Oliko kaikki oikeasti paremmin silloin kun Suomessa ei ollut vielä minkäänlaista sosiaaliturvaa?

Vierailija kirjoitti:

Muistan hyvin sen ajan. Silloin ihmisillä oli tiukkaa, mutta katto pään päällä ja ruokaa. Ylellisyyksiin ei ollut varaa mutta ei niitä osattu kaivatakkaan. Molemmat sukupuolet tekivät valtavasti töitä. Naiset hoisi kotia ja lapsia, puutarhaa ja viljelmiä. Miehet teki toisenlaisia töitä. Molempien työt olivat tärkeitä, mutta yhdessä tehtiin. Samasta kattilasta söi puolisukua, joskus koko suku. Toimettomia ei ollut eikä sen myötä ongelmaisiakaan. Toki ongelmaksi monelle muodostui alkoholi. Raskas työ vaati raskaat huvit. Vanhukset asui samassa pihapiirissä. Lapset pitivät heille seuraa ja toisaalta vanhukset katsoi heidän peräänsä. Vapaa-aikaa jos oli, pelailtiin pelejä ja kyläiltiin. Se oli mukavaa aikaa. Ei helppoa mutta ei sitä elämän kuulukkaan olla. Tärkeintä on yhdessä tekeminen, rakkaus ja hurtti huumori.

Kuulostaa ihan sellaiselta maailmankuvalta, jonka perusteella keskusta tekee perhepoliittisia linjauksiaan. Kotiäitiys ensin, ja ehdoton ei äippien käynnille töissä. Äippä huolehtii myös vanhuksista, joten ei tarvetta vanhainkodeille. Vanhukset taas pitävät huolen lapsista, joten ei lastenhoidolle tarvetta. Karsitaan yhteiskunnan palvelut minimiin. Perhe elää viljelystä, karjasta ja asuu suvun kotitilalla. Alkoholia merkitsee turmiota ja pitää kieltää. Kaupunkeja, teollisuutta, automaatiota, tekoälyä eikä kansainvälisyyttä mailla halmeilla. Vain uskonto ja herranpelko jäivät puuttumaan listasta.

Näin vaalien lähestyessä olisi hienoa, jos useampi kansanedustajaksi pyrkivä avautuisi yhtä rohkeasti ihanneyhteiskunnastaan. Näin me 90% kaupungeista asuvista tietäisimme, ketä ei ainakaan kannata äänestää. Epäilen, että edellinen kirjoittaja ei ole ainoa, joka elää maitolaituri-nostalgiaansa.

No, ainakaan parrakkaat vieraat eivät tulisi Suomeen lainkaan.

Hyvän kuvan siitä miten heikko sosiaaliturva oli vielä jopa 70-luvulla antaa se, miten Kekkonen julisti vuonna 1975 puhessaan Suomeen "kansallisen hätätilan" kun työttömyys oli noussut laskusuhdanteen takia 63.000 ihmiseen. Nykyään tuo luku ei kuulosta kummoiselta mutta siihen aikaan mm. työttömysturva oli niin paljon heikompi (ja mies usein perheen ainoa elättäjä) että jo tuo työttömyyslukema aiheutti ihan todellista hätää monissa perheissä. Tuohon aikaan harrastettiinkin ns. hätäaputöitä jossa luomalla luotiin huonosti palkattuja työpaikkoja jotta ihmiset olisivat tulleet toimeen.  

Ei täällä kukaan muista tuollaista aikaa. Sosiaaliturvaa on ollut jo ainakin 40-luvulta lähtien.

Vierailija kirjoitti:

No, ainakaan parrakkaat vieraat eivät tulisi Suomeen lainkaan.

Niin, vanhaan hyvään aikaan tuli vain saksalaisia sotilaita Lappiin sotimaan.

Kun toimeentulotuki tuli sanoi eräs monen lapsen isä: joutavat ne elättämään.

Ja jätti työt pois. Eikä ollut ainut.

Tarkoitus oli huolehtia niistä jotka eivät pysty. Näin siinä sitten kävi että väärinkäytöksiin se meni.

Vierailija kirjoitti:

Muistan hyvin sen ajan. Silloin ihmisillä oli tiukkaa, mutta katto pään päällä ja ruokaa. Ylellisyyksiin ei ollut varaa mutta ei niitä osattu kaivatakkaan. Molemmat sukupuolet tekivät valtavasti töitä. Naiset hoisi kotia ja lapsia, puutarhaa ja viljelmiä. Miehet teki toisenlaisia töitä. Molempien työt olivat tärkeitä, mutta yhdessä tehtiin. Samasta kattilasta söi puolisukua, joskus koko suku. Toimettomia ei ollut eikä sen myötä ongelmaisiakaan. Toki ongelmaksi monelle muodostui alkoholi. Raskas työ vaati raskaat huvit. Vanhukset asui samassa pihapiirissä. Lapset pitivät heille seuraa ja toisaalta vanhukset katsoi heidän peräänsä. Vapaa-aikaa jos oli, pelailtiin pelejä ja kyläiltiin. Se oli mukavaa aikaa. Ei helppoa mutta ei sitä elämän kuulukkaan olla. Tärkeintä on yhdessä tekeminen, rakkaus ja hurtti huumori.

Ja isännät kävi välillä huvikseen polkemassa piikoja ja piika joutui maha pystyssä tielle.  Ja tottakai käytiin kirkossa jossa saatiin juoruta tuttujen ja tuntemattomien asiat .Ihanaa yhteismeininkiä !

Vierailija kirjoitti:

Muistan hyvin sen ajan. Silloin ihmisillä oli tiukkaa, mutta katto pään päällä ja ruokaa. Ylellisyyksiin ei ollut varaa mutta ei niitä osattu kaivatakkaan. Molemmat sukupuolet tekivät valtavasti töitä. Naiset hoisi kotia ja lapsia, puutarhaa ja viljelmiä. Miehet teki toisenlaisia töitä. Molempien työt olivat tärkeitä, mutta yhdessä tehtiin. Samasta kattilasta söi puolisukua, joskus koko suku. Toimettomia ei ollut eikä sen myötä ongelmaisiakaan. Toki ongelmaksi monelle muodostui alkoholi. Raskas työ vaati raskaat huvit. Vanhukset asui samassa pihapiirissä. Lapset pitivät heille seuraa ja toisaalta vanhukset katsoi heidän peräänsä. Vapaa-aikaa jos oli, pelailtiin pelejä ja kyläiltiin. Se oli mukavaa aikaa. Ei helppoa mutta ei sitä elämän kuulukkaan olla. Tärkeintä on yhdessä tekeminen, rakkaus ja hurtti huumori.

Tuollaista se varmaan on ollut ns. parhaimmillaan. Omilla vanhemmillani tylsemmät kokemukset mitä olen kuunnellut.

Isän koti: Pientila, jolla viljeltiin viljaa ja pidettiin kotitarpeiksi eläimiä. Lapsia tahtoi pukata joka vuosi, kun ei ehkäisyä vielä ollut, ja 12 lapsen + vanhemmat elättäminen oli vaikeaa tilan tuotoilla. Mitään isovanhempia ei ollut lähimaillakaan eikä muuta sukua, joten ihan keskenään sai pärjätä. Mutta jotenkuten pärjäilivät viimeiseen sotaan asti. Siinä sodassa isoisäni joka oli hevosmiehenä eturintamassa, haavoittui päähän, ja sen seurauksena hänen persoonansa muuttui, ja alkoi myös juomaan alkoholia. Hänestä ei ollut enää tilan töihin ja sen lisäksi tuppasi juomaan senkin mitä äidinäiti kovalla työllä tienasi. Äidinäiti olisi halunnut lähteä, mutta mihin lähdet, sellaisen lapsilauman kanssa, maaseutupaikkakunnalla jossa naisella ei olisi mitään mahdollisuutta saada töitä, saati töitä joilla elättää 12 lasta itsensä lisäksi. Pakko oli vaan olla siinä ja pitää sitä tilaa niin kuin jotenkin jaksoi, ja sietää ilkeää miestä joka ryyppäsi kaiken ja löikin häntä ja lapsia kännispäissään. Tämä ihminen oli eläissään erittäin katkera noista ajoista ja naisen osasta silloin, ei todellakaan maalannut ruusuista kuvaa.

Äidin koti: Äidin äiti oli piika, joka oli tullut isännälle raskaaksi piikoessaan. Käytännössä ilmeisesti raiskattu. Kun raskaus tuli ilmi, iso talo halusi piiasta eroon. Maksoivat eräälle omituiselle miehelle siitä että ottaisi äidinäidin vaimoksi ja sanoisi että lapsi on hänen. Mies oli eräänlainen kylähullu ja kyvytön pitkäjänteiseen työhön missään. Miehen aviovelvollisuudet sängyssä kuitenkin halusi uutterasti hoitaa ja niihin aikoihin vaimolla ei ollut kieltäytymistä tai tuli turpiin, joten lapsia tuli vähän väliä lisää. Asuivat pienessä torpassa kaupungin laidoilla eli heillä ei ollut edes mitään kunnon maatilaa, josta saada ruoka pöytään. Normi omakotitontilla pitivät silti ulkorakennuksessa joko lehmää tai sikaa, yhtä kerrallaan ja koko tontti oli juuresmaana. Kunnalta tuli sen verran aina köyhäinapua, että pysyivät jotenkuten hengissä, mutta ei vailla nälkää. Ja esim. kukaan 8 lapsesta ei päässyt jatkamaan koulutietään oppikouluun, koska siihen ei vaan ollut varaa.

TotuusSattuu kirjoitti:

Hyvän kuvan siitä miten heikko sosiaaliturva oli vielä jopa 70-luvulla antaa se, miten Kekkonen julisti vuonna 1975 puhessaan Suomeen "kansallisen hätätilan" kun työttömyys oli noussut laskusuhdanteen takia 63.000 ihmiseen. Nykyään tuo luku ei kuulosta kummoiselta mutta siihen aikaan mm. työttömysturva oli niin paljon heikompi (ja mies usein perheen ainoa elättäjä) että jo tuo työttömyyslukema aiheutti ihan todellista hätää monissa perheissä. Tuohon aikaan harrastettiinkin ns. hätäaputöitä jossa luomalla luotiin huonosti palkattuja työpaikkoja jotta ihmiset olisivat tulleet toimeen.  

Itse asiassa ne työpaikat eivät olleet pelkästään huonosti palkattuja, vaan suorastaan tappiollisia. Suomen valtion virkamiesten, puolueiden ja politiikkojen mielestä oli ihan ok, että miehet hakkasivat isolla joukolla jäistä jänkhää lapioilla ja maa kuljetettiin hevoskyydillä pois. Näin siksi, että töitä oli tehtävä, vaikka saman asian olisi hoitanut parissa tunnissa kaivinkone ja kuorma-auto. Hätäaputöille laittoivat lopulta pisteen sijoittajat ja pankit, jotka eivät moista tuhlaamista jaksaneet jäädä katsomaan.

On selvästi havaittavissa yhtymäkohtia TE-keskuksiin, CV-kursseihin ja "rahaa ei saa antaa ilmaiseksi" -hokemiin. Suomessa kun ei vain opita virheistä, vaan niitä pitää toistaa sisulla, kunnes kriisi pakottaa ottamaan uuden kurssin. Näin kävi aikoinaan myös torppari-kysymyksen (sisällissota) ja vahvan markan politiikan (90-luvun lama) kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Ei täällä kukaan muista tuollaista aikaa. Sosiaaliturvaa on ollut jo ainakin 40-luvulta lähtien.

No, jos sylillinen klapeja ja kilo vanhoja, vihreitä pottuja käy sosiaaliturvasta, niin kaipa se sitten niin on.