Onko taloudellinen väkivalta sulle tuttua?

M

Vierailija kirjoitti:

On tuttua. Terminä kuulin tämän nyt ensimmäisen kerran, mutta olen kaikissa parisuhtessani olen ollut tällaisen uhri. Olen nyt ollut viimeisimmässä suhteessani vuoden verran ja olen taas korviani myöten pulassa tämän kanssa. Emme asu yhdessä, mutta mies haluaisi muuttaa yhteen. En tiedä, miten tästä tilanteessa voisimme edetä. Muuten suhde on todella hyvä ja parasta, mitä minulle on tapahtunut, mutta miehellä on peliongelma ja täysin sokea sille, että hän heittää minun rahaani koko ajan taivaan tuuliin ja laittaa omat tarpeensa etusijalle ikään kuin minä en tarvitsisi rahaa ollenkaan. Hän esimerkiksi pelaa rahansa, ettei hänellä ole rahaa vuokraan ja sitten painostaa minua "lainaamaan" vuokrarahat eikä usko millään, että minunkin pitää maksaa vuokra, eikä minulla sellaisia rahoja ole. Varsinkaan kun koskaan ei ole maksanut senttiäkään takaisin. Lupaa maksaa aina seuraavasta palkasta, mutta kun palkkapäivä tulee, hän ei maksakaan takaisin, vaan pyytää taas lisää. 

Älä ainakaan muuta yhteen asumaan! Huomaat pian täysin kustantavasi hänen pelaamisensa ja omakin taloutesi kärsii, kohta olet veloissa. Lopeta myös rahan lainaaminen- sama kuin antaisit alkoholistille viinaa. Ehkäpä mies itse järkiintyy ja hakee apua kun lopetat hyysäämisen.

On kahdesti yritetty. Ensimmäisellä kerralla onnistuttiin, koska mies "lainasi" minulta rahaa tietämättäni, eli varasti, eikä koskaan maksanut takaisin, (olin köyhä yh, ja olin säästänyt vuosia rahaa omalle lapselleni) toisella kerralla yritettiin saada minua vesilaskujen ja vakuutusten muodossa maksamaan miehen tilille rahaa, jotka hän käytti pelaamiseen. Loppui siihen kun sanoin että maksan laskun itse, maksun saajan tilille, en hänen tililleen, jolloin mies alkoi uhkailemaan ja käyttäytyä väkivaltaisesti. Ero tuli H E T I.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En halua vähätellä näitä kokemuksia, mutta ei taida olla ihan mustavalkoista tämäkään. Vähän kaksipiippuinen juttu esim tuo, että seurustelevalla pariskunnalla on erilaiset tulot ja hyvätuloinen maksaa huonotuloisemman menoja ja jos toinen siitä sitten jossain vaiheessa huomauttaa, niin se huomauttaminen on taloudellista väkivaltaa. 

Mistä nyt keksit, että tuo huomauttaminen olisi "taloudellista väkivaltaa". Sehän siinä väkivaltaan syyllistyy, joka maksattaa menojaan toisella. Toisaalta, vaikka seurustelevalla parilla olisi kovin erilaiset tulot, tuskin se hyvä tuloisempi on heti toisen puhelinlaskua tai autovakuutusta maksamassa. Enemminkin niin, että jos se hyvätuloinen haluaa Teneriffalle yhdessä lomalle (kun on tottunut siellä käymään) ja toisella ei ole tähän varaa, niin joko tehdään jotain molempien budjetille sopivaa tai sitten hyvätuloinen maksaa matkasta suurimman osan, huomauttelematta. Ja hyvätuloinen on tehnyt tämän vapaasta tahdostaan, joten mistään taloudellisesta väkivallasta ei ole kysymys.

No tässähän itsekin juuri kerrot kaksi eri näkökulmaa asiaan. Juuri tätä tarkoitin. On vain sana sanaa ja kokemus kokemusta vastaan. Missä menee raja? 

No ensinnäkin, käsitit tuon yksioikeisenkin tulkinnan taloudellisesta väkivallasta väärin, kun sanoit, että toisen menojen maksamisesta huomauttaminen olisi taloudellista väkivaltaa. Ei, jos joku, niin on se, että joutuu vastentahtoisesti maksumieheksi. Tuo esimerkkini yhteisestä lomasta ei ole eri näkökulma, vaan pikemminkin sitä rajanvetoa. Jos seurustelevan (ei yhdessäasuvan) pariskunnan tulot ovat kovin epätasaiset, ei voida olettaa, että pienempituloinen alkaisi käyttämään rahaa samoin kuin suurempituloinen. Jos suurempituloinen haluaa edelleen konsertteihin tai matkalle, hänen pitää mennä sinne yksin tai kustantaa kumppaninsa (osin) myös. Tämä ei ole taloudellista hyväksikäyttöä, ihan näkökulmasta riippumatta. Taloudellista hyväksikäyttöä voisi olla esimerksi se, että huonompituloinen ehdottaa lomakohteeksi Ariana Granden keikkaa Miamissa vaikka suurempituloinen ei pidä Ariana Granden musiikista, eikä pidä auringosta. Silti pienituloinen olettaa suurituloisemman maksavan loman ja ilmoittaa loman olevan edellytys suhteen jatkamiselle. Totta kai tähän väliin mahtuu kaikenlaista, mutta toivottavasti ymmärrät hieman, mitä ajan takaa.

Hohhoijaa. Katsos kun tuo juuri oli se minunkin pointtini, että kaikki ei ole yksiselitteistä ja sama lähtöasetelma voi näyttäytyä eri tavalla tilanteissa ja eri ihmisten välillä. En ymmärrä, mistä sinä nyt oikeastaan olit eri mieltä. 

Sanoit, että taloudelliseksi väkivallaksi voitaisiin tulkita se, että toinen huomattaa siitä, että joutuu maksamaan toisen menoja. Siitä olin eri mieltä ja mielestäni kukaan täällä ei ole tulkinnut sitä taloudelliseksi väkivallaksi. Ja tuo loppu nyt oli siitä, että toisen "menojen maksaminen" ei myöskään ole automaattisesti taloudellista väkivaltaa. 

Ehkäpä sitä voisi sellaiseksi kutsua - tyyppi oli muutenkin todella outo, hänelle on joskus tehty narsismidiagnoosi, joten se varmaan kuului siihen tautiin.

Hän teki sellaisia temppuja, että saattoi ehdottaa, että ostaisi minulle jotain tai osti minulle jotain kallista minulta kysymättä, ja sitten myöhemmin esitti ostoksensa kuitin ja edellytti minun maksavan sen takaisin. Kerran hän mm. sanoi, että haluaa maksaa minulle kunnon kampaajakäynnin ja siihen kuuluvat hiustenhoitotuotteet. Minähän menin innoissani hänen suosittelemalleen tutulle kampaajalle, joka laittoikin hiukseni hienoon kuntoon. Hän myi minulle myös kunnon hoitotuotteet. Viikon päästä siitä hän sitten laittoi "laskun" minulle saatteella, ettei hän tällaista tarkoittanut. Opiskelijan budjetista se oli melkoinen summa maksaa.

Oli muitakin. Hän mm. "osti" minulle television, jonka hinnan halusi sitten minun maksavan. Kaiken hyvän lisäksi kuulin telkkarin hänelle myyneeltä tyypiltä, että hän oli tottanut pikkuisen hakupalkkaa - reilusti yli kaksinverroin maksamansa hinnan.

Aika pian opin ehdottomasti kieltäytymään kaikista lahjoista ja ehdotuksista. Eihän siitä kovin hyvää koskaan seurannut, mutta minulla ei yksinkertaisesti ollut varaa hänen lahjoihinsa. Onneksi se suhde ei kovin kauaa jatkunut. Ei tuo ehkä pahimman lajin taloudellista väkivaltaa ollut, mutta kieroa peliä mielestäni.

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä sitä voisi sellaiseksi kutsua - tyyppi oli muutenkin todella outo, hänelle on joskus tehty narsismidiagnoosi, joten se varmaan kuului siihen tautiin.

Hän teki sellaisia temppuja, että saattoi ehdottaa, että ostaisi minulle jotain tai osti minulle jotain kallista minulta kysymättä, ja sitten myöhemmin esitti ostoksensa kuitin ja edellytti minun maksavan sen takaisin. Kerran hän mm. sanoi, että haluaa maksaa minulle kunnon kampaajakäynnin ja siihen kuuluvat hiustenhoitotuotteet. Minähän menin innoissani hänen suosittelemalleen tutulle kampaajalle, joka laittoikin hiukseni hienoon kuntoon. Hän myi minulle myös kunnon hoitotuotteet. Viikon päästä siitä hän sitten laittoi "laskun" minulle saatteella, ettei hän tällaista tarkoittanut. Opiskelijan budjetista se oli melkoinen summa maksaa.

Oli muitakin. Hän mm. "osti" minulle television, jonka hinnan halusi sitten minun maksavan. Kaiken hyvän lisäksi kuulin telkkarin hänelle myyneeltä tyypiltä, että hän oli tottanut pikkuisen hakupalkkaa - reilusti yli kaksinverroin maksamansa hinnan.

Aika pian opin ehdottomasti kieltäytymään kaikista lahjoista ja ehdotuksista. Eihän siitä kovin hyvää koskaan seurannut, mutta minulla ei yksinkertaisesti ollut varaa hänen lahjoihinsa. Onneksi se suhde ei kovin kauaa jatkunut. Ei tuo ehkä pahimman lajin taloudellista väkivaltaa ollut, mutta kieroa peliä mielestäni.

Hyvä, että kirjoitit tuon viimeisen kappaleen. Lukiessa ajattelin, että ei kai tuollaista voi tapahtua kuin kerran, esim. se kampaamokäynti. Sen telkkarin suhteen olisi mies varmaan saanut rahan sijaan sen telkkarinsa takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tuttua. Terminä kuulin tämän nyt ensimmäisen kerran, mutta olen kaikissa parisuhtessani olen ollut tällaisen uhri. Olen nyt ollut viimeisimmässä suhteessani vuoden verran ja olen taas korviani myöten pulassa tämän kanssa. Emme asu yhdessä, mutta mies haluaisi muuttaa yhteen. En tiedä, miten tästä tilanteessa voisimme edetä. Muuten suhde on todella hyvä ja parasta, mitä minulle on tapahtunut, mutta miehellä on peliongelma ja täysin sokea sille, että hän heittää minun rahaani koko ajan taivaan tuuliin ja laittaa omat tarpeensa etusijalle ikään kuin minä en tarvitsisi rahaa ollenkaan. Hän esimerkiksi pelaa rahansa, ettei hänellä ole rahaa vuokraan ja sitten painostaa minua "lainaamaan" vuokrarahat eikä usko millään, että minunkin pitää maksaa vuokra, eikä minulla sellaisia rahoja ole. Varsinkaan kun koskaan ei ole maksanut senttiäkään takaisin. Lupaa maksaa aina seuraavasta palkasta, mutta kun palkkapäivä tulee, hän ei maksakaan takaisin, vaan pyytää taas lisää. 

Onnea valitsemallasi tiellä! Taidatkin jo itse tietää miten edetä?

(Ukko vaihtoon, pian. Turha heittää hyvää rahaa huonon perään. Tuolla menolla on perikato edessä).

Niin, tämähän on todella rakentava tapa lähestyä aihetta. Haukkua vain minua tyhmäksi ja pilkata. Kiitos vain tuesta. Juuri tämän takia ihmiset eivät saa apua näihin erilaisiin ongelmasuhteisiinsa. 

En kuitenkaan ihan tyhmä ole. Tottakai minä tiedän, ettei minun kannata hänelle lainata rahaa, mutta jos lukisit esimerkiksi peluuri-sivustolta, mitä peliriippuvaisuus on, huomaisit, ettei asia ole ihan niin yksinkertainen, että lähdetään vain kävelemään. 

Voit jatkaa seurustelua ja suhdettanne, mutta yhteen ei kannata muuttaa, eikä rahaa antaa. Älä anna kaunistella  rahan antamista nimittämällä sitä lainaamiseksi. Vastuu toisen taloudesta ei ole sinun, vaan hänen itsensä. Voit tuntea myötätuntoa, mutta sääli on sairautta. Sääli on sitä, että autat pulasta kerta toisensa jälkeen ja luulet toiminnan muuttuvan takiasi. Miten neuvoisit miestä, joka rakastuu alkoholiriippuvaiseen naiseen ja haluaa perustaa perheen? Sanoisitko, että siitä vaan, muuttakaa yhteen ja odota raskautta, kyllä se siitä sitten lopettaa juomisen? 

Täh? Juurihan tuossa sanottiin, että suhde pitää ehdottomasti lopettaa ja muuta vaihtoehtoa ei ole. Tuohan minun toiveeni olikin, että jatkan suhdetta, mutta rahan pummiminen loppuu tähän ja yhteen en todellakaan ole muuttamassakaan ennen kuin olen saanut jokaisen sentin ja luottamuksen muutenkin takaisin. En mielestäni sanonutkaan, että olisin muuttamassa yhteen, vaan sanoin, että mies haluaa sitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tuttua. Terminä kuulin tämän nyt ensimmäisen kerran, mutta olen kaikissa parisuhtessani olen ollut tällaisen uhri. Olen nyt ollut viimeisimmässä suhteessani vuoden verran ja olen taas korviani myöten pulassa tämän kanssa. Emme asu yhdessä, mutta mies haluaisi muuttaa yhteen. En tiedä, miten tästä tilanteessa voisimme edetä. Muuten suhde on todella hyvä ja parasta, mitä minulle on tapahtunut, mutta miehellä on peliongelma ja täysin sokea sille, että hän heittää minun rahaani koko ajan taivaan tuuliin ja laittaa omat tarpeensa etusijalle ikään kuin minä en tarvitsisi rahaa ollenkaan. Hän esimerkiksi pelaa rahansa, ettei hänellä ole rahaa vuokraan ja sitten painostaa minua "lainaamaan" vuokrarahat eikä usko millään, että minunkin pitää maksaa vuokra, eikä minulla sellaisia rahoja ole. Varsinkaan kun koskaan ei ole maksanut senttiäkään takaisin. Lupaa maksaa aina seuraavasta palkasta, mutta kun palkkapäivä tulee, hän ei maksakaan takaisin, vaan pyytää taas lisää. 

Älä ainakaan muuta yhteen asumaan! Huomaat pian täysin kustantavasi hänen pelaamisensa ja omakin taloutesi kärsii, kohta olet veloissa. Lopeta myös rahan lainaaminen- sama kuin antaisit alkoholistille viinaa. Ehkäpä mies itse järkiintyy ja hakee apua kun lopetat hyysäämisen.

No tämänhän nimenomaan tiedänkin, en ole tyhmä. Olen muutaman kerran kiltisti lainannut.  Sen jälkeen olen yrittänyt vastustella, mutta mies on aina puhunut minut ympäri ja olen antanut rahaa vähän vastentahtoisesti. Noin kuukausi sitten pyysi rahaa, nostin jo isomman metelin ja siitä tuli ihan järjetön riita. Annoin rahaa, mutta vähemmän, kuin hän pyysi. Viime viikolla kun pyysi rahaa, totesin vain tylysti, että nyt ei enää rahaa tipu ja mies hyväksyi asian. Eli kyllä tässä molempien silmät ovat auenneet ja mieskin taisi herätä asiaan, kun meillä oli tuo isompi riita. Pidän tuota jo jonkinlaisena "voittona", että viimeksi ei edes yrittänyt väittää vastaan, vaan uskoi kerrasta kun sanoin. Ehkä tämä joidenkin mielestä on säälittävää ja sinisilmäistä, mutta en vielä heitä pyyhettä kehään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tuttua. Terminä kuulin tämän nyt ensimmäisen kerran, mutta olen kaikissa parisuhtessani olen ollut tällaisen uhri. Olen nyt ollut viimeisimmässä suhteessani vuoden verran ja olen taas korviani myöten pulassa tämän kanssa. Emme asu yhdessä, mutta mies haluaisi muuttaa yhteen. En tiedä, miten tästä tilanteessa voisimme edetä. Muuten suhde on todella hyvä ja parasta, mitä minulle on tapahtunut, mutta miehellä on peliongelma ja täysin sokea sille, että hän heittää minun rahaani koko ajan taivaan tuuliin ja laittaa omat tarpeensa etusijalle ikään kuin minä en tarvitsisi rahaa ollenkaan. Hän esimerkiksi pelaa rahansa, ettei hänellä ole rahaa vuokraan ja sitten painostaa minua "lainaamaan" vuokrarahat eikä usko millään, että minunkin pitää maksaa vuokra, eikä minulla sellaisia rahoja ole. Varsinkaan kun koskaan ei ole maksanut senttiäkään takaisin. Lupaa maksaa aina seuraavasta palkasta, mutta kun palkkapäivä tulee, hän ei maksakaan takaisin, vaan pyytää taas lisää. 

Älä ainakaan muuta yhteen asumaan! Huomaat pian täysin kustantavasi hänen pelaamisensa ja omakin taloutesi kärsii, kohta olet veloissa. Lopeta myös rahan lainaaminen- sama kuin antaisit alkoholistille viinaa. Ehkäpä mies itse järkiintyy ja hakee apua kun lopetat hyysäämisen.

No tämänhän nimenomaan tiedänkin, en ole tyhmä. Olen muutaman kerran kiltisti lainannut.  Sen jälkeen olen yrittänyt vastustella, mutta mies on aina puhunut minut ympäri ja olen antanut rahaa vähän vastentahtoisesti. Noin kuukausi sitten pyysi rahaa, nostin jo isomman metelin ja siitä tuli ihan järjetön riita. Annoin rahaa, mutta vähemmän, kuin hän pyysi. Viime viikolla kun pyysi rahaa, totesin vain tylysti, että nyt ei enää rahaa tipu ja mies hyväksyi asian. Eli kyllä tässä molempien silmät ovat auenneet ja mieskin taisi herätä asiaan, kun meillä oli tuo isompi riita. Pidän tuota jo jonkinlaisena "voittona", että viimeksi ei edes yrittänyt väittää vastaan, vaan uskoi kerrasta kun sanoin. Ehkä tämä joidenkin mielestä on säälittävää ja sinisilmäistä, mutta en vielä heitä pyyhettä kehään. 

En ole se jolle vastasit, mutta kannattaa lukea vielä ajatuksella aiemman sivun exä tilitykset.

Se että toinen laittaa aina omat tarpeensa edelle ei tiedä mitään hyvää.

Samalla tavalla ajattelin itsekin, että "voitin" joissakin tilanteissa, mutta todellisuudessa aina tuli uusia tilanteita. Ja mitä enemmän niitä tapahtuu, sitä vaikeampaa on nähdä metsää puilta. Ja mitä pidemmälle suhde etenee, sitä vaikeampaa on irtaantua ja se hetki kun vääjämättä tulee, sieltä ei ole enää helppoa nousta.

Miettisin ainakin yhteen muuttoa vielä uudemman kerran.

Eiks parisuhteen idea oo siinä, et jaetaan elämä ja siihen liittyvät jutut? :o

Hulluja juttuja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

– Saattaa olla yllättävää, ettei taloudellisella väkivallalla ole välttämättä mitään tekemistä sen kanssa, kuinka varakas pariskunta on, Åberg sanoo.

Jos suhteessa on henkistä väkivaltaa, kontrollointi ulottuu usein myös taloudelliselle puolelle. Uhri voi olla jopa varakkaampi kuin tekijä, mutta hänen pitää tilittää jatkuvasti ostokset toiselle tai hän saa kärsiä seuraukset. Åberg on huomannut, että taloudellisissa väkivaltatilanteissa on tyypillistä, että toisella on omat rahat ja toisen rahoja käytetään yhdessä ilman, että asiasta pystytään neuvottelemaan normaalisti ilman mykkäkoulua tai pelottelua.

– Perheen sisällä saatetaan päätyä kaksoisstandardeihin. Lasten vanukkaiden syömistä vahdataan, vaikka rahaa riittää omaan käyttöön.

Avioliitolain mukaan puolisot ovat elatusvelvollisia toisiinsa nähden, joten avioliitossa tuloja pitäisi tasata, mikäli ne ovat hyvin erilaiset. Käytännössä ihmiset eivät kuitenkaan lähde hakemaan taloudellisen tilanteen tasaamista oikeusteitse.

Mahtaisi avioerot lisääntyä, jos taloudelliseta tasa-arvoa lähdettäisiin oikeudesta hakemaan.

Ehkä se tuossa tapauksessa olisi hyvä jos siis toinen aviopuolisoista ei muuten ymmärrä. Avioeron myötä tilanne saadaan myös tasattua siinä samalla (jos ei ole avioehtoa ja siinäkin tapauksessa voi olla poikkeuksia) jos epäkohdat näytetään toteen. 

Itselläni on kokemusta parisuhteesta, jossa oli tarkoitus hankkia lapsia ja mennä naimisiin tuo tilanne. Toin selväksi, että tällainen sairastilanne ei voi jatkua enkä lapsia siihen suhteeseen tuo. Toinen ei ymmärtänyt, joten eihän siinä muuta vaihtoehtoa ollut kuin erota. Millainen avioliitto, parisuhde tai perhe on sellainen, jossa toisella vanhemmalla on ihan eri elintaso kuin puolisolla tai muulla perheellä, mahdollisesti jääkaapissakin omat hyllyt. Toinen syö sisäfilettä ja muu perne hernaria. Onnellinen perhekö? Rakastava, välittävä perhe - sellainen perhe, jossa tuntee, että kaikkia arvostetaan ja kaikista välitetään vai onko se perhe, jossa yksi on ihminen ja muut jotain alamaisia, pohjasakkaa? Tämä pohjasakka sallii ja antaa mahdollisuuden yhden elää omilla tuloillaan vedoten siihen, että kyllähän se yhdessä maksavat. 

"Avioliitolain mukaan puolisot ovat elatusvelvollisia toisiinsa nähden, joten avioliitossa tuloja pitäisi tasata, mikäli ne ovat hyvin erilaiset.".  Rohkeammin ottamaan vain asiat esille ja vaatimaan perusasioita jos muuten toinen osapuoli ei sitä ymmärrä. Mitä siinä voi menettää - korkeintaan rakkaudettoman ja kylmän suhteen jos toinen ei ymmärrä yhteistä hyvää eikä osoita välittävänsä toisesta enemää. Rahojansa silloin rakastaa ja käyttää toista kynnysmattona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tuttua. Terminä kuulin tämän nyt ensimmäisen kerran, mutta olen kaikissa parisuhtessani olen ollut tällaisen uhri. Olen nyt ollut viimeisimmässä suhteessani vuoden verran ja olen taas korviani myöten pulassa tämän kanssa. Emme asu yhdessä, mutta mies haluaisi muuttaa yhteen. En tiedä, miten tästä tilanteessa voisimme edetä. Muuten suhde on todella hyvä ja parasta, mitä minulle on tapahtunut, mutta miehellä on peliongelma ja täysin sokea sille, että hän heittää minun rahaani koko ajan taivaan tuuliin ja laittaa omat tarpeensa etusijalle ikään kuin minä en tarvitsisi rahaa ollenkaan. Hän esimerkiksi pelaa rahansa, ettei hänellä ole rahaa vuokraan ja sitten painostaa minua "lainaamaan" vuokrarahat eikä usko millään, että minunkin pitää maksaa vuokra, eikä minulla sellaisia rahoja ole. Varsinkaan kun koskaan ei ole maksanut senttiäkään takaisin. Lupaa maksaa aina seuraavasta palkasta, mutta kun palkkapäivä tulee, hän ei maksakaan takaisin, vaan pyytää taas lisää. 

Älä ainakaan muuta yhteen asumaan! Huomaat pian täysin kustantavasi hänen pelaamisensa ja omakin taloutesi kärsii, kohta olet veloissa. Lopeta myös rahan lainaaminen- sama kuin antaisit alkoholistille viinaa. Ehkäpä mies itse järkiintyy ja hakee apua kun lopetat hyysäämisen.

No tämänhän nimenomaan tiedänkin, en ole tyhmä. Olen muutaman kerran kiltisti lainannut.  Sen jälkeen olen yrittänyt vastustella, mutta mies on aina puhunut minut ympäri ja olen antanut rahaa vähän vastentahtoisesti. Noin kuukausi sitten pyysi rahaa, nostin jo isomman metelin ja siitä tuli ihan järjetön riita. Annoin rahaa, mutta vähemmän, kuin hän pyysi. Viime viikolla kun pyysi rahaa, totesin vain tylysti, että nyt ei enää rahaa tipu ja mies hyväksyi asian. Eli kyllä tässä molempien silmät ovat auenneet ja mieskin taisi herätä asiaan, kun meillä oli tuo isompi riita. Pidän tuota jo jonkinlaisena "voittona", että viimeksi ei edes yrittänyt väittää vastaan, vaan uskoi kerrasta kun sanoin. Ehkä tämä joidenkin mielestä on säälittävää ja sinisilmäistä, mutta en vielä heitä pyyhettä kehään. 

En ole se jolle vastasit, mutta kannattaa lukea vielä ajatuksella aiemman sivun exä tilitykset.

Se että toinen laittaa aina omat tarpeensa edelle ei tiedä mitään hyvää.

Samalla tavalla ajattelin itsekin, että "voitin" joissakin tilanteissa, mutta todellisuudessa aina tuli uusia tilanteita. Ja mitä enemmän niitä tapahtuu, sitä vaikeampaa on nähdä metsää puilta. Ja mitä pidemmälle suhde etenee, sitä vaikeampaa on irtaantua ja se hetki kun vääjämättä tulee, sieltä ei ole enää helppoa nousta.

Miettisin ainakin yhteen muuttoa vielä uudemman kerran.

Montako kertaa pitää sanoa, että en ole muuttamassa yhteen. Minä puhun nyt ylipäätään suhteen jatkamisesta, en yhteenmuutosta. Sanoin jo pariinkin kertaan, että en tietenkään ole muuttamassa saman katon alle. Tuossa äskeisessä viestissäni oli pointtina, että ennemmin en ole edes tosissani pannut vastaan, vaan kiltisti lopulta taipunut. Ja nyt ne pari kertaa kun olen oikeasti ottanut tylymmän linjan, jokin on muuttunut. Ja edelleen tiedän, että kuulostan sinisilmäiseltä, mutta tämä on tilanne nyt enkä vielä ole laittamassa kokonaan suhdetta poikki. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tuttua. Terminä kuulin tämän nyt ensimmäisen kerran, mutta olen kaikissa parisuhtessani olen ollut tällaisen uhri. Olen nyt ollut viimeisimmässä suhteessani vuoden verran ja olen taas korviani myöten pulassa tämän kanssa. Emme asu yhdessä, mutta mies haluaisi muuttaa yhteen. En tiedä, miten tästä tilanteessa voisimme edetä. Muuten suhde on todella hyvä ja parasta, mitä minulle on tapahtunut, mutta miehellä on peliongelma ja täysin sokea sille, että hän heittää minun rahaani koko ajan taivaan tuuliin ja laittaa omat tarpeensa etusijalle ikään kuin minä en tarvitsisi rahaa ollenkaan. Hän esimerkiksi pelaa rahansa, ettei hänellä ole rahaa vuokraan ja sitten painostaa minua "lainaamaan" vuokrarahat eikä usko millään, että minunkin pitää maksaa vuokra, eikä minulla sellaisia rahoja ole. Varsinkaan kun koskaan ei ole maksanut senttiäkään takaisin. Lupaa maksaa aina seuraavasta palkasta, mutta kun palkkapäivä tulee, hän ei maksakaan takaisin, vaan pyytää taas lisää. 

Mikä sinussa on vikana, että pidät tuollaista suhdetta millään lailla "todella hyvänä"?! Suosittelen ihan vilpittömästi terapiaa, sillä sinua käytetään nyt rankasti hyväksi, etkä näe sitä ollenkaan. Miksi koet että sinun pitää ostaa rakkautta?

Terve ihminen ei miettisi hetkeäkään "miten edetä", koska ainoa oikea ratkaisu on lopettaa suhde välittömästi.

Etkö ymmärrä, miten monenlaisista asioista parisuhde koostuu? Se ei liity pelkästään rahaan. Miesystäväni on äärettömän huomaavainen, hauska, älykäs, uskollinen, meillä on yhteisiä mielenkiinnon kohteita, hyvää läheisyyttä, hän tukee minua suruissani jne. Tällaiset asiatko eivät merkitse sinulle yhtään mitään? Jos minulla tai miehellä olisi paljon rahaa ja miehellä ei olisi peliongelmaa, suhde olisi "täydellinen". 

En nyt kutsuisi tätä kuitenkaan ihan hyväksikäytöksi ja rakkauden ostamiseksi, vaan erittäin surulliseksi riippuvuudeksi ja sen ilmenemismuodoksi. Tottakai ymmärrän, että minulle olisi parempi lähteä ja että mies tekee väärin, mutta en silti usko, että miehen ainoa motiivi olisi pahuus ja ettei ihan aidosti välittäisi minusta. Ei ole ihan mustavalkoista. 

Okei, mies on todella rakastava ja ihana.. Miksi lainaat/annat hänelle rahaa, kun kerran se on suhteenne ainoa ongelma?

Koska muuten mies voi jättää? Silloin ostat rakkautta.

Koska et raaski olla lainaamatta - taas, ostat rakkautta kun koet että toisten ongelmien ratkaiseminen on sinun vastuullasi (ts että olet vähempiarvoinen kuin mies, ja sinun kuuluu uhrautua hänen puolestaan)

Huomaatko, että ei ole olemassa ns tervettä syytä miksi lainaat miehelle rahaa, ja jäät itse pulaan omien laskujesi kanssa? En edes lähde siihen, että oikeasti rakastava ihminen ei edes kysyisi puolisoltaan rahaa lainaksi omaan ongelmaansa...

Tuohon tt-tukeen vielä sen verran, että rahojen päätyminen exän tilille perustui siihen, että meidät laskettiin samaksi ruokakunnaksi, molempien tilinumerot ilmoitettiin hakemukseen, joista sitten exän tili jostakin syystä valikoitui tuen maksamiseen. Yritin muutaman kerran kyllä ilmoittaa sosiaalitoimistoon, että haluan rahat omalle tililleni, mutta muutosta ei jostakin syystä tapahtunut. Erotessamme rahat menivät edelleen exän tilille, jota sitten kyllä pahoiteltiin sosiaalitoimistossa jälkeenpäin.

Ihan järkyttävää, eli sossukin mahdollistaa omilla toimillaan taloudellista väkivaltaa!

Kyse ei ole vain tuloista, vaan siitä miten saa rahat riittämään. Pienituloinen jos osaa elää suu säkkiä myöden, pärjää paremmin kuin suurempituloinenkin hetken lapsi, jonka pitää saada syödä, juoda ja tupakoida heti. Aivan normaalin oloisilla voi olla vaikeuksia hillitä impulssejaan. Jos löytyy kiltti nainen, tietysti Lokki ehdottaa ystävyyttä.

Hän on teeskennellysti tai aidosti hädissään. Voi olla apukoululainen, voi olla maisteri. Jos sanoo ettei nyt olisi, jankkaa, suuttuu, jankkaa kuin vajaa, käy väsytystaistelua ja jankkaa. Viimein annat periksi ja pahanlapsi on tyytyväinen kun "voitti" taas. Jos sanot sille että otat näköjään yhteyttä vain kun tarvit jotain, hän tokaisee että siksihän kaverit on. Ja väittää maksaneensa, vaikka ei ole.

On saattanut vuosien aikana kavaltaa omaisuutta. Ei mitään suurta kerralla mutta aina jotain. Kirjoja, vaatteita, käteistä rahaa, ruokaa, tupakkaa ym. Pientä jatkuvaa näpistelyä. Suhdetta tällaiseen on erittäin vaikea lopettaa, koska ei halua luopua menettämistä eduista. Vielä jos asuntosi on hyvällä paikalla, pahanlapsi riivaa kauan.

Pyrkikää kaikin keinoin näistä eroon, jos tuo taipumus ilmenee heti välit poikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

– Saattaa olla yllättävää, ettei taloudellisella väkivallalla ole välttämättä mitään tekemistä sen kanssa, kuinka varakas pariskunta on, Åberg sanoo.

Jos suhteessa on henkistä väkivaltaa, kontrollointi ulottuu usein myös taloudelliselle puolelle. Uhri voi olla jopa varakkaampi kuin tekijä, mutta hänen pitää tilittää jatkuvasti ostokset toiselle tai hän saa kärsiä seuraukset. Åberg on huomannut, että taloudellisissa väkivaltatilanteissa on tyypillistä, että toisella on omat rahat ja toisen rahoja käytetään yhdessä ilman, että asiasta pystytään neuvottelemaan normaalisti ilman mykkäkoulua tai pelottelua.

– Perheen sisällä saatetaan päätyä kaksoisstandardeihin. Lasten vanukkaiden syömistä vahdataan, vaikka rahaa riittää omaan käyttöön.

Avioliitolain mukaan puolisot ovat elatusvelvollisia toisiinsa nähden, joten avioliitossa tuloja pitäisi tasata, mikäli ne ovat hyvin erilaiset. Käytännössä ihmiset eivät kuitenkaan lähde hakemaan taloudellisen tilanteen tasaamista oikeusteitse.

Lainsäätäjä on asiasta eri mieltä. Sen mukaan avioliitossa kummankin omaisuus ja tulot ovat omia, joten ei ole olemassa mitään tasausvelvollisuutta. Elatuksenkin katsotaan kattavan vain asumisen, ruuan ja perustarpeet, ei sitä, että paremmintienaava puoliso maksaa toiselle elatustukea siksi, että on hankkinut koulutuksen ja työpaikan.

Lisäksi avioliittolaki toteaa, että "Kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen." Se tarkoittaa sitä, että jos toisella ei ole kykyä taloudellisesti osallistua perheen elatukseen, niin hän tekee vastaavasti enemmän kotitöitä yhteisen talouden vuoksi. Harva vähemmäntienaava muistaa, että yhteinen talous koostuu sekä rahavaroista että kotitöistä. Jos et voi antaa rahaa, annat aikaa. Jos siis vetoamme siihen, että lakikin näin sanoo.

Niin, jos sillä toisella on siis enemmän aikaa.