Onko taloudellinen väkivalta sulle tuttua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En halua vähätellä näitä kokemuksia, mutta ei taida olla ihan mustavalkoista tämäkään. Vähän kaksipiippuinen juttu esim tuo, että seurustelevalla pariskunnalla on erilaiset tulot ja hyvätuloinen maksaa huonotuloisemman menoja ja jos toinen siitä sitten jossain vaiheessa huomauttaa, niin se huomauttaminen on taloudellista väkivaltaa. 

Mistä nyt keksit, että tuo huomauttaminen olisi "taloudellista väkivaltaa". Sehän siinä väkivaltaan syyllistyy, joka maksattaa menojaan toisella. Toisaalta, vaikka seurustelevalla parilla olisi kovin erilaiset tulot, tuskin se hyvä tuloisempi on heti toisen puhelinlaskua tai autovakuutusta maksamassa. Enemminkin niin, että jos se hyvätuloinen haluaa Teneriffalle yhdessä lomalle (kun on tottunut siellä käymään) ja toisella ei ole tähän varaa, niin joko tehdään jotain molempien budjetille sopivaa tai sitten hyvätuloinen maksaa matkasta suurimman osan, huomauttelematta. Ja hyvätuloinen on tehnyt tämän vapaasta tahdostaan, joten mistään taloudellisesta väkivallasta ei ole kysymys.

No tässähän itsekin juuri kerrot kaksi eri näkökulmaa asiaan. Juuri tätä tarkoitin. On vain sana sanaa ja kokemus kokemusta vastaan. Missä menee raja? 

Ovatko erilaiset rahankäyttötottumukset taloudellista väkivaltaa?

Aika tyypillinen tilanne on se, että perheellä tai pariskunnalla on yhteistä lainaa, eikä päästä välttämättä yhteistaloudessa sopuun siitä, kuinka nopeasti laina maksetaan pois. Toinen ajattelee, että voihan hoitaa niitä minimilyhennyksiä ja "elää tässä hetkessä" ja toinen haluaisi taloudellisen turvallisuuden nimissä maksaa lainat nopeammin pois. Tämä luonnollisesti näkyy kuukausibudjetissa ja sitten tämä ensinmainittu pääsee kirjoittelemaan lehtiin, että "puoliso pakotti minut ja lapset kirpparivaatteisiin ja kyttäsi lasten vanukkaiden syömistä" Jos puolisolla oli Bossin puku ja BMW, mutta ehkä se puku oli ostettu vuonna 2001 ja auto oli velaton ja hyvin pidetty, siksi näytti uudelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En halua vähätellä näitä kokemuksia, mutta ei taida olla ihan mustavalkoista tämäkään. Vähän kaksipiippuinen juttu esim tuo, että seurustelevalla pariskunnalla on erilaiset tulot ja hyvätuloinen maksaa huonotuloisemman menoja ja jos toinen siitä sitten jossain vaiheessa huomauttaa, niin se huomauttaminen on taloudellista väkivaltaa. 

Et taida ymmärtää mistä puhut pätkääkään. Itse näen työssäni paljon taloudellista väkivaltaa. Tapaan perheitä, joissa äiti on lähes vankina kotona koska hänellä ei ole rahaa. Isä hoitaa kauppaostokset, mutta äiti ei näe mitään rahaa. Äidin yhteiskunnalta saamat tuetkin saattavat ohjautua isän tilille. Toisinaan äidin vaatteisiinkaan ei tule rahaa. Vaikea se on suhteesta erota, jos ei ole esim. talvivaatteita talvisaikaan. 

Mielestäni sanoin, että ei ole mustavalkoinen ja mainitsin seurustelevan pariskunnan ja tarkoitin sillä, että ei esim asuta yhdessä tai olla naimisissa eikä ole yhteisiä lapsia. Vähän eri asia kuin tuo, mistä sinä puhut. 

Seurustelevalla parilla ei oikein voi olla taloudellista väkivaltaa, joten siinä mielessä olet ihan oikeassa, ettei sitä ole, mutta se ei varmaan ole relevanttia tässä. 

Toki seurustelevillakin voi tulla kaikenlaisia ihmekuvioita rahan suhteen, mutta silloin kyse on henkisestä väkivallasta tai vaan huonosta yhteensopivuudesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En halua vähätellä näitä kokemuksia, mutta ei taida olla ihan mustavalkoista tämäkään. Vähän kaksipiippuinen juttu esim tuo, että seurustelevalla pariskunnalla on erilaiset tulot ja hyvätuloinen maksaa huonotuloisemman menoja ja jos toinen siitä sitten jossain vaiheessa huomauttaa, niin se huomauttaminen on taloudellista väkivaltaa. 

Et taida ymmärtää mistä puhut pätkääkään. Itse näen työssäni paljon taloudellista väkivaltaa. Tapaan perheitä, joissa äiti on lähes vankina kotona koska hänellä ei ole rahaa. Isä hoitaa kauppaostokset, mutta äiti ei näe mitään rahaa. Äidin yhteiskunnalta saamat tuetkin saattavat ohjautua isän tilille. Toisinaan äidin vaatteisiinkaan ei tule rahaa. Vaikea se on suhteesta erota, jos ei ole esim. talvivaatteita talvisaikaan. 

Mielestäni sanoin, että ei ole mustavalkoinen ja mainitsin seurustelevan pariskunnan ja tarkoitin sillä, että ei esim asuta yhdessä tai olla naimisissa eikä ole yhteisiä lapsia. Vähän eri asia kuin tuo, mistä sinä puhut. 

Seurustelevalla parilla ei oikein voi olla taloudellista väkivaltaa, joten siinä mielessä olet ihan oikeassa, ettei sitä ole, mutta se ei varmaan ole relevanttia tässä. 

Toki seurustelevillakin voi tulla kaikenlaisia ihmekuvioita rahan suhteen, mutta silloin kyse on henkisestä väkivallasta tai vaan huonosta yhteensopivuudesta. 

Miten niin ei voi olla? Tuolla linkissähän oli yksi esimerkki juuri tällainen opiskelija - hyvätuloinen työssäkäyvä -pari. Ja tässä ketjussakin on esimerkki seurustelevasta parista, jotka eivät asu yhdessä, mutta nainen on lainannut miehelle rahaa peliriippuvaisuutensa takia. 

Vierailija kirjoitti:

Ovatko erilaiset rahankäyttötottumukset taloudellista väkivaltaa?

Aika tyypillinen tilanne on se, että perheellä tai pariskunnalla on yhteistä lainaa, eikä päästä välttämättä yhteistaloudessa sopuun siitä, kuinka nopeasti laina maksetaan pois. Toinen ajattelee, että voihan hoitaa niitä minimilyhennyksiä ja "elää tässä hetkessä" ja toinen haluaisi taloudellisen turvallisuuden nimissä maksaa lainat nopeammin pois. Tämä luonnollisesti näkyy kuukausibudjetissa ja sitten tämä ensinmainittu pääsee kirjoittelemaan lehtiin, että "puoliso pakotti minut ja lapset kirpparivaatteisiin ja kyttäsi lasten vanukkaiden syömistä" Jos puolisolla oli Bossin puku ja BMW, mutta ehkä se puku oli ostettu vuonna 2001 ja auto oli velaton ja hyvin pidetty, siksi näytti uudelta.

Erilaiset rahankäyttötavat eivät ole taloudellista väkivaltaa. 

Se on, jos pakottaa toista johonkin (maksamaan puolestaan/ velkaantumaan puolestaan) tai ei pidä huolta tarpeista kohtuullisessa, yleisesti ymmärretyssä mielessä. Tai estää toista käyttämästä omia rahojaan tämän haluamalla tavalla. 

Onneksi suurimmalla osalla on voimavaroja poistua tuollaisesta suhteesta, jolloin tilanne ei muodostu väkivallaksi vaan ainoastaan syyksi eroon. 

Muistan lapsuudestani perheen, jossa äidin lapsilla ei ollut tuolia ruokapöydän ääressä eikä heille annettu kunnolla ruokaa. Isän lapsilla oli tuolit ja ruokaa. Tuo on väkivaltaa ja väärin. Toinen lapsista ajautui huumeisiin ja toinen lastenkotiin. 

Sitten taas on paljon ihan vaan itsekkäitä paskapäitä, mikä ei ole sinällään väkivaltaa ja sitten on vaan erilaisia tapoja suhtautua rahaan ja erilaisia tuloja ja varallisuuksia.  

Vierailija kirjoitti:

On tuttua. Terminä kuulin tämän nyt ensimmäisen kerran, mutta olen kaikissa parisuhtessani olen ollut tällaisen uhri. Olen nyt ollut viimeisimmässä suhteessani vuoden verran ja olen taas korviani myöten pulassa tämän kanssa. Emme asu yhdessä, mutta mies haluaisi muuttaa yhteen. En tiedä, miten tästä tilanteessa voisimme edetä. Muuten suhde on todella hyvä ja parasta, mitä minulle on tapahtunut, mutta miehellä on peliongelma ja täysin sokea sille, että hän heittää minun rahaani koko ajan taivaan tuuliin ja laittaa omat tarpeensa etusijalle ikään kuin minä en tarvitsisi rahaa ollenkaan. Hän esimerkiksi pelaa rahansa, ettei hänellä ole rahaa vuokraan ja sitten painostaa minua "lainaamaan" vuokrarahat eikä usko millään, että minunkin pitää maksaa vuokra, eikä minulla sellaisia rahoja ole. Varsinkaan kun koskaan ei ole maksanut senttiäkään takaisin. Lupaa maksaa aina seuraavasta palkasta, mutta kun palkkapäivä tulee, hän ei maksakaan takaisin, vaan pyytää taas lisää. 

Onnea valitsemallasi tiellä! Taidatkin jo itse tietää miten edetä?

(Ukko vaihtoon, pian. Turha heittää hyvää rahaa huonon perään. Tuolla menolla on perikato edessä).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En halua vähätellä näitä kokemuksia, mutta ei taida olla ihan mustavalkoista tämäkään. Vähän kaksipiippuinen juttu esim tuo, että seurustelevalla pariskunnalla on erilaiset tulot ja hyvätuloinen maksaa huonotuloisemman menoja ja jos toinen siitä sitten jossain vaiheessa huomauttaa, niin se huomauttaminen on taloudellista väkivaltaa. 

Mistä nyt keksit, että tuo huomauttaminen olisi "taloudellista väkivaltaa". Sehän siinä väkivaltaan syyllistyy, joka maksattaa menojaan toisella. Toisaalta, vaikka seurustelevalla parilla olisi kovin erilaiset tulot, tuskin se hyvä tuloisempi on heti toisen puhelinlaskua tai autovakuutusta maksamassa. Enemminkin niin, että jos se hyvätuloinen haluaa Teneriffalle yhdessä lomalle (kun on tottunut siellä käymään) ja toisella ei ole tähän varaa, niin joko tehdään jotain molempien budjetille sopivaa tai sitten hyvätuloinen maksaa matkasta suurimman osan, huomauttelematta. Ja hyvätuloinen on tehnyt tämän vapaasta tahdostaan, joten mistään taloudellisesta väkivallasta ei ole kysymys.

No tässähän itsekin juuri kerrot kaksi eri näkökulmaa asiaan. Juuri tätä tarkoitin. On vain sana sanaa ja kokemus kokemusta vastaan. Missä menee raja? 

No ensinnäkin, käsitit tuon yksioikeisenkin tulkinnan taloudellisesta väkivallasta väärin, kun sanoit, että toisen menojen maksamisesta huomauttaminen olisi taloudellista väkivaltaa. Ei, jos joku, niin on se, että joutuu vastentahtoisesti maksumieheksi. Tuo esimerkkini yhteisestä lomasta ei ole eri näkökulma, vaan pikemminkin sitä rajanvetoa. Jos seurustelevan (ei yhdessäasuvan) pariskunnan tulot ovat kovin epätasaiset, ei voida olettaa, että pienempituloinen alkaisi käyttämään rahaa samoin kuin suurempituloinen. Jos suurempituloinen haluaa edelleen konsertteihin tai matkalle, hänen pitää mennä sinne yksin tai kustantaa kumppaninsa (osin) myös. Tämä ei ole taloudellista hyväksikäyttöä, ihan näkökulmasta riippumatta. Taloudellista hyväksikäyttöä voisi olla esimerksi se, että huonompituloinen ehdottaa lomakohteeksi Ariana Granden keikkaa Miamissa vaikka suurempituloinen ei pidä Ariana Granden musiikista, eikä pidä auringosta. Silti pienituloinen olettaa suurituloisemman maksavan loman ja ilmoittaa loman olevan edellytys suhteen jatkamiselle. Totta kai tähän väliin mahtuu kaikenlaista, mutta toivottavasti ymmärrät hieman, mitä ajan takaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tuttua. Terminä kuulin tämän nyt ensimmäisen kerran, mutta olen kaikissa parisuhtessani olen ollut tällaisen uhri. Olen nyt ollut viimeisimmässä suhteessani vuoden verran ja olen taas korviani myöten pulassa tämän kanssa. Emme asu yhdessä, mutta mies haluaisi muuttaa yhteen. En tiedä, miten tästä tilanteessa voisimme edetä. Muuten suhde on todella hyvä ja parasta, mitä minulle on tapahtunut, mutta miehellä on peliongelma ja täysin sokea sille, että hän heittää minun rahaani koko ajan taivaan tuuliin ja laittaa omat tarpeensa etusijalle ikään kuin minä en tarvitsisi rahaa ollenkaan. Hän esimerkiksi pelaa rahansa, ettei hänellä ole rahaa vuokraan ja sitten painostaa minua "lainaamaan" vuokrarahat eikä usko millään, että minunkin pitää maksaa vuokra, eikä minulla sellaisia rahoja ole. Varsinkaan kun koskaan ei ole maksanut senttiäkään takaisin. Lupaa maksaa aina seuraavasta palkasta, mutta kun palkkapäivä tulee, hän ei maksakaan takaisin, vaan pyytää taas lisää. 

Onnea valitsemallasi tiellä! Taidatkin jo itse tietää miten edetä?

(Ukko vaihtoon, pian. Turha heittää hyvää rahaa huonon perään. Tuolla menolla on perikato edessä).

Niin, tämähän on todella rakentava tapa lähestyä aihetta. Haukkua vain minua tyhmäksi ja pilkata. Kiitos vain tuesta. Juuri tämän takia ihmiset eivät saa apua näihin erilaisiin ongelmasuhteisiinsa. 

En kuitenkaan ihan tyhmä ole. Tottakai minä tiedän, ettei minun kannata hänelle lainata rahaa, mutta jos lukisit esimerkiksi peluuri-sivustolta, mitä peliriippuvaisuus on, huomaisit, ettei asia ole ihan niin yksinkertainen, että lähdetään vain kävelemään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En halua vähätellä näitä kokemuksia, mutta ei taida olla ihan mustavalkoista tämäkään. Vähän kaksipiippuinen juttu esim tuo, että seurustelevalla pariskunnalla on erilaiset tulot ja hyvätuloinen maksaa huonotuloisemman menoja ja jos toinen siitä sitten jossain vaiheessa huomauttaa, niin se huomauttaminen on taloudellista väkivaltaa. 

Mistä nyt keksit, että tuo huomauttaminen olisi "taloudellista väkivaltaa". Sehän siinä väkivaltaan syyllistyy, joka maksattaa menojaan toisella. Toisaalta, vaikka seurustelevalla parilla olisi kovin erilaiset tulot, tuskin se hyvä tuloisempi on heti toisen puhelinlaskua tai autovakuutusta maksamassa. Enemminkin niin, että jos se hyvätuloinen haluaa Teneriffalle yhdessä lomalle (kun on tottunut siellä käymään) ja toisella ei ole tähän varaa, niin joko tehdään jotain molempien budjetille sopivaa tai sitten hyvätuloinen maksaa matkasta suurimman osan, huomauttelematta. Ja hyvätuloinen on tehnyt tämän vapaasta tahdostaan, joten mistään taloudellisesta väkivallasta ei ole kysymys.

No tässähän itsekin juuri kerrot kaksi eri näkökulmaa asiaan. Juuri tätä tarkoitin. On vain sana sanaa ja kokemus kokemusta vastaan. Missä menee raja? 

No ensinnäkin, käsitit tuon yksioikeisenkin tulkinnan taloudellisesta väkivallasta väärin, kun sanoit, että toisen menojen maksamisesta huomauttaminen olisi taloudellista väkivaltaa. Ei, jos joku, niin on se, että joutuu vastentahtoisesti maksumieheksi. Tuo esimerkkini yhteisestä lomasta ei ole eri näkökulma, vaan pikemminkin sitä rajanvetoa. Jos seurustelevan (ei yhdessäasuvan) pariskunnan tulot ovat kovin epätasaiset, ei voida olettaa, että pienempituloinen alkaisi käyttämään rahaa samoin kuin suurempituloinen. Jos suurempituloinen haluaa edelleen konsertteihin tai matkalle, hänen pitää mennä sinne yksin tai kustantaa kumppaninsa (osin) myös. Tämä ei ole taloudellista hyväksikäyttöä, ihan näkökulmasta riippumatta. Taloudellista hyväksikäyttöä voisi olla esimerksi se, että huonompituloinen ehdottaa lomakohteeksi Ariana Granden keikkaa Miamissa vaikka suurempituloinen ei pidä Ariana Granden musiikista, eikä pidä auringosta. Silti pienituloinen olettaa suurituloisemman maksavan loman ja ilmoittaa loman olevan edellytys suhteen jatkamiselle. Totta kai tähän väliin mahtuu kaikenlaista, mutta toivottavasti ymmärrät hieman, mitä ajan takaa.

Hohhoijaa. Katsos kun tuo juuri oli se minunkin pointtini, että kaikki ei ole yksiselitteistä ja sama lähtöasetelma voi näyttäytyä eri tavalla tilanteissa ja eri ihmisten välillä. En ymmärrä, mistä sinä nyt oikeastaan olit eri mieltä. 

Jos ei ole omastaan valmis missään olosuhteissa jakamaan, kertoo se ihmisestä hyvin paljon. Patisuhdekelvoton kuvotus.

Kuulin termin ensimmäistä kertaa pari vuotta sitten erotessani. Kun tapasin exäni oli hän keskeyttänyt opiskelunsa. Yhteen muuttaessa ex ei saanut aikaan hakea mitään tukia, joten maksoin itse kaiken pienestä palkasta + työttömyystuesta. Kun viimein ex haki tt-tukea, joka oli todella pieni tuhlasi hän se kokonaan itseensä, eikä osallistunut esim. Yhteisiin asumismenoihin tms.

Exällä oli pieniä työkeikkoja välillä, jolloin halusi käyttää palkkansa matkusteluun tai muuten itseensä. Saattoi esim. Luvata, että maksaa meidät matkalle nyt kun rahaa on, sanoessani ettei ole varaa lähteä. Ei siksi, ettei matkaan olisi ollut rahaa, vaan siksi että se on menoeränä niin suuri, että joutuisi kituuttelemaan seuraavat kuukaudet, maksamaan laskuja myöhässä jne. Ex kuitenkin kehui saavansa palkkaa niin paljon ettei ongelmia tule. Kun matkat oltiin varattu, ex alkoikin perimään itseltäni matkan hintoja takaisin + jäin yksin matkan jälkeen selviytymään vuokrista yms. Kun rahaa ei sitten ollutkaan tarpeeksi. Exää ei paljoa stressannut, hoki vaan "rahaa se vain on" ja käski olemaan olematta aina niin negatiivinen.

Maksoin pienistä tuloistani myös exän henkilökohtaisia laskuja mm. Kelan takaisinperintää. Lisäksi tavaroitani hajotettiin "vahingossa" jatkuvasti. Sellaista omaisuutta jota yhteen muutossa tuli kaksin kappalein, piti luopua minun puoleltani.

Silloin vielä olin niin typerä, että ajattelin, että exäni tekisi saman minulle, auttaisi vaikeassa tilanteessa. Ja sitten..

Pääsin opiskelemaan ja exällä oli paremmat tulot. Kun opintoraha tuli ex suunnisti kauppaan ja lappasi liukuhihnalle sadoilla euroilla kaikkea sellaista mitä en itse käytä mm. Lisäravinteita. Siihen se opintoraha upposi lähes kokonaisuudessaan. Kun exän tuet tulivat pari päivää omiani myöhemmin ja oli hänen vuoronsa maksaa, ei se toiminutkaan samalla tavalla. Exän mielestä en tarvinnut mitään, euron salaatti oli turha ja kallis ostos, joten jäin ilman. Ja lisäksi jouduin kuuntelemaan saarnaa huonosta rahankäytöstäni..

Ex alkoi myös paitsi laskemaan kananmunat, myös punnitsemaan juuston, selvittääkseen "varastanko" häneltä. Kaikki "omani" oli sen sijaan myös exän. Esim. Ostaessani kilon riisiä, sain huomata, ettei sitä olekaan enää kaapissa, koska ex oli käyttönyt sen askarteluun. Tai syöttänyt linnuille tai keittänyt kilon kerralla ja sotkenut sen tabascoon.

Ka kun sitten väsyin lopullisesti ja menetin opintotuen.. Sain väliaikaisesti tt-tukea. Tt-tuki meni exän tilille. Tästä alkoi hauska leikki, jossa sain rautalankaa vääntäen selitää joka kuukausi exälle, miksi ne rahat kuuluisivat omalle tililleni. Välillä ex maksoi osan, tietysti ensin laskeskellessaan summasta pois "velkojani"- joskus en.

Kun sain viimein lähdettyä lopputuloksena oli luottotietojen menetys, itsekunnioituksen lisäksi. Hyviä puolia oli, että muutto oli helppo, kun ei ollut tavaraa jota muuttaa.

Tämä on näitä asioita, mistä sivulliset aina moittii kovaan ääneen "miksi ette sopineet rahankäytöstä etukäteen". Jos se olisi niin helppoa ja yksinkertaista.

Vierailija kirjoitti:

Kuulin termin ensimmäistä kertaa pari vuotta sitten erotessani. Kun tapasin exäni oli hän keskeyttänyt opiskelunsa. Yhteen muuttaessa ex ei saanut aikaan hakea mitään tukia, joten maksoin itse kaiken pienestä palkasta + työttömyystuesta. Kun viimein ex haki tt-tukea, joka oli todella pieni tuhlasi hän se kokonaan itseensä, eikä osallistunut esim. Yhteisiin asumismenoihin tms.

Exällä oli pieniä työkeikkoja välillä, jolloin halusi käyttää palkkansa matkusteluun tai muuten itseensä. Saattoi esim. Luvata, että maksaa meidät matkalle nyt kun rahaa on, sanoessani ettei ole varaa lähteä. Ei siksi, ettei matkaan olisi ollut rahaa, vaan siksi että se on menoeränä niin suuri, että joutuisi kituuttelemaan seuraavat kuukaudet, maksamaan laskuja myöhässä jne. Ex kuitenkin kehui saavansa palkkaa niin paljon ettei ongelmia tule. Kun matkat oltiin varattu, ex alkoikin perimään itseltäni matkan hintoja takaisin + jäin yksin matkan jälkeen selviytymään vuokrista yms. Kun rahaa ei sitten ollutkaan tarpeeksi. Exää ei paljoa stressannut, hoki vaan "rahaa se vain on" ja käski olemaan olematta aina niin negatiivinen.

Maksoin pienistä tuloistani myös exän henkilökohtaisia laskuja mm. Kelan takaisinperintää. Lisäksi tavaroitani hajotettiin "vahingossa" jatkuvasti. Sellaista omaisuutta jota yhteen muutossa tuli kaksin kappalein, piti luopua minun puoleltani.

Silloin vielä olin niin typerä, että ajattelin, että exäni tekisi saman minulle, auttaisi vaikeassa tilanteessa. Ja sitten..

Pääsin opiskelemaan ja exällä oli paremmat tulot. Kun opintoraha tuli ex suunnisti kauppaan ja lappasi liukuhihnalle sadoilla euroilla kaikkea sellaista mitä en itse käytä mm. Lisäravinteita. Siihen se opintoraha upposi lähes kokonaisuudessaan. Kun exän tuet tulivat pari päivää omiani myöhemmin ja oli hänen vuoronsa maksaa, ei se toiminutkaan samalla tavalla. Exän mielestä en tarvinnut mitään, euron salaatti oli turha ja kallis ostos, joten jäin ilman. Ja lisäksi jouduin kuuntelemaan saarnaa huonosta rahankäytöstäni..

Ex alkoi myös paitsi laskemaan kananmunat, myös punnitsemaan juuston, selvittääkseen "varastanko" häneltä. Kaikki "omani" oli sen sijaan myös exän. Esim. Ostaessani kilon riisiä, sain huomata, ettei sitä olekaan enää kaapissa, koska ex oli käyttönyt sen askarteluun. Tai syöttänyt linnuille tai keittänyt kilon kerralla ja sotkenut sen tabascoon.

Ka kun sitten väsyin lopullisesti ja menetin opintotuen.. Sain väliaikaisesti tt-tukea. Tt-tuki meni exän tilille. Tästä alkoi hauska leikki, jossa sain rautalankaa vääntäen selitää joka kuukausi exälle, miksi ne rahat kuuluisivat omalle tililleni. Välillä ex maksoi osan, tietysti ensin laskeskellessaan summasta pois "velkojani"- joskus en.

Kun sain viimein lähdettyä lopputuloksena oli luottotietojen menetys, itsekunnioituksen lisäksi. Hyviä puolia oli, että muutto oli helppo, kun ei ollut tavaraa jota muuttaa.

En halua syyllistää sinua mitenkään, kokemus oli varmasti koetteleva. Haluan kuitenkin avautua hieman.

En ymmärrä miten ihmiset päätyvät näihin tilanteisiin. Hyvästä parisuhteesta kannattaa kyllä pitää kiinni ja olla valmis taistelemaan sen puolesta, mutta liika on liikaa. Itse olisin ensimmäisen ison kuluerän, esimerkiksi matkan jälkeen lyönyt rahahanat kiinni. Jos se johtaa kumppanin puolelta siihen että lusikat menee jakoon, ei olisi suhteesta muutenkaan tullut mitään.

Miten tt-tuen edes päätyivät menemään exän tilille? Sinähän sen tilinumeron kuitenkin ilmoitat.

Vierailija kirjoitti:

Kuulin termin ensimmäistä kertaa pari vuotta sitten erotessani. Kun tapasin exäni oli hän keskeyttänyt opiskelunsa. Yhteen muuttaessa ex ei saanut aikaan hakea mitään tukia, joten maksoin itse kaiken pienestä palkasta + työttömyystuesta. Kun viimein ex haki tt-tukea, joka oli todella pieni tuhlasi hän se kokonaan itseensä, eikä osallistunut esim. Yhteisiin asumismenoihin tms.

Exällä oli pieniä työkeikkoja välillä, jolloin halusi käyttää palkkansa matkusteluun tai muuten itseensä. Saattoi esim. Luvata, että maksaa meidät matkalle nyt kun rahaa on, sanoessani ettei ole varaa lähteä. Ei siksi, ettei matkaan olisi ollut rahaa, vaan siksi että se on menoeränä niin suuri, että joutuisi kituuttelemaan seuraavat kuukaudet, maksamaan laskuja myöhässä jne. Ex kuitenkin kehui saavansa palkkaa niin paljon ettei ongelmia tule. Kun matkat oltiin varattu, ex alkoikin perimään itseltäni matkan hintoja takaisin + jäin yksin matkan jälkeen selviytymään vuokrista yms. Kun rahaa ei sitten ollutkaan tarpeeksi. Exää ei paljoa stressannut, hoki vaan "rahaa se vain on" ja käski olemaan olematta aina niin negatiivinen.

Maksoin pienistä tuloistani myös exän henkilökohtaisia laskuja mm. Kelan takaisinperintää. Lisäksi tavaroitani hajotettiin "vahingossa" jatkuvasti. Sellaista omaisuutta jota yhteen muutossa tuli kaksin kappalein, piti luopua minun puoleltani.

Silloin vielä olin niin typerä, että ajattelin, että exäni tekisi saman minulle, auttaisi vaikeassa tilanteessa. Ja sitten..

Pääsin opiskelemaan ja exällä oli paremmat tulot. Kun opintoraha tuli ex suunnisti kauppaan ja lappasi liukuhihnalle sadoilla euroilla kaikkea sellaista mitä en itse käytä mm. Lisäravinteita. Siihen se opintoraha upposi lähes kokonaisuudessaan. Kun exän tuet tulivat pari päivää omiani myöhemmin ja oli hänen vuoronsa maksaa, ei se toiminutkaan samalla tavalla. Exän mielestä en tarvinnut mitään, euron salaatti oli turha ja kallis ostos, joten jäin ilman. Ja lisäksi jouduin kuuntelemaan saarnaa huonosta rahankäytöstäni..

Ex alkoi myös paitsi laskemaan kananmunat, myös punnitsemaan juuston, selvittääkseen "varastanko" häneltä. Kaikki "omani" oli sen sijaan myös exän. Esim. Ostaessani kilon riisiä, sain huomata, ettei sitä olekaan enää kaapissa, koska ex oli käyttönyt sen askarteluun. Tai syöttänyt linnuille tai keittänyt kilon kerralla ja sotkenut sen tabascoon.

Ka kun sitten väsyin lopullisesti ja menetin opintotuen.. Sain väliaikaisesti tt-tukea. Tt-tuki meni exän tilille. Tästä alkoi hauska leikki, jossa sain rautalankaa vääntäen selitää joka kuukausi exälle, miksi ne rahat kuuluisivat omalle tililleni. Välillä ex maksoi osan, tietysti ensin laskeskellessaan summasta pois "velkojani"- joskus en.

Kun sain viimein lähdettyä lopputuloksena oli luottotietojen menetys, itsekunnioituksen lisäksi. Hyviä puolia oli, että muutto oli helppo, kun ei ollut tavaraa jota muuttaa.

Lisätään vielä, että kuvioon kuului myös, etten koskaan tiennyt exän todellisia tuloja/menoja, enkä myöhemmin edes omiani, exän hallinnoidessa varojani. Joten "piti tyytyä" siihen mitä ex sanoi ei ole rahaa/on rahaa.

Olihan tuo tuoltakin saralta aika sairaskuvio.

Ja jokseenkin aika kattava esimerkki taloudellisesta väkivallasta ja sen seuraamuksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tuttua. Terminä kuulin tämän nyt ensimmäisen kerran, mutta olen kaikissa parisuhtessani olen ollut tällaisen uhri. Olen nyt ollut viimeisimmässä suhteessani vuoden verran ja olen taas korviani myöten pulassa tämän kanssa. Emme asu yhdessä, mutta mies haluaisi muuttaa yhteen. En tiedä, miten tästä tilanteessa voisimme edetä. Muuten suhde on todella hyvä ja parasta, mitä minulle on tapahtunut, mutta miehellä on peliongelma ja täysin sokea sille, että hän heittää minun rahaani koko ajan taivaan tuuliin ja laittaa omat tarpeensa etusijalle ikään kuin minä en tarvitsisi rahaa ollenkaan. Hän esimerkiksi pelaa rahansa, ettei hänellä ole rahaa vuokraan ja sitten painostaa minua "lainaamaan" vuokrarahat eikä usko millään, että minunkin pitää maksaa vuokra, eikä minulla sellaisia rahoja ole. Varsinkaan kun koskaan ei ole maksanut senttiäkään takaisin. Lupaa maksaa aina seuraavasta palkasta, mutta kun palkkapäivä tulee, hän ei maksakaan takaisin, vaan pyytää taas lisää. 

Onnea valitsemallasi tiellä! Taidatkin jo itse tietää miten edetä?

(Ukko vaihtoon, pian. Turha heittää hyvää rahaa huonon perään. Tuolla menolla on perikato edessä).

Niin, tämähän on todella rakentava tapa lähestyä aihetta. Haukkua vain minua tyhmäksi ja pilkata. Kiitos vain tuesta. Juuri tämän takia ihmiset eivät saa apua näihin erilaisiin ongelmasuhteisiinsa. 

En kuitenkaan ihan tyhmä ole. Tottakai minä tiedän, ettei minun kannata hänelle lainata rahaa, mutta jos lukisit esimerkiksi peluuri-sivustolta, mitä peliriippuvaisuus on, huomaisit, ettei asia ole ihan niin yksinkertainen, että lähdetään vain kävelemään. 

Voit jatkaa seurustelua ja suhdettanne, mutta yhteen ei kannata muuttaa, eikä rahaa antaa. Älä anna kaunistella  rahan antamista nimittämällä sitä lainaamiseksi. Vastuu toisen taloudesta ei ole sinun, vaan hänen itsensä. Voit tuntea myötätuntoa, mutta sääli on sairautta. Sääli on sitä, että autat pulasta kerta toisensa jälkeen ja luulet toiminnan muuttuvan takiasi. Miten neuvoisit miestä, joka rakastuu alkoholiriippuvaiseen naiseen ja haluaa perustaa perheen? Sanoisitko, että siitä vaan, muuttakaa yhteen ja odota raskautta, kyllä se siitä sitten lopettaa juomisen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulin termin ensimmäistä kertaa pari vuotta sitten erotessani. Kun tapasin exäni oli hän keskeyttänyt opiskelunsa. Yhteen muuttaessa ex ei saanut aikaan hakea mitään tukia, joten maksoin itse kaiken pienestä palkasta + työttömyystuesta. Kun viimein ex haki tt-tukea, joka oli todella pieni tuhlasi hän se kokonaan itseensä, eikä osallistunut esim. Yhteisiin asumismenoihin tms.

Exällä oli pieniä työkeikkoja välillä, jolloin halusi käyttää palkkansa matkusteluun tai muuten itseensä. Saattoi esim. Luvata, että maksaa meidät matkalle nyt kun rahaa on, sanoessani ettei ole varaa lähteä. Ei siksi, ettei matkaan olisi ollut rahaa, vaan siksi että se on menoeränä niin suuri, että joutuisi kituuttelemaan seuraavat kuukaudet, maksamaan laskuja myöhässä jne. Ex kuitenkin kehui saavansa palkkaa niin paljon ettei ongelmia tule. Kun matkat oltiin varattu, ex alkoikin perimään itseltäni matkan hintoja takaisin + jäin yksin matkan jälkeen selviytymään vuokrista yms. Kun rahaa ei sitten ollutkaan tarpeeksi. Exää ei paljoa stressannut, hoki vaan "rahaa se vain on" ja käski olemaan olematta aina niin negatiivinen.

Maksoin pienistä tuloistani myös exän henkilökohtaisia laskuja mm. Kelan takaisinperintää. Lisäksi tavaroitani hajotettiin "vahingossa" jatkuvasti. Sellaista omaisuutta jota yhteen muutossa tuli kaksin kappalein, piti luopua minun puoleltani.

Silloin vielä olin niin typerä, että ajattelin, että exäni tekisi saman minulle, auttaisi vaikeassa tilanteessa. Ja sitten..

Pääsin opiskelemaan ja exällä oli paremmat tulot. Kun opintoraha tuli ex suunnisti kauppaan ja lappasi liukuhihnalle sadoilla euroilla kaikkea sellaista mitä en itse käytä mm. Lisäravinteita. Siihen se opintoraha upposi lähes kokonaisuudessaan. Kun exän tuet tulivat pari päivää omiani myöhemmin ja oli hänen vuoronsa maksaa, ei se toiminutkaan samalla tavalla. Exän mielestä en tarvinnut mitään, euron salaatti oli turha ja kallis ostos, joten jäin ilman. Ja lisäksi jouduin kuuntelemaan saarnaa huonosta rahankäytöstäni..

Ex alkoi myös paitsi laskemaan kananmunat, myös punnitsemaan juuston, selvittääkseen "varastanko" häneltä. Kaikki "omani" oli sen sijaan myös exän. Esim. Ostaessani kilon riisiä, sain huomata, ettei sitä olekaan enää kaapissa, koska ex oli käyttönyt sen askarteluun. Tai syöttänyt linnuille tai keittänyt kilon kerralla ja sotkenut sen tabascoon.

Ka kun sitten väsyin lopullisesti ja menetin opintotuen.. Sain väliaikaisesti tt-tukea. Tt-tuki meni exän tilille. Tästä alkoi hauska leikki, jossa sain rautalankaa vääntäen selitää joka kuukausi exälle, miksi ne rahat kuuluisivat omalle tililleni. Välillä ex maksoi osan, tietysti ensin laskeskellessaan summasta pois "velkojani"- joskus en.

Kun sain viimein lähdettyä lopputuloksena oli luottotietojen menetys, itsekunnioituksen lisäksi. Hyviä puolia oli, että muutto oli helppo, kun ei ollut tavaraa jota muuttaa.

En halua syyllistää sinua mitenkään, kokemus oli varmasti koetteleva. Haluan kuitenkin avautua hieman.

En ymmärrä miten ihmiset päätyvät näihin tilanteisiin. Hyvästä parisuhteesta kannattaa kyllä pitää kiinni ja olla valmis taistelemaan sen puolesta, mutta liika on liikaa. Itse olisin ensimmäisen ison kuluerän, esimerkiksi matkan jälkeen lyönyt rahahanat kiinni. Jos se johtaa kumppanin puolelta siihen että lusikat menee jakoon, ei olisi suhteesta muutenkaan tullut mitään.

Miten tt-tuen edes päätyivät menemään exän tilille? Sinähän sen tilinumeron kuitenkin ilmoitat.

ymmärrän pointtisi ja rehellisesti sanottuna en varmaan itsekään ymmärtäisi ilman kokemustani.

Exäni kärsi sosiaalisesta-ahdistuksesta minkä johdosta alkuun oli "helppoa" ymmärtää miksei raha-asioiden hoitokaan ollut exälle helppoa. Ja tietysti vielä lisäksi se naivi usko siihen, että exäni tukisi ja auttaisi itseäni vastaavassa tilanteessa.

Matka oli siis "lahja" itselleni ja exä oli maksanut matkat. Tosin sitten pyysi omaa osuuttani myöhemmin takaisin jne. Matkalla oli kivaa ja olin jo tuossa vaiheessa sen verran ehdollistunut siihen, että "turhasta valittaminen" jotenkin vähentäisi matkasta saadun positiivisen kokemuksen arvoa.

Hankalinta on kai muille selittää se, että taloudellisen- ja henkisen väkivallan kokemus muuttui kokoajan, jolloin sitä oli vaikea tunnistaa. Eli alun saamattomuus oman rahan hankkimiseen vaihtui kyllä kun asiaa tarpeeksi puitiin, mutta se johtikin sitten exän "omien rahojen" itseensä tuhlaamiseen. Kun tästä päästiin, tulikin taas jotain muuta. Tilanne tavallaan pysyi samana, mutta muoto muuttui, jolloin hämärtyi kokonaiskuva.

Tuohon tt-tukeen vielä sen verran, että rahojen päätyminen exän tilille perustui siihen, että meidät laskettiin samaksi ruokakunnaksi, molempien tilinumerot ilmoitettiin hakemukseen, joista sitten exän tili jostakin syystä valikoitui tuen maksamiseen. Yritin muutaman kerran kyllä ilmoittaa sosiaalitoimistoon, että haluan rahat omalle tililleni, mutta muutosta ei jostakin syystä tapahtunut. Erotessamme rahat menivät edelleen exän tilille, jota sitten kyllä pahoiteltiin sosiaalitoimistossa jälkeenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulin termin ensimmäistä kertaa pari vuotta sitten erotessani. Kun tapasin exäni oli hän keskeyttänyt opiskelunsa. Yhteen muuttaessa ex ei saanut aikaan hakea mitään tukia, joten maksoin itse kaiken pienestä palkasta + työttömyystuesta. Kun viimein ex haki tt-tukea, joka oli todella pieni tuhlasi hän se kokonaan itseensä, eikä osallistunut esim. Yhteisiin asumismenoihin tms.

Exällä oli pieniä työkeikkoja välillä, jolloin halusi käyttää palkkansa matkusteluun tai muuten itseensä. Saattoi esim. Luvata, että maksaa meidät matkalle nyt kun rahaa on, sanoessani ettei ole varaa lähteä. Ei siksi, ettei matkaan olisi ollut rahaa, vaan siksi että se on menoeränä niin suuri, että joutuisi kituuttelemaan seuraavat kuukaudet, maksamaan laskuja myöhässä jne. Ex kuitenkin kehui saavansa palkkaa niin paljon ettei ongelmia tule. Kun matkat oltiin varattu, ex alkoikin perimään itseltäni matkan hintoja takaisin + jäin yksin matkan jälkeen selviytymään vuokrista yms. Kun rahaa ei sitten ollutkaan tarpeeksi. Exää ei paljoa stressannut, hoki vaan "rahaa se vain on" ja käski olemaan olematta aina niin negatiivinen.

Maksoin pienistä tuloistani myös exän henkilökohtaisia laskuja mm. Kelan takaisinperintää. Lisäksi tavaroitani hajotettiin "vahingossa" jatkuvasti. Sellaista omaisuutta jota yhteen muutossa tuli kaksin kappalein, piti luopua minun puoleltani.

Silloin vielä olin niin typerä, että ajattelin, että exäni tekisi saman minulle, auttaisi vaikeassa tilanteessa. Ja sitten..

Pääsin opiskelemaan ja exällä oli paremmat tulot. Kun opintoraha tuli ex suunnisti kauppaan ja lappasi liukuhihnalle sadoilla euroilla kaikkea sellaista mitä en itse käytä mm. Lisäravinteita. Siihen se opintoraha upposi lähes kokonaisuudessaan. Kun exän tuet tulivat pari päivää omiani myöhemmin ja oli hänen vuoronsa maksaa, ei se toiminutkaan samalla tavalla. Exän mielestä en tarvinnut mitään, euron salaatti oli turha ja kallis ostos, joten jäin ilman. Ja lisäksi jouduin kuuntelemaan saarnaa huonosta rahankäytöstäni..

Ex alkoi myös paitsi laskemaan kananmunat, myös punnitsemaan juuston, selvittääkseen "varastanko" häneltä. Kaikki "omani" oli sen sijaan myös exän. Esim. Ostaessani kilon riisiä, sain huomata, ettei sitä olekaan enää kaapissa, koska ex oli käyttönyt sen askarteluun. Tai syöttänyt linnuille tai keittänyt kilon kerralla ja sotkenut sen tabascoon.

Ka kun sitten väsyin lopullisesti ja menetin opintotuen.. Sain väliaikaisesti tt-tukea. Tt-tuki meni exän tilille. Tästä alkoi hauska leikki, jossa sain rautalankaa vääntäen selitää joka kuukausi exälle, miksi ne rahat kuuluisivat omalle tililleni. Välillä ex maksoi osan, tietysti ensin laskeskellessaan summasta pois "velkojani"- joskus en.

Kun sain viimein lähdettyä lopputuloksena oli luottotietojen menetys, itsekunnioituksen lisäksi. Hyviä puolia oli, että muutto oli helppo, kun ei ollut tavaraa jota muuttaa.

En halua syyllistää sinua mitenkään, kokemus oli varmasti koetteleva. Haluan kuitenkin avautua hieman.

En ymmärrä miten ihmiset päätyvät näihin tilanteisiin. Hyvästä parisuhteesta kannattaa kyllä pitää kiinni ja olla valmis taistelemaan sen puolesta, mutta liika on liikaa. Itse olisin ensimmäisen ison kuluerän, esimerkiksi matkan jälkeen lyönyt rahahanat kiinni. Jos se johtaa kumppanin puolelta siihen että lusikat menee jakoon, ei olisi suhteesta muutenkaan tullut mitään.

Miten tt-tuen edes päätyivät menemään exän tilille? Sinähän sen tilinumeron kuitenkin ilmoitat.

ymmärrän pointtisi ja rehellisesti sanottuna en varmaan itsekään ymmärtäisi ilman kokemustani.

Exäni kärsi sosiaalisesta-ahdistuksesta minkä johdosta alkuun oli "helppoa" ymmärtää miksei raha-asioiden hoitokaan ollut exälle helppoa. Ja tietysti vielä lisäksi se naivi usko siihen, että exäni tukisi ja auttaisi itseäni vastaavassa tilanteessa.

Matka oli siis "lahja" itselleni ja exä oli maksanut matkat. Tosin sitten pyysi omaa osuuttani myöhemmin takaisin jne. Matkalla oli kivaa ja olin jo tuossa vaiheessa sen verran ehdollistunut siihen, että "turhasta valittaminen" jotenkin vähentäisi matkasta saadun positiivisen kokemuksen arvoa.

Hankalinta on kai muille selittää se, että taloudellisen- ja henkisen väkivallan kokemus muuttui kokoajan, jolloin sitä oli vaikea tunnistaa. Eli alun saamattomuus oman rahan hankkimiseen vaihtui kyllä kun asiaa tarpeeksi puitiin, mutta se johtikin sitten exän "omien rahojen" itseensä tuhlaamiseen. Kun tästä päästiin, tulikin taas jotain muuta. Tilanne tavallaan pysyi samana, mutta muoto muuttui, jolloin hämärtyi kokonaiskuva.

Tuohon tt-tukeen vielä sen verran, että rahojen päätyminen exän tilille perustui siihen, että meidät laskettiin samaksi ruokakunnaksi, molempien tilinumerot ilmoitettiin hakemukseen, joista sitten exän tili jostakin syystä valikoitui tuen maksamiseen. Yritin muutaman kerran kyllä ilmoittaa sosiaalitoimistoon, että haluan rahat omalle tililleni, mutta muutosta ei jostakin syystä tapahtunut. Erotessamme rahat menivät edelleen exän tilille, jota sitten kyllä pahoiteltiin sosiaalitoimistossa jälkeenpäin.

Lisätään vielä, että nuo rahojen menemiset exän tilille + juustojen ja muiden elintarvikkeiden punnitukset olivat jo suhteen aivan loppupuolella, jolloin jo ymmärsi kuvion ja kyse oli enää voimista lähteä.

Näissä tarinoissa on aina se ongelma, että tietysti ne näyttävät auki kirjoitettuna sulalta typeryydeltä. Kuitenkin kyseessä on suhteellisen pitkä aikaväli ja kuten mainitsin asiat muuttivat kokoajan muotoaan, jolloin kovin lyhyellä aikavälillä on vaikea saada mitään kokonaiskuvaa. Alussa asiat ovat aina jotenkin ymmärrettäviä, sellaisia joiden vuoksi ei kannata vielä luovuttaa, kunnes lopulta oletkin niin syvässä suossa, että sieltä kiipeäminen tuntuu jo lähes mahdottomalta.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole omastaan valmis missään olosuhteissa jakamaan, kertoo se ihmisestä hyvin paljon. Patisuhdekelvoton kuvotus.

On todella kummallista, että osa antaa rakkaimpiensa olla vaikka nälässä, mieluumin kuin antaisi omastaan, oli oma varallisuustilanne mitä tahansa.

Tt-tuen maksamisesta: jostain syystä sosiaalitoimi maksaa tt-tuen aina perheen miehen tilille. Jouduin eksäni kanssa hakemaan sitä parin kuukauden ajan, ja se maksettiin eksän tilille vaikka minä olin se joka hoiti kaikki raha-asiat. Soitin sosiaalitoimeen ja yritin muuttaa, ei onnistunut ja valittelivat vain että heillä on vähän tällainen vanhanaikainen käytäntö.

Vierailija kirjoitti:

Tt-tuen maksamisesta: jostain syystä sosiaalitoimi maksaa tt-tuen aina perheen miehen tilille. Jouduin eksäni kanssa hakemaan sitä parin kuukauden ajan, ja se maksettiin eksän tilille vaikka minä olin se joka hoiti kaikki raha-asiat. Soitin sosiaalitoimeen ja yritin muuttaa, ei onnistunut ja valittelivat vain että heillä on vähän tällainen vanhanaikainen käytäntö.

Meillä luki päätöksessä järjetön selitys, että rahat maksetaan miehen tilille koska miehen pitäisi saada työttömyyskorvausta 2xkk, mutta saa vain kerran. Olisikohan vielä lisänä ollut se, että mies on saanut meistä viimeksi tt-tukea. Luultavasti päätöksen tekijä ei ole tiennyt itsekkään.