Elämässäni ei ole mitään hyvää

Faith kirjoitti:

Elämä on rankkaa monille. Jotain hyvääkin voi joskus tapahtua. Toivoa on.

Ja varmasti elämässäsi on jo nyt joitain hyviä asioita, joita pidät itsestäänselvyyksinä. Lähtien ihan perusasioista kuten näköaistista, liikuntakyvystä, katosta pään päällä...

Voi v*ttu, ihan kuin joku stanan silmälasimainos "elämä on näkemisen arvoinen" ja päläpäläplääää.

Mieluummin olisin ollut monta x sokea, ja olisin tälläkin hetkellä mieluummin sokea.

T. Eräs lapsuudesta asti päähän potkittu.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan erossa lapsestani. En nauti hänen kanssaan olosta. Hän vain pelaa, kiukuttelee eikä siivoa jälkiään. Ap

Onko hän vahinko?

Ei. En vain jaksa häntä enää. Hän on jatkuvasti ärsyttävä. Ap

Vie se lapsi isälleen.

Isä ei pidä yhteyttä ollenkaan. Ap

En tapa itseäni, sillä sitä traumaa en lapselleni sentään halua. Olen yrittänyt parantaa elämääni, mutta en onnistu. Voisipa joku tulla ja ratkoa kaikki ongelmani. En enää yksin jaksa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Olen yrittänyt parantaa elämääni, en ole onnistunut. Lisää kaikkea paskaa tulee koko ajan. Tulkoon. En enää välitä. Toivoisin kuolevani.

Voit lohduttaa itseäsi sillä, että tämä pätee kaikkiin. Elämä on kuitenkin merkityksetöntä. Jotkut voivat omaan elämäänsä löytää henkilökohtaisen merkityksen, mutta sekin on harvinaista. Nukumme pois kolmasosan elämästämme, teemme töitä/opiskelemme toisen kolmanneksen, suuri osa ajasta menee ruoan tekemiseen ja sen syömiseen, peseytymiseen, siirtymiseen paikasta A paikkaan B, liikuntaan, lapsista huolehtimiseen jos sellaisia on, jne. Suurin osa elämästä on sisällötöntä rutiinia jota teemme odotellessame kuolemaa, ja tämä pätee kaikkiin. Ne harvat ilonpilkahdukset ovat lyhytaikaisia, kun taas negatiiviset kokemukset jäävät kalvamaan pitkiksi ajoiksi.

Kaiken kaikkiaan negatiiviset ja sisällöttömät kokemukset painavat vaakakupeissa paljon enemmän kuin ne positiiviset. Mutta tämä on sitä elämää. Mielestäni sen sijaan, että vaipuu epätoivoon elämän merkitsettömyyden edessä, tai alkaa ylimielisesti valtaviin projekteihin jotta elämään tulisi sisältöä ja nimi jäisi historiankirjoihin vaikka tämä aiheuttaisi murheita itselle ja muille, kannattaa elämää tarkastella ironisesti; paras tapa elää on olla hyvin tietoinen omasta kuolevaisuudestaan.

Vie silti se sille.

Ap, onhan sulla jotain, jotain ainutlaatuista, ei toista samanlaista, kuin sinä itse. Suruineen ja epätoivoinesikin olet uniikki kappale. Ilmeisesti kävelet omilla jaloillasi, katselet omilla silmilläsi. Ystäväni ei tee niin mutta silti hänkin on ainutlaatuineen tuolissaan.

Arto kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yrittänyt parantaa elämääni, en ole onnistunut. Lisää kaikkea paskaa tulee koko ajan. Tulkoon. En enää välitä. Toivoisin kuolevani.

Voit lohduttaa itseäsi sillä, että tämä pätee kaikkiin. Elämä on kuitenkin merkityksetöntä. Jotkut voivat omaan elämäänsä löytää henkilökohtaisen merkityksen, mutta sekin on harvinaista. Nukumme pois kolmasosan elämästämme, teemme töitä/opiskelemme toisen kolmanneksen, suuri osa ajasta menee ruoan tekemiseen ja sen syömiseen, peseytymiseen, siirtymiseen paikasta A paikkaan B, liikuntaan, lapsista huolehtimiseen jos sellaisia on, jne. Suurin osa elämästä on sisällötöntä rutiinia jota teemme odotellessame kuolemaa, ja tämä pätee kaikkiin. Ne harvat ilonpilkahdukset ovat lyhytaikaisia, kun taas negatiiviset kokemukset jäävät kalvamaan pitkiksi ajoiksi.

Kaiken kaikkiaan negatiiviset ja sisällöttömät kokemukset painavat vaakakupeissa paljon enemmän kuin ne positiiviset. Mutta tämä on sitä elämää. Mielestäni sen sijaan, että vaipuu epätoivoon elämän merkitsettömyyden edessä, tai alkaa ylimielisesti valtaviin projekteihin jotta elämään tulisi sisältöä ja nimi jäisi historiankirjoihin vaikka tämä aiheuttaisi murheita itselle ja muille, kannattaa elämää tarkastella ironisesti; paras tapa elää on olla hyvin tietoinen omasta kuolevaisuudestaan.

Kiitos tästä! Olet ihan oikeassa, olen itsekin ymmärtänyt tämän. Mulla on nyt vähän henkistä vastustuskamppailua elämän kanssa tässä, kun joskus elämälle olisi parasta vain antautua, mutta mä oon nyt jäänyt jumiin vastustukseen.

Tarvitsisit tukiperheen.

Tarvitsen uuden elämän. Ap

Vierailija kirjoitti:

Tarvitsen uuden elämän. Ap

Niin minäkin. Mistä niitä hankitaan?

Kerron jos saan tietää! Ap

Vierailija kirjoitti:

Olisikin aika hurjaa olla telttamajoituksella tällä lumimäärällä. Että kiitollinen saa olla että on seinät ja katto!

Tuo on niin totta! Itsellä ei meinaa jaksaminen riittää tähän nykymenoon eli telttamajoitus odottanee. Lapsi on kyllä vasta 11 v. ja haluaisi asua kotona eli vähän huono homma. En todellakaan ole huono äiti, vaan joutunut vain mahdottomaan tilanenteeseen.

Missä lapsesi isovanhemmat ovat?

Yksi on sairas. Yksi kuollut. Yksi toisella puolella Suomea. Yhtä ei kiinnosta. Ap

Antautua elämälle..mitä tarkoittaa.

Voi kun pystyisit näkemään että nuo ajatuksesi eivät ole totta. Ne eivät ole faktaa, todellisuutta, realismia. Ne ovat vain ajatuksia päässäsi, reaktioita ja päätelmiä tunteidesi pohjalta. Älä usko kaikkia ajatuksiasi.

Sinulla on ensinnäkin aina mahdollisuus muutokseen. Jos teet ajatusrakennelmia siitä, miten onneen tarvitaan sitä ja tätä ja jos et sitä saa niin ei ole ihmekään kun masentaa. Jos voisit nähdä avoimin mielin elämän tuomat mahdollisuudet, luottaa siihen että toivoa ja uusia mahdollisuuksia on aina. Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu.

Moni ihminen on päätynyt ihan eri paikkaan, eri alalle, ammattiin, asuinpaikkaan, elämäntilanteeseen kuin aikoi ja aluksi se on voinut tuntua pahalta ahdistavalta ja väärältä. Kuitenkin on löytynyt joku tarkoitus ja syy miksi näin kävi ja asiat ovat kääntyneet parhainpäin.

Elämä ei ole reilu, en sitä väitä, mutta omalla ajattelulla on aivan valtava merkitys ihmisen elämän kululle. Et voi muuttaa kaikkea tapahtuvaa ja tapahtunutta, mutta suhtautumistasi ja näkökulmaasi voit. Aina. Onni on aina saatavilla.

Valoa ja rakkautta sinulle.

Missä lapsesi nyt juuri on?

Oletko työssä. Koulutus.