhuttu eikä asia enää minua niinkään vaivaa. Suosittelen ap sinulle, että kävisit tosiaan siellä terapeutilla juttelemassa, se voisi muuttaa ajattelutapaasi asiasta. Jos mies on oikeasti se oikea sinulle, niin asiat selviävät. Joskus vain saattaa tulla semmoisia epäilyksen hetkiä elämässä. Tsemppiä!
Mä en ymmärrä tätä kuviota. Eikö muka ikinä mies tunne ulkopuolisuuden tunnetta, kun olette sun ystävien kanssa? Kun jutut ovat tyyliin tätä: ” Siis vi**u oikeest hei mä oon vit*u kännissäää” tai ” iiik meen huome laittaa noi ripsienpidennykset, siis mä en kestäää” .
Etkä sinä tunne ulkopuolisiudentunnetta, kun miehesi ystävineen puhuu talon ostamisesta/rakentamisesta tai yms. muusta aiheesta, mistä sulla ei ole minkäänlaista elämänkokemusta?
Tunnen kaikki hänen kaverinsa ja hyvin tullaan toimeen, talon rakentamisesta ei omakohtaista kokemusta ole, mutta autotalli ollaan yhdessä kahdelleen rakennettu kun harrastetaan autoja. Mieheni tulee myös hyvin toimeen kavereideni kanssa, häntä ei haittaa se että pääasiassa kaikki kaverini ovat ikäisiäni eli parikymppisiä. Mitä tulee esimerkkeihisi minun ikäisteni käytöksestä, koen olevani jo kypsempi. Mahdollista humalatilaa siis ei tarvitse hehkuttaa eikä ripsistä tarvitse tehdä numeroa :D Oikeassa olet kyllä siinä että niin paljon elämänkokemusta minulla ei ole kuin miehelläni, mutta pikkuhiljaa sitä tulee lisää. Ja miehelleni se on ok että en aina välttämättä osaa kaikkea, silloin hän auttaa minua. Vastavuoroisesti minä olen välillä joutunut neuvomaan häntä.
Alue: Aihe vapaa
No todellakin on.