Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Häpeän miestäni
09.02.2019 |
Meillä on mieheni kanssa 20 vuoden ikäero. Hän on 52 v, minä 32 v. Välillä hävettää, kun esittelen hänet kavereilleni. Ryppyjä löytyy, iho on arpinen ja ryhti on kehno. Osa ihmisistä luulee häntä isäkseni ja saatan tämän johdosta punastua.
Itsetuntoni on hyvin heikko. Rakastan miestäni yli kaiken, mutta en vaan voi sille mitään, että hän näyttää silmissäni ajoittain vanhahkolta. 20 v päästä olen 52 v ja hän 72 v (kuulostaa hirveältä). Millä tavalla saisin henkistä kypsyyttä itselleni lisää ja pääsisin tällaisesta pinnallisesta ajattelusta eroon ja voisin toimia luonnollisesti kaveriseurassa? En ole kiinnostunut muista miehistä, vaan pelkästään hänestä. Hänessä ei ole mitään vikaa enkä halua tällaisen pinnallisen ajattelun vuoksi erota. Ajattelin varata ajan terapeutille, joka pystyisi auttamaan tämän ongelmani kanssa. Tarvitsisin jostain lisää kypsyyttä ja voimaa. Tämä on täysin minun sisäinen ongelmani. Onko muilla keskustelijoillla kokemusta suuresta ikäerosta parisuhteessa?
Kommentit (52)
Miksi kyselet täältä? Kuuntele mitä sydämmesi sanoo ja mene sen mukaan. Älä välitä muiden mielipiteistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystyykö tuon ikäinen gubbe tekemään enää naisen jalkovälille muuta kuin korkeintaan haistamaan?
Kai hänellä oli arpinen iho ja huono ryhti jo tavatessanne? Mihin rakastuit hänessä? 100%:sti luonteeseen ainoastaan? Kiihottaako hän sinua? Häiritseekö ulkonäkö neljän seinän sisällä kaksin ollessanne? Eikö lähipiirinne ja ystäväsi ole jo kaikki tavanneet hänet ja tietävät rakkaudestasi? Miksi välität, mitä jotkut randomit tai hyvänpäivän tutut ajattelevat? Siinä sulle kysymyksiä pohdittavaksi.
Meillä on mieheni kanssa ikäeroa 19 vuotta. Minä 21, mies 40. En häpeä miestäni missään tilanteessa. Hänellä ei ryppyjä vielä ole suuremmin mutta varmasti jossain vaiheessa tulee, niinkuin minullekin. Ystävät ja vanhempani ovat onnellisia että olemme yhdessä ja mieheni tuleekin hyvin toimeen vanhempieni kanssa. Vanhempani ovat siis 41-vuotiaita, mieheni siis vain vuoden nuorempi heitä. Joskus olen kuullut kuittailuja että minulla on varmaan "isi-ongelmia", mikä tietysti on vähän kurjaa. Muuten ihmiset suhtautuneet avoimin mielin meidän avoliittoon. Tietysti ainoana asiana mietityttää yhteinen tuleva aika lasten kanssa kun, tai jos lapsia saadaan. Hän olisi jo 60v noin, kun lapset täysi-ikäisiä. Tästäkin asiasta on avoimesti puhuttu eikä asia enää minua niinkään vaivaa. Suosittelen ap sinulle, että kävisit tosiaan siellä terapeutilla juttelemassa, se voisi muuttaa ajattelutapaasi asiasta. Jos mies on oikeasti se oikea sinulle, niin asiat selviävät. Joskus vain saattaa tulla semmoisia epäilyksen hetkiä elämässä. Tsemppiä!
1. Laita mies salille tekemään maastavetoja. Ryhti paranee ja muutenkin tekee ukolle terää.
2. Syötä MSM rikkiä, Q10 ja lisää hedelmiä ruokavalioon, vähennä samalla sokekeria. Rypyt pienenee ja potenssi paranee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootko sama, joka kirjoitti aloituksen vanhemmasta naisystävästä? Jotenkin samanlainen teksti.
Ap. kirjoitti:
Pitäisikö minun nyt erota hänestä häpeän vuoksi? En pääse tästä yli enkä ympäri. Auttakaa ja kertokaa!
Tottakai pitäisi. Jätä se huonoryhtinen sika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miestä PITÄÄ pystyä katsomaan ylöspäin.
Jos miestä ei pysty katsomaan ylöspäin niin hän joutaa roskiin.
Naista PITÄÄ pystyä katsomaan ylös, alas, sivulle, viistoon, eteen- ja taaksepäin.
Jos naista ei pysty katsomaan ylös, alas, sivulle, viistoon, eteen- ja taaksepäin niin hän joutaa roskiin.
LOL! :D
Oma rakkaani on 63 vuotias, minua 23 vuotta vanhempi. Ryppyjä on, mutta ryhti hyvä ja olemus nuorekas. En häpeä. Kulkee talvisin toppahousuissa ja jossain pakkaskengissä. En häpeä sitäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei voi olla kyse täysin terveestä rakastumisesta jos miestä pystyy häpeämään. Sitä tunnetta ei vain ole mahdollista tuntea jos on aidosti rakastunut. Jotain epätoivoa ja tyytymistä, yritystä rakastua, tuossa on. Kypsyyttä tai epäpinnallisuutta ei puutu - vaan rehellisyyttä tunnustaa, ettei ole oikean ihmisen kanssa vaan jostain mielenvikaisesta syystä vain uskottelee niin itselleen. En sano, ettei olisi mahdollista rakastua huomattavasti eri-ikäiseen. Mutta ap ei ole rakastunut tuohon mieheen täysillä ja aidosti. Miksi valehtelet itsellesi? Se kannattaisi selvittää siellä terapiassa.
Ap. kirjoitti:
Pitäisikö minun nyt erota hänestä häpeän vuoksi? En pääse tästä yli enkä ympäri. Auttakaa ja kertokaa!
Pitäisi ja seuraavaksi selvittää miten olet päätynyt yhteen miehen kanssa, jota häpeät. Ensi kerralla valitset paremmin, ehkä ikäisesi, ehkä vanhemman, mutta jonkun jonka "oikeudesta" itsellesi sinulla ei ole epäilystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmoitttaudu Porvoon bachelorettiin.259
Jos häpeät, et enää rakasta. Koska et enää rakasta, eroat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ei oo toisesta ihmisestä ylpeä muiden edessä, niin ehkä suhde on väärä.
Onpa hölmösti ajateltu.
Muilla ei ole mitään väliä, vain minun mielipiteellä on väliä. Kun minä tunnen ylpeyttä ja onnellisuutta kumppanistani ITSENI edessä, kaikki on hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on mieheni kanssa ikäeroa 19 vuotta. Minä 21, mies 40. En häpeä miestäni missään tilanteessa. Hänellä ei ryppyjä vielä ole suuremmin mutta varmasti jossain vaiheessa tulee, niinkuin minullekin. Ystävät ja vanhempani ovat onnellisia että olemme yhdessä ja mieheni tuleekin hyvin toimeen vanhempieni kanssa. Vanhempani ovat siis 41-vuotiaita, mieheni siis vain vuoden nuorempi heitä. Joskus olen kuullut kuittailuja että minulla on varmaan "isi-ongelmia", mikä tietysti on vähän kurjaa. Muuten ihmiset suhtautuneet avoimin mielin meidän avoliittoon. Tietysti ainoana asiana mietityttää yhteinen tuleva aika lasten kanssa kun, tai jos lapsia saadaan. Hän olisi jo 60v noin, kun lapset täysi-ikäisiä. Tästäkin asiasta on avoimesti puhuttu eikä asia enää minua niinkään vaivaa. Suosittelen ap sinulle, että kävisit tosiaan siellä terapeutilla juttelemassa, se voisi muuttaa ajattelutapaasi asiasta. Jos mies on oikeasti se oikea sinulle, niin asiat selviävät. Joskus vain saattaa tulla semmoisia epäilyksen hetkiä elämässä. Tsemppiä!
Mä en ymmärrä tätä kuviota. Eikö muka ikinä mies tunne ulkopuolisuuden tunnetta, kun olette sun ystävien kanssa? Kun jutut ovat tyyliin tätä: ” Siis vi**u oikeest hei mä oon vit*u kännissäää” tai ” iiik meen huome laittaa noi ripsienpidennykset, siis mä en kestäää” .
Etkä sinä tunne ulkopuolisiudentunnetta, kun miehesi ystävineen puhuu talon ostamisesta/rakentamisesta tai yms. muusta aiheesta, mistä sulla ei ole minkäänlaista elämänkokemusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei oo toisesta ihmisestä ylpeä muiden edessä, niin ehkä suhde on väärä.
Onpa hölmösti ajateltu.
Muilla ei ole mitään väliä, vain minun mielipiteellä on väliä. Kun minä tunnen ylpeyttä ja onnellisuutta kumppanistani ITSENI edessä, kaikki on hyvin.
Sitähän tuo tarkoittaako. Jos tuntee ylpeyttä itsensä edessä on ylpeä myös näyttäessään muille.
52 vuotias tai 40 vuotias nainen jo näyttäää ikälopulta mummolta joten sama se siinä vaiheesa enää on
Mutta kai nyt miehessäsi jotain hyvää on että jaksat ikäeroa kestää,esm. rahaa,valtaa, kuuluisuutta? Vai otitko jonku työläisen? Sit ymmärrän että kadut,jos ei ole mitään yllämainitusta.
Eikö siitä ole täällä palstalla jo sovittu, että ei lähdetä mukaan näihin "ikiksen" provoihin? Kyseessä on mielisairas ihminen, jota ei tule rohkaista.
Alue: Aihe vapaa
Ei ole kyse pinnallisuudesta, teillä on vain liian suuri ikäero. Itse olet nuori ihminen ja miehesi on pappaantumassa kovaa vauhtia.
Etsi nuorempaa seuraa.