Elämässäni ei ole mitään hyvää

Kerro miten suhtautuminen ja näkökulma vaihdetaan?

Minut on jätetty. Miten oppisin iloitsemaan tästä?

Lapseni on rasittava. Miten oppisin nauttimaan hänen seurastaan?

Työni on liian rasittavaa. Uuden ammatin opiskelu ei ole taloudellisesti mahdollista. Mistä saan lisää energiaa elämääni?

Vihaan kotiani, mutten saa sitä myytyä. Miten tuntisin ruman talon viihtyisäksi?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisikin aika hurjaa olla telttamajoituksella tällä lumimäärällä. Että kiitollinen saa olla että on seinät ja katto!

Tuo on niin totta! Itsellä ei meinaa jaksaminen riittää tähän nykymenoon eli telttamajoitus odottanee. Lapsi on kyllä vasta 11 v. ja haluaisi asua kotona eli vähän huono homma. En todellakaan ole huono äiti, vaan joutunut vain mahdottomaan tilanenteeseen.

Täysin sama tilanne itselläni! Rakastan lastani yli kaiken ja siksi hän ei voikaan nyt asua luonani. Syy on jatkuva ahdistelu töihin hakeutuminen monen lääkärin työkyvyttömyysarviosta huolimatta. Siitä on seurannut tukileikkurit niin, että sisareni on luojan kiitos ottanut vetovastuun lapsestani. Itselläni stressi, ahdistus ja rahojen väheneminen ovat johtaneet tuohon etten jaksa enää edes lapsestani huolehtia. No, tällaisia hölmöläisten kaliiksi käyvät "säästötalkoot" ovat.

Vierailija kirjoitti:

Ei mua itketä. Oon hyväksynyt tämän. Ap

Harvoin pystyn itsekään itkemään. Haluaisin, mutta itku ei tule. Niinpä se paska olo vaan lisääntyy, kun uloskaan ei pääse.

Vierailija kirjoitti:

Antautua elämälle..mitä tarkoittaa.

Sitä tarkoittaa että jos ja kun pinnistely parempaan elämään ei auta, niin on parasta luovuttaa ja keskittyä vain nykyhetkeen ja lähitulevaisuuteen, miettimättä elämää yhtään sen enempää. Hoitaa päivän hommat yksi kerrallaan ja irrottaa niistä haaveista että elämä olisi erilaista kuin se just nyt on. Se on nyt sellaista kuin sattuu olemaan, sille ei mitään voi. Joskus tulevaisuudessa voi olla erilaista, tai sitten ei, ei kannata miettiä sitäkään. Tällaista on elämälle antautuminen. Monet joutuu sen joskus tekemään, tosin niiden jotka ei ole joutuneet tätä tekemään, voi olla sitä vaikea ymmärtää.

Olen joskus itkenyt, enää en jaksa. Olisi edes ystäviä kenelle puhua. Ei ole, joten kirjoitan tänne. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisikin aika hurjaa olla telttamajoituksella tällä lumimäärällä. Että kiitollinen saa olla että on seinät ja katto!

Tuo on niin totta! Itsellä ei meinaa jaksaminen riittää tähän nykymenoon eli telttamajoitus odottanee. Lapsi on kyllä vasta 11 v. ja haluaisi asua kotona eli vähän huono homma. En todellakaan ole huono äiti, vaan joutunut vain mahdottomaan tilanenteeseen.

Täysin sama tilanne itselläni! Rakastan lastani yli kaiken ja siksi hän ei voikaan nyt asua luonani. Syy on jatkuva ahdistelu töihin hakeutuminen monen lääkärin työkyvyttömyysarviosta huolimatta. Siitä on seurannut tukileikkurit niin, että sisareni on luojan kiitos ottanut vetovastuun lapsestani. Itselläni stressi, ahdistus ja rahojen väheneminen ovat johtaneet tuohon etten jaksa enää edes lapsestani huolehtia. No, tällaisia hölmöläisten kaliiksi käyvät "säästötalkoot" ovat.

No onpas ongelma poikineen

Katso soffaperunoita, siinä on vasta ongelmallisia, kun ovat tuollaiseen ohjelmaan lähteneet. Voi hyvän tähen miten ihminen on julkisuuden kipeä, vaikka ei mitää osaakaan varsinaisesti. Istua röhnöttää soffalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antautua elämälle..mitä tarkoittaa.

Sitä tarkoittaa että jos ja kun pinnistely parempaan elämään ei auta, niin on parasta luovuttaa ja keskittyä vain nykyhetkeen ja lähitulevaisuuteen, miettimättä elämää yhtään sen enempää. Hoitaa päivän hommat yksi kerrallaan ja irrottaa niistä haaveista että elämä olisi erilaista kuin se just nyt on. Se on nyt sellaista kuin sattuu olemaan, sille ei mitään voi. Joskus tulevaisuudessa voi olla erilaista, tai sitten ei, ei kannata miettiä sitäkään. Tällaista on elämälle antautuminen. Monet joutuu sen joskus tekemään, tosin niiden jotka ei ole joutuneet tätä tekemään, voi olla sitä vaikea ymmärtää.

Siis nyt en tajua, mihin parempaan. Rahaa enemmän? Mitä erilaista elämän pitäisi olla?

Jokainen joutuu joka päivä tekemään samoja asioita ja taas seuraavana päivänä ja seuraavalla viikolla!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antautua elämälle..mitä tarkoittaa.

Sitä tarkoittaa että jos ja kun pinnistely parempaan elämään ei auta, niin on parasta luovuttaa ja keskittyä vain nykyhetkeen ja lähitulevaisuuteen, miettimättä elämää yhtään sen enempää. Hoitaa päivän hommat yksi kerrallaan ja irrottaa niistä haaveista että elämä olisi erilaista kuin se just nyt on. Se on nyt sellaista kuin sattuu olemaan, sille ei mitään voi. Joskus tulevaisuudessa voi olla erilaista, tai sitten ei, ei kannata miettiä sitäkään. Tällaista on elämälle antautuminen. Monet joutuu sen joskus tekemään, tosin niiden jotka ei ole joutuneet tätä tekemään, voi olla sitä vaikea ymmärtää.

Siis nyt en tajua, mihin parempaan. Rahaa enemmän? Mitä erilaista elämän pitäisi olla?

Jokainen joutuu joka päivä tekemään samoja asioita ja taas seuraavana päivänä ja seuraavalla viikolla!

No mistä nyt kukin haaveilee. Kuten huomaat, aloittaja esimerkiksi haaveilee että olisi erilainen koti, erilainen työ, erilainen elämäntilanne... Niitä ei voi just tällä hetkellä muuttaa vaikka joskus voikin olla toisin kuin nyt.

Mulla on pakkoajatuksia.

Trollaan Saarasta koko ajan!

Haavelu on kapitalistien keksintö.

Tavallinen ihminen tekee eikä haaveile.

No niin joko helpotti ahdistavat ajatukset. Nyt nukkumaan ja huomenna on paremmin. Pikku hiljaa. Yksi asia kerrallaan. Tsemppiä

Koska olen ahdistunut, en jaksa lukea kaikkia hienoja juttuja, joiden myötä elämäni muuttuisi ruusuiseksi.

-

Ymmärrän AP:ta.

Kun ei jaksa eikä kiinnosta, minkä v-n takia ihmiset tsemppailevat mukavasti???

Jos haluaa olla, jopa kuolla, miksi tsemppailla????

Ei minunkaan. Tai on olevinaan, mutta minusta ne eivät ole mitään. Varmaan siksi, että ihmissuhteita ei ole, sellaisia, joissa olisi hyvä olla.

Vierailija kirjoitti:

Kerro miten suhtautuminen ja näkökulma vaihdetaan?

Minut on jätetty. Miten oppisin iloitsemaan tästä?

Lapseni on rasittava. Miten oppisin nauttimaan hänen seurastaan?

Työni on liian rasittavaa. Uuden ammatin opiskelu ei ole taloudellisesti mahdollista. Mistä saan lisää energiaa elämääni?

Vihaan kotiani, mutten saa sitä myytyä. Miten tuntisin ruman talon viihtyisäksi?

Ap

No, nämä nyt on toki aivan liian hätäisesti kirjoitettuja juttuja kun aiheesta voisi kirjoittaa vaikka kuinka pitkästi mutta..

Eiköhän jokainen jätetty tunne olonsa surkeaksi. Se on täysin normaalia ja helpottaa pikkuhiljaa ajan kanssa. Eikö olisi kummallista iloita vaan jos tulee jätetyksi? Ei suruprosessia ja muutosta voi kelata parissa tunnissa tapahtuvaksi, se vie aikaa.

Lapsesi tuskin on aina ja vain rasittava? Eiköhän hänessä hyviä ja ihaniakin puolia ole? Ihan ymmärrettävää että kun oma jaksamisesi on huonoa, olet kriisissä ja hajalla, ei voimavaroja tahdo löytyä sen rasittavuuden sietämiseen ja ärsytyskynnys on matala.

Voit ymmärtää ja hyväksyä mistä tämä ärsyyntymisesi johtuu, yrittää nähdä positiivista lapsessasi ja hankkia apua jaksamiseesi.

Oletko varma ettei ole mahdollista? Moneen ammattiin voi opiskella nykyään työn ohessa. Kotiasi voit laittaa viihtyisämmäksi ja hyväksyä sen mitä et voi muuttaa. Pääpointti nyt on se että olet niin masentunut ja surullinen ettet kykene näkemään niitä positiivisia puolia ja vaihtoehtoja, vaikka ne ovatkin olemassa. Se ei ole sinun syysi, mutta sinun tulisi hakea apua jotta muutos tulee.

Mielenterveystoimisto/psykiatrinen sairaanhoitaja ja kirkon diakoniatyöntekijä voisivat olla hyviä yhteydenottopaikkoja.

Vierailija kirjoitti:

Koska olen ahdistunut, en jaksa lukea kaikkia hienoja juttuja, joiden myötä elämäni muuttuisi ruusuiseksi.

-

Ymmärrän AP:ta.

Kun ei jaksa eikä kiinnosta, minkä v-n takia ihmiset tsemppailevat mukavasti???

Jos haluaa olla, jopa kuolla, miksi tsemppailla????

Voisiko olla että oma ajattelusi on kapeutunut ja vinoutunut koska olet psyykkisesti sairas? He jotka yrittävät lohduttaa, tsempata ja kertoa vaihtoehdoista haluavat vain hyvää. Et vain kykene näkemään samaa kuin he, koska mielesi on rikki. Siksi muiden tsemppaus ärsyttää, etkä ymmärrä mistä he puhuvat. Paraneminen kuitenkin on mahdollista, myös sinulle.

Tsemppiä ärsyttää, koska se ei ole neuvo. Tiedän, että pitäisi hyväksyä kaikki paska. Sitä en tiedä, MITEN se hyväksytään.

Ihan yhtä paskaa tämä elämä on tänäänkin.

Työn ohessa opiskelu ei onnistu, olen nyt jo niin väsynyt työstä, etten todellakaan jaksa vielä opiskella.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä ärsyttää, koska se ei ole neuvo. Tiedän, että pitäisi hyväksyä kaikki paska. Sitä en tiedä, MITEN se hyväksytään.

Ihan yhtä paskaa tämä elämä on tänäänkin.

Työn ohessa opiskelu ei onnistu, olen nyt jo niin väsynyt työstä, etten todellakaan jaksa vielä opiskella.

Ap

Sun ongelmasi on masennus/uupumus. Et tietenkään jaksa nyt opiskella. Jää sairauslomalle.

Tuossa nykyisessä mielentilassasi et edes tunnistaisi ja huomaisi hyvää, vaikka sitä olisi vuoren korkuinen kasa nenäsi edessä.

Pitäisi lopettaa hyvien asioiden yrittäminen ja toimiminen. On raskasta, kun mitään hyvää ei tapahdu. Pitäisi hyväksyä tämä paska elämä, mutta en vain osaa. Mieleni sanoo koko ajan, että olen ollut joskus onnellinen, ja haluaisin olla onnellinen. Miksen pysty hyväksymään, että elämäni ei tästä paremmaksi muutu? Ap

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi lopettaa hyvien asioiden yrittäminen ja toimiminen. On raskasta, kun mitään hyvää ei tapahdu. Pitäisi hyväksyä tämä paska elämä, mutta en vain osaa. Mieleni sanoo koko ajan, että olen ollut joskus onnellinen, ja haluaisin olla onnellinen. Miksen pysty hyväksymään, että elämäni ei tästä paremmaksi muutu? Ap

Niin mites se hoitoon hakeutuminen? Sama itsesäälilooppi pyörii. Hanki apua, olet psyykkisesti sairas.