Suurin osa ihmisistä ei osaa keskustella

Joo. Totta.

Kaikilla on niin kova tarve päästä ääneen. Välillä mietin ovatko ihmiset yksinäisiä, kun on niin kova tarve puhua itsestään työpaikalla?

Who cares?

Toisesta korvasta sisään, toisesta ulos, kuten palstan aloituksetkin .. 

Jotain roiskin vain sinne tänne väliin.

S_inkkis

Ne haluaa, että sä pysyt roolissasi.

SiceroM

Vierailija kirjoitti:

Ap varmaan kuuluu niihin uteliaisiin ihmisiin joka kyselee vaikeita henkilökohtaisia kysymyksiä. Törmäsin tällaiseen tyyppiin joka kysyi erittäin ärsyttävän kysymyksen yllättäin ja vieläkin ottaa aivoon etten kyennyt valehtelemaan.

Miksi olisi pitänyt valehdella? Miksei voi vain sanoa, että "tämä on minun oma asiani, en halua keskustella siitä"?

Itseäni ärsyttää nämä taukoamatta höpöttävät , samaa asiaa, eri sanoin toistelevat yksilöt. Pähkäillään asioita, joita jopa kolmevuotiaat osaisivat suoraviivaisesti ratkaista. Läpäläpä,läpäläpäläpä. Ei jumatsukka! Tai rönsyilijät, kuvaillaan yksityiskohtaisesti jokaikinen asia mistä on selittämässä, päätyen tooodella pitkän kaavan kautta johonkin lopputulokseen. 

Minua alkaa ärsyttää, jos ihminen EI kerro mitään itsestään. En toki halua kuunnella kenenkään omakehua iän kaiken, mutta kyllä minua kiinnostaa toisten ihmisten persoonallisuus, tekemiset ja ajatukset. Sitten on eri asia, jos on tarkoituskin puhua jostakin tietystä aiheesta, vaikkapa ammattiin liittyvistä asioista.

Minua myös vaivaa se, jos keskustelu jää jankkaamaan johonkin pikkuasiaan. Näen jonkinlaista huumoria ja eloisuutta siinä, että keskustelu etenee aasinsiltoja myöten asiasta toiseen. Ja tämäkin tietenkin tolkulla: jos keksustelun tarkoitus on johtaa jonkinlaiseen johtopäätökseen tai käytännölliseen ratkaisuun, en tietenkään pidä siitä, että tilannetta venytetään puhumalla mummovainaan kissoista. Kuitenkin arvostan sellaista suhteellisen vapaata ajatuksen kulkua, koska arvelen, että sillä tavalla vähä vähältä tulee ilmi keskustelukumppanien eri näkemykset. Harva meistä kai niin toimii, että jos keskustelun aiheena on lapsen väsyminen soittoharrastukseensa, niin jokainen vuorollaan vyöryttää esiin kaikki näkökulmansa valmiiksi muotoiltuna monologina. Pikemminkin muotoilemme kantojamme osittain juuri keskustelutilanteen vaikutuksesta.

Sitten on tietenkin erilaiset sosiaaliset seikat. Vaikkapa tämä: olen pienikokoinen ihminen, ja aika usein erityisesti pitkät miehet puhuvat pääni yli keskustelussa, johon minunkin olisi tarkoitus osallistua. Todennäköisesti he eivät tee sitä edes tahallaan. He eivät vain näe kasvojani. Kuitenkin, jos korotan ääntäni saadakseni suunvuoron, minuun suhtaudutaan kuin räksyttävään mäyräkoiraan. Tätä on tapahtunut vuosien aikana usein. Olen ajatellut, että tämäkin on asia, jota voisi opettaa ja harjoitella. Huomaavaisuus ja kohteliaisuus ovat jossain määrin sosiaalisen luonteen ominaisuuksia, mutta silti asioita, joita voi ja joskus pitää opetella ja harjoitella. Ja tasapuolinen keskustelu, jossa ketään ei jyrätä mistään syystä, kuitenkin perustuu nimenomaan huomaavaisuudelle: halulle ottaa kaikki läsnäolijat huomioon.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, ja yleensä tuo vielä ilmenee niiden ekstroverttien toimesta. Aina meitä hiljaisempia introvertteja mollataan, mutta me osaamme kuunnella.

Todella monelta puuttuu kuuntelun taito.

Olen samaa mieltä, liian harva äänestää keskustaa keskulteltavaksi.