Onko joku joka ei ole käyttänyt vauvalla/taaperolla lainkaan vaunuja tai rattaita? Miten sujui liikkuminen missäkin iässä parhaiten?

up

Ei ketään?

Mulla oli käytössä pelkkä kantoliina. Tai jossain vaiheessa taisi olla myös joku japanilainen neliöreppu, mutta enimmäkseen kantoliinaa käytin. Siis alusta asti, ensin vauvan ja taaperon kanssa. Ei ollut liikkumisen kanssa koskaan mitään ongelmaa. Sitten kun lapsi alkoi kävellä enemmän, niin tietenkin käveli. Mutta usein oli silti repussa mukana lyhyt kantoliina tai neliöreppu siltä varalta, että leikki-ikäinen väsähtää. 

Kannetun lapsen etu on myös se, että hän osaa olla kannettava. Tarttuu kiinni kuin apina eikä ole kuin löysä makaroni niin kuin nämä vaunuissa kuljetetut lapset. Tosi monet kerrat kannoin lasta selässä ihan paljain käsin, eikä tehnyt heikkoakaan kun lapsi osasi hyvin pitää kiinni. Kyykkyasennosta otin lapsen kyytiin, tai jos sattui olemaan joku mihin hän pystyi kiipeämään, niin ei tarvinnut mennä edes kyykkyyn. Kädet pidin lapsen pepun alla ja lapsi piti kaulasta kiinni. 

Silloin kun lapsi oli 2-3-vuotias tuli myös usein kannettua ihan olkapäillä. Tuon ikäisen jaksaa vielä kyykystä nostaa päänsä yli olkapäille istumaan. Kävellessä riittää kun pitää toisesta jalasta kiinni, lapsi taisi ottaa päästäni tukea. 

Japanissa on ihan normaalia kanniskella lapsia selässä ja parhaimmillaan ne lapset nukkuvat siinä, vaikka isä/äiti kantaa vain käsillään pepun alta. 

Jatkan vielä, että minä koin suurta vapauden tunnetta kantoliinan kanssa kun pystyin kulkemaan niitä samoja reittejä joita olin kulkenut ennen lapsen syntymää. Ei tarvinnut etsiä mistä pääsee hissillä vaunujen kanssa, pystyi kävelemään kaiken maailman metsäpoluilla eikä myöskään tarvinnut pelätä että bussissa on jo kahdet vaunut enkä mahdu kyytiin. Bussissa ei haitannut vaikkei olisi päässyt istumaan, kantoliinan kanssa pärjäsi hyvin seisaaltaankin. Ja lapsi oli aina lähellä, pystyi juttelemaan pienellä äänellä ja silittelemään.

Meillä oli ajatus ostaa vaunut/rattaat sitten kun oltiin muutettu uuteen kotiin, missä niille olisi ollut säilytyspaikka. Alun perin siis ajattelin että vain ne ensimmäiset kuukaudet käytän liinaa. Sinä aikana kuitenkin totuin siihen että vauva on lähellä ja otin tavoitteeksi jatkaa kantamista, kunnes voitaisiin ostaa rattaat. Ne rattaatkin jäi lopulta ostamatta, mitä me oltaisiin niillä edes tehty? Paljon helpompi kulkea joka paikassa kun ei ole vaunuja tai rattaita hankaluutena ja tilaa viemässä. Ulkomailla ei ole joka paikassa hissejä niin kuin Suomessa. Jossain Lontoon metrossa oltaisiin sitten kanniskeltu niitä rattaita lukemattomat portaat. Juu ei kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli käytössä pelkkä kantoliina. Tai jossain vaiheessa taisi olla myös joku japanilainen neliöreppu, mutta enimmäkseen kantoliinaa käytin. Siis alusta asti, ensin vauvan ja taaperon kanssa. Ei ollut liikkumisen kanssa koskaan mitään ongelmaa. Sitten kun lapsi alkoi kävellä enemmän, niin tietenkin käveli. Mutta usein oli silti repussa mukana lyhyt kantoliina tai neliöreppu siltä varalta, että leikki-ikäinen väsähtää. 

Kannetun lapsen etu on myös se, että hän osaa olla kannettava. Tarttuu kiinni kuin apina eikä ole kuin löysä makaroni niin kuin nämä vaunuissa kuljetetut lapset. Tosi monet kerrat kannoin lasta selässä ihan paljain käsin, eikä tehnyt heikkoakaan kun lapsi osasi hyvin pitää kiinni. Kyykkyasennosta otin lapsen kyytiin, tai jos sattui olemaan joku mihin hän pystyi kiipeämään, niin ei tarvinnut mennä edes kyykkyyn. Kädet pidin lapsen pepun alla ja lapsi piti kaulasta kiinni. 

Silloin kun lapsi oli 2-3-vuotias tuli myös usein kannettua ihan olkapäillä. Tuon ikäisen jaksaa vielä kyykystä nostaa päänsä yli olkapäille istumaan. Kävellessä riittää kun pitää toisesta jalasta kiinni, lapsi taisi ottaa päästäni tukea. 

Japanissa on ihan normaalia kanniskella lapsia selässä ja parhaimmillaan ne lapset nukkuvat siinä, vaikka isä/äiti kantaa vain käsillään pepun alta. 

En koskaan oppinut tykkäämään kantoliinasta, Mandukaa käytin jonkin verran kun vauvat oli vastasyntyneitä. Meillä on siis kannettu kantovälineillä ihan todella vähän, ihan ovat vaunuissa kulkeneet, mutta isompina kannoin usein juuri noin selässä kädet lapsen pepun alla ja ei meidän lapset ainakaan mitään makarooneja olleet, vaikka muuhun kuin ihan tavalliseen sylissä oloon eivät olleet tottuneet! Kannoin samalla tavalla myös etupuolella, lapsi apinan lailla käsin ja jaloin kiinni ja mun kädet pepun alla. Isä taas kantoi lapset aina hartioilla, minä pelkäsin pudottavani.

Käytin kahden ensimmäisen lapsen kanssa vaunuja, mutta kolmas kulki liinassa ekat 7-8 kuukautta. 3- ja 4-vuotiaat viihtyivät metsässä ja eihän sinne olisi edes vaunuilla päässyt. Kantoliinan jälkeen siirryin Ergo Baby Carrieriin ja se on ollut paras keksintö ikinä. Aluksi vauvaa sai kuljetettua edessä ja iän myötä selässä. Sieltä oli helppo päästää lapsi kävelemään ja helppo nostaa takaisin selkään. Lapsen oli hyvä myös nukahtaa kyytiin. Sinne mahtuu hyvin vielä vähän isompikin lapsi. Taisin kantaa lasta siinä satunnaisesti vielä yli kolmevuotiaana. Lapseni (nykyään 6v) alkoi yksi päivä muistelemaan ”vanhoja hyviä aikoja” kun sai olla kyydissä. Ilmeisesti Ergosta jäi hyvät muistot molemmille.

Oi kiva tuli kuin tulikin pari kokemusta! :) Lisää vaan jos jollain jakaa

ap

Mä olisin halunnut kantaa lapsiani enemmän. Kumpikaan ei missään vaiheessa viihtynyt kantorepussa, vaikka melko sitkeästi yritettiin. En tiedä johtuuko siitä että ovat kovin kuumakalleja molemmat, ja olivat aina ihan hikisiä lyhyenkin ajan jälkeen. Ehkä en osannut vaan pukea oikein. Ehkä olisi pitänyt ostaa laadukas kantoliina. En tiedä.

Varmasti pärjäät ilman vaunujakin, jos haluat! Teet niinkuin parhaaksi näet ja jos jossain vaiheessa tuntuu että haluatkin vaunut niin niitä on torit ja kaupat pullollaan :)

Vastasyntyneellä trikooliina, lyhytaikaisessa käytössä rengasliina 4kk+ (esim. kotona, kylässä, kaupalla), kudotulla leikin isomman vauvan kanssa mutta kun siirtyi selkään niin Manduca oli kätevin. Siinä matkusti tarpeen mukaan 3,5v asti, lopussa vain poikkeustilanteissa. 2v+ talvella myös pulkassa ja kesällä pyörän istuimessa tai omalla potkupyörällä.

Sehän nyt riippuu tilanteesta mikä kulkupeli on kätevin, 2,5-vuotiaan kanssa 6 km:n päähän mieluummin laittaa pyöränistuimeen kuin kantaa, mutta kantoliinavauvan kanssa julkisissa ja reissussa on superkätevää.

Oli meillä rattaatkin, mutta lapsella oli niistä oma käsitys.

Kaksosten kanssa olis ollut aika haastavaa.

Asun aasialaisessa suurkaupungissa, jossa kadut, metrot, bussit, hissit jne. on aina täynnä kuin turusen pyssy. Lastenvaunuja näkyy todella harvoin. Aika pieniäkib vauvoja kuitenkin näkyy paljon, myös myöhään illalla meluisilla toreilla ja muissa paikoissa, joissa suomalaiset paheksuisivat vanhempia, jotka sinne lasten kanssa lähtevät. Hyvin harvoin olen nähnyt vauvan/lapsen itkevän tai kiukuttelevan, ovat tottuneet hälinään ja kannettaessa nukkuvat missä vain, kävellessä pysyvät nätisti vierellä vaikkei pitäisi kädestä.

Kantoliinoja en ole montaa nähnyt, kantoreppuja sen sijaan näkyy katukuvassa jatkuvasti. Isompiakin lapsia kannetaan, jos nukahtavat, ilman kantovälinettä. Välillä ihmettelen, miten äiti/isä jaksaa pidellä rentoa taaperoa käsivarsillaan seistessä ja kävellessä täällä helteessä ja välijoukossa, huhhuh. Kaippa heillä ovat käsivoimat kasvaneet lapsen kanssa samaa tahtia.

Kyseessä ei siis ole mikään menneisyyteen jämähtänyt kyykkyvessaerämaa, vaan moderni ja melko länsimaalaistunut bisneskaupunki. Elämänmeno on kiireistä, eikä lapsen saaminen ole este tai hidaste, vaan elämä jatkuu ja eikä toinen vanhemmista ole jumissa kotona tai hissejä ja ramppeja etsimässä ja väkijoukossa tilaa pyytelemässä (välillä saa kadullakin edetä kyynärpäätaktiikalla).

Jatkan vielä, että isoimmat nukkuvat kannettavana olleet lapset ovat arvioni mukaan olleet ehkä 4-6-vuotiaita. Itse en jaksaisi tuon kokoista pidellä velttona sylissä montaa minuuttia, saati koko kotimatkaa kävellen ja julkisissa seisten.

11

Meillä lapset nukkuivat vauvana vaunussa parvekkeella, mutta liikkumiseen käytettiin pääasiassa kantoliinaa ja - reppua. Tosin sitten kun oli kaksi lasta aika pienellä ikäerolla, niin sitten vaunuille tuli enemmän käyttöä myös liikkumisessa, eli toinen rattaisiin ja toinen reppuun.

Nuorimman kanssa oli ensin sellaiset makuuvaunut, kaupungilla ne olivat kävelyllä kätevät. Kuitenkin kuljin enimmäkseen autolla asioille , kauppaan ja kylään. Ei niille vaunuille olut paljon käyttöä, lähinnä ulkona omalla pihalla nukkuessa. Rattaat voitin jostain kilpailusta, eikä niille ollut mitään käyttöä. Lapsi kulki autossa turvaistuimessa. Lähialueella kulki omin jaloin, jos väsyi, joku aina kantoi. Olimme myös autolla lomailemassa Etelä- Euroopassa asti eikä siellä vaunuja kaivannut. Ostoskeskuksissa on pienille omaistuin kärryssä. Kun olimme Välimerellä koko perhe lomalla. Ei siellä vaunuilla olisi voinut kulkea, ei ollut jalkakäytäviä, kadutkin ihan rosoisia. Rattaat vein sitten mökille leikkikaluksi, kunnes mökkinaapuri otti ne omalle lapselleen.  On meillä rattaat lapsenlpsille , mutta ei niitäkään pihaa kauemmaksi ole viety. Esikoinen aikoinaan käytti paljon rattaita, asuimme silloin Helsingin keskustassa.. Mutta pulkka oli talvella parempi. Julkisia en  käytä koskaan.

Ai että vihasin vaunuja! Käytin niitä lähinnä vauvan ulkona nukuttamiseen. Isompi pulkassa makuupussissa, pienempi kantoliinassa kävin koiralenkit ja kauppareissut. Kantorinkkakin oli isompana käytössä molemmilla.